maanantai 28. joulukuuta 2015
torstai 10. joulukuuta 2015
Hammaskirous iski taas
Joku langetti päälleni hammaskirouksen. Aivan satavarmasti koska näin huonoa tuuria ei ole kellään.
Hifi oli ollut meillä kolmisen viikkoa kun tuli tekstiviesti mieheltä:
"Hifin kulmuri on katki, aika pahalta näyttää"
Ensimmäinen ajatus oli, että ei %&€# TAAS. Kulmuri oli katkennut ikenen sisään eli pakko se oli poistattaa. Soitin siltä istumalta Anidentiin ja sain ajan seuraavalle päivälle jonka jälkeen tuli se pakokauhu - millä mä tän maksan ja olihan se vakuutus voimassa?
Soitin lähiTapiolaan ja esitin asiani: Koira on murtanut hampaan ja sen vakuutus on otettu pari viikkoa aiemmin, että kuinkakohan minun käy huomenna eläinlääkärissä. Vakuutusneuvottelija pyöritteli siellä papereita hetken ja tokaisi sitten, että ei se vakuutus ole vielä voimassa niin nou cän do. Mä näin rutiköyhän itseni sieluni silmin. Onneksi asiakaspalvelija tajusi mokansa ja varmisti vielä, että oliko se tapaturma (no olihan se). Asiakapalvelija kertoi "lottovoitosta" eli vakuutus korvaa tapaturmat ilman karenssia. Saisin pitää rahani.
No onneksi (?) mies meni ja ajoi meidän toisen auton lunastukseen joten kun elettiin siinä yhden auton voimin niin jompikumpi oli meistä kotona päivisin (kiitos etätyön mahdollisuus). Ekoina päivinä yksi ylätikeistä aukesi ja sen ansiosta saatiin ab-kuuri mutta yllättävän hyvin se koira (ja me!) sinnitteli läpi sen pari viikkoa niin, että 12-viikkoisena päästiin jo antamaan ekat rokotukset ja poistamaan tikit.
Nyt on hampaita tippunut sitten sitäkin ahkerammin mutta onneksi tällä kertaa ihan luonnollisen kautta. Uusia etuhampaitakin pilkahtelee jo :)
Hifi oli ollut meillä kolmisen viikkoa kun tuli tekstiviesti mieheltä:
"Hifin kulmuri on katki, aika pahalta näyttää"
Ensimmäinen ajatus oli, että ei %&€# TAAS. Kulmuri oli katkennut ikenen sisään eli pakko se oli poistattaa. Soitin siltä istumalta Anidentiin ja sain ajan seuraavalle päivälle jonka jälkeen tuli se pakokauhu - millä mä tän maksan ja olihan se vakuutus voimassa?
Soitin lähiTapiolaan ja esitin asiani: Koira on murtanut hampaan ja sen vakuutus on otettu pari viikkoa aiemmin, että kuinkakohan minun käy huomenna eläinlääkärissä. Vakuutusneuvottelija pyöritteli siellä papereita hetken ja tokaisi sitten, että ei se vakuutus ole vielä voimassa niin nou cän do. Mä näin rutiköyhän itseni sieluni silmin. Onneksi asiakaspalvelija tajusi mokansa ja varmisti vielä, että oliko se tapaturma (no olihan se). Asiakapalvelija kertoi "lottovoitosta" eli vakuutus korvaa tapaturmat ilman karenssia. Saisin pitää rahani.
Katkennut kulmuri
Hifin hammas poistettiin seuraavana päivänä ja lasku oli rapiat 450e. Tikkejä oli useita ja kun lääkäri alkoi juttelemaan jälkihoidosta muistui elävästi mieleen miten hankalaa ja hirveää se aikuisen amstaffin kanssa. Nyt oli käsissä leikattu ja tikitetty 10-viikkoinen malinoispentu jolla oli purukielto kaikkeen pariksi viikoksi. Ai että. Hauskaa tulisi olemaan.No onneksi (?) mies meni ja ajoi meidän toisen auton lunastukseen joten kun elettiin siinä yhden auton voimin niin jompikumpi oli meistä kotona päivisin (kiitos etätyön mahdollisuus). Ekoina päivinä yksi ylätikeistä aukesi ja sen ansiosta saatiin ab-kuuri mutta yllättävän hyvin se koira (ja me!) sinnitteli läpi sen pari viikkoa niin, että 12-viikkoisena päästiin jo antamaan ekat rokotukset ja poistamaan tikit.
Nyt on hampaita tippunut sitten sitäkin ahkerammin mutta onneksi tällä kertaa ihan luonnollisen kautta. Uusia etuhampaitakin pilkahtelee jo :)
Leikattu hammas ja ratkennut tikki
perjantai 6. marraskuuta 2015
Pennun omistaminen on paskaa
Ehkä vähän karkea otsikko mutta kyllä se hetkellisesti pitää paikkansa ja eteenkin tuon malipalikan kanssa. Eläin jonka vietit on jalostettu äärimmilleen niin yritä nyt siinä sitten rakastaa sitä samalla kun se täydensuunotteella yrittää purra käsivarrestasi läpi. Onneksi kyseessä on jo kolmas pentu ja tietotaito on kehittynyt matkan varrella - tiedän, että tämäkin on ohimenevä vaihe.
Viikolla on kohuttu kolumnista jossa kirjoittaja kertoi yrittäneensä olla koiraihminen pari viikkoa ja luopui sitten koirasta. Ymmärrän häntä täysin.
Kun Jumi tuli taloon oli se ensimmäinen koira jonka tulisin viemään pennusta aikuisuuteen. Jumi oli helppo noin muuten - ei koskaan kokeillut hampaita ihmiseen eikä esittänyt ns. häiriökäyttäytymistä. Oli nätisti ja nukkui paljon mutta silti olin helisemässä. Toki kyseessä oli myös ensimmäinen "oma" koira joten vertailupohjaa ei ollut siihen mitä sen pitäisi olla. Tässä kohtaa ainoana vertailunkohteena toimi vanhin kissani Kiuku - se oli rakkautta ensinäkemällä. Näin Kiukusta kuvan kun se oli 3 pvä vanha ja tiesin, että se on minun kissa. Viikko sen jälkeen kun se muutti meille muistan, että itkin sitä, että joku päivä joudun siitä luopumaan ja toivoin salaa, että Kiuku elää ikuisesti. Tällaista tunnetta ei syntynyt Jumin ja minun väliin kun se työnnettiin minulle syliin Helsinki-Vantaan lentokentällä 11-viikkoisena.
Muistan miten silittelin sitä pientä pentua joka tuhisi sylissäni ja mietin, että miten tässä nyt sidettä luo kun lähinnä vaan vituttaa se täydellinen kaaos minkä pentu toi tullessa, se sotku missä eletään kun joka puolella on kusta tai paskaa kun ei sitä ehdi vartioimaan joka minuutti ja sen koiran itsepäisyys kun ei pysynyt missään porttien takana.
Mennään eteenpäin ajassa muutamia kuukausia kun koira on reilu puolivuotias, hetkittäin sisäsiisti mutta täynnä virtaa aivan niinkuin nuoren pennun pitääkin olla. Omistajalla tosin tahtoo mennä hermoon pahasti koiran innokkuus, kaikki asiat mitä pitäisi opettaa ja se, että välillä tuntuu ettei se mitään opi. Edelleenkään sellaista "ooo, mä rakastan sua ihan yli kaiken" -tunnetta ei ole kehittynyt. Muistan miettineeni useasti koiran palauttamista kasvattajalle - koska Jumi oli sijoituskoira niin se olisi ollut ihan käypä vaihtoehto. En kuitenkaan tehnyt asian eteen mitään koska halusin kehittää itseäni, halusin kehittää itseäni koiran kanssa ja jokin pieni sisälläni huusi ettei saa luopua. Että otetusta vastuusta ei luovuta.
Sen jälkeen minun ja Jumin suhde on vain vahvistunut. Kasvamme yhdessä ja vaikka se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä ja koira tuotti mielestäni enemmän harmia kuin iloa alussa niin tällä hetkellä me olemme yhtä. Jumi on elämäni koira ja en vaihtaisi hetkeäkään pois. Se tietää minut ja minä tiedän sen, sellainen sanoinkuvaamaton yhteys mitä en pysty kuvailemaan.
Aina ei ole oikea ratkaisu purra hammasta ja jatkaa eteenpäin mutta joskus se kannattaa.
Viikolla on kohuttu kolumnista jossa kirjoittaja kertoi yrittäneensä olla koiraihminen pari viikkoa ja luopui sitten koirasta. Ymmärrän häntä täysin.
Kun Jumi tuli taloon oli se ensimmäinen koira jonka tulisin viemään pennusta aikuisuuteen. Jumi oli helppo noin muuten - ei koskaan kokeillut hampaita ihmiseen eikä esittänyt ns. häiriökäyttäytymistä. Oli nätisti ja nukkui paljon mutta silti olin helisemässä. Toki kyseessä oli myös ensimmäinen "oma" koira joten vertailupohjaa ei ollut siihen mitä sen pitäisi olla. Tässä kohtaa ainoana vertailunkohteena toimi vanhin kissani Kiuku - se oli rakkautta ensinäkemällä. Näin Kiukusta kuvan kun se oli 3 pvä vanha ja tiesin, että se on minun kissa. Viikko sen jälkeen kun se muutti meille muistan, että itkin sitä, että joku päivä joudun siitä luopumaan ja toivoin salaa, että Kiuku elää ikuisesti. Tällaista tunnetta ei syntynyt Jumin ja minun väliin kun se työnnettiin minulle syliin Helsinki-Vantaan lentokentällä 11-viikkoisena.
Muistan miten silittelin sitä pientä pentua joka tuhisi sylissäni ja mietin, että miten tässä nyt sidettä luo kun lähinnä vaan vituttaa se täydellinen kaaos minkä pentu toi tullessa, se sotku missä eletään kun joka puolella on kusta tai paskaa kun ei sitä ehdi vartioimaan joka minuutti ja sen koiran itsepäisyys kun ei pysynyt missään porttien takana.
Mennään eteenpäin ajassa muutamia kuukausia kun koira on reilu puolivuotias, hetkittäin sisäsiisti mutta täynnä virtaa aivan niinkuin nuoren pennun pitääkin olla. Omistajalla tosin tahtoo mennä hermoon pahasti koiran innokkuus, kaikki asiat mitä pitäisi opettaa ja se, että välillä tuntuu ettei se mitään opi. Edelleenkään sellaista "ooo, mä rakastan sua ihan yli kaiken" -tunnetta ei ole kehittynyt. Muistan miettineeni useasti koiran palauttamista kasvattajalle - koska Jumi oli sijoituskoira niin se olisi ollut ihan käypä vaihtoehto. En kuitenkaan tehnyt asian eteen mitään koska halusin kehittää itseäni, halusin kehittää itseäni koiran kanssa ja jokin pieni sisälläni huusi ettei saa luopua. Että otetusta vastuusta ei luovuta.
Sen jälkeen minun ja Jumin suhde on vain vahvistunut. Kasvamme yhdessä ja vaikka se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä ja koira tuotti mielestäni enemmän harmia kuin iloa alussa niin tällä hetkellä me olemme yhtä. Jumi on elämäni koira ja en vaihtaisi hetkeäkään pois. Se tietää minut ja minä tiedän sen, sellainen sanoinkuvaamaton yhteys mitä en pysty kuvailemaan.
Aina ei ole oikea ratkaisu purra hammasta ja jatkaa eteenpäin mutta joskus se kannattaa.
perjantai 30. lokakuuta 2015
Hammasvaivat vol 23876328947
LähiTapiola kiittää taas.
Eilen mies soitti puolenpäivän jälkeen, että nyt on käynyt hassusti. Oli vapaalla makoillut sohvalla ja katsellut Hifiä sylissä. Syystä x oli sitten kurkannut suuhun ja huomannut, että yläkulmuri oli murtunut ienrajan alle. &#%. Muutama kirosana pääsi.
Soitin siltä istumalta ensin Anidentiin ja sitten Tapiolaan. Aika varattuna seuraavalle päivällä että, hei, korvaako vakuutus vaikka karenssiaika ei ole vielä mennyt. Ystävällinen virkailija totesi, että tapaturmat korvataan aina (luojan kiitos).
Tänään sitten käytiin hammaslääkärissä. Hifi sai parin viikon pureskelukiellon (hei kamoon - se on 10 viikkoinen malinoispentu!) ja kipulääkettä. Hammas poistettiin onnistuneesti ja suussa on reilu määrä tikkejä. Minä sain mehevän neljänsadan laskun. Onneksi on vakuutus!
Samalla varasin Jumille tarkistusajan sen hampaille.
Eikai tässä muuta kuin eteenpäin sano mummo lumessa.
Eilen mies soitti puolenpäivän jälkeen, että nyt on käynyt hassusti. Oli vapaalla makoillut sohvalla ja katsellut Hifiä sylissä. Syystä x oli sitten kurkannut suuhun ja huomannut, että yläkulmuri oli murtunut ienrajan alle. &#%. Muutama kirosana pääsi.
Soitin siltä istumalta ensin Anidentiin ja sitten Tapiolaan. Aika varattuna seuraavalle päivällä että, hei, korvaako vakuutus vaikka karenssiaika ei ole vielä mennyt. Ystävällinen virkailija totesi, että tapaturmat korvataan aina (luojan kiitos).
Tänään sitten käytiin hammaslääkärissä. Hifi sai parin viikon pureskelukiellon (hei kamoon - se on 10 viikkoinen malinoispentu!) ja kipulääkettä. Hammas poistettiin onnistuneesti ja suussa on reilu määrä tikkejä. Minä sain mehevän neljänsadan laskun. Onneksi on vakuutus!
Samalla varasin Jumille tarkistusajan sen hampaille.
Eikai tässä muuta kuin eteenpäin sano mummo lumessa.
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
Briolle BH
Käytiin Brion kanssa viikonloppuna oman kentän BH-kisoissa eli käyttäytymiskokeessa."Käyttäytymiskokeen tottelevaisuusosuus sisältää seuraamisen sekä taluttimessa että vapaana, liikkeestä istumisen, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon sekä paikallaolon. Hyväksyttävään suoritukseen vaaditaan vähintään 70 % maksimipistemäärästä."
Brio suoritti odotettua huonommin :)
Ei sillä, läpi se meni mutta kyllä ohjaajana vähän itketti pitkät seuraamiset ja niissä kyllästyminen tai tuplakäskyn antaminen luoksetulossa. Mutta eipä siinä - nyt on koe käyty ja lupa saatu.
Seuraavaksi suuntana on ihan oikeat kisat. Sitten joskus ensi vuonna. Tai sitäkin pidemmällä... onnistuin meinaa sujuvasti rikkomaan Brion jäljen viimeksi kun käytiin pellolla. Jumi onneksi pelasti päivän ja kävi noukkimassa vikan esineen minkä veikka jätti pellolle. Jumissa olisi kyllä koira metsäjäljelle jos vaan jaksais treenaa mutta kun ei kiinnosta metsä niin minkäs teet. Jumi saa jatkaa tokon parissa.
perjantai 16. lokakuuta 2015
Pentutuoksuja
Kuten varmasti huomata saattaa on blogi jo saanut uuden otsikkokuvan ja sitä myöten paljastanut teille mikä uusi termiitti meille on muuttanut... Halimali nimeltä Pysäkin Monni.
Monni, tutummin Hifi, on pieni, sisukas ja äänekäs (!) kaveri. Tulee ihan äityli -olo kun kuulen selittäväni kaikille kuinka se osasi jo tullessaan pyytää ulos kakalle, pissiä vaan paperille ja miten se on niin nopea oppii. Mutkun se on! Ei, se ei ole maailman kahdeksas ihme mutta se on ihana ja pieni ja fiksu ja nopea ja oppivainen ja ja ja... Kaikenkaikkiaan toistaiseksi olen kovin tyytyväinen.
Miksi sitten mali? Senkö pitäisi nyt pystyä siihen mihin amstaffit ei pysty?
Ei. Ei todellakaan. Tai siis kyllä. Tai no, hommahan menee näin:
Brion kanssa ollaan aloitettu viime keväänä todenteolla purutreenit ja jäljellä käyty ahkerasti. Lisäksi toki tottista ollaan tehty aina ja jatkuvasti. Brio on ihan sujuva purukoira, sen kanssa pääsen toivon mukaan sinne ykkösiin kisaamaan mutta todennäköisesti (kukaan ei ole ennustaja) sillä ei ole ominaisuuksia kovin pitkälle. Tässä treenatessa nälkä toki kasvaa syödessä. Kolmas koira siis.
Mikä rotu sitten? Jos joku voisi luvata mulle, että amstaffista saisin ne ominaisuudet mitä haluan koiralta ja mitä vaaditaan suojeluun niin olisin ottanut avosylin. Ei epäilystäkään. Mutta kun sellaista ei voi luvata. Malinöösiä ostaessa ei voi silloinkaan tietää mutta ainakin niiden ominaisuuksien löytyminen on todennäköisempää. Siksi halimali.
Mutta kyllä mä jatkan amstaffien kanssa hautaan asti. Briolle tehdään (tai ainakin yritetään) se yksi tulos ja Jumi jatkaa varmaan tokopuolella. Siitä puheenollen - käytiin viime viikonloppuna nappaamassa vika ykköstulos (sekä kolmas luokkasija) ja täten Jumi on siis TK1. Sellaisia tällä kertaa.
Monni, tutummin Hifi, on pieni, sisukas ja äänekäs (!) kaveri. Tulee ihan äityli -olo kun kuulen selittäväni kaikille kuinka se osasi jo tullessaan pyytää ulos kakalle, pissiä vaan paperille ja miten se on niin nopea oppii. Mutkun se on! Ei, se ei ole maailman kahdeksas ihme mutta se on ihana ja pieni ja fiksu ja nopea ja oppivainen ja ja ja... Kaikenkaikkiaan toistaiseksi olen kovin tyytyväinen.
Ei. Ei todellakaan. Tai siis kyllä. Tai no, hommahan menee näin:
Brion kanssa ollaan aloitettu viime keväänä todenteolla purutreenit ja jäljellä käyty ahkerasti. Lisäksi toki tottista ollaan tehty aina ja jatkuvasti. Brio on ihan sujuva purukoira, sen kanssa pääsen toivon mukaan sinne ykkösiin kisaamaan mutta todennäköisesti (kukaan ei ole ennustaja) sillä ei ole ominaisuuksia kovin pitkälle. Tässä treenatessa nälkä toki kasvaa syödessä. Kolmas koira siis.
Mikä rotu sitten? Jos joku voisi luvata mulle, että amstaffista saisin ne ominaisuudet mitä haluan koiralta ja mitä vaaditaan suojeluun niin olisin ottanut avosylin. Ei epäilystäkään. Mutta kun sellaista ei voi luvata. Malinöösiä ostaessa ei voi silloinkaan tietää mutta ainakin niiden ominaisuuksien löytyminen on todennäköisempää. Siksi halimali.
Mutta kyllä mä jatkan amstaffien kanssa hautaan asti. Briolle tehdään (tai ainakin yritetään) se yksi tulos ja Jumi jatkaa varmaan tokopuolella. Siitä puheenollen - käytiin viime viikonloppuna nappaamassa vika ykköstulos (sekä kolmas luokkasija) ja täten Jumi on siis TK1. Sellaisia tällä kertaa.
torstai 24. syyskuuta 2015
Lyhyt virsi kaunis
Tässä oli mun kesä :)
Mietin, että mitä mä kirjoitan ja mistä ja oikeastaan olin koko varsinaisen kesän töissä ja vasta elokuussa lomalla... Koko loman verran vaan oltiin ja tuunattiin mööpeleitä. Syötiin ja juotiin ja otettiin aurinkoa. Pieksämäki is äs far äs i got.
Mietin, että mitä mä kirjoitan ja mistä ja oikeastaan olin koko varsinaisen kesän töissä ja vasta elokuussa lomalla... Koko loman verran vaan oltiin ja tuunattiin mööpeleitä. Syötiin ja juotiin ja otettiin aurinkoa. Pieksämäki is äs far äs i got.
maanantai 21. syyskuuta 2015
Kolmas kerta todensanoen
Meille tulee mahdollisesti uusi perheenjäsen. *iiiiiks*
Tai eikai se kovin epävarmaa enää ole kun ollaan jo sovittu hakupäivä ja lomat anottu töistä... Jännittää miten pojat ottaa uuden tulokkaan vastaan ja miten pentuarki lähtee uudessa kodissa ja uudella kokoonpanolla pyörimään.
