Hain koirille niiden perinteiset siankärsät ja ojensin ne. Jumi käänsi pään pois.
Minun ahne pikkupaska käänsi pään pois? Jotain oli vialla. Laitoin herkut pöydälle ja raotin huulia - automaattisesti siitä kohtaa mistä kulmuri on leikattu. Tiedättekö sen tunteen kun tajuat, että kaikki ei ole ok mutta kestää hetki ennenkuin pystyt prosessoimaan, että mikä on vinksallaan. No, siltä juuri minustakin tuntui. Katselin sitä suuta enkä ymmärtänyt kunnes koira avasi suun ja suurin etuhampaista avautui puolesta välistä. Jumilla oli hammas murtunut. Taas.
Itku meinasi siinä tulla. Olen avannut kuolleita eläimiä, pelastanut eläimiä joilla sykkii veret pihalle ja ollut mukana monessa liemessä. Silti oman koiran, sen elämänkoiran, tuska ja kipu sattuu sellaiseen paikkaan sydämessä ettei sitä pysty selittämään. Jouduin lähtemään siltä istumalta kuitenkin töihin joten koirat jäi keskenään kotiin.
Soitin hädissäni Anidenttiin. Sieltä todettiin, että aikaa olisi vasta parin viikon kuluttua. Sydämeni valui jonnekin vatsalaukun pohjalle. Kahden viikon kuluttua?! Olimme kuitenkin illalla menossa Mevettiin eturauhastulehduksen takia (on muuten ensimmäinen lajiaan reilu 4,5 vuoteen) joten ajattelin, että saan ainakin kipulääkkeet koiralle.
Perjantaina eläinlääkärissä tohtori nosti Jumin huulta ja totesi, että "ai hitto, on kyllä pahan näköinen" ja jo paskana ollut omistaja vajosi entisestään synkemmäksi. Saatiin tardakin-piikki persauksiin, kipulääkettä hammasta varten ja mentiin odottamaan laskua. Siinä kun odoteltiin puhelin soi. Kerrankin kannatti vastata tuntemattomaan numeroon... Helena (Jumia hoitava ell Anidentistä) soitti ja kysyi, että pääsisinkö maanantaina päivällä kun heille oli tullut peruutusaika. Otin kiljuen vastaan ajan.
Oli pitkä viikonloppu. Koiralla oli kipeää ja omistajalla sattui sieluun kun koiralla oli kipeää. Pitkästä aikaa toivoi, että maanantai tulisi mahdollisimman pian.
Ja tulihan se lopulta. Koirankin vointi oli sunnuntain aikana parantunut sillä se puolikas hammas joka oli aiheuttanut suurinta kipua niin oli kadonnut johonkin matkan varrella. Anidentissä Jumin suuta arviotiin jonka jälkeen rauhoitettiin ja sitten minä jätin pojan sinne leikkausta varten.
Kaksi tuntia myöhemmin menimme hakemaan Jumin ja tyyppiä oltiin vasta siirtämässä heräämöön. Leikkaus oli ollut vaativa sillä hammas oli murtunut ienrajan alle ja pirstaloitunut ikenen sisään. Hoitajan näytti leikkauskohtaa ja suussa oli varmaan parikymmentä (ellei enemmän) tikkiä. Sitten tuli se mitä en ollut ajatellut edes... Jälkihoito.
Koira ei saa syödä mitään kovaa, leikkiä rajusti, vetää, pureskella eli käyttää hampaita mihinkään seuraavaan 14vrk ettei tikit repeä. Okei mut hei, me puhutaan Jumista. Koira joka elää kun saa tehdä noita kaikkia. Lisäksi pitää varoa, ettei alakulmuri ala painamaan tikkejä auki ja niitä pitää huuhdella useampi kerta päivässä. Eli tylsääkin tylsempi kaksi viikkoa edessä - Jumi joutuu kanssani töihin ja saa muutenkin olla seurassani 24/7 kun taas Brio on yksin kotona. Lisäksi kotona on siivottu pois kaikki lelut ja puruluut, tyynyt tms.
Samalla katottiin juurihoidetun hampaan tilanne ja se näytti hyvältä (jes, sentään jotain hyvää). Parin viikon päästä kontrolli joten sormet ristiin, että tikit (ja hermo) säilyy siihen asti. Ja koko roska alta tonnin. Tää oli halpa keikka :P
En pystynyt ottamaan kuvaa hampaasta kun itseäni hirvitti se niin paljon niin käytän parin vuoden takaista kuvaa (jossa kulmuri vielä ehjä mutta pinta lohjennut) ja piirrän vaan sen hampaan joka oli murskana.
Tässä aiemmat hammashoidot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti