Kova kives ja vähän karkailua

Tiedättekö sen tunteen kun koira vingahtaa ja sitä vaan tietää, että jokin on pielessä? Nato oli hyppäämässä sohvalle ja mies auttoi nostamalla takapuolesta. Mitä tekee koira? Vingahtaa oikein kunnolla. Pikaisen tutkimisen tulos oli, että koiralla on toinen kives aivan kivikova. Itse tietty säikähdin, että nyt on koiralla kiertynyt kives. Google ei ollut ystäväni tässä asiassa sillä en löytänyt mitään kiveskiertymisestä ja koirista. Ei muuta kun koira autoon ja Mevetin päivystykseen.

Nato raasulla oli kipeä kives

Mevetissä meidät otettiin vakavasti kun huomasivat miten kova kives on ja miten kipeä koira oli. Kives ultrattiin ja helpotuksena siinä kiersi veri normaalisti eli kyseessä ei ollut kiertynyt kives. Diagnoosi oli lyöttymä tai muu trauma jonka seurauksena sekä kives, että lisäkives oli todella turvonneita. Nato sai tulehduskipulääkettä (kiveksen tulehdusarvot oli ok mutta crp oli ylärajoilla) ja pääsi kotiin. On se kives edelleen melko kova joten pentu pysyy tarkkailussa.

Nämä karkailut sitten... Hifiltä on evätty kokonaan ulkona liikkuminen paitsi valvonnan alla. Iltaisin tai pimeällä koira on ainoastaan valopannan kanssa pihalla ja valvonnan alla. Mehän paikattiin se verkko niin, että siinä on neljä kerrosta verkkoa päällekkäin ja alaosa on vedetty kivillä ja betonilla kiinni kallioon.

Uskoisi tuon pitävän yhden malinoissin

Ja kyllähän meidän askartelu piti koiran sisäpuolella - siitä kohtaa. Se pirulauta löysi toisen kohdan. Ja kolmannen. Kaveri käy systemaattisesti kokeilemassa kaikki väliköt, että mistä pääsee. Ja yhdestä kohdasta pääsi kun silmä vältti. Hifi oli jälleen karussa ja tällä kertaa 1,5h. Mies kävi sitä huutamassa ja