Viimeksihän se oli helppoa sikäli, että ihmisiä oli yksi ja koiria oli entuudestaan vain yksi. Nyt koiria on kaksi ja ihmisiäkin on kaksi. Viimeksi myös kävi sillai ikävästi (kun resurssit ja tilat oli vähän vähäiset), että Brio leimaantui kovin äkkiä Jumiin. Siksipä ajattelin kyiseiseen asiaan vähän panostaa nyt kolmannen kanssa - eli pääsevät kyllä keskenään temuamaan mutta haluan, että pentu leimaantuu minuun eikä toiseen koiraan.
Ollaan miehen kanssa pyöritelty nimiä siitä lähtien kun käytiin pentuja katsomassa. Kamalan vaikeaa tällä kertaa kun ei saa olla yksin päättämässä. Jos olisin saanut päättää ite niin pennusta tulisi Rivo (Fingerporin Rivo-Riitan mukaan) mutta se ei kuulema käy.
Ja tietty pentu aina mahdollistaa shoppailemisen... (jeeee!)
Pojat ja pentu sai uudet syksypannat joissa on heijastinnauhaa niin, että syyspimeällä varmasti näkyy pidemmällekin. Nämäkin ihanuudet ovat Suivtuikun käsistä lähtöisin.
Tai eikai se kovin epävarmaa enää ole kun ollaan jo sovittu hakupäivä ja lomat anottu töistä... Jännittää miten pojat ottaa uuden tulokkaan vastaan ja miten pentuarki lähtee uudessa kodissa ja uudella kokoonpanolla pyörimään.
Viimeksihän se oli helppoa sikäli, että ihmisiä oli yksi ja koiria oli entuudestaan vain yksi. Nyt koiria on kaksi ja ihmisiäkin on kaksi. Viimeksi myös kävi sillai ikävästi (kun resurssit ja tilat oli vähän vähäiset), että Brio leimaantui kovin äkkiä Jumiin. Siksipä ajattelin kyiseiseen asiaan vähän panostaa nyt kolmannen kanssa - eli pääsevät kyllä keskenään temuamaan mutta haluan, että pentu leimaantuu minuun eikä toiseen koiraan.
Ollaan miehen kanssa pyöritelty nimiä siitä lähtien kun käytiin pentuja katsomassa. Kamalan vaikeaa tällä kertaa kun ei saa olla yksin päättämässä. Jos olisin saanut päättää ite niin pennusta tulisi Rivo (Fingerporin Rivo-Riitan mukaan) mutta se ei kuulema käy.
Ja tietty pentu aina mahdollistaa shoppailemisen... (jeeee!)
Pojat ja pentu sai uudet syksypannat joissa on heijastinnauhaa niin, että syyspimeällä varmasti näkyy pidemmällekin. Nämäkin ihanuudet ovat Suivtuikun käsistä lähtöisin.
Vuoden taas vanhempi
Siis molemmat koirat täytti vuosia jo viime kuussa ja vaikka niitä juhlittiin niin en muistanut siitä tänne päivittää... Huono minä.
8. elokuuta oli ensin Brion vuoro. Oli tylsä kaksvuotispäivä - maksalaatikkokakkua ja nakkeja. Pääsi pojat myös uimaan ja rehasivat pihalla. Samana päivänä alkoi lomani joten ehkä se oli tarpeeksi näin synttärinä.
30.8 oli sitten Jumin vuoro. Satuttiin olemaan Pieksämäellä juuri silloin kyläilemässä joten mikäs sen parempi synttärilahja kuin metsähöntsäilyä! Jänisjahti alkaa 1.9 ja muutama päivä ennen sitä saa jo käydä ajattamassa koiraa metsässä... Niinpä Jumi pääsi sekä illalla, että synttäriaamuna metsään ihan tutkapannan kanssa. Ensimmäistä kertaa ikinä sai luvalla haistella ja hakea. Neljä metsäkanalintua nosti ja lisäksi se työskenteli reilu 2,5h jänisjälkeä mutta ei löytynyt jänistä tai ainakaan ei sellaista saanut nostettua. Ens kerralla paremmalla onnella... Jätskiä sai silti ja uimaan pääsi.
tiistai 8. syyskuuta 2015
Sydän täys kultaa
Ensinnäkin iso kiitos kaikille Jumin jälkeläisten omistajille jotka jaksoi malttaa kesän yli isin uutta ultraa eivätkä antaneet koiriaan jalostukseen.
Jumi kävi keväällä ultrassa sivuäänen takia. Ultrassa todettiin lievä mitraaliläpän vuoto. Lisäksi eläinlääkäri oli huolissaan Jumin sydämen supistuvuudesta joka oli normaalin alarajalla. Kilpirauhastulos oli normaali. Heitettiin ilmaan sairaus nimeltä DCM ja vaikka muita viittauksia sairauteen ei ollut niin huoli oli suuri koko kesän.
20.8 käytiin sydänspesialistilla Seppo Lambergilla Univetissä. Diagnoosi oli seuraava :
"Sydänkontrolli
Jumin sivuääni on hento joskin edelleen kuultavissa.
Ultraäänitutkimuksessa sydämessä ei havaita laajentumaa. Sydänlihaksen supistuvuus on kaikilla mittaustavoilla normaali. Sydänlihaksen vajaatoimintaa, dilatiivista kardiomyopatiaa ei todeta.
Seinämäpaksuudet ovat normaalit.
Dopplertutkimuksessa keuhkovaltimossa mitataan normaali laminaarinen virtaus. Aortassa todetaan pyörteisyyttä ja aorttavirtaus on normaalikriteereillä raja-alueilla. Tällä rodulla pidän virtausnopeutta normaalina. Sivuääni todennäköisesti kuullaan aortan juuresta.
Mitraaliläpässä todetaan pieni vuoto. Sitä ei välttämättä kuulla sivuäänenä ja laajentuman kehittyminen on epätodennäköistä jollei vuoto lisäänny."
Suullisesti Seppo vielä kommentoi, että hyvinkin todennäköisesti tuo vuoto on tulehdusperäinen ja saattaa jopa korjaantua. Suositteli tarkistusta vuoden kuluttua jos sivuääni on vielä kuultavissa.
Kaikki siis hyvin, koiralla toimiva ja kultaa täynnä oleva sydän.
Jumi kävi keväällä ultrassa sivuäänen takia. Ultrassa todettiin lievä mitraaliläpän vuoto. Lisäksi eläinlääkäri oli huolissaan Jumin sydämen supistuvuudesta joka oli normaalin alarajalla. Kilpirauhastulos oli normaali. Heitettiin ilmaan sairaus nimeltä DCM ja vaikka muita viittauksia sairauteen ei ollut niin huoli oli suuri koko kesän.
20.8 käytiin sydänspesialistilla Seppo Lambergilla Univetissä. Diagnoosi oli seuraava :
"Sydänkontrolli
Jumin sivuääni on hento joskin edelleen kuultavissa.
Ultraäänitutkimuksessa sydämessä ei havaita laajentumaa. Sydänlihaksen supistuvuus on kaikilla mittaustavoilla normaali. Sydänlihaksen vajaatoimintaa, dilatiivista kardiomyopatiaa ei todeta.
Seinämäpaksuudet ovat normaalit.
Dopplertutkimuksessa keuhkovaltimossa mitataan normaali laminaarinen virtaus. Aortassa todetaan pyörteisyyttä ja aorttavirtaus on normaalikriteereillä raja-alueilla. Tällä rodulla pidän virtausnopeutta normaalina. Sivuääni todennäköisesti kuullaan aortan juuresta.
Mitraaliläpässä todetaan pieni vuoto. Sitä ei välttämättä kuulla sivuäänenä ja laajentuman kehittyminen on epätodennäköistä jollei vuoto lisäänny."
Suullisesti Seppo vielä kommentoi, että hyvinkin todennäköisesti tuo vuoto on tulehdusperäinen ja saattaa jopa korjaantua. Suositteli tarkistusta vuoden kuluttua jos sivuääni on vielä kuultavissa.
Kaikki siis hyvin, koiralla toimiva ja kultaa täynnä oleva sydän.
Pari näytelmää juostu
Kun syksyn illat pimenee ja tulee ikävä kesää niin päivittelen meidän kuulumiset kesältä tänne... Nyt on ollut niin miljoona miljoona tsiljoona rautaa tulessa ettei vaan ole ehtinyt.
Pari näyttelyä ehdittiin Brion kanssa loman aikana kiertämään, Raisiossa ja Tampereella. Raisiossa oltiin ainoa uros joka sai ERIn (eli se suaatanan sertti olisi ollut plakkarissa) mutta tuomari ei halunnut antaa SAn. Tampereella Brio oli taas liian raskas ja sitä ja tätä. Samaa se aina on.
Nyt jos meinaa amstaffin ostaa niin kannattaa olla varovainen. Tai oikeastaan tämä varoitus on jatkuva sillä kasvattajat ovat järjestäen ottamassa riskejä mitä me kuluttajat sitten maksamme sairaiden koirien muodossa. Kasvattajan mielestä voi olla siistiä kokeilla suurta sisäsiittoisuusprosenttia tai kasvattajan mielestä voi olla ihan ok käyttää semi-allergista koiraa. Vikalista on pitkä ja moni kasvattaja tekeekin kompromisseja mutta siinä vaiheessa kun kompromisseja on enemmän kuin mitä yksilössä on tervettä on se puhdasta rahastusta. Me kuluttajat äänestämme jaloillamme - älä tue pentutehtailua, edes sellaista joka tapahtuu rekisteröidyn kennelnimen takana.
Pari näyttelyä ehdittiin Brion kanssa loman aikana kiertämään, Raisiossa ja Tampereella. Raisiossa oltiin ainoa uros joka sai ERIn (eli se suaatanan sertti olisi ollut plakkarissa) mutta tuomari ei halunnut antaa SAn. Tampereella Brio oli taas liian raskas ja sitä ja tätä. Samaa se aina on.
Nyt jos meinaa amstaffin ostaa niin kannattaa olla varovainen. Tai oikeastaan tämä varoitus on jatkuva sillä kasvattajat ovat järjestäen ottamassa riskejä mitä me kuluttajat sitten maksamme sairaiden koirien muodossa. Kasvattajan mielestä voi olla siistiä kokeilla suurta sisäsiittoisuusprosenttia tai kasvattajan mielestä voi olla ihan ok käyttää semi-allergista koiraa. Vikalista on pitkä ja moni kasvattaja tekeekin kompromisseja mutta siinä vaiheessa kun kompromisseja on enemmän kuin mitä yksilössä on tervettä on se puhdasta rahastusta. Me kuluttajat äänestämme jaloillamme - älä tue pentutehtailua, edes sellaista joka tapahtuu rekisteröidyn kennelnimen takana.
perjantai 7. elokuuta 2015
lomalomalomalomaloma
Mulla alkaa L O M A !
En tiedä monetta vuotta pidän lomani elokuussa mutta perinteeksi se on muodostunut. Kelit on yleensä lämpimät, ei liian kuumat. Kaikki muut on palaneet töihin / kouluihin joten rannat yms on ihan vaan omaan käyttöön. Ihan parasta siis.
Pientä remonttipäivitystä ajattelin myös tehdä. Aita on nyt ollut pari viikkoa valmis ja pystyssä. Koirat nauttii täysin rinnoin ja niin myös palvelusväki. Aivan mahtavaa tuo aita ja meidän piha.
En tiedä monetta vuotta pidän lomani elokuussa mutta perinteeksi se on muodostunut. Kelit on yleensä lämpimät, ei liian kuumat. Kaikki muut on palaneet töihin / kouluihin joten rannat yms on ihan vaan omaan käyttöön. Ihan parasta siis.
Pientä remonttipäivitystä ajattelin myös tehdä. Aita on nyt ollut pari viikkoa valmis ja pystyssä. Koirat nauttii täysin rinnoin ja niin myös palvelusväki. Aivan mahtavaa tuo aita ja meidän piha.
Se siis ulottuu tuonne metsään saakka. Koirat nauttii ihan täysin rinnoin ja en voi sanoa ettenkö minä ole ihan tyytyväinen. Lisäksi se on melko huomaamaton ja vaikka oli veemäistä pystyttää se niin loppujen lopuksi se meni aika nopeasti. Maakairalla ja hakasnaulaimella oli suuri osuus asiassa ja ilman niitä oltaisi todennäköisesti edelleen kaivamassa ekaa tolpanreikää.
Ostettiin myös tuossa kuukausi sitten auto. Toinen nelipyörä perheeseen sillä täällä jumalan selän takana ei todellakaan kulje busseja saatika mitään järkevää poikkiliikennettä jos bussi sattuisikin ajamaan ohi. Diisselikoneella varustettu Volvo V70. Ainoat kriteerit ostamiseen oli
1. Diisseli (minulla on yli 50 km työmatka)
2. Koirien Variocage mahtuu paksiin
3. Se ei ole ruman värinen (okei tää ei ollut oikea kriteeri)
No Volvo tuli ja siirrettiin Variocage kyytiin. Koska Volvon paksi on pidempi kuin Fordin niin sain koirille lisätilaa melkein 10cm (eli sain venytettyä tuon DXXL täyteen mittaan). Nyt tyypitkin mahtuu kokonaan häkin sisälle seisomaan. Ostin (sorruin, ai nou) samalla uudet ventat niille Findogsilta.
Muuten elämä on aika laiffia, tässä pikkuhiljaa alkaa remppakäsi syyhyämään kun pääsee lomille. Tarkoituksena olisi entisöidä ruokapöytä + tuolit, "meikkipöytä", eteisen senkki ja olohuoneen senkki. Sen jälkeen uskaltaa ehkä jopa postaa jotain kuvia niistä...
torstai 30. heinäkuuta 2015
The Pallo
Agrimarketista löytyy keltainen pallo jota kehutaan olevan maailman paras koiranviihdyttäjä. Kehut eivät ole turhaan - se on maailman paras koiraviihdyttäjä. Se on jopa niin hyvä, että sen paikka on varastossa kun sitä ei käytetä ja sen käyttöä pitää säädellä. Jumi eteenkin vetää sen kanssa aivan överiksi, puree itseään kieleen ja menee vaikka maailmaan ääriin sen pallon perässä. Mutta onhan se pirun hauskaa kun se häviää sinne toiselle puolelle tonttia heinikkoon ja ainoa mikä näkyy on keltainen pallo yläilmoissa.
Tässä pieni näyte miltä näytti meno 10 min jälkeen vielä!
Tässä pieni näyte miltä näytti meno 10 min jälkeen vielä!
keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
Paskan määrä ei ole edelleenkään vakio
Koirat kävi voittamassa Roturacen tuossa kesäkuun alussa ja saatiin sieltä voittosäkkinä kotiin Hillsin joku aktiivi ruoka. Kun oma luottosafka loppui (RC 4800) niin syötin voittosäkin pois. Ruoka oli ihan ok mutta liian köyhää noille kahdelle ruutipussille. Siitä kuitenkin intoutuneena selailin taas ruokamarkkinoita ja silmiin osui Belcandon Power (Korkealaatuinen kuivattu kananliha 28,0 %). Ostin säkin kokeiluun.
Eka päivä ei huomioitavaa.
Toka päivä aamulla paskaa matolla.
No, olimme samaan aikaan saaneet koirille aidan pystyyn ja päätimme, että sisälle tehty läjä on varmaan siksi, että luotimme koirien käyvän tarpeilla pihassa (jota on vajaa hehtaari eli paikkoja pitäisi löytyä). Eli aamu- ja iltakävelyt takaisin rutiineihin.
Käytin koirat illalla ulkona lenkillä (9km). Molemmat paskoi pari kasaa, ehkä jopa kolme. Syötin ne illalla ja mies käytti koirat aamulla lenkillä. Molemmat paskoi. Jätettiin koirat kotiin ja 7h yksinolon aikana oli jo paskaa lattialla.
Siis se paskan määrä on järkyttävä mitä tuosta ruuasta tulee.
Meille siis tilaukseen sitä luottoruokaa - ei taas tarvitse pohtia ruokia vähään aikaan.
Toka päivä aamulla paskaa matolla.
No, olimme samaan aikaan saaneet koirille aidan pystyyn ja päätimme, että sisälle tehty läjä on varmaan siksi, että luotimme koirien käyvän tarpeilla pihassa (jota on vajaa hehtaari eli paikkoja pitäisi löytyä). Eli aamu- ja iltakävelyt takaisin rutiineihin.
Käytin koirat illalla ulkona lenkillä (9km). Molemmat paskoi pari kasaa, ehkä jopa kolme. Syötin ne illalla ja mies käytti koirat aamulla lenkillä. Molemmat paskoi. Jätettiin koirat kotiin ja 7h yksinolon aikana oli jo paskaa lattialla.
Siis se paskan määrä on järkyttävä mitä tuosta ruuasta tulee.
Meille siis tilaukseen sitä luottoruokaa - ei taas tarvitse pohtia ruokia vähään aikaan.
tiistai 28. heinäkuuta 2015
Pärnussa piipahtaminen
En ollut ajatellut ilmoittaa Jumia mihinkään ulkomaille enää ikinä koskaan - se cacibin metsästys on pelkkää tuskaa eikä siitä kyllä ikinä saa cibbiä. Paula kuitenkin laittoi viestiä yhtenä kauniina kevätpäivänä, että nyt ois laivat maksettu, että ilmoita koira näyttelyyn.
Viime hetkillä vielä emmin laitanko pelkästään Jumin vai molemmat pojat mutta päädyin pelkkään Jumiin - lähtisimme viettämään keskenäistä laatuaikaa. Tuomarit oli sen verta tuntemattomia (ja itäblokkilaisia), että olin melko varma ettei menestystä tulisi enivei.
Saavuttiin Pärnun keskustaan perjantaina iltapäivästä ja satuttiin kesän ainoaan helle-aaltoon, varjossa kepeät 26 astetta. Se on tosi ihanaa, eteenkin kun ajat pakulla jossa ei toimi ilmastointi, ei ikkunoiden avaaminen ja koirille ei saa taakse muuta kuin kiertoilmaa. Pysähdyttiin matkalla useampi kerta tuulettamaan koirille. Niillä pysyi paksi yllättävän viileänä silti - tosin olihan se varjossa (tummennukset lasissa), niillä oli kylmäloimet, kylmäalustat, vesikupit ja sit se kiertävä ilma. Meillä edessä oli melkoista tuskaa mutta päästiin perille. Saatiin kamat huoneeseen ja suunnattiin samantein rannalle.
Pärnun ranta on ihana. Matalaa rantaa monta monta kymmentä metriä. Pehmeää hiekkaa ja koirilla vapautta. Löydettiin hieman syrjäsempi kohta jossa käytiin joka päivä uittamassa koiria. Aivan mahtavaa. Illaksi suunnistettiin kaupungille ruokailemaan (koirien kanssa). Ihanaa kun ihmiset ovat myötämielisiä koirille (tuhahdukset tai ilkeät katseet tuli suomalaisilta turisteilta) ja ruokapaikassa tarjottiin koirille vettä ja rapsutuksia.
Lauantaina vietettiin hetki näyttelypaikalla ja iltapäivällä vedettiin ympäri kaupunkia tandemilla (koirat ei ollut mukana tällä kertaa). Käytiin kaupoissa ja haettiin sushia. Käytiin kaljalla ja ajettiin lisää tandemilla. Hotlalla istuttiin iltaa kanssanäyttelyihmisten kanssa ja käytiin puistossa kävelemässä.
Kaupunkina Pärnu on aivan mahtava. Pieni, tunnelmallinen mutta silti kovin kansainvälinen. Ihanaa rannikkoa lähellä ja mielettömän lämmin vesi. Kelpaisi tulla uusiksi <3
Ai se näyttely? No, se meni odotetusti - lauantaina PU4 ja sunnuntaina PU3. Ei kotiinviemisiä.
Ai se näyttely? No, se meni odotetusti - lauantaina PU4 ja sunnuntaina PU3. Ei kotiinviemisiä.
torstai 16. heinäkuuta 2015
Toloppatalkoot
Se tunne kun ei jaksais / haluaisi tehdä muuta kuin jäädä koko lauman kanssa köllimään sänkyyn...
Eihän tässä ehdi muuta kuin käydä töissä, tulla kotiin ja heti ryhtyä siihen jäätävään määrään duunia mitä on. Meillä on edelleenkin osa laatikoista olohuoneessa eli kauniisti koristavat huonetta kun sohvakin on vielä matkalla... Kävin mä piipahtamassa Viron puolella näyttelyissä mutta siitä joudun ehkä kirjoittamaan erillisen aiheen sillä tänään jutellaan pihan aitaamisesta.
