Ei kusihätä paskomalla lähre

Sattuipa silmään tuollainen sananlasku.
Tottahan se puhuu. Ei se ongelma poistu kuin oikealla tavalla poistamalla.

Elävä esimerkki tästä tuli taannoin vastaan. Ihmisillä on ilmeisemmin edelleen se käsitys, että koiria pitäisi "alistaa" ja johtajalla olla "alaisia". Selätetään, huudetaan, raivotaan ja tekemällä tehdään ongelmia sille koiralle. Kuvitellaan, että kovalla kädellä ja riistämällä tulee tuloksia.

Ystäväni tokaisi minulle viime viikolla, että hän ei ole koskaan tehnyt mitään erikoistemppuja koiralle tai kokenut tarvetta opettaa koiraa olla elämässä. Kyseessä on hyvin koulutettu harrastuskoira. No, ehkä juuri se, että ei ole ottanut asiasta (ainakaan etukäteen) ongelmaa on osittain ollut syy miksi koiralla ei edes ole resurssiongelmia.

Miten sitten tehdään resurssiongelma? (tähän ei pitäisi tähdätä, toim.huom)
Helposti.
- Kun koira syö vie siltä kuppi.
- Kun koira puree luuta vie siltä luu.
- Kun koira leikkii vie siltä lelu.
Voitteko kuvitella, että tätä vielä opetetaan koska "johtajuus" ja "osoita koiralle missä kaappi seisoo".

Mietitään vähän mitä koirasi oppii tästä:
- Ihminen tulee ja vie ruuan.
- Ihminen tulee ja vie ruuan.
- Ihminen tulee ja vie hauskuuden.
Mitä koirasi siis oppii? Ihminen on paha. Ihminen vie häneltä asioita. Mikä on koiran seuraava toiminta? Koira kertoo ihmiselle, että ei kannata tulla viemään hänen ruokaa murisemalla. Mennään vähän aikaa eteenpäin jossa omistaja jatkaa tätä turmion tietä (ja koira edelleen osoittaa, että ei kannata tulla mutta omistaja ottaa sen alemman tahon vittuiluna) niin pahimmassa tapauksessa koira käy päälle jos kokee uhkaa kun esim. syö.

Lopputulos: Onneksi olkoon, sait tehtyä itsellesi resurssiaggressiivisen koiran. Viemällä koiralta asioita kerroit sille, että niitä kannattaa suojella koska muuten joku tulee ja vie ne. Voi vielä kruunata koko touhun antamalla koirallesi selkää ja pyörittämällä sitä pitkin lattioita koska se vastaa tilanteeseen toimintamallilla jonka sinä olet saanut aikaiseksi. Tämähän on hyvä johtajuus. Vai miten se menikään?

Olisiko kuitenkin fiksumpaa todeta, että ei ainakaan kannata tehdä tällaista ongelmaa koiralle. Jos nyt välttämättä haluaa olla sörkkimässä sitä ruokakippoa kun koira syö (tai pentu osoittaa omimisen halua jo nuorena ilman, että omistaja on sitä edesauttanut) voi olla kaikkien eduksi työstää asiaa.

Aloita sillä, että kun menet ruokakupin lähelle niin lisäät siihen vaan ruokaa. Eli et ota edes kuppia pois koiralta vaan lisäät siihen joko ruokaa tai herkkuja. Jos koira syö luuta niin kiinnitä sen huomio kädessäsi olevaan vielä parempaan luuhun ja kun koira jättää vanhan luun voit poimia sen talteen. Tee samoin lelun kanssa. Älä vie koiralta pois mitään vaan vaihda. Kun koira luottaa siihen, että sinulta saa parempaa tai enemmän voit nostaa kipon pois ja taas lisäät siihen jotain. Voit nostaa luun koiran suusta ja taas annat sille jotain parempaa.

Mietitään mitä koirasi oppii tästä:
- Ihminen tulee ja minä saan lisää ruokaa.
- Ihminen tulee ja minä saan lisää herkkuja.
- Ihminen tulee ja minä saan enemmän hauskaa.

Lopputulos: Koirasi päästää sinut mielellään vierellesi. Tätä voi hyödyntää jälkeenpäin koulutuksessa ja kasvattaa koiran ja omistajan välistä suhdetta huomattavasti enemmän kuin se riistäminen ja selättäminen.

Itse en ole mikään suuri johtajuusteorian fani mutta moni on edelleen sitä mieltä, että johtajuusteoria on ainoa oikea. Näille siis suuntaan kysymykseni:
Kumpaa johtajaa sinä arvostat enemmän; sitä johtaja joka aamulla tulee ja vie sinun kahvikuppisi kädestä ennenkuin ehdit siitä juoda vai sitä johtajaa joka aamulla tulee ja vaihtaa kahvikuppisi vielä parempaan vastajauhettuun kahviin ja antaa sinun juoda sitä? Kummalle sinä tekisit mieluummin töitä?