Halusin paljon tonttia josta syystä talokauppaa tehdessä ostimme myös viereisen tontin. Meillä on siis noin 7000 neliötä "pihaa" ja puolet siitä vielä metsää päälle. Päätimme kuitenkin näin alkuun aidata vain pihan ja tehdään sitten metsätarha joskus jos sille päälle sattuu.
Aitatarvikkeet tilasin Virosta paikasta nimeltä AB Polar. Voin suositella lämmöllä ja kannattaa ehdottomasti kysyä tarjousta (nimim. väännettiin hinnasta hetki). Sain kuitenkin ajallaan ja oikein tilaukseni johon sisältyi 185 tolppaa, 320m verkkoa ja viisi porttia (josta yksi nelimetrinen huoltoportti). Aidan korkeus on 180cm ja verkkona on erittäin vahvaa puutarhaverkkoa (eli ei sitä julmettua eläinverkkoa). Kalliimpi aitaratkaisu mutta minusta kauniimpi ja kestävämpi kun ei ole niin pehmeää verkkoa. Koko roska tuli maksamaan piirun päälle kaksjapuoltuhatta.
No sitten päästään siihen pystyttämiseen. Pihalla on melkein parisataa toloppaa ja ne pitäis kaivaa maahan. Miten? Lapio ja betonia? Rautakanki ja joku puutarhalapio? Kaikki vaihtoehdot tuntui huonolta. Mietittiin pientraktorin vuokraamista (tonni hiekkaa kauhaan niin uskoisi tolppien uppoavan) mutta ei sekään tuntunut hyvältä vaihtoehdolta kun etupihalla ei voi sadevesipoistoputkien ja jätevesiputkien takia ajaa raskaalla kalustolla. Loppujen lopuksi isäni googlasi aikansa ja löysi parhaimman idean ikinä - maakaira!
Moottorimaakaira on jumalan lahja koira-aitaa tekevälle. Soitto Pientalo- ja Pihapalvelulle ja kaira oli varattu viikonlopuksi (eikä edes ollut kallis laite). Laite mahtuu autoon mennen tullen ja on ihan järjettömän näppärä vekotin. Lauantaina oli aikaa n. 5h ja sunnuntaina about saman verran ja kaikki tolpat oli pystyssä + suoristettu + hiekotettu.
Työjärjestys oli seuraava; Merkittiin kaikkiin tolppiin 185cm merkki (sen verta pitäisi sojottaa maasta) ja vedettiin tolppalinjat suoriksi ja 10m välein tolpat maahan. Ensin kairalla reikä, merkitty tolppa maahan, vatupassilla suoriksi, lekalla hakattiin merkkiin asti maahan, tarkistettiin suoruus vatupassilla ja ympärille hiekotushiekkaa. Kun koko kierros oli tehty niin täytettiin välit niin, että tolppia on n. 2,5m välein. Suoristettiin, lekalla perään, suoristettiin taas ja ympärille hiekotushiekkaa. Päivä pari myöhemmin käytiin vielä suoristamassa kaikki tolpat ja ympärille hienoa hiekkaa.
Seuraava työvaihe olisi viikonloppuna laittaa verkkoa ja porttia paikoilleen (sekä muutamaa tolppaa joka tulee kiveen kiinni). Jännittää, että joko ensi maanantaina olisi koirille oma pikku piha millä temmeltää eikä tarvitsis enää leikkiä narujen kanssa. Nyt ovat sidottuna kiinni aina kun ollaan ulkona paitsi jos puuhataan koirien kanssa jolloin ovat syynin alla - etupihan edestä menee kuitenkin 60 tie enkä mielelläni koiriani juoksuta autojen alle. Myös hepat ovat kovin tuttu näky tiellä ja Briohan menee aivan sekaisin niistä joten parempi vaan, että eivät mene niitäkään säikyttelee.
Eihän tässä ehdi muuta kuin käydä töissä, tulla kotiin ja heti ryhtyä siihen jäätävään määrään duunia mitä on. Meillä on edelleenkin osa laatikoista olohuoneessa eli kauniisti koristavat huonetta kun sohvakin on vielä matkalla... Kävin mä piipahtamassa Viron puolella näyttelyissä mutta siitä joudun ehkä kirjoittamaan erillisen aiheen sillä tänään jutellaan pihan aitaamisesta.
Halusin paljon tonttia josta syystä talokauppaa tehdessä ostimme myös viereisen tontin. Meillä on siis noin 7000 neliötä "pihaa" ja puolet siitä vielä metsää päälle. Päätimme kuitenkin näin alkuun aidata vain pihan ja tehdään sitten metsätarha joskus jos sille päälle sattuu.
Aitatarvikkeet tilasin Virosta paikasta nimeltä AB Polar. Voin suositella lämmöllä ja kannattaa ehdottomasti kysyä tarjousta (nimim. väännettiin hinnasta hetki). Sain kuitenkin ajallaan ja oikein tilaukseni johon sisältyi 185 tolppaa, 320m verkkoa ja viisi porttia (josta yksi nelimetrinen huoltoportti). Aidan korkeus on 180cm ja verkkona on erittäin vahvaa puutarhaverkkoa (eli ei sitä julmettua eläinverkkoa). Kalliimpi aitaratkaisu mutta minusta kauniimpi ja kestävämpi kun ei ole niin pehmeää verkkoa. Koko roska tuli maksamaan piirun päälle kaksjapuoltuhatta.
No sitten päästään siihen pystyttämiseen. Pihalla on melkein parisataa toloppaa ja ne pitäis kaivaa maahan. Miten? Lapio ja betonia? Rautakanki ja joku puutarhalapio? Kaikki vaihtoehdot tuntui huonolta. Mietittiin pientraktorin vuokraamista (tonni hiekkaa kauhaan niin uskoisi tolppien uppoavan) mutta ei sekään tuntunut hyvältä vaihtoehdolta kun etupihalla ei voi sadevesipoistoputkien ja jätevesiputkien takia ajaa raskaalla kalustolla. Loppujen lopuksi isäni googlasi aikansa ja löysi parhaimman idean ikinä - maakaira!
Moottorimaakaira on jumalan lahja koira-aitaa tekevälle. Soitto Pientalo- ja Pihapalvelulle ja kaira oli varattu viikonlopuksi (eikä edes ollut kallis laite). Laite mahtuu autoon mennen tullen ja on ihan järjettömän näppärä vekotin. Lauantaina oli aikaa n. 5h ja sunnuntaina about saman verran ja kaikki tolpat oli pystyssä + suoristettu + hiekotettu.
Työjärjestys oli seuraava; Merkittiin kaikkiin tolppiin 185cm merkki (sen verta pitäisi sojottaa maasta) ja vedettiin tolppalinjat suoriksi ja 10m välein tolpat maahan. Ensin kairalla reikä, merkitty tolppa maahan, vatupassilla suoriksi, lekalla hakattiin merkkiin asti maahan, tarkistettiin suoruus vatupassilla ja ympärille hiekotushiekkaa. Kun koko kierros oli tehty niin täytettiin välit niin, että tolppia on n. 2,5m välein. Suoristettiin, lekalla perään, suoristettiin taas ja ympärille hiekotushiekkaa. Päivä pari myöhemmin käytiin vielä suoristamassa kaikki tolpat ja ympärille hienoa hiekkaa.
Seuraava työvaihe olisi viikonloppuna laittaa verkkoa ja porttia paikoilleen (sekä muutamaa tolppaa joka tulee kiveen kiinni). Jännittää, että joko ensi maanantaina olisi koirille oma pikku piha millä temmeltää eikä tarvitsis enää leikkiä narujen kanssa. Nyt ovat sidottuna kiinni aina kun ollaan ulkona paitsi jos puuhataan koirien kanssa jolloin ovat syynin alla - etupihan edestä menee kuitenkin 60 tie enkä mielelläni koiriani juoksuta autojen alle. Myös hepat ovat kovin tuttu näky tiellä ja Briohan menee aivan sekaisin niistä joten parempi vaan, että eivät mene niitäkään säikyttelee.
Vasemmalla suoristettuja tolppia, oikealla suoristamattomia tolppia
tiistai 30. kesäkuuta 2015
Kaikki on sekaisin
Koko huusholli on niin järkyttävän sekaisin, että ei mitään rajaa. Koko lattia on peitetty pahvilla kun maalattiin laminaattilattia kiiltävän valkoiseksi ja nyt suojelen sitä kuin viimeistä päivää... Mutta en vaan ymmärrä miten kahdella ihmisellä voi olla niin jumalattoman paljon tavaraa?
Huomatkaa kaikki tyhjät laatikot tuolla takana - nekin oli täynnä tavaraa jossain vaiheessa. Tuossa oikeassa alakulmassa näkee vähän sitä valkoista lattiaa...
Vaatekaapit odottaa kasaamista eli KAIKKI vaatteet ovat kodinhoitohuoneessa joko odottamassa pesua tai pestynä kasassa odottamassa, että joku kasaa vaatekaapin. Ihan järkyttävän paljon tavaraa kahdelle ihmiselle - aargh.
Onneksi on se piha (jonka nurtsin ajaminen kesti 3,5h eilen) ja sinne pakenen aina kun on tilaisuus ja alkaa tavaramäärä ahistaa. Tosin siellä pihalla odottaa ne 185 puutolppaa ja 350m aitaa... Pihaa on siis sen hehtaarin verran mutta (onneksi?) muutama tuhat on metsää eli sitä ei tarvitse aidata. Ei tsiisus kraist mä vaan sanon. Onneks sentään elukat osaa ottaa rennosti.
Huomatkaa kaikki tyhjät laatikot tuolla takana - nekin oli täynnä tavaraa jossain vaiheessa. Tuossa oikeassa alakulmassa näkee vähän sitä valkoista lattiaa...
Vaatekaapit odottaa kasaamista eli KAIKKI vaatteet ovat kodinhoitohuoneessa joko odottamassa pesua tai pestynä kasassa odottamassa, että joku kasaa vaatekaapin. Ihan järkyttävän paljon tavaraa kahdelle ihmiselle - aargh.
Onneksi on se piha (jonka nurtsin ajaminen kesti 3,5h eilen) ja sinne pakenen aina kun on tilaisuus ja alkaa tavaramäärä ahistaa. Tosin siellä pihalla odottaa ne 185 puutolppaa ja 350m aitaa... Pihaa on siis sen hehtaarin verran mutta (onneksi?) muutama tuhat on metsää eli sitä ei tarvitse aidata. Ei tsiisus kraist mä vaan sanon. Onneks sentään elukat osaa ottaa rennosti.
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Unelmista totta
Blogi on elänyt hiljaiseloa tässä vähän aikaa mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että minä pyristelen täällä taustalla ja häärään kaikkea muuta. Saas nähdä saako sisustus ja remontointi oman osuutensa tästä blogista.
Ostin talon!
Tai no, ME ostettiin talo ;)
Inkoossa sellainen sadan neliön rauhallisuus hehtaarin tontilla. Aidat ja tolpat jo tilattu - koirille aidataan koko pihapiiri eli sellainen 7000 neliötä. Loput neliöt on metsää enkä edes minä ole niin sekopää, että lähtisin sitä aitaamaan.
Sisäremppa alkaa olemaan valmis ja tällä viikolla pitäisi aitatarvikkeiden saapua joten pääsemme ulkopuuhiin. En malta odottaa! (kysykää uusiks parin viikon kuluttua kun oon sitä aitaa veivannut...)
Ostin talon!
Tai no, ME ostettiin talo ;)
Inkoossa sellainen sadan neliön rauhallisuus hehtaarin tontilla. Aidat ja tolpat jo tilattu - koirille aidataan koko pihapiiri eli sellainen 7000 neliötä. Loput neliöt on metsää enkä edes minä ole niin sekopää, että lähtisin sitä aitaamaan.
Sisäremppa alkaa olemaan valmis ja tällä viikolla pitäisi aitatarvikkeiden saapua joten pääsemme ulkopuuhiin. En malta odottaa! (kysykää uusiks parin viikon kuluttua kun oon sitä aitaa veivannut...)
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Virallisesti minun
Viime viikonlopulta ja muutenkin viime viikoilta on päivittämättä ihan sikana kaikkea mutta nyt se tärkein...
Jumi on melkein viiden pitkän vuoden jälkeen minun nimissä. Tyyppi on ollut sijoituksessa mutta lopputalven eturauhastulehdus ja sen hoito johti siihen, että koira siirrettiin nimiini aiemmin.
Ensimmäinen amstaffi ja ensimmäinen sijoituskoira ikinä. Suosittelen hyvin vahvasti miettimään pitkään sijoitusta ja tutustumaan sijoittajaan ennen sopimuksen allekirjoittamista. En tiedä lähtisinkö hommaan uusiksi täysin uusien ihmisten kanssa. Briohan on myös sijoitettuna mutta suhde Brion omistajaan on huomattavasti terveemmällä pohjalla.
Nyt on kuitenkin kaikki moiset ohi, juorut juoruttu sen osalta (vaikka mä vielä kuulen kylillä miten ikävä ihminen olen...) ja voin jatkaa ihan normaalia omaa elämää OMAN koirani kanssa.
Ensimmäinen amstaffi ja ensimmäinen sijoituskoira ikinä. Suosittelen hyvin vahvasti miettimään pitkään sijoitusta ja tutustumaan sijoittajaan ennen sopimuksen allekirjoittamista. En tiedä lähtisinkö hommaan uusiksi täysin uusien ihmisten kanssa. Briohan on myös sijoitettuna mutta suhde Brion omistajaan on huomattavasti terveemmällä pohjalla.
Nyt on kuitenkin kaikki moiset ohi, juorut juoruttu sen osalta (vaikka mä vielä kuulen kylillä miten ikävä ihminen olen...) ja voin jatkaa ihan normaalia omaa elämää OMAN koirani kanssa.
torstai 4. kesäkuuta 2015
Brion MH
Tässä pikkumiehen MH-koe jossa kävimme sunnuntaina. Kuvaajina Mikael Laine ja Irene Puputti.
perjantai 29. toukokuuta 2015
Seuraamista taas
Pidin Brioa vähän nälkäkuurilla jotta saisin siihen virvottua vähän enemmän tekemisen meininkiä. No ei oikein auttanut. Siinä sitten lyötiin viisaat päät yhteen apparin kanssa ja kun ei tullut oikein mitään järkevää niin tokaisin, että mä tuon sen kentälle vaan leikkimään. Siinä kun olin etsimässä tyynyä tuli sellainen "hei mä otan piiskan mukaan samalla". Ja kannattihan se...
maanantai 25. toukokuuta 2015
Jälkileirillä
Viikonloppu meni Brion kanssa jälkileirillä. Lisää itse jäljestä voi lukea jälkipäiväkirjasta mutta yleisesti niin voin vaan todeta, että koira on kyllä taitava ajettuihin jälkiin nähden. Sillä on ihan ihan todella kova motivaatio jäljelle ja kunhan saadaan vähän varmuutta ajoihin ja näen mihin se oikeasti pystyy niin voisi ehkä (EHKÄ!) jopa harkita FH-jäljelle menemistä joskus sitten hamaassa tulevaisuudessa.
maanantai 18. toukokuuta 2015
Auuu.
Ollaan muuttamassa putkiremonttia evakkoon (ja sieltä evakosta sitten toivon mukaan omaan taloon - uuh! siitä enemmän sitten joskus jos tapahtuu). Muutettiin koko viikonloppu ja lauantaina kannoin viimeistä laatikkoa alas kun astuin harhaan rapulta. Nilkka vinossa vedin sitten koko painollani siihen päälle. Lopputulema nilkka murtunut.
Nilkka murtuneen on muuten aika paljon mitä ei pysty tekemään. Ei pysty kävelemään. Ja mihin kaikkeen sitä kävelyä tarttiskin... pitäisi polkea jälkeä, juosta treeneissä ja niinkin simppeliä kuin ajaa autoa. Saati sitten käyttää koiria lenkillä tai viedä loppuun se hiton muutto.
Onneksi on mies joka hoitaa koirien ulkoilutuksen ja hartaasti toivon, että kun tässä pari päivää lepäilen niin pystyn taas ajamaan autoa. Kaiken kaikkiaan tämä ei ollut kovin järkevä veto kun ensi viikonlopusta lähtien on koiratapahtumaa taas jokaiselle sormelle. Nytkin jouduin jättämään Amstaffien Open Shown väliin kun istuin lääkärissä. Höh.
En siis suosittele. Saa vaan ruman lastan ja sukan (luojan kiitos ei kipsattu).
Nilkka murtuneen on muuten aika paljon mitä ei pysty tekemään. Ei pysty kävelemään. Ja mihin kaikkeen sitä kävelyä tarttiskin... pitäisi polkea jälkeä, juosta treeneissä ja niinkin simppeliä kuin ajaa autoa. Saati sitten käyttää koiria lenkillä tai viedä loppuun se hiton muutto.
Onneksi on mies joka hoitaa koirien ulkoilutuksen ja hartaasti toivon, että kun tässä pari päivää lepäilen niin pystyn taas ajamaan autoa. Kaiken kaikkiaan tämä ei ollut kovin järkevä veto kun ensi viikonlopusta lähtien on koiratapahtumaa taas jokaiselle sormelle. Nytkin jouduin jättämään Amstaffien Open Shown väliin kun istuin lääkärissä. Höh.
En siis suosittele. Saa vaan ruman lastan ja sukan (luojan kiitos ei kipsattu).
Palveluskoirien erikoisnäyttely
Torstaina oli pk-erkkari ja innokkaana heti aamusta lähdettiin koirien kanssa näyttelyyn. Pojat kirmasi hyvin ja tuomari Talvitie tykkäsi molemmista. Jopa niin paljon, että molemmat pojat oli paras uros -sijoilla. Esitin Jumin vapaana ja jee, sehän onnistu :D
Pk-erkkarin misseilyt meni about näin:
Pk-erkkarin misseilyt meni about näin:
Jumi, VAL ERI1, SA, PU4
Hyväpäinen ja -korvainen erinomaisen hyväntyyppinen mittasuhteiltaan. Erinomainen uros. Niukat etukulmaukset. Erinomaiset takakulmaukset. Liikkuu hyvin.
Brio, AVO ERI2, SA, PU3, vaSERT
Hyvin liikkuva ja hyvin itseensä kantava hyvähäntäinen poika. Riittävästi taittuvat korvat, kuono voisi olla hieman pidempi. Hyvä kaula ja ylälinja.
Jumin jälkeläisluokka, ROP, KP
Hyvän tapainen ja hyväpäinen ryhmä amstaffeja. Hyvät sivuliikkeet.
Hyväpäinen ja -korvainen erinomaisen hyväntyyppinen mittasuhteiltaan. Erinomainen uros. Niukat etukulmaukset. Erinomaiset takakulmaukset. Liikkuu hyvin.
Brio, AVO ERI2, SA, PU3, vaSERT
Hyvin liikkuva ja hyvin itseensä kantava hyvähäntäinen poika. Riittävästi taittuvat korvat, kuono voisi olla hieman pidempi. Hyvä kaula ja ylälinja.
Jumin jälkeläisluokka, ROP, KP
Hyvän tapainen ja hyväpäinen ryhmä amstaffeja. Hyvät sivuliikkeet.
Brio PU-kehässä, kuva Jonna Hörkkä
Jumin jälkeläisryhmä, kuva Markus Manninen
tiistai 12. toukokuuta 2015
Terveydeksi!
Virallisesti Brio on nyt sitten C/C ja 0/0. Kuvissa ei näkynyt mitään hälyttävää, vähän rumat nupit ja vähän löysä (tosin eläinlääkärin mukaan kopeloitessa ei tuntunut yhtään niin löysiltä kuin mitä kuvissa näytti). Sydämen kuuntelutulos oli puhdas ja selkäkuvien lausuntoa odottelen vielä.
Jumilla kuultiin sivuääni maaliskuussa kun käytiin muissa asioissa eläinlääkärissä (eturauhanen, hammas). Ultrattiin tuossa maaliskuun loppupuolella jossa todettiin pieni hiippaläppävuoto, joka ei vaikuta sydämen toimintaan. Sydän on mittasuhteiltaan muutoin normaali. Koska Jumilla ei ole aikaisemmin todettu sivuääntä sydämessä (kuunneltu viimeksi lokakuussa 2014), eläinlääkäri epäili vahvasti, että kyseessä on tulehduksen aiheuttama muutos. Mitä ilmeisemmin hammasvaivat ovat aika yleisiä vuodon aiheuttajia. Vaiva ei kaipaa hoitoa.
Onneksi mennään kohti kesää ja toivon mukaan voidaan koko perhe jättää taakse kevään sairastelut. Toukokuulle on tiedossa pari näyttelyä, jälkileiriä, Brion MH-koe ja *tittididiiiii* mahdollisesti asuntokaupat. Mä niin muutan maalle ja koirat saa niin oman pihansa!
Jumilla kuultiin sivuääni maaliskuussa kun käytiin muissa asioissa eläinlääkärissä (eturauhanen, hammas). Ultrattiin tuossa maaliskuun loppupuolella jossa todettiin pieni hiippaläppävuoto, joka ei vaikuta sydämen toimintaan. Sydän on mittasuhteiltaan muutoin normaali. Koska Jumilla ei ole aikaisemmin todettu sivuääntä sydämessä (kuunneltu viimeksi lokakuussa 2014), eläinlääkäri epäili vahvasti, että kyseessä on tulehduksen aiheuttama muutos. Mitä ilmeisemmin hammasvaivat ovat aika yleisiä vuodon aiheuttajia. Vaiva ei kaipaa hoitoa.
Onneksi mennään kohti kesää ja toivon mukaan voidaan koko perhe jättää taakse kevään sairastelut. Toukokuulle on tiedossa pari näyttelyä, jälkileiriä, Brion MH-koe ja *tittididiiiii* mahdollisesti asuntokaupat. Mä niin muutan maalle ja koirat saa niin oman pihansa!
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Kukkuluuruu, mitäs se luusto on syönyt?
Brio kävi luustokuvissa Eläinystäväsi Lääkärissä Tampereella. Ei, älä kysy miksi siellä asti. Itse olisin kelpuuttanut paljon (minua) lähempänä sijaitsevaa Pärnäsen korjaamoa mutta Brion omistaja tahtoi kuvauttaa koiran tietyssä paikassa.
No ei muuta kuin sinne siis.
Brio kävi puntarilla (28,3kg) ja sydän kuunneltiin (ei huomautettavaa). Sai piikin pyllyyn ja nukahti siihen. Sitten seurasi tiukka ja jännittynyt puolisen tuntia kun odottelin, että koira tulee kuvista takaisin ja saadaan tulokset.
Alustavat tulokset oli C/C ja 0/0, LTV0 ja VA0. Sydän normaali.
Mii soo häpi.
Jännityksellä jäädään odottamaan mitä liitto tahtoo sanoa.
No ei muuta kuin sinne siis.
Brio kävi puntarilla (28,3kg) ja sydän kuunneltiin (ei huomautettavaa). Sai piikin pyllyyn ja nukahti siihen. Sitten seurasi tiukka ja jännittynyt puolisen tuntia kun odottelin, että koira tulee kuvista takaisin ja saadaan tulokset.
Alustavat tulokset oli C/C ja 0/0, LTV0 ja VA0. Sydän normaali.
Mii soo häpi.
Jännityksellä jäädään odottamaan mitä liitto tahtoo sanoa.
tiistai 21. huhtikuuta 2015
Treenipäivitystä
Pitkästä aikaa vähän videoo ja vähän seuraamista. Kyllä me kulissien takana koko ajan treenataan. Seuraaminen alkaa sujumaan Brion kanssa, alkuun oli tosi vaikeaa ja koira jätätti ja oli huono ja ja ja. Nyt alkaa pikkuhiljaa olemaan ok. Kyllä tää tästä - ehkä jo muutaman vuoden kuluttua BH-kokeeseen... Ei vaiskaan, ens vuonna pitäisi (ainakin minun mielestä) saada ensimmäinen "oikea" startti alle.
maanantai 20. huhtikuuta 2015
Silmämunamutaa
Olipa kerran tyttö joka oli tulossa koiratreeneistä kotiin. Autossa mukana oli hänen kaksi koiraansa. Iloisesti tyttö jutteli puhelimeen kaverinsa kanssa treeneistä ja miten mukavaa oli ollut.
Auton tyttö ajoi parkkiin, koirille puki remmit ja lähti kotia kohti. Pari askelta autosta muisti tyttö, että takapenkille jäi koirien paskapussit. Koirat malttamattomina tempoi remmissä, oli kova pissähätä ja nälkä. Tyttö jatkoi jutustelua puhelimessa ja kun vihdoin pääsi tien yli koirat oli sekunnin sadasosassa pissailemassa pitkin puita. Tyttö jatkoi iloista puhesorinaa ystävän kanssa samalla kun katseli koirien merkkailua.
SPLÄTS
Sellainen parin viinirypäleen kokoinen mutaklöntti tuli kuin ohjus konsanaan ja lenti suoraan tytön silmämunaan. Kotiin asti selvittiin puolivaloilla, silmästä valui vettä ja mutaa. Suoraan suihkuun lensi tyttö ja huuhteli vedellä silmän minkä pystyi. Suihkusta tullessaan puhdisti silmää topsilla ja huomasi samalla, että sidekalvon alla näkyi mutaa. Hetken härkittyä silmää totesi tyttö ettei se muta sieltä lähde ja huuti pojalle joka hänen kanssaan jakoi asuntoa, että "nyt lähdetään päivystykseen".
Päivystyksessä ei luojan kiitos ollut pitkää jonoa ja nopeasti tyttö pääsi käsittelyyn. Silmä puudutettiin, huuhdottiin, tarkistettiin, rasvattiin ja sidottiin. Merirosvolappu taskussa ja ab-salva kädessä passitettiin kotio. Viikon sairasloma.
Ei suositella kenellekään.
Auton tyttö ajoi parkkiin, koirille puki remmit ja lähti kotia kohti. Pari askelta autosta muisti tyttö, että takapenkille jäi koirien paskapussit. Koirat malttamattomina tempoi remmissä, oli kova pissähätä ja nälkä. Tyttö jatkoi jutustelua puhelimessa ja kun vihdoin pääsi tien yli koirat oli sekunnin sadasosassa pissailemassa pitkin puita. Tyttö jatkoi iloista puhesorinaa ystävän kanssa samalla kun katseli koirien merkkailua.
SPLÄTS
Sellainen parin viinirypäleen kokoinen mutaklöntti tuli kuin ohjus konsanaan ja lenti suoraan tytön silmämunaan. Kotiin asti selvittiin puolivaloilla, silmästä valui vettä ja mutaa. Suoraan suihkuun lensi tyttö ja huuhteli vedellä silmän minkä pystyi. Suihkusta tullessaan puhdisti silmää topsilla ja huomasi samalla, että sidekalvon alla näkyi mutaa. Hetken härkittyä silmää totesi tyttö ettei se muta sieltä lähde ja huuti pojalle joka hänen kanssaan jakoi asuntoa, että "nyt lähdetään päivystykseen".
Päivystyksessä ei luojan kiitos ollut pitkää jonoa ja nopeasti tyttö pääsi käsittelyyn. Silmä puudutettiin, huuhdottiin, tarkistettiin, rasvattiin ja sidottiin. Merirosvolappu taskussa ja ab-salva kädessä passitettiin kotio. Viikon sairasloma.
Ei suositella kenellekään.
maanantai 13. huhtikuuta 2015
"Paskan määrä ei ole vakio"
Sanoi Brio kun viidettä torttua väänti.
Muistatte (ehkä?) tämän postauksen kuivaruokien lihaprosenteista. Menin sitten ja ostin 2kg Applawsin "medium dogs" ruokaa. Sellainen jossa oli tosi paljon lihaa. Ehkä olen huono vaihtamaan ruokia (pitäisi hiljalleen siirtää ne vanhasta uuteen ruokaa) sillä kun vanha loppui niin paiskoin kuppiin uutta.
1. päivä
Kaikki hyvin, koirien turkit kiiltää edelleen, kukaan ei ole kuollut.
2. päivä
Jumin paska muuttunut löysähköksi, Brio normaali mutta runsas. Kukaan ei ole kuollut.
3. päivä
Jumilla edelleen hiukan muodotonta paskaa. Brio paskoo viisi kertaa josta neljännellä kerralla määrä on niin jäätävä, ettei se mahdu paskapussiin. Minä kuoli hieman poimiessa niitä kasoja.
4. päivä
Siirryttiin ainakin toistaiseksi takaisin omaan tuttuun ruokaan
Sellaista paskapäivitystä tällä kertaa.
Muistatte (ehkä?) tämän postauksen kuivaruokien lihaprosenteista. Menin sitten ja ostin 2kg Applawsin "medium dogs" ruokaa. Sellainen jossa oli tosi paljon lihaa. Ehkä olen huono vaihtamaan ruokia (pitäisi hiljalleen siirtää ne vanhasta uuteen ruokaa) sillä kun vanha loppui niin paiskoin kuppiin uutta.
1. päivä
Kaikki hyvin, koirien turkit kiiltää edelleen, kukaan ei ole kuollut.
2. päivä
Jumin paska muuttunut löysähköksi, Brio normaali mutta runsas. Kukaan ei ole kuollut.
3. päivä
Jumilla edelleen hiukan muodotonta paskaa. Brio paskoo viisi kertaa josta neljännellä kerralla määrä on niin jäätävä, ettei se mahdu paskapussiin. Minä kuoli hieman poimiessa niitä kasoja.
4. päivä
Siirryttiin ainakin toistaiseksi takaisin omaan tuttuun ruokaan
Sellaista paskapäivitystä tällä kertaa.
torstai 9. huhtikuuta 2015
keskiviikko 8. huhtikuuta 2015
Ruokailurajoitteita
Tällä kertaa ruokailun rajoitteena toimii pöytä ja se tosiasia, että kyseinen ruoka ei ole koiralle tarkoitettu vaan kissoille.
Pakko saada ja jo ostettua
Tämän vuoden puolella on tullut ostettua jo yhtä sun toista, ehkä isoimpina ostoksina muistin vihdoin ja viimein ostaa Hurtan viilennysliivit (kun ne on kuitenkin loppu sitten kun niitä tarvitsen!), ostin alennusmyynnistä kaksi Rukan talvitakkia, vähän leluja sekä uuden pedin. Jos nyt vaikka pärjäisi taas hetken aikaa. Ainiin, ja hyllyssä myös odottaa Applawsin kuivaruoka sitten kun tuo nykyinen loppuu.
Ostin myös uudet pannat. Joo, lisää pantoja. PiNkit nahkapannat molemmille pojille. Ja pari grippiliinaa treeneihin. Vielä olisi muutama hankinta tekemättä. Eli se osuus mikä ei mene eläinlääkärille menee lemmikkieläinkauppohin :D
Ostin myös uudet pannat. Joo, lisää pantoja. PiNkit nahkapannat molemmille pojille. Ja pari grippiliinaa treeneihin. Vielä olisi muutama hankinta tekemättä. Eli se osuus mikä ei mene eläinlääkärille menee lemmikkieläinkauppohin :D
Mutta asiaan, löysin ehkä sen todellakin "pakko saada" esineen. Aktiivisuusranneke koirille! En ymmärrä miten olen pärjännyt ilman aiemmin. Kyseessä on siis suomessa kehitetty Beagard Activity Collar joka etsii tällä hetkellä sponsoreita (käy antamassa rahaa jos lompakko antaa periksi). Aktiivisuusranneke on siis oikeasti aktiivisuuspanta ja Beagard lupaa, että pannan (ja mobiiliapplikaation) avulla voit seurata koiran aktiivisuutta, kalorien syömistä, asettaa tavoitteita ja jakaa tätä kaikkea ystävien kanssa sekä tarpeen vaatiessa eläinlääkärin kanssa. Ihan maailman paras asia. Oikeasti.
(vai olenko minä ainoa joka olen niin umpipöhkö ja sitä mieltä, että tää on hieno asia?)
(vai olenko minä ainoa joka olen niin umpipöhkö ja sitä mieltä, että tää on hieno asia?)
torstai 2. huhtikuuta 2015
Vahingosta viisastuneena pääsiäistä kohti
Meillä on ollut vauhdikas maaliskuu.
Jos Tapiolasta tulee takaisin kuukauden aikana yli 1100e niin tietää mihin palkka meni... Jumihan ei todellakaan tyytynyt yhteen verikontrolliin vaan vietettiin koko viikonloppu eläinlääkärissä. Rimadylipurkki aiheutti korkeita nousuja munuaisarvoissa (kreassa) ja kun se vihdoin lopetti nousemista sunnuntaiaamuna niin vastaavasti hematokriitti oli noussut huimasti. Viikonloppu tosiaan vietin eläinlääkärin lattialla, koirani vieressä jolla oli kanyyli tassussa. Olin viikolla unelmoinut pitkistä viikonloppu-aamuista mutta selvästi unohtanut, että minulla on koiria...
Lauantaina verikokeissa munuaisarvot oli nousseet vaikka Jumi oli koko perjantai nesteytyksessä. Iltapäivästä sitten kotiin ja kamala lääkerumba ja sunnuntaina heti aamusta uusiksi kokeisiin. Krea oli pysynyt samana kuin lauantaina ja hematokriitti oli noussut vaikka nestettä oli annettu vaikka ja kuinka. Sunnuntai meni jälleen siis eläinlääkärin huoneen lattialla. Illaksi kotiin ja lääkerumbaa taas. Onneksi potilas itse oli kovinkin lungisti siellä lattialla koko viikonlopun. Ihana on omistaa koira joka ei hösellä tosipaikan tullen ollenkaan.
Maanantaina krea oli laskenut hieman (vaikka oli edelleen koholla) ja hematokriitti edelleen noussut. Meidät passitettiin kuitenkin kotihoitoon sillä Rimadylit oli jo poistunut Jumista. Ensi viikolla mennään uusintakokeisiin jolloin sitten selviää ottiko munuaiset jotain pysyvämpää iskua. Toivotaan, että tämä kuukauden putki nyt loppui tähän. Ja lääkkeet mitkä aiemmin on ollut yläkaapissa on nyt siirretty katonrajaan. Ei tule tällaiset enää toistumaan.
On tuo hölmö vaan niin rakas <3
Lauantaina verikokeissa munuaisarvot oli nousseet vaikka Jumi oli koko perjantai nesteytyksessä. Iltapäivästä sitten kotiin ja kamala lääkerumba ja sunnuntaina heti aamusta uusiksi kokeisiin. Krea oli pysynyt samana kuin lauantaina ja hematokriitti oli noussut vaikka nestettä oli annettu vaikka ja kuinka. Sunnuntai meni jälleen siis eläinlääkärin huoneen lattialla. Illaksi kotiin ja lääkerumbaa taas. Onneksi potilas itse oli kovinkin lungisti siellä lattialla koko viikonlopun. Ihana on omistaa koira joka ei hösellä tosipaikan tullen ollenkaan.
Maanantaina krea oli laskenut hieman (vaikka oli edelleen koholla) ja hematokriitti edelleen noussut. Meidät passitettiin kuitenkin kotihoitoon sillä Rimadylit oli jo poistunut Jumista. Ensi viikolla mennään uusintakokeisiin jolloin sitten selviää ottiko munuaiset jotain pysyvämpää iskua. Toivotaan, että tämä kuukauden putki nyt loppui tähän. Ja lääkkeet mitkä aiemmin on ollut yläkaapissa on nyt siirretty katonrajaan. Ei tule tällaiset enää toistumaan.
On tuo hölmö vaan niin rakas <3
perjantai 27. maaliskuuta 2015
Siirrän palkkani suoraan eläinlääkärin tilille
Nyt alkais jo riittämään.
Maaliskuu ei todellakaan ole Jumin kuukausi... Tähän mennessä saldona on eturauhastulehdus, patti, katkennut hammas ja nyt viimeisenä itsenäinen lääkitys. Jumi ja Brio oli ensimmäistä kertaa keskenään kotona muutamaan viikkoon (Jumi ollut minulla mukana töissä hammasleikkauksen takia). Kun tulin kotiin huomasin lattialla tyhjän purkin Rimadylia ja kaksi iloista koiraa. Soittelin siinä sitten muina miehinä eläinlääkärille, että pitääkö tuolle nyt sitten tehdä jotain ja sain kauhukseni kuulla, että syöty määrä hipoo sellaisia lukemia, että saattaa olla oikeasti vaarallista.
Siinä sitten apteekin kautta (Antepsin ja lääkehiiltä) MeVettiin hakemaan Cytoteciä ja lisäohjeita. Keskiviikko-torstai välinen yö meni vahvasti lääkityksen merkeissä. Pakkojuottaa ei onneksi tarvitse kun riittää, että sekoittaa pienen määrän märkäruokaa pariin litraan vettä niin kaikki menee alas. Torstaina käytin molemmat koirat sitten MeVetissä verikokeissa. Brion kokeet oli puhtaat (kuka yllättyi?) ja Jumilla toinen munuaisarvoista koholla (kreatiini). Ei muuta kuin kotiin lääkitsemään ja juottamaan ja ohjeena oli, että perjantaina heti aamusta nesteytykseen.
Tein työtä käskettynä - juotin ja lääkitsin. Juotin illan aika ehkä joku viisi litraa vettä ja vaikka yö oli lyhyt (n. 6 tuntia kusetusten välissä) niin siivosin aamulla sellaiset viisikymmentä litraa kusta lattialta. Ainakin on ollut sisäelimillä tekemistä yön aikana. Aamusta heti takaisin MeVettiin ja sinne se sitten jäi nesteytykseen, kirkkain silmin katsoi perääni kun lähdin. Byhyy, mä en varmaan ikinä totu siihen, että jätän tuon koiran (ylimääräisen raajani) mihinkään. Illalla saan käydä hakemassa kotiin ja päivän aikana katsotaan uusiksi arvot. Huomenna on vielä yksi veriarvokontrolli ja varmaan sitten viikon päästä vielä kolmas. Huoh.
Voisin varmaan oikeasti pyytää palkanlaskijaa vaihtamaan eläinlääkärin tilinumero omani tilalle.
Jumin paino eilen 28,5kg
Brion paino eilen 28,3kg
Maaliskuu ei todellakaan ole Jumin kuukausi... Tähän mennessä saldona on eturauhastulehdus, patti, katkennut hammas ja nyt viimeisenä itsenäinen lääkitys. Jumi ja Brio oli ensimmäistä kertaa keskenään kotona muutamaan viikkoon (Jumi ollut minulla mukana töissä hammasleikkauksen takia). Kun tulin kotiin huomasin lattialla tyhjän purkin Rimadylia ja kaksi iloista koiraa. Soittelin siinä sitten muina miehinä eläinlääkärille, että pitääkö tuolle nyt sitten tehdä jotain ja sain kauhukseni kuulla, että syöty määrä hipoo sellaisia lukemia, että saattaa olla oikeasti vaarallista.
Siinä sitten apteekin kautta (Antepsin ja lääkehiiltä) MeVettiin hakemaan Cytoteciä ja lisäohjeita. Keskiviikko-torstai välinen yö meni vahvasti lääkityksen merkeissä. Pakkojuottaa ei onneksi tarvitse kun riittää, että sekoittaa pienen määrän märkäruokaa pariin litraan vettä niin kaikki menee alas. Torstaina käytin molemmat koirat sitten MeVetissä verikokeissa. Brion kokeet oli puhtaat (kuka yllättyi?) ja Jumilla toinen munuaisarvoista koholla (kreatiini). Ei muuta kuin kotiin lääkitsemään ja juottamaan ja ohjeena oli, että perjantaina heti aamusta nesteytykseen.
Tein työtä käskettynä - juotin ja lääkitsin. Juotin illan aika ehkä joku viisi litraa vettä ja vaikka yö oli lyhyt (n. 6 tuntia kusetusten välissä) niin siivosin aamulla sellaiset viisikymmentä litraa kusta lattialta. Ainakin on ollut sisäelimillä tekemistä yön aikana. Aamusta heti takaisin MeVettiin ja sinne se sitten jäi nesteytykseen, kirkkain silmin katsoi perääni kun lähdin. Byhyy, mä en varmaan ikinä totu siihen, että jätän tuon koiran (ylimääräisen raajani) mihinkään. Illalla saan käydä hakemassa kotiin ja päivän aikana katsotaan uusiksi arvot. Huomenna on vielä yksi veriarvokontrolli ja varmaan sitten viikon päästä vielä kolmas. Huoh.
Voisin varmaan oikeasti pyytää palkanlaskijaa vaihtamaan eläinlääkärin tilinumero omani tilalle.
Jumin paino eilen 28,5kg
Brion paino eilen 28,3kg
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Vähintään ainakin melkein silmiäsiristäen 50% lihaa
Olen nyt jonkinaikaa etsinyt uutta nappulaa koirille. Ihan vaan siksi, että vaihtelu virkistää ja vanha säkki on kohta loppu. Jumi saa pitkästä aikaa syödä taas nappulaa (sairasloma hampaan suhteen loppui eilen - jee!) joten ei muuta kuin nappulaostoksille. Paitsi, että en löydä mitään joka täyttäisi vaatimuksiani.
Mitkä ne minun vaatimukset sitten on?
1. Ensimmäisenä tuoteselosteesta löytyy eläinproteiini.
Tämä sulkee pois suurimman osan halvoista ruuista (myös huima osa RCn ruuista menee samalla).
2. Se ensimmäisenä mainittu eläinproteiini on ilmoitettu kuivana eikä tuoreena.
Tuore eläinproteiini saattaa kuulostaa ihmisen korvaan "paremmalta" mutta todellisuudessa tuoreena otetut luvut ovat täyttä silmälumetta. Otetaan esimerkiksi Barking Headsin Kalkkuna jossa mainostetaan, että ruuassa on 50% kalkkunaa. "Tuore luuton kalkkuna 34 %, kuivattu kalkkuna 14 %". Joko en osaa laskea tai joku ei osaa kirjoittaa - jos prosentit ynnää niin kalkkunaa on 48% (kalkkunarasvaa on 3%, eli ehkä se on laskettu tuohon kokonaismäärään mukaan). Lihatiedotuksen mukaan raa'assa lihassa on noin 75 % vettä. Tämä siis tarkoittaa, että BHn ruuassa on loppupeleissä tuoretta kalkkunaa paiston jälkeen 8,5% eli yhteensä kalkkunaa ei suinkaan ole 50% vaan 22,5% (+3% kalkkunarasvaa).
Suurin osa ruuista mitä tänäpäivänä on tarjolla viilaa kuluttajaa linssiin tuolla tuoreen lihan prosenttimäärällä. Olisin hyvin skeptinen kaikkia merkkejä kohtaan jossa ei ole mainintaa onko liha tuoretta vai kuivattua. Tuolloin on hyvä olettaa, että kyseessä on tuore liha eli mahtavat isot prosenttimäärät ovat todellisuudessa vain neljännes ilmoitetusta.
Mastery esimerkiksi mainitsee erikseen, että:
Kuivattu liha*
*Sisältää vähintään 60 % lihaa, kalaa ja kananmunaa, eli vähintään 28 % kuivauksen jälkeen
(ilmeisesti Masterylla on paremmat kuivurit kuin muilla, sillä niillä on hukkaprosentti vain puolet ilmoitetusta määrästä)
Ruokamerkkiä selaillessa kannattaa tähän tosissaan kiinnittää huomiota, eteenkin jos haluaa syöttää pelkkää nappulaa. Kiinnittäisin myös huomiota siihen, että proteiinin perässä on mainittu prosenttimäärä miten paljon sitä on siinä ruuassa.
Vielä ei ole kävellyt vastaan sellaista ruokaa jossa kaikki olisi kohdallaan - tuntuu lähinnä vaan epätoivoiselta suolta yrittää löytää korkeaenergistä ruokaa jossa on mahdollisimman paljon lihaa. Jos olisi varaa syöttäisin koirille lihaa ja ziwipeakia. Mutta kun ei ole.
Applawsia ajattelin kokeilla, Zooplussalla näyttäisi olevan sitä varastossa muutakin kuin penturuokana. Applawsin tuoteselosteen pääproteiini on ainakin mukavaa luettavaa: kana 66% (kuivattu), kananjauheliha 8%.
Mitkä ne minun vaatimukset sitten on?
1. Ensimmäisenä tuoteselosteesta löytyy eläinproteiini.
Tämä sulkee pois suurimman osan halvoista ruuista (myös huima osa RCn ruuista menee samalla).
2. Se ensimmäisenä mainittu eläinproteiini on ilmoitettu kuivana eikä tuoreena.
Tuore eläinproteiini saattaa kuulostaa ihmisen korvaan "paremmalta" mutta todellisuudessa tuoreena otetut luvut ovat täyttä silmälumetta. Otetaan esimerkiksi Barking Headsin Kalkkuna jossa mainostetaan, että ruuassa on 50% kalkkunaa. "Tuore luuton kalkkuna 34 %, kuivattu kalkkuna 14 %". Joko en osaa laskea tai joku ei osaa kirjoittaa - jos prosentit ynnää niin kalkkunaa on 48% (kalkkunarasvaa on 3%, eli ehkä se on laskettu tuohon kokonaismäärään mukaan). Lihatiedotuksen mukaan raa'assa lihassa on noin 75 % vettä. Tämä siis tarkoittaa, että BHn ruuassa on loppupeleissä tuoretta kalkkunaa paiston jälkeen 8,5% eli yhteensä kalkkunaa ei suinkaan ole 50% vaan 22,5% (+3% kalkkunarasvaa).
Suurin osa ruuista mitä tänäpäivänä on tarjolla viilaa kuluttajaa linssiin tuolla tuoreen lihan prosenttimäärällä. Olisin hyvin skeptinen kaikkia merkkejä kohtaan jossa ei ole mainintaa onko liha tuoretta vai kuivattua. Tuolloin on hyvä olettaa, että kyseessä on tuore liha eli mahtavat isot prosenttimäärät ovat todellisuudessa vain neljännes ilmoitetusta.
Mastery esimerkiksi mainitsee erikseen, että:
Kuivattu liha*
*Sisältää vähintään 60 % lihaa, kalaa ja kananmunaa, eli vähintään 28 % kuivauksen jälkeen
(ilmeisesti Masterylla on paremmat kuivurit kuin muilla, sillä niillä on hukkaprosentti vain puolet ilmoitetusta määrästä)
Ruokamerkkiä selaillessa kannattaa tähän tosissaan kiinnittää huomiota, eteenkin jos haluaa syöttää pelkkää nappulaa. Kiinnittäisin myös huomiota siihen, että proteiinin perässä on mainittu prosenttimäärä miten paljon sitä on siinä ruuassa.
Vielä ei ole kävellyt vastaan sellaista ruokaa jossa kaikki olisi kohdallaan - tuntuu lähinnä vaan epätoivoiselta suolta yrittää löytää korkeaenergistä ruokaa jossa on mahdollisimman paljon lihaa. Jos olisi varaa syöttäisin koirille lihaa ja ziwipeakia. Mutta kun ei ole.
Applawsia ajattelin kokeilla, Zooplussalla näyttäisi olevan sitä varastossa muutakin kuin penturuokana. Applawsin tuoteselosteen pääproteiini on ainakin mukavaa luettavaa: kana 66% (kuivattu), kananjauheliha 8%.
maanantai 16. maaliskuuta 2015
Ei kusihätä paskomalla lähre
Sattuipa silmään tuollainen sananlasku.
Tottahan se puhuu. Ei se ongelma poistu kuin oikealla tavalla poistamalla.
Elävä esimerkki tästä tuli taannoin vastaan. Ihmisillä on ilmeisemmin edelleen se käsitys, että koiria pitäisi "alistaa" ja johtajalla olla "alaisia". Selätetään, huudetaan, raivotaan ja tekemällä tehdään ongelmia sille koiralle. Kuvitellaan, että kovalla kädellä ja riistämällä tulee tuloksia.
Ystäväni tokaisi minulle viime viikolla, että hän ei ole koskaan tehnyt mitään erikoistemppuja koiralle tai kokenut tarvetta opettaa koiraa olla elämässä. Kyseessä on hyvin koulutettu harrastuskoira. No, ehkä juuri se, että ei ole ottanut asiasta (ainakaan etukäteen) ongelmaa on osittain ollut syy miksi koiralla ei edes ole resurssiongelmia.
Miten sitten tehdään resurssiongelma? (tähän ei pitäisi tähdätä, toim.huom)
Helposti.
- Kun koira syö vie siltä kuppi.
- Kun koira puree luuta vie siltä luu.
- Kun koira leikkii vie siltä lelu.
Voitteko kuvitella, että tätä vielä opetetaan koska "johtajuus" ja "osoita koiralle missä kaappi seisoo".
Mietitään vähän mitä koirasi oppii tästä:
- Ihminen tulee ja vie ruuan.
- Ihminen tulee ja vie ruuan.
- Ihminen tulee ja vie hauskuuden.
Mitä koirasi siis oppii? Ihminen on paha. Ihminen vie häneltä asioita. Mikä on koiran seuraava toiminta? Koira kertoo ihmiselle, että ei kannata tulla viemään hänen ruokaa murisemalla. Mennään vähän aikaa eteenpäin jossa omistaja jatkaa tätä turmion tietä (ja koira edelleen osoittaa, että ei kannata tulla mutta omistaja ottaa sen alemman tahon vittuiluna) niin pahimmassa tapauksessa koira käy päälle jos kokee uhkaa kun esim. syö.
Lopputulos: Onneksi olkoon, sait tehtyä itsellesi resurssiaggressiivisen koiran. Viemällä koiralta asioita kerroit sille, että niitä kannattaa suojella koska muuten joku tulee ja vie ne. Voi vielä kruunata koko touhun antamalla koirallesi selkää ja pyörittämällä sitä pitkin lattioita koska se vastaa tilanteeseen toimintamallilla jonka sinä olet saanut aikaiseksi. Tämähän on hyvä johtajuus. Vai miten se menikään?
Olisiko kuitenkin fiksumpaa todeta, että ei ainakaan kannata tehdä tällaista ongelmaa koiralle. Jos nyt välttämättä haluaa olla sörkkimässä sitä ruokakippoa kun koira syö (tai pentu osoittaa omimisen halua jo nuorena ilman, että omistaja on sitä edesauttanut) voi olla kaikkien eduksi työstää asiaa.
Aloita sillä, että kun menet ruokakupin lähelle niin lisäät siihen vaan ruokaa. Eli et ota edes kuppia pois koiralta vaan lisäät siihen joko ruokaa tai herkkuja. Jos koira syö luuta niin kiinnitä sen huomio kädessäsi olevaan vielä parempaan luuhun ja kun koira jättää vanhan luun voit poimia sen talteen. Tee samoin lelun kanssa. Älä vie koiralta pois mitään vaan vaihda. Kun koira luottaa siihen, että sinulta saa parempaa tai enemmän voit nostaa kipon pois ja taas lisäät siihen jotain. Voit nostaa luun koiran suusta ja taas annat sille jotain parempaa.
Mietitään mitä koirasi oppii tästä:
- Ihminen tulee ja minä saan lisää ruokaa.
- Ihminen tulee ja minä saan lisää herkkuja.
- Ihminen tulee ja minä saan enemmän hauskaa.
Lopputulos: Koirasi päästää sinut mielellään vierellesi. Tätä voi hyödyntää jälkeenpäin koulutuksessa ja kasvattaa koiran ja omistajan välistä suhdetta huomattavasti enemmän kuin se riistäminen ja selättäminen.
Itse en ole mikään suuri johtajuusteorian fani mutta moni on edelleen sitä mieltä, että johtajuusteoria on ainoa oikea. Näille siis suuntaan kysymykseni:
Kumpaa johtajaa sinä arvostat enemmän; sitä johtaja joka aamulla tulee ja vie sinun kahvikuppisi kädestä ennenkuin ehdit siitä juoda vai sitä johtajaa joka aamulla tulee ja vaihtaa kahvikuppisi vielä parempaan vastajauhettuun kahviin ja antaa sinun juoda sitä? Kummalle sinä tekisit mieluummin töitä?
Tottahan se puhuu. Ei se ongelma poistu kuin oikealla tavalla poistamalla.
Elävä esimerkki tästä tuli taannoin vastaan. Ihmisillä on ilmeisemmin edelleen se käsitys, että koiria pitäisi "alistaa" ja johtajalla olla "alaisia". Selätetään, huudetaan, raivotaan ja tekemällä tehdään ongelmia sille koiralle. Kuvitellaan, että kovalla kädellä ja riistämällä tulee tuloksia.
Ystäväni tokaisi minulle viime viikolla, että hän ei ole koskaan tehnyt mitään erikoistemppuja koiralle tai kokenut tarvetta opettaa koiraa olla elämässä. Kyseessä on hyvin koulutettu harrastuskoira. No, ehkä juuri se, että ei ole ottanut asiasta (ainakaan etukäteen) ongelmaa on osittain ollut syy miksi koiralla ei edes ole resurssiongelmia.
Miten sitten tehdään resurssiongelma? (tähän ei pitäisi tähdätä, toim.huom)
Helposti.
- Kun koira syö vie siltä kuppi.
- Kun koira puree luuta vie siltä luu.
- Kun koira leikkii vie siltä lelu.
Voitteko kuvitella, että tätä vielä opetetaan koska "johtajuus" ja "osoita koiralle missä kaappi seisoo".
Mietitään vähän mitä koirasi oppii tästä:
- Ihminen tulee ja vie ruuan.
- Ihminen tulee ja vie ruuan.
- Ihminen tulee ja vie hauskuuden.
Mitä koirasi siis oppii? Ihminen on paha. Ihminen vie häneltä asioita. Mikä on koiran seuraava toiminta? Koira kertoo ihmiselle, että ei kannata tulla viemään hänen ruokaa murisemalla. Mennään vähän aikaa eteenpäin jossa omistaja jatkaa tätä turmion tietä (ja koira edelleen osoittaa, että ei kannata tulla mutta omistaja ottaa sen alemman tahon vittuiluna) niin pahimmassa tapauksessa koira käy päälle jos kokee uhkaa kun esim. syö.
Lopputulos: Onneksi olkoon, sait tehtyä itsellesi resurssiaggressiivisen koiran. Viemällä koiralta asioita kerroit sille, että niitä kannattaa suojella koska muuten joku tulee ja vie ne. Voi vielä kruunata koko touhun antamalla koirallesi selkää ja pyörittämällä sitä pitkin lattioita koska se vastaa tilanteeseen toimintamallilla jonka sinä olet saanut aikaiseksi. Tämähän on hyvä johtajuus. Vai miten se menikään?
Olisiko kuitenkin fiksumpaa todeta, että ei ainakaan kannata tehdä tällaista ongelmaa koiralle. Jos nyt välttämättä haluaa olla sörkkimässä sitä ruokakippoa kun koira syö (tai pentu osoittaa omimisen halua jo nuorena ilman, että omistaja on sitä edesauttanut) voi olla kaikkien eduksi työstää asiaa.
Aloita sillä, että kun menet ruokakupin lähelle niin lisäät siihen vaan ruokaa. Eli et ota edes kuppia pois koiralta vaan lisäät siihen joko ruokaa tai herkkuja. Jos koira syö luuta niin kiinnitä sen huomio kädessäsi olevaan vielä parempaan luuhun ja kun koira jättää vanhan luun voit poimia sen talteen. Tee samoin lelun kanssa. Älä vie koiralta pois mitään vaan vaihda. Kun koira luottaa siihen, että sinulta saa parempaa tai enemmän voit nostaa kipon pois ja taas lisäät siihen jotain. Voit nostaa luun koiran suusta ja taas annat sille jotain parempaa.
Mietitään mitä koirasi oppii tästä:
- Ihminen tulee ja minä saan lisää ruokaa.
- Ihminen tulee ja minä saan lisää herkkuja.
- Ihminen tulee ja minä saan enemmän hauskaa.
Lopputulos: Koirasi päästää sinut mielellään vierellesi. Tätä voi hyödyntää jälkeenpäin koulutuksessa ja kasvattaa koiran ja omistajan välistä suhdetta huomattavasti enemmän kuin se riistäminen ja selättäminen.
Itse en ole mikään suuri johtajuusteorian fani mutta moni on edelleen sitä mieltä, että johtajuusteoria on ainoa oikea. Näille siis suuntaan kysymykseni:
Kumpaa johtajaa sinä arvostat enemmän; sitä johtaja joka aamulla tulee ja vie sinun kahvikuppisi kädestä ennenkuin ehdit siitä juoda vai sitä johtajaa joka aamulla tulee ja vaihtaa kahvikuppisi vielä parempaan vastajauhettuun kahviin ja antaa sinun juoda sitä? Kummalle sinä tekisit mieluummin töitä?
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Voihan hammas sentään
Oli mukava torstaiaamu. Söin aamupalaa ja tein lähtöä rauhassa.
Hain koirille niiden perinteiset siankärsät ja ojensin ne. Jumi käänsi pään pois.
Minun ahne pikkupaska käänsi pään pois? Jotain oli vialla. Laitoin herkut pöydälle ja raotin huulia - automaattisesti siitä kohtaa mistä kulmuri on leikattu. Tiedättekö sen tunteen kun tajuat, että kaikki ei ole ok mutta kestää hetki ennenkuin pystyt prosessoimaan, että mikä on vinksallaan. No, siltä juuri minustakin tuntui. Katselin sitä suuta enkä ymmärtänyt kunnes koira avasi suun ja suurin etuhampaista avautui puolesta välistä. Jumilla oli hammas murtunut. Taas.
Itku meinasi siinä tulla. Olen avannut kuolleita eläimiä, pelastanut eläimiä joilla sykkii veret pihalle ja ollut mukana monessa liemessä. Silti oman koiran, sen elämänkoiran, tuska ja kipu sattuu sellaiseen paikkaan sydämessä ettei sitä pysty selittämään. Jouduin lähtemään siltä istumalta kuitenkin töihin joten koirat jäi keskenään kotiin.
Soitin hädissäni Anidenttiin. Sieltä todettiin, että aikaa olisi vasta parin viikon kuluttua. Sydämeni valui jonnekin vatsalaukun pohjalle. Kahden viikon kuluttua?! Olimme kuitenkin illalla menossa Mevettiin eturauhastulehduksen takia (on muuten ensimmäinen lajiaan reilu 4,5 vuoteen) joten ajattelin, että saan ainakin kipulääkkeet koiralle.
Perjantaina eläinlääkärissä tohtori nosti Jumin huulta ja totesi, että "ai hitto, on kyllä pahan näköinen" ja jo paskana ollut omistaja vajosi entisestään synkemmäksi. Saatiin tardakin-piikki persauksiin, kipulääkettä hammasta varten ja mentiin odottamaan laskua. Siinä kun odoteltiin puhelin soi. Kerrankin kannatti vastata tuntemattomaan numeroon... Helena (Jumia hoitava ell Anidentistä) soitti ja kysyi, että pääsisinkö maanantaina päivällä kun heille oli tullut peruutusaika. Otin kiljuen vastaan ajan.
Oli pitkä viikonloppu. Koiralla oli kipeää ja omistajalla sattui sieluun kun koiralla oli kipeää. Pitkästä aikaa toivoi, että maanantai tulisi mahdollisimman pian.
Ja tulihan se lopulta. Koirankin vointi oli sunnuntain aikana parantunut sillä se puolikas hammas joka oli aiheuttanut suurinta kipua niin oli kadonnut johonkin matkan varrella. Anidentissä Jumin suuta arviotiin jonka jälkeen rauhoitettiin ja sitten minä jätin pojan sinne leikkausta varten.
Kaksi tuntia myöhemmin menimme hakemaan Jumin ja tyyppiä oltiin vasta siirtämässä heräämöön. Leikkaus oli ollut vaativa sillä hammas oli murtunut ienrajan alle ja pirstaloitunut ikenen sisään. Hoitajan näytti leikkauskohtaa ja suussa oli varmaan parikymmentä (ellei enemmän) tikkiä. Sitten tuli se mitä en ollut ajatellut edes... Jälkihoito.
Koira ei saa syödä mitään kovaa, leikkiä rajusti, vetää, pureskella eli käyttää hampaita mihinkään seuraavaan 14vrk ettei tikit repeä. Okei mut hei, me puhutaan Jumista. Koira joka elää kun saa tehdä noita kaikkia. Lisäksi pitää varoa, ettei alakulmuri ala painamaan tikkejä auki ja niitä pitää huuhdella useampi kerta päivässä. Eli tylsääkin tylsempi kaksi viikkoa edessä - Jumi joutuu kanssani töihin ja saa muutenkin olla seurassani 24/7 kun taas Brio on yksin kotona. Lisäksi kotona on siivottu pois kaikki lelut ja puruluut, tyynyt tms.
Samalla katottiin juurihoidetun hampaan tilanne ja se näytti hyvältä (jes, sentään jotain hyvää). Parin viikon päästä kontrolli joten sormet ristiin, että tikit (ja hermo) säilyy siihen asti. Ja koko roska alta tonnin. Tää oli halpa keikka :P
Tässä aiemmat hammashoidot
Hain koirille niiden perinteiset siankärsät ja ojensin ne. Jumi käänsi pään pois.
Minun ahne pikkupaska käänsi pään pois? Jotain oli vialla. Laitoin herkut pöydälle ja raotin huulia - automaattisesti siitä kohtaa mistä kulmuri on leikattu. Tiedättekö sen tunteen kun tajuat, että kaikki ei ole ok mutta kestää hetki ennenkuin pystyt prosessoimaan, että mikä on vinksallaan. No, siltä juuri minustakin tuntui. Katselin sitä suuta enkä ymmärtänyt kunnes koira avasi suun ja suurin etuhampaista avautui puolesta välistä. Jumilla oli hammas murtunut. Taas.
Itku meinasi siinä tulla. Olen avannut kuolleita eläimiä, pelastanut eläimiä joilla sykkii veret pihalle ja ollut mukana monessa liemessä. Silti oman koiran, sen elämänkoiran, tuska ja kipu sattuu sellaiseen paikkaan sydämessä ettei sitä pysty selittämään. Jouduin lähtemään siltä istumalta kuitenkin töihin joten koirat jäi keskenään kotiin.
Soitin hädissäni Anidenttiin. Sieltä todettiin, että aikaa olisi vasta parin viikon kuluttua. Sydämeni valui jonnekin vatsalaukun pohjalle. Kahden viikon kuluttua?! Olimme kuitenkin illalla menossa Mevettiin eturauhastulehduksen takia (on muuten ensimmäinen lajiaan reilu 4,5 vuoteen) joten ajattelin, että saan ainakin kipulääkkeet koiralle.
Perjantaina eläinlääkärissä tohtori nosti Jumin huulta ja totesi, että "ai hitto, on kyllä pahan näköinen" ja jo paskana ollut omistaja vajosi entisestään synkemmäksi. Saatiin tardakin-piikki persauksiin, kipulääkettä hammasta varten ja mentiin odottamaan laskua. Siinä kun odoteltiin puhelin soi. Kerrankin kannatti vastata tuntemattomaan numeroon... Helena (Jumia hoitava ell Anidentistä) soitti ja kysyi, että pääsisinkö maanantaina päivällä kun heille oli tullut peruutusaika. Otin kiljuen vastaan ajan.
Oli pitkä viikonloppu. Koiralla oli kipeää ja omistajalla sattui sieluun kun koiralla oli kipeää. Pitkästä aikaa toivoi, että maanantai tulisi mahdollisimman pian.
Ja tulihan se lopulta. Koirankin vointi oli sunnuntain aikana parantunut sillä se puolikas hammas joka oli aiheuttanut suurinta kipua niin oli kadonnut johonkin matkan varrella. Anidentissä Jumin suuta arviotiin jonka jälkeen rauhoitettiin ja sitten minä jätin pojan sinne leikkausta varten.
Kaksi tuntia myöhemmin menimme hakemaan Jumin ja tyyppiä oltiin vasta siirtämässä heräämöön. Leikkaus oli ollut vaativa sillä hammas oli murtunut ienrajan alle ja pirstaloitunut ikenen sisään. Hoitajan näytti leikkauskohtaa ja suussa oli varmaan parikymmentä (ellei enemmän) tikkiä. Sitten tuli se mitä en ollut ajatellut edes... Jälkihoito.
Koira ei saa syödä mitään kovaa, leikkiä rajusti, vetää, pureskella eli käyttää hampaita mihinkään seuraavaan 14vrk ettei tikit repeä. Okei mut hei, me puhutaan Jumista. Koira joka elää kun saa tehdä noita kaikkia. Lisäksi pitää varoa, ettei alakulmuri ala painamaan tikkejä auki ja niitä pitää huuhdella useampi kerta päivässä. Eli tylsääkin tylsempi kaksi viikkoa edessä - Jumi joutuu kanssani töihin ja saa muutenkin olla seurassani 24/7 kun taas Brio on yksin kotona. Lisäksi kotona on siivottu pois kaikki lelut ja puruluut, tyynyt tms.
Samalla katottiin juurihoidetun hampaan tilanne ja se näytti hyvältä (jes, sentään jotain hyvää). Parin viikon päästä kontrolli joten sormet ristiin, että tikit (ja hermo) säilyy siihen asti. Ja koko roska alta tonnin. Tää oli halpa keikka :P
En pystynyt ottamaan kuvaa hampaasta kun itseäni hirvitti se niin paljon niin käytän parin vuoden takaista kuvaa (jossa kulmuri vielä ehjä mutta pinta lohjennut) ja piirrän vaan sen hampaan joka oli murskana.
Tässä aiemmat hammashoidot
torstai 5. maaliskuuta 2015
Anna sen vaan purra
Kaupungissa (ja miksei maaseudullakin) tulee usein omistajia vastaan jotka mielellään sysää koirankouluttamisen jonkun muun niskoille. Siis oman koiransa kouluttamisen.
Olen jo aiemmin puurnannut täällä huonosti ohittavista koirista joten otetaan irtokoirat tällä kertaa suurennuslasin alle. Noh, ensinnäkin taajamaa-alueella koirien irtipito on kiellettyä jos se koira ei ole heti kytkettävissä. Heti kytkettävissä ei tarkoita viiden minuutin jälkeen ekasta "tänne" käskystä. Se ei myöskään tarkoita, että koirasi pääsee karkaamaan jonkun toisen koiran tai ihmisen luo. Ainakaan jos se on aggressiivinen tapaus (tai et tiedä, tai et osaa lukea koiraasi tai jotain muuta).
Pahin kaikista on tuo "anna sen vaan purra".
Tuon lauseen kuulee usein jos toinen koira karkaa minun koirien luokse. Tai sitten se lievennetty versio jossa todetaan, että "vois se sitä vähän pyörittää, että ottaisi opikseen". Hetkinen, mikäs logiikka se tuo on... Tämä toinen henkilö on siis niin patalaiska ettei jaksa kouluttaa omaa koiraansa siihen, että ei karkaisi toisten koirien luokse joten siksi ko. henkilö pyytää, että minun koirani tekisi jotain tarpeeksi pahaa, että karkaileva koira ottaisi opikseen. Vastuun siirtoa anyone?
Eli tämä vastaantulija haluaa, että minun hyvinkäyttäytyvät koirat jotka eivät rähise tai pure tai muutenkaan ole aggressiivisia oppisivat, että irtokoiria pitää purra tai hyökyttää koska irtokoirien omistajia ei jaksa kiinnostaa kouluttaa omia aggressiivisia koiriaan. Eli kun se sesse tulee hampaat irvessä kohti niin sen sijaan, että niitä juostaisi kiinni / otetaan kiinni / käskytetään / tai muutenkaan kouluteta niin tämä omistaja haluaa, että minun koirani ehdollistetaan puremaan. Tsiisuskraist. Oikeasti?
Olen jo aiemmin puurnannut täällä huonosti ohittavista koirista joten otetaan irtokoirat tällä kertaa suurennuslasin alle. Noh, ensinnäkin taajamaa-alueella koirien irtipito on kiellettyä jos se koira ei ole heti kytkettävissä. Heti kytkettävissä ei tarkoita viiden minuutin jälkeen ekasta "tänne" käskystä. Se ei myöskään tarkoita, että koirasi pääsee karkaamaan jonkun toisen koiran tai ihmisen luo. Ainakaan jos se on aggressiivinen tapaus (tai et tiedä, tai et osaa lukea koiraasi tai jotain muuta).
Pahin kaikista on tuo "anna sen vaan purra".
Tuon lauseen kuulee usein jos toinen koira karkaa minun koirien luokse. Tai sitten se lievennetty versio jossa todetaan, että "vois se sitä vähän pyörittää, että ottaisi opikseen". Hetkinen, mikäs logiikka se tuo on... Tämä toinen henkilö on siis niin patalaiska ettei jaksa kouluttaa omaa koiraansa siihen, että ei karkaisi toisten koirien luokse joten siksi ko. henkilö pyytää, että minun koirani tekisi jotain tarpeeksi pahaa, että karkaileva koira ottaisi opikseen. Vastuun siirtoa anyone?
Eli tämä vastaantulija haluaa, että minun hyvinkäyttäytyvät koirat jotka eivät rähise tai pure tai muutenkaan ole aggressiivisia oppisivat, että irtokoiria pitää purra tai hyökyttää koska irtokoirien omistajia ei jaksa kiinnostaa kouluttaa omia aggressiivisia koiriaan. Eli kun se sesse tulee hampaat irvessä kohti niin sen sijaan, että niitä juostaisi kiinni / otetaan kiinni / käskytetään / tai muutenkaan kouluteta niin tämä omistaja haluaa, että minun koirani ehdollistetaan puremaan. Tsiisuskraist. Oikeasti?
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Tom of Finland
Maailman parhaimmat pannat. Oikeasti.
Kaverin "jämäpalasta" lähetin Seijalle toteutettavaksi.
Suvituikun "kotikutoiset" pannat on ihan kingi <3 Kiitos Seija.
Kaverin "jämäpalasta" lähetin Seijalle toteutettavaksi.
Suvituikun "kotikutoiset" pannat on ihan kingi <3 Kiitos Seija.
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Tulipa kerran...
//puurnaus alkaa
Tulipa kerran vastaan ihminen joka ajatteli, että hän tekee amstaffista työkoiran. Tällä ihmisellä ei tosin ollut minkäänlaista pohjaa koirien kouluttamisessa (jos ei satunnaista nakinheilautusta lasketa) saatika mitään oikeaa kokemusta viettien rakentamisesta tai viettikontrollista. Silti hän oli päättänyt harrastaa suojelua ja kasvattaa rodunomaisia työkoiria. Rodussa jonka "työ" on viimeksi ollut rinkikoirana oleminen. Rodun historiassa ei juurikaan ole henkilövartiointia nähty. Rotu jossa ollaan ylpeitä niiden ihmisrakkaudesta. Tämä ihminen meinasi nyt tehdä suojelukoiria. Jaa miksi? Koska ipo oli lähin harrastus mitä löytyy rodunomaisuuteen. Anteeksi mitä?
*tähän väliin facepalm*
Ei sillä, että ipoa ei saisi harrastaa amstaffilla - onhan minullakin ehkä omat mietteet lajista. Koen kuitenkin olevani astetta kehittyneempi ja haluavani kilpailla eikä vaan harrastaa. Minua kiehtoo jälki ja tottelevaisuus. Ne on yhtä kiinnostavia (jos ei jopa kiinnostavampia) kuin C-osa. Lisäksi en tunne vetoa lajiin sen takia, että se olisi rodunomainen vaan siksi, että se ei sitä ole. Miten paljon voimme koiriamme kouluttaa ja sitä rataa. Ei ole minun asia kertoa kuka saa tehdä ja mitä mutta en kyllä yhtään ihmettele kun väki maailmalla nimittelee amstaffiväkeä vitipäisiksi tällaisten sammakkojen takia.
Mainitsinko, että tämä henkilö kenestä kerroin alussa haluaa kasvattaa poliisille koiria? Jo pelkkä tuo toteamus kertoo minulle miten helv*etin huonolla pohjalla koko ihminen on edes liikenteessä. Poliisi joka valitsee malin jopa sakemannin yli. Sinne sekaan amstaffeja? Nauran ja itken samalla. Kyseessä on rodun kasvattaja. Rodun kasvattaja jonka kokemus ja osaaminen on tuolla tasolla - apua.
No, perse edellä puuhun ja sitärataa. Voin olla väärässä - voi olla, että kyseinen henkilö tekee tuloksen koirallaan mutta todennäköisempää on, että huomaa suojeluharrastuksen olevan lähinnä elämäntapa ja, että siihen kuuluu myös osiot a ja b. Hups.
puurnaus loppuu//
Tulipa kerran vastaan ihminen joka ajatteli, että hän tekee amstaffista työkoiran. Tällä ihmisellä ei tosin ollut minkäänlaista pohjaa koirien kouluttamisessa (jos ei satunnaista nakinheilautusta lasketa) saatika mitään oikeaa kokemusta viettien rakentamisesta tai viettikontrollista. Silti hän oli päättänyt harrastaa suojelua ja kasvattaa rodunomaisia työkoiria. Rodussa jonka "työ" on viimeksi ollut rinkikoirana oleminen. Rodun historiassa ei juurikaan ole henkilövartiointia nähty. Rotu jossa ollaan ylpeitä niiden ihmisrakkaudesta. Tämä ihminen meinasi nyt tehdä suojelukoiria. Jaa miksi? Koska ipo oli lähin harrastus mitä löytyy rodunomaisuuteen. Anteeksi mitä?
*tähän väliin facepalm*
Ei sillä, että ipoa ei saisi harrastaa amstaffilla - onhan minullakin ehkä omat mietteet lajista. Koen kuitenkin olevani astetta kehittyneempi ja haluavani kilpailla eikä vaan harrastaa. Minua kiehtoo jälki ja tottelevaisuus. Ne on yhtä kiinnostavia (jos ei jopa kiinnostavampia) kuin C-osa. Lisäksi en tunne vetoa lajiin sen takia, että se olisi rodunomainen vaan siksi, että se ei sitä ole. Miten paljon voimme koiriamme kouluttaa ja sitä rataa. Ei ole minun asia kertoa kuka saa tehdä ja mitä mutta en kyllä yhtään ihmettele kun väki maailmalla nimittelee amstaffiväkeä vitipäisiksi tällaisten sammakkojen takia.
Mainitsinko, että tämä henkilö kenestä kerroin alussa haluaa kasvattaa poliisille koiria? Jo pelkkä tuo toteamus kertoo minulle miten helv*etin huonolla pohjalla koko ihminen on edes liikenteessä. Poliisi joka valitsee malin jopa sakemannin yli. Sinne sekaan amstaffeja? Nauran ja itken samalla. Kyseessä on rodun kasvattaja. Rodun kasvattaja jonka kokemus ja osaaminen on tuolla tasolla - apua.
No, perse edellä puuhun ja sitärataa. Voin olla väärässä - voi olla, että kyseinen henkilö tekee tuloksen koirallaan mutta todennäköisempää on, että huomaa suojeluharrastuksen olevan lähinnä elämäntapa ja, että siihen kuuluu myös osiot a ja b. Hups.
puurnaus loppuu//
torstai 26. helmikuuta 2015
Saatanan vessapaperiCacibit
Käytiin Anun ja Nikin kanssa ulkomailla. Taas.
Mitä tekemässä kysyt. No niitä saatanan CACIBejä metsästämässä.
Ja Briolle serttejä.
Jumilla on kahdeksan CACIBia Suomesta. Ihan liikaa enkä jaksa sitä kiikuttaa Suomessa enää näyttelyissä kun ei siitä ole mitään hyötyä. Ulkomailta CACIBien saldo on 0. Ei sillä etteikö oltais yritetty.
Tallinassa
Liettuassa
Tartossa
Liettuassa uudestaan
Nyt sitten uusintayritys Tallinnassa. Ekan päivän näyttely oli ihan pelkkä rotunäyttely, terrierien erikoisnäyttely. Tuomarina Laura Cox ja tulos hyvinkin miellyttävä: Jumi oli PU1, SA ja VSP. Niki oli PN1, SA ja ROP. Jee!
Harmi vaan, että molemmat ovat jo Viron valioita ja näin sertit jäi saamatta (Brio pelkkä ERI1). Eli hyvillä mielin sunnuntain kansainvälistä näyttelyä kohti... Vaan miten kävi. Jumi oli PU2, edessään nuori joka nappasi cacibin ja Niki oli PN3, edessään junnu ja nuori. Molemmille siis vessapapericacibit. Mikä harmitus. Ja Brio taas vaan ERI1.
Onneksi lähdetään kohta taas reissuun... Jos sitten ensi kerralla paremmalla onnella.
Mitä tekemässä kysyt. No niitä saatanan CACIBejä metsästämässä.
Ja Briolle serttejä.
Jumilla on kahdeksan CACIBia Suomesta. Ihan liikaa enkä jaksa sitä kiikuttaa Suomessa enää näyttelyissä kun ei siitä ole mitään hyötyä. Ulkomailta CACIBien saldo on 0. Ei sillä etteikö oltais yritetty.
Tallinassa
Liettuassa
Tartossa
Liettuassa uudestaan
Nyt sitten uusintayritys Tallinnassa. Ekan päivän näyttely oli ihan pelkkä rotunäyttely, terrierien erikoisnäyttely. Tuomarina Laura Cox ja tulos hyvinkin miellyttävä: Jumi oli PU1, SA ja VSP. Niki oli PN1, SA ja ROP. Jee!
Harmi vaan, että molemmat ovat jo Viron valioita ja näin sertit jäi saamatta (Brio pelkkä ERI1). Eli hyvillä mielin sunnuntain kansainvälistä näyttelyä kohti... Vaan miten kävi. Jumi oli PU2, edessään nuori joka nappasi cacibin ja Niki oli PN3, edessään junnu ja nuori. Molemmille siis vessapapericacibit. Mikä harmitus. Ja Brio taas vaan ERI1.
Onneksi lähdetään kohta taas reissuun... Jos sitten ensi kerralla paremmalla onnella.
maanantai 23. helmikuuta 2015
Domanssia, totta vai tarua?
Löysin 4Paws sivustolta erittäin hyvän jutun joka kiteyttää aika paljon asioita joista olen hyvin pitkälti samaa mieltä (oliko tarpeeksi ympäripyöreä lausahdus?). Olen ottanut vapauden suomentaa jutun mutta alkuperäisen löydät täältä: 4Paws University. Huomioi siis, että teksti ei ole minun kynästä. Here goes:
Dominanssi on yksi sana jonka todella, todella haluaisin poistaa koiraomistajien sanastosta.
Aloitan sanomalla, että se mitä ihmiset ajattelevat dominanssin olevan niin sitä se tuskin koskaan on. Itse asiassa niistä yli 4000 koirasta joiden kanssa olen työskennellyt ryhmissä ja yksityistunneilla viimeiset 15 vuotta, niin niissä en ole koskaan nähnyt käyttäytymistä jolla ei olisi järkevämpää selitystä kuin täydellinen dominanssi.
Aggressiivisuus ja dominanssi ei ole sama asia. Niillä ei ole sama merkitys. Vaikka koira esittää agressiota se ei tarkoita, että sillä olisi mitään tekemistä dominanssin kanssa.
Pelko. Turhautuminen. Puutteellinen koulutus. Oppimishistoria.
Nämä aiheuttavat kaikki käyttäytymisongelmat mitä näen. Ja ennenkuin vastaat tähän, että "mutta et työskentele aggressiivisten koirien kanssa", niin tiedä, että käytännön kokemukseni on rajoittuu pelkoon ja aggressioon. Teen näiden asioiden kanssa työtä joka päivä. Silti dominanssia ei siitä seasta löydy.
Pelko. Turhautuminen. Puutteellinen koulutus. Oppimishistoria.
Katso mitä tahansa käyttäytymistä jota pidät dominoivana ja kysy sitten itseltäsi, että olisiko jokin näistä selityksistä järkevämpi.
- Koira koirapuistossa joka murisee muille koirille. Pelkoa, ei dominanssia.
- Koira, joka ei "kuuntele", kun kutsutaan. Puutteellinen koulutus ja oppimishistoria, ei dominanssia.
- Koira, joka yrittää purra eläinlääkäriä. Pelkoa ja oppimishistoria, ei dominanssia.
- Koira joka taluttaessa hyökkää ja haukkuu muita koiria, mutta leikkii hyvin koirien kanssa koirapuistossa. Turhautuminen ja epätäydellinen hihnakoulutus, ei dominanssia.
- Koira, joka juoksee ulos etuovesta ja johtaa perhettään pitkälle ajomatkalle läpi naapuruston. Puutteellinen koulutus ja oppimishistoria, ei dominanssia.
En hylkää dominanssin tieteellistä käsitettä kokonaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että se on hyvin monimutkainen, useilla määritteillä riippuen siitä kuka sitä määrittää ja mihin he sitä soveltavat. Ja jos se sana tulee kouluttajan suusta perustellen sillä erityisen opetusmenetelmän tai välineitä koulutukseen, niin silloin määritelmä ei ole lähelläkään oikeaa ja kouluttajalla on mennyt pelon ja turhauman merkit sivu suun tai jotain on mennyt pieleen koiran koulutusprosessissa.
Yksinkertainen ja tieteellisesti tarkka määritelmä dominanssista antaa Fil.toht. Patricia McConnell. "Ensisijainen pääsy parempiin resursseihin." Se on pohjimmiltaan se mitä se on. Kuka on ensimmäinen.
Voidaan siis asettaa kysymys, että kenellä - isommilla aivoilla ja peukaloillaan - on ensisijainen pääsy asioihin joita koira haluaa, koira vai ihminen? Vihje: Koirilla ei ole peukaloita. Tämä tarkoittaa, että evoluution suomalla onnella, sinulla on jo ensisijainen pääsy kaikkeen, koska koirasi ei voi saada ruokaa, vettä, leluja, jne., ilman sinun peukaloitasi... puhumattakaan ilman pankkikorttiasi.
Olet jo dominoiva. Ei tarvitse ravistaa, kellistää, roikottaa, tökkiä, nipistää tai järkyttää koira, ainoastaan käyttää viisaasti näitä ensisijaisia resursseja ja pyytää vastineeksi hyvää käytöstä.
Koirat eivät saa valita, missä he asuvat tai kenen kanssa ne asuvat. Ne eivät saa valita missä kävellä tai edes sen, että pääsevätkö pihan ulkopuolelle kävelemään. Ne eivät saa valita millä niitä ruokit tai koska. Ne eivät saa valita koirapuiston ja rannan välillä. Ne eivät saa valita, mille eläinlääkärille menevät tai mitä sairaanhoitoa ne saavat. Ne eivät saa valita pääsevätkö mukaan lomalle tai mihin koirahoitolaan ne viedään. Ne eivät saa valita, että asuvatko kanssasi loppuelämän vai viedäänkö ne takaisin koiratarhalle.
Niiden turvallisuus ja selviytyminen on altis meidän jokaiselle päähänpistolle.
Ja meillä on pakkomieli siitä olemmeko dominantteja koiraan nähden?
Sen sijaan, että kannat huolta siitä onko koirasi on dominoiva, tulossa dominoivaksi, tai luulee dominoivansa, keskity siihen mitä koirasi tekee. Koira murisee ihmisille, jotka yrittää viedä lelua. Koira hyppää keittiöntasolle kun olet valmistamassa ruokaa.
Sen sijaan, että yrität rankaista koirasi ajatuksia niin voimme keskittyä opettamaan koirillemme mitä haluaisimme heidän tekevän. Tässä kohtaa koulutus- tai käyttäytymisen muokkaussuunnitelma astuu kuvioon.
Dominanssi ei ole vain hyödyllinen käsite. Se turvautuu oletuksiin siitä, mitkä koira ajattelee. Et tule koskaan tietämään, mitä koirasi ajattelee.
Rehellisesti, en ole huolestunut siitä mitä koira ajattelee, olen huolestunut siitä mitä he tekevät. Ja kun ne ovat rentoja ja makaavat matolla katsellen minua odottaen jotain hyvää sen sijaan, että murisevat ja hyökkivät vierailijoita kohti olen jo ratkaissut ongelman ilman, että yritin lukea heidän ajatuksiaan.
Ja kyllä, tämä tarkoittaa myös kaikki roturisteytyksiä jotka syntyivät karkausvuonna täysikuun alle. Tai pitbulleja, rottweilereita sekä kaikkia muita rotuja joilla väitetään olevan erityiset aivot ja jotka oppivat eri tavalla kuin kaikki muut lajit tällä planeetalla.
Ja älä vain luota minun sanaani tässä dominanssi-kysymyksessä. Tässä tietoa ihmisiltä, jotka opiskelevat työkseen koirien ja susien käyttäytymistä:
http://img2.timg.co.il/forums/1_139885255.pdf
http://behavior.vetmed.ucdavis.edu/local-assets/pdfs/AVSAB_Dominance_Statement.pdfhttp://4pawsu.com/alphawolf.pdf
MUTKU
"Mutta entä ne koirat jotka asuvat samassa taloudessa ja tappelevat? Eikö se ole dominanssia?" Jälleen tämä vaatii meitä tekemään olettamuksia koirien ajatusmaailmasta ja olettamaan, että ne tappelevat mielikuvitteellisesta paikasta hierarkiassa.
Useimmiten kyse on monimutkaisesta resurssi-yhdistelmästä (mukaan lukien luoksepäästävyys omistajan luo, makuutilat, lelut, luut jne.) SEKÄ oppimishistoria. Toisin sanoen, kun tappelut alkaa, koirat elävät kohonneella stressitasolla ja ovat liian puolustavia, erityisesti tilanteissa tai paikoissa, joissa tappeluita on ennen tapahtunut.
Tässä artikkelissa kuvataan osuvasti "asemaan liittyviä aggressiota." Huomaa kuitenkin, että viittaus on lyhyt kohta, ei koko artikkeli. Koska on olemassa monia muita syitä, että koirat samassa taloudessa aloittaa tappelemisen.
http://www.whole-dog-journal.com/issues/13_4/features/Dog-Fighting-Behavior-Aggression_16214-1.html
Dominanssi on yksi sana jonka todella, todella haluaisin poistaa koiraomistajien sanastosta.
Aloitan sanomalla, että se mitä ihmiset ajattelevat dominanssin olevan niin sitä se tuskin koskaan on. Itse asiassa niistä yli 4000 koirasta joiden kanssa olen työskennellyt ryhmissä ja yksityistunneilla viimeiset 15 vuotta, niin niissä en ole koskaan nähnyt käyttäytymistä jolla ei olisi järkevämpää selitystä kuin täydellinen dominanssi.
Aggressiivisuus ja dominanssi ei ole sama asia. Niillä ei ole sama merkitys. Vaikka koira esittää agressiota se ei tarkoita, että sillä olisi mitään tekemistä dominanssin kanssa.
Pelko. Turhautuminen. Puutteellinen koulutus. Oppimishistoria.
Nämä aiheuttavat kaikki käyttäytymisongelmat mitä näen. Ja ennenkuin vastaat tähän, että "mutta et työskentele aggressiivisten koirien kanssa", niin tiedä, että käytännön kokemukseni on rajoittuu pelkoon ja aggressioon. Teen näiden asioiden kanssa työtä joka päivä. Silti dominanssia ei siitä seasta löydy.
Pelko. Turhautuminen. Puutteellinen koulutus. Oppimishistoria.
Katso mitä tahansa käyttäytymistä jota pidät dominoivana ja kysy sitten itseltäsi, että olisiko jokin näistä selityksistä järkevämpi.
- Koira koirapuistossa joka murisee muille koirille. Pelkoa, ei dominanssia.
- Koira, joka ei "kuuntele", kun kutsutaan. Puutteellinen koulutus ja oppimishistoria, ei dominanssia.
- Koira, joka yrittää purra eläinlääkäriä. Pelkoa ja oppimishistoria, ei dominanssia.
- Koira joka taluttaessa hyökkää ja haukkuu muita koiria, mutta leikkii hyvin koirien kanssa koirapuistossa. Turhautuminen ja epätäydellinen hihnakoulutus, ei dominanssia.
- Koira, joka juoksee ulos etuovesta ja johtaa perhettään pitkälle ajomatkalle läpi naapuruston. Puutteellinen koulutus ja oppimishistoria, ei dominanssia.
En hylkää dominanssin tieteellistä käsitettä kokonaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että se on hyvin monimutkainen, useilla määritteillä riippuen siitä kuka sitä määrittää ja mihin he sitä soveltavat. Ja jos se sana tulee kouluttajan suusta perustellen sillä erityisen opetusmenetelmän tai välineitä koulutukseen, niin silloin määritelmä ei ole lähelläkään oikeaa ja kouluttajalla on mennyt pelon ja turhauman merkit sivu suun tai jotain on mennyt pieleen koiran koulutusprosessissa.
Yksinkertainen ja tieteellisesti tarkka määritelmä dominanssista antaa Fil.toht. Patricia McConnell. "Ensisijainen pääsy parempiin resursseihin." Se on pohjimmiltaan se mitä se on. Kuka on ensimmäinen.
Voidaan siis asettaa kysymys, että kenellä - isommilla aivoilla ja peukaloillaan - on ensisijainen pääsy asioihin joita koira haluaa, koira vai ihminen? Vihje: Koirilla ei ole peukaloita. Tämä tarkoittaa, että evoluution suomalla onnella, sinulla on jo ensisijainen pääsy kaikkeen, koska koirasi ei voi saada ruokaa, vettä, leluja, jne., ilman sinun peukaloitasi... puhumattakaan ilman pankkikorttiasi.
Olet jo dominoiva. Ei tarvitse ravistaa, kellistää, roikottaa, tökkiä, nipistää tai järkyttää koira, ainoastaan käyttää viisaasti näitä ensisijaisia resursseja ja pyytää vastineeksi hyvää käytöstä.
Koirat eivät saa valita, missä he asuvat tai kenen kanssa ne asuvat. Ne eivät saa valita missä kävellä tai edes sen, että pääsevätkö pihan ulkopuolelle kävelemään. Ne eivät saa valita millä niitä ruokit tai koska. Ne eivät saa valita koirapuiston ja rannan välillä. Ne eivät saa valita, mille eläinlääkärille menevät tai mitä sairaanhoitoa ne saavat. Ne eivät saa valita pääsevätkö mukaan lomalle tai mihin koirahoitolaan ne viedään. Ne eivät saa valita, että asuvatko kanssasi loppuelämän vai viedäänkö ne takaisin koiratarhalle.
Niiden turvallisuus ja selviytyminen on altis meidän jokaiselle päähänpistolle.
Ja meillä on pakkomieli siitä olemmeko dominantteja koiraan nähden?
Sen sijaan, että kannat huolta siitä onko koirasi on dominoiva, tulossa dominoivaksi, tai luulee dominoivansa, keskity siihen mitä koirasi tekee. Koira murisee ihmisille, jotka yrittää viedä lelua. Koira hyppää keittiöntasolle kun olet valmistamassa ruokaa.
Sen sijaan, että yrität rankaista koirasi ajatuksia niin voimme keskittyä opettamaan koirillemme mitä haluaisimme heidän tekevän. Tässä kohtaa koulutus- tai käyttäytymisen muokkaussuunnitelma astuu kuvioon.
Dominanssi ei ole vain hyödyllinen käsite. Se turvautuu oletuksiin siitä, mitkä koira ajattelee. Et tule koskaan tietämään, mitä koirasi ajattelee.
Rehellisesti, en ole huolestunut siitä mitä koira ajattelee, olen huolestunut siitä mitä he tekevät. Ja kun ne ovat rentoja ja makaavat matolla katsellen minua odottaen jotain hyvää sen sijaan, että murisevat ja hyökkivät vierailijoita kohti olen jo ratkaissut ongelman ilman, että yritin lukea heidän ajatuksiaan.
Ja kyllä, tämä tarkoittaa myös kaikki roturisteytyksiä jotka syntyivät karkausvuonna täysikuun alle. Tai pitbulleja, rottweilereita sekä kaikkia muita rotuja joilla väitetään olevan erityiset aivot ja jotka oppivat eri tavalla kuin kaikki muut lajit tällä planeetalla.
Ja älä vain luota minun sanaani tässä dominanssi-kysymyksessä. Tässä tietoa ihmisiltä, jotka opiskelevat työkseen koirien ja susien käyttäytymistä:
http://img2.timg.co.il/forums/1_139885255.pdf
http://behavior.vetmed.ucdavis.edu/local-assets/pdfs/AVSAB_Dominance_Statement.pdfhttp://4pawsu.com/alphawolf.pdf
MUTKU
"Mutta entä ne koirat jotka asuvat samassa taloudessa ja tappelevat? Eikö se ole dominanssia?" Jälleen tämä vaatii meitä tekemään olettamuksia koirien ajatusmaailmasta ja olettamaan, että ne tappelevat mielikuvitteellisesta paikasta hierarkiassa.
Useimmiten kyse on monimutkaisesta resurssi-yhdistelmästä (mukaan lukien luoksepäästävyys omistajan luo, makuutilat, lelut, luut jne.) SEKÄ oppimishistoria. Toisin sanoen, kun tappelut alkaa, koirat elävät kohonneella stressitasolla ja ovat liian puolustavia, erityisesti tilanteissa tai paikoissa, joissa tappeluita on ennen tapahtunut.
Tässä artikkelissa kuvataan osuvasti "asemaan liittyviä aggressiota." Huomaa kuitenkin, että viittaus on lyhyt kohta, ei koko artikkeli. Koska on olemassa monia muita syitä, että koirat samassa taloudessa aloittaa tappelemisen.
http://www.whole-dog-journal.com/issues/13_4/features/Dog-Fighting-Behavior-Aggression_16214-1.html
torstai 19. helmikuuta 2015
Laki on valtion suvereenin viranomaisen antama velvoittava säädös.
Minua ärsyttää kaikki pikkuviisaat urpoilijat jotka on sitä mieltä, että häkittäminen on "periaatteessa laitonta muttei siitä kiinni jää". Jos naapuri ei tiedä, että seinän toisella puolella vähän näytetään nyrkkiä naamalle joka ilta tekeekö se siitä vähemmän laitonta? Tai jos vähän vaan käyttää puukkoa vastaantulijassa niin onko se vähemmän laitonta jos kukaan ei näe?
Häkittäminen ei periaatteessa ole laitonta vaan se on sitä. Ainakin liian pienessä häkissä.
13 §
Häkki tai muu vastaava tila
Häkin tai muun vastaavan tilan korkeuden on oltava vähintään koiran pituus rintalastasta hännän juureen kerrottuna kahdella. Lattian on oltava kiinteäpohjainen. Jos samassa häkissä tai muussa vastaavassa tilassa pidetään useampaa kuin yhtä koiraa, korkeus määräytyy suurimman koiran pituuden mukaan.
Tämä siis tarkoittaa, että amstaffilla häkin minimiKORKEUS on oltava 120cm. Se olisi aika iso häkki - ei mahdu meille - eikä monelle muullekaan kotiin. En tosin ole oikein ikinä ymmärtänyt tätä, että "sohvatyynyni on niin rakkaita, että en halua koirani makoilevan niiden päällä". Miksi sitten ostit koiran? Otitko koiran jotta se voisi viihdyttää sinua kun sinulle sopii vai otitko koiran jakamaan elämääsi? Jos koira on otettu tasavertaiseksi kaveriksi jakamaan elämää niin miksi se joutuisi viettämään päivänsä häkissä jossa ei pääse venyttelemään, liikkumaan tai olemaan normaalisti?
Olen Jumia häkittänyt vajaan kuukauden. Eteisen lasiovi tulla tupsahti työpäivän aikana alas kun koira sitä härkki. Vaikka häkki oli kokoluokkaa tanskandoggi (ja koira siellä "viihtyi") niin oikeasti minä olin ihan surkeana sen ajan kun se siellä häkissä oli. Ei ikinä enää. Se eteisen kaapin ovet pysyy jesarilla kiinniteipattuna vieläkin reilun neljän vuoden yhteiselon jälkeen jottei koira pääse niihin käsiksi. Jeesusteippi ei ole maailman kaunein sisustuselementti mutta minä jaan mielelläni elämää koirani kanssa, en vaadi, että koirani ovat hajuttomia, mauttomia ja äänettömiä.
Itse en ikinä häkittäisi ennaltaehkäisevästi vaan antaisin pennulle mahdollisuuden ja yrittäisin luoda sille onnistumisia (eli tyhjä tila ja kompostiverkkoa ettei satu mitään jos osoittaa taipumuksia tuhoamiseen). Brion kohdalla ei koskaan häkki tai kompostiverkot heilunut ja kiltisti paikkasin sen tekemät reiät seinään. Sellaista se elämä on koirien kanssa. So what? Paikkausainetta saa kaupasta ja raha on vain raha. Mikään ei korvaa sitä pentuaikaa mitä koirasi viettää.
Joten kun on mahdollista opettaa koira, on erinäisiä keinoja auttaa koiraa, luoda sille mahdollisuuksia niin miksi jotkut on sitä mieltä, että on ihan ok mennää siitä mistä aita on matalin ja laki ei näe kotiseinien sisäpuolelle? Miksi kukaan haluaisi riistää koiralta sen vapauden? Kun katson omia koiriani kun nukkuvat pitkin pituutta matolla niin ei ne ikinä mahtuisi edes häkkiin. Brion kokonaispituus kun se makoilee selällään on reilu 160cm. Ei ole häkkiä jonne tuo koira mahtuisi nauttimaan ja köllimään koko pituudeltaan.
Koira tarvitsee tilaa vaikka siihen, että se pystyy vaihtamaan asentoa kunnolla, pystyy kävelemään vähän, pystyy venyttelemään halutessaan, pystyy ei vielä sisäsiistinä pentuna tekemään tarpeensa muualle kuin sänkyynsä tai juomakuppiinsa. Siis pystyy olemaan koira.
Antakaa koirien olla koiria, älä häkitä, älä riko lakia.
Häkittäminen ei periaatteessa ole laitonta vaan se on sitä. Ainakin liian pienessä häkissä.
13 §
Häkki tai muu vastaava tila
Häkin tai muun vastaavan tilan korkeuden on oltava vähintään koiran pituus rintalastasta hännän juureen kerrottuna kahdella. Lattian on oltava kiinteäpohjainen. Jos samassa häkissä tai muussa vastaavassa tilassa pidetään useampaa kuin yhtä koiraa, korkeus määräytyy suurimman koiran pituuden mukaan.
Tämä siis tarkoittaa, että amstaffilla häkin minimiKORKEUS on oltava 120cm. Se olisi aika iso häkki - ei mahdu meille - eikä monelle muullekaan kotiin. En tosin ole oikein ikinä ymmärtänyt tätä, että "sohvatyynyni on niin rakkaita, että en halua koirani makoilevan niiden päällä". Miksi sitten ostit koiran? Otitko koiran jotta se voisi viihdyttää sinua kun sinulle sopii vai otitko koiran jakamaan elämääsi? Jos koira on otettu tasavertaiseksi kaveriksi jakamaan elämää niin miksi se joutuisi viettämään päivänsä häkissä jossa ei pääse venyttelemään, liikkumaan tai olemaan normaalisti?
Olen Jumia häkittänyt vajaan kuukauden. Eteisen lasiovi tulla tupsahti työpäivän aikana alas kun koira sitä härkki. Vaikka häkki oli kokoluokkaa tanskandoggi (ja koira siellä "viihtyi") niin oikeasti minä olin ihan surkeana sen ajan kun se siellä häkissä oli. Ei ikinä enää. Se eteisen kaapin ovet pysyy jesarilla kiinniteipattuna vieläkin reilun neljän vuoden yhteiselon jälkeen jottei koira pääse niihin käsiksi. Jeesusteippi ei ole maailman kaunein sisustuselementti mutta minä jaan mielelläni elämää koirani kanssa, en vaadi, että koirani ovat hajuttomia, mauttomia ja äänettömiä.
Itse en ikinä häkittäisi ennaltaehkäisevästi vaan antaisin pennulle mahdollisuuden ja yrittäisin luoda sille onnistumisia (eli tyhjä tila ja kompostiverkkoa ettei satu mitään jos osoittaa taipumuksia tuhoamiseen). Brion kohdalla ei koskaan häkki tai kompostiverkot heilunut ja kiltisti paikkasin sen tekemät reiät seinään. Sellaista se elämä on koirien kanssa. So what? Paikkausainetta saa kaupasta ja raha on vain raha. Mikään ei korvaa sitä pentuaikaa mitä koirasi viettää.
Joten kun on mahdollista opettaa koira, on erinäisiä keinoja auttaa koiraa, luoda sille mahdollisuuksia niin miksi jotkut on sitä mieltä, että on ihan ok mennää siitä mistä aita on matalin ja laki ei näe kotiseinien sisäpuolelle? Miksi kukaan haluaisi riistää koiralta sen vapauden? Kun katson omia koiriani kun nukkuvat pitkin pituutta matolla niin ei ne ikinä mahtuisi edes häkkiin. Brion kokonaispituus kun se makoilee selällään on reilu 160cm. Ei ole häkkiä jonne tuo koira mahtuisi nauttimaan ja köllimään koko pituudeltaan.
Koira tarvitsee tilaa vaikka siihen, että se pystyy vaihtamaan asentoa kunnolla, pystyy kävelemään vähän, pystyy venyttelemään halutessaan, pystyy ei vielä sisäsiistinä pentuna tekemään tarpeensa muualle kuin sänkyynsä tai juomakuppiinsa. Siis pystyy olemaan koira.
Antakaa koirien olla koiria, älä häkitä, älä riko lakia.
perjantai 6. helmikuuta 2015
Sataprosenttinen jälkeläisnäyttö
Kaikki Jumin jälkeläiset kolmesta pentueesta on nyt tutkittu - iso kiitos kasvattajille ja pupsien omistajille <3 Toivon mukaan jos Jumille joskus tulee lisää tutkittavia niin ne tutkitaan yhtä täsmällisesti kuin nämäkin.
Kyynäreet, tutkittu 11/11, 100%
0/0, 11 pentua > 100% (näistä kaksi CTllä kuvattu)
Lonkat, tutkittu 11/11, 100%
A
A/A (3kpl), yhteensä 3 pentua > 27%
B
A/B (2kpl), B/B (4kpl), yhteensä 6 pentua > 55%
C
B/C (1kpl), C/C (1kpl), yhteensä 2 pentua > 18%
Katso jälkeläiset jalostusnetistä
Kyynäreet, tutkittu 11/11, 100%
0/0, 11 pentua > 100% (näistä kaksi CTllä kuvattu)
Lonkat, tutkittu 11/11, 100%
A
A/A (3kpl), yhteensä 3 pentua > 27%
B
A/B (2kpl), B/B (4kpl), yhteensä 6 pentua > 55%
C
B/C (1kpl), C/C (1kpl), yhteensä 2 pentua > 18%
Katso jälkeläiset jalostusnetistä
perjantai 23. tammikuuta 2015
Brio ja portti
Hyvä, että ostin portin notta koirat pysyisi omalla puolellaan :D
Nuoremmat kissat pääsis yli mutta tuo vanhin otus (kymmenvuotias) ei enää hyppää reilua metriä. Jumi ei pääse tuosta läpi, sillä on liian rehevä etuosa... Ja kun koirat ottaa tänne "virallisen" asunnon puolelle niin ei ole mikään kiire takaisin joten luukkukin saa olla auki ilman Brion kulkemista eestaas. Ainoastaan kun koirat suljetaan "kissahuoneeseen" niin tulee kiire pois... Joten suosittelen pohtimaan vakavasti jos meinaa tuon portin ostaa ja omaa pienen koirarodun sillä luukku on todella iso - niin iso, että siitä mahtuu puolitoistavuotias amstaffi.
Nuoremmat kissat pääsis yli mutta tuo vanhin otus (kymmenvuotias) ei enää hyppää reilua metriä. Jumi ei pääse tuosta läpi, sillä on liian rehevä etuosa... Ja kun koirat ottaa tänne "virallisen" asunnon puolelle niin ei ole mikään kiire takaisin joten luukkukin saa olla auki ilman Brion kulkemista eestaas. Ainoastaan kun koirat suljetaan "kissahuoneeseen" niin tulee kiire pois... Joten suosittelen pohtimaan vakavasti jos meinaa tuon portin ostaa ja omaa pienen koirarodun sillä luukku on todella iso - niin iso, että siitä mahtuu puolitoistavuotias amstaffi.
perjantai 16. tammikuuta 2015
Back on Track sadeloimi toppauksella
Nyt on uudet täkit ollut sitten käytössä viikon verran (suurinpiirtein).
Tilasin BOT-loimet Petenkoiratarvikkeesta kun olivat sopivasti alennuksessa (taitavat edelleenkin olla). Loimet tuli nopeasti ja innosta puhkuen vein ne kotiin sovitettavaksi.
Takit ovat ohuet mutta silti selvästikin lämpöä pitävät. Sain molemmille koirille sovitettua oikeat mitat kiristysnauhoihin ja vatsakappaleeseen. Siinä sovittelussa sitten huomasin "thö jutun" jota en ollut tajunnut takkeja ostaessa: Niistä puuttuu häntäreikä!
No, hätä ei ole tämännäköinen - koiraloimessa (joka on muuten samanlainen) se häntäreikä oli eikä se sovittaessa tuntunut istuvan (jotenkin häntäreiän ja niskan välinen kappale jäi aina liian lyhyeen) joten minun matalahäntäisiä kavereita häntäreiän uupuminen ei haitannut mutta olisi toki harmittanut mikäli olisin kahden pystyhäntäisen omistaja - häntäreikä kun on ollut aika oleellinen osa BOTin istuvuutta.
Ei muuta kun takit päälle ja lenkille. Ensimmäinen huomioitava asia mielestäni on istuvuus. Vanhana hevostyttönä minua on alusta asti kismittänyt koirapuolella takkien huono istuvuus liikkeessä. Tämän takia Pomppa (jossa etuosa antaa myöden liikkeille) on ollut kovassa huudossa meillä mutta nyt päädyin BOTin takkiin ihan sen lämmönpidon takia. BOTin verkkoloimi ei ole ikinä istunut kummankaan koiran päällä vaan liikkeessä se valuu aina taaksepäin joko kuristamalla koiraa edestä tai sitten valahtamalla rinnusten alle. Joten needless to say, olin vähän skeptinen tämän sadeloimen kohdalla.
Onneksi olin väärässä - loimi pysyi hyvin päällä lenkillä. Siinä on vatsakappaleen kohdalla kaksoiskiinnitys > tarra + lukko ja en tiedä mistä se kangas on tehty mutta se ei hievahdakaan. Toki se vatsakappale tulee turhan taakse uroksia ajatellen mutta ei siinä muuta kun, että muistaa tarkistaa pistoolin paikan kun pukee takin päälle. Ennenkuin tarpeet oli tehty en laittanut lenkkejä jalkojen ympärille ja silloin takki nousi hetkittäin kun häntäkin tuuppasi nousemaan välillä. Vatsakappaleen ansiosta takki kuitenkin asettui hyvin itsekseen vaikka hetkellisesti oli pylly paljaana. Ei tarvinnut siis ruveta korjailemaan kesken lenkin.
Kun päästiin koirapuistoon (kyllä, kavereiden kesken käydään sellaisissa) niin laitoin varmuuden vuoksi jalkaremmit. Ne ja vatsakappale piti takin täysin paikoillaan jopa riehuessa / hyppiessä / kieriessä. Ei tarvinnut repiä takkia eteenpäin tai korjailla takin asentoa mitenkään.
Back on Trackin sadeloimi toppauksella saa minulta 4/5. Yhden pisteen vähennys johtuu siitä häntäreiän puuttumisesta, se olisi ollut vielä piste iin päälle.
Tilasin BOT-loimet Petenkoiratarvikkeesta kun olivat sopivasti alennuksessa (taitavat edelleenkin olla). Loimet tuli nopeasti ja innosta puhkuen vein ne kotiin sovitettavaksi.
Takit ovat ohuet mutta silti selvästikin lämpöä pitävät. Sain molemmille koirille sovitettua oikeat mitat kiristysnauhoihin ja vatsakappaleeseen. Siinä sovittelussa sitten huomasin "thö jutun" jota en ollut tajunnut takkeja ostaessa: Niistä puuttuu häntäreikä!
Ei muuta kun takit päälle ja lenkille. Ensimmäinen huomioitava asia mielestäni on istuvuus. Vanhana hevostyttönä minua on alusta asti kismittänyt koirapuolella takkien huono istuvuus liikkeessä. Tämän takia Pomppa (jossa etuosa antaa myöden liikkeille) on ollut kovassa huudossa meillä mutta nyt päädyin BOTin takkiin ihan sen lämmönpidon takia. BOTin verkkoloimi ei ole ikinä istunut kummankaan koiran päällä vaan liikkeessä se valuu aina taaksepäin joko kuristamalla koiraa edestä tai sitten valahtamalla rinnusten alle. Joten needless to say, olin vähän skeptinen tämän sadeloimen kohdalla.
Onneksi olin väärässä - loimi pysyi hyvin päällä lenkillä. Siinä on vatsakappaleen kohdalla kaksoiskiinnitys > tarra + lukko ja en tiedä mistä se kangas on tehty mutta se ei hievahdakaan. Toki se vatsakappale tulee turhan taakse uroksia ajatellen mutta ei siinä muuta kun, että muistaa tarkistaa pistoolin paikan kun pukee takin päälle. Ennenkuin tarpeet oli tehty en laittanut lenkkejä jalkojen ympärille ja silloin takki nousi hetkittäin kun häntäkin tuuppasi nousemaan välillä. Vatsakappaleen ansiosta takki kuitenkin asettui hyvin itsekseen vaikka hetkellisesti oli pylly paljaana. Ei tarvinnut siis ruveta korjailemaan kesken lenkin.
Kun päästiin koirapuistoon (kyllä, kavereiden kesken käydään sellaisissa) niin laitoin varmuuden vuoksi jalkaremmit. Ne ja vatsakappale piti takin täysin paikoillaan jopa riehuessa / hyppiessä / kieriessä. Ei tarvinnut repiä takkia eteenpäin tai korjailla takin asentoa mitenkään.
Back on Trackin sadeloimi toppauksella saa minulta 4/5. Yhden pisteen vähennys johtuu siitä häntäreiän puuttumisesta, se olisi ollut vielä piste iin päälle.
maanantai 12. tammikuuta 2015
Laiskuutta ilmassa
Talvisin minua laiskottaa ja pahasti.
Typerä lumi on joka paikassa ja typerä pakkanen puree perseestä.
Koirat saavat olla aika paljon talvisin. Tällä hetkellä ei ole edes hallivuoroa jotta voisi siellä pyöriä joten treeneissäkin käydään sään ja lumitilanteen mukaan. Onneksi on kuitenkin ystävät... Ystävät joiden kanssa sopii aamulenkkejä viikonlopulle vaikkei tee sitä vähääkään mieli mennä taapertaa sinne kylmään. Ystävät jotka 5km kohdalla sanoo, että "jatketaan vielä hetki". Ystävät joiden kanssa se alkuun järjettömän pitkä, paska ja kylmä lenkki tuntuu ihan piis åf keikiltä loppujen lopuksi.
Koirat ainakin kiittää näitä ystäviä sillä näiden takia minäkin jaksan raahata tätä jokapäivä läskistyvää ruhoa eteenpäin. Mutta jälkeenpäin oli ihanaa olla taas - koirat saanut juosta sen 9km (+kaikki ekstrakilsat mikä kertyy irtiolon aikana) ja minä sain viettää ihanaa löhöilyä sohvalla koko loppuillan.
Typerä lumi on joka paikassa ja typerä pakkanen puree perseestä.
Koirat saavat olla aika paljon talvisin. Tällä hetkellä ei ole edes hallivuoroa jotta voisi siellä pyöriä joten treeneissäkin käydään sään ja lumitilanteen mukaan. Onneksi on kuitenkin ystävät... Ystävät joiden kanssa sopii aamulenkkejä viikonlopulle vaikkei tee sitä vähääkään mieli mennä taapertaa sinne kylmään. Ystävät jotka 5km kohdalla sanoo, että "jatketaan vielä hetki". Ystävät joiden kanssa se alkuun järjettömän pitkä, paska ja kylmä lenkki tuntuu ihan piis åf keikiltä loppujen lopuksi.
Koirat ainakin kiittää näitä ystäviä sillä näiden takia minäkin jaksan raahata tätä jokapäivä läskistyvää ruhoa eteenpäin. Mutta jälkeenpäin oli ihanaa olla taas - koirat saanut juosta sen 9km (+kaikki ekstrakilsat mikä kertyy irtiolon aikana) ja minä sain viettää ihanaa löhöilyä sohvalla koko loppuillan.
Tänään saan kaiken huipuksi hakea koirien uudet rotsit postista. Siellä olisi odottamassa kaksinkappalein toppabotteja (eli topattu sadeloimi Back on Trackiltä). Käyttökokemuksia saatte odottaa ainakin viikon :)
torstai 8. tammikuuta 2015
En ole kukkahattu mutta nyt alkoi rehottamaan
Facebookin Amstaffifoorumilla tuli vastaan henkilö joka kehuskeli sillä, että hänen 13 viikkoa vanha pentu on jo tovin opetettu kävelemään nätisti hihnassa kuristavalla lyhyellä näyttelyhihnalla. Ja jos pentu ei kävele tai alkaa vetämään toiseen suuntaan niin hihnasta nykäistään ja kielletään.
Ei sillä, että olisin itse maailman reiluin koiraomistaja. Tai, että kohtelisin koiriani erityisin silkkihansikkain. Yritän kuitenkin parhaani - luen, opiskelen ja pohdin koirien sielunelämää. Miten opetetaan asioita, mikä kannattaa ja mikä ei, kepin ja porkkanan oikea suhde. Koulutuskuntia on yhtä paljon kun on kouluttajia mutta itse suosin ja yritän pysyä vaatimisen ja pyytämisen välimaastossa, sellaisessa JingJang -tilassa. Yhtä asiaa painotan silti aina kun autan muita tai opetan omille koirille uutta:
Opeta ensin, vaadi sitten.
Monet vaatii ensin - myös tässä 13 viikon pennun koulutuksessa.
Karrikoidusti se tarkoittaa, että menet koulutuskentälle ja anna koiralle selkään kunnes se suorittaa oikein. Silloin paine loppuu. Eli koira oppi itsestään mutta negaation kautta > älä tee sitä (kipu), älä tee tuota (kipu), älä mene sinne (kipu). Ja kun koira kun ihmeen kaupalla tekee oikein ei tule kipua. Se tuottaa koiralle kipua henkisesti, fyysisesti ja on minusta väärä tapa suhtautua kouluttamiseen. Olen nähnyt koiran jolle tuotettiin nimenomaan tällaista kipua kun haluttiin sen seuraavan ihmistä ja lopputulos oli, että kun kipu loppui koira juoksi mahdollisimman pitkälle omistajasta kun suinkaan mahdollista. Jos olisin ollut sen omistajan kengissä olisin katsonut pitkään peiliin.
Minun usko on vahvasti siinä opetuksessa. Kerro mitä haluat koiran suorittavan. On ollut ällistyttävää huomata miten vähän uskoa omistajilla on omiin koiriinsa opetuksen suhteen: "ei se tajua" / "emmä usko et se tekee" / "tuo on tyhmä kun saapas oon yrittäny".
Esimerkkinä maahanmeno. Ei sitä koiraa tarvitse painaa maahan, ei namittaa jalan alta eikä edes fyysisesti kampittaa. Ota nami käteen, näytä sitä koiralle (olettaen, että koira on siitä kiinnostunut) ja sulje käsi kuppina lattiaa vasten niin, että koira pääsee haistamaan namin muttei syömään sitä. Odota kunnes menee maahan ja jos meinaa mielenkiinto hiipua niin hetsaa namilla mutta älä syötä sitä. Kun koira tajuaa laskea sen perän siihen maahan niin avaa käsi ja palkkaa heti. Toista sama harjoite useamman kerran (useampi kerta = ainakin 100 toistoa). Pikkuhiljaan kun liike vahvistuu niin voit liittää siihen tapahtumaan käskyn. Käsky on kertova käsky (eli kun koira menee maahan käsky kertoo mitä se koira on tekemässä). Kun toistoja on takana tuhansia niin koirasi (mikäli koulutus on tehty oikein) tietää mitä siltä odotetaan kun sanot käskyn. Ja vasta tässä vaiheessa voit alkaa vaatimaan. Vaatiminen on sitten koulukunnasta riippuva - eli vaaditko pakotteiden kanssa vai ilman.
Pakotteista voisin kirjoittaa esseen mutta nopeasti avattuna se on (oikein tehtynä!) toiminto josta koira tietää saavansa palkkaa. Koiralle tässä(KIN) tapauksessa opetetaan nostattava pakote, eli esim. nyppäys hihnasta. Nyppäät hihnassa ja koira tuottaa toiminnon sinua kohti (aluksi katseen nostaminen / kontaktin otto riittää) ja palkkaat siitä. Pikkuhiljaa koira oppii ymmärtämään, että nyppäys tarkoittaa aktiivisuutta ohjaajaa kohti jolloin siitä irtoaa palkka. Se, että mennään kentälle repimään sitä koiraa ilman, että opetetaan mitä se repiminen tarkoittaa ei tuota tulosta. Tai tuottaa todennäköisesti laskevan pakotteen (eli passivoi koiran koska paska ihminen).
Palataakseni alkuperäiseen asiaan. 13 viikkoa vanha pentu ei taluteta näyttelyhihnassa. 13 viikkoa vanhalla pennulla on edelleen kova laumavietti ja se voi joko kulkea vapaana tai pennuille tarkoitetussa leveähkössä pannassa. Ei ole mitään järkeä tuhota se suhde siihen koiraan aloittamalla vaatiminen ja pakottaminen ennenkuin koira on opetettu toimintoon.
Ei sillä, että olisin itse maailman reiluin koiraomistaja. Tai, että kohtelisin koiriani erityisin silkkihansikkain. Yritän kuitenkin parhaani - luen, opiskelen ja pohdin koirien sielunelämää. Miten opetetaan asioita, mikä kannattaa ja mikä ei, kepin ja porkkanan oikea suhde. Koulutuskuntia on yhtä paljon kun on kouluttajia mutta itse suosin ja yritän pysyä vaatimisen ja pyytämisen välimaastossa, sellaisessa JingJang -tilassa. Yhtä asiaa painotan silti aina kun autan muita tai opetan omille koirille uutta:
Opeta ensin, vaadi sitten.
Monet vaatii ensin - myös tässä 13 viikon pennun koulutuksessa.
Karrikoidusti se tarkoittaa, että menet koulutuskentälle ja anna koiralle selkään kunnes se suorittaa oikein. Silloin paine loppuu. Eli koira oppi itsestään mutta negaation kautta > älä tee sitä (kipu), älä tee tuota (kipu), älä mene sinne (kipu). Ja kun koira kun ihmeen kaupalla tekee oikein ei tule kipua. Se tuottaa koiralle kipua henkisesti, fyysisesti ja on minusta väärä tapa suhtautua kouluttamiseen. Olen nähnyt koiran jolle tuotettiin nimenomaan tällaista kipua kun haluttiin sen seuraavan ihmistä ja lopputulos oli, että kun kipu loppui koira juoksi mahdollisimman pitkälle omistajasta kun suinkaan mahdollista. Jos olisin ollut sen omistajan kengissä olisin katsonut pitkään peiliin.
Minä ja Jumi joskus vuonna 2012(?)
Minun usko on vahvasti siinä opetuksessa. Kerro mitä haluat koiran suorittavan. On ollut ällistyttävää huomata miten vähän uskoa omistajilla on omiin koiriinsa opetuksen suhteen: "ei se tajua" / "emmä usko et se tekee" / "tuo on tyhmä kun saapas oon yrittäny".
Esimerkkinä maahanmeno. Ei sitä koiraa tarvitse painaa maahan, ei namittaa jalan alta eikä edes fyysisesti kampittaa. Ota nami käteen, näytä sitä koiralle (olettaen, että koira on siitä kiinnostunut) ja sulje käsi kuppina lattiaa vasten niin, että koira pääsee haistamaan namin muttei syömään sitä. Odota kunnes menee maahan ja jos meinaa mielenkiinto hiipua niin hetsaa namilla mutta älä syötä sitä. Kun koira tajuaa laskea sen perän siihen maahan niin avaa käsi ja palkkaa heti. Toista sama harjoite useamman kerran (useampi kerta = ainakin 100 toistoa). Pikkuhiljaan kun liike vahvistuu niin voit liittää siihen tapahtumaan käskyn. Käsky on kertova käsky (eli kun koira menee maahan käsky kertoo mitä se koira on tekemässä). Kun toistoja on takana tuhansia niin koirasi (mikäli koulutus on tehty oikein) tietää mitä siltä odotetaan kun sanot käskyn. Ja vasta tässä vaiheessa voit alkaa vaatimaan. Vaatiminen on sitten koulukunnasta riippuva - eli vaaditko pakotteiden kanssa vai ilman.
Pakotteista voisin kirjoittaa esseen mutta nopeasti avattuna se on (oikein tehtynä!) toiminto josta koira tietää saavansa palkkaa. Koiralle tässä(KIN) tapauksessa opetetaan nostattava pakote, eli esim. nyppäys hihnasta. Nyppäät hihnassa ja koira tuottaa toiminnon sinua kohti (aluksi katseen nostaminen / kontaktin otto riittää) ja palkkaat siitä. Pikkuhiljaa koira oppii ymmärtämään, että nyppäys tarkoittaa aktiivisuutta ohjaajaa kohti jolloin siitä irtoaa palkka. Se, että mennään kentälle repimään sitä koiraa ilman, että opetetaan mitä se repiminen tarkoittaa ei tuota tulosta. Tai tuottaa todennäköisesti laskevan pakotteen (eli passivoi koiran koska paska ihminen).
Palataakseni alkuperäiseen asiaan. 13 viikkoa vanha pentu ei taluteta näyttelyhihnassa. 13 viikkoa vanhalla pennulla on edelleen kova laumavietti ja se voi joko kulkea vapaana tai pennuille tarkoitetussa leveähkössä pannassa. Ei ole mitään järkeä tuhota se suhde siihen koiraan aloittamalla vaatiminen ja pakottaminen ennenkuin koira on opetettu toimintoon.
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Kaksi tapaa
Koirani ovat malliesimerkki siitä miten aina löytyy useampi tapa ratkoa sama ongelma... Aina mä parjaan tuon pienemmän aivokapasiteettiä. No nyt todistetusti siltä löytyy hetkittäin enemmän aivosoluja kuin vanhemmalta täysituholta joka ei vaan pysähdy pohtimaan hetkeksikään. Nämä älypelit on muuten oiva tapa viihdyttää koiria kun ulkona paukkuu pakkanen eikä kiinnosta sitä vähääkään mennä sinne palelemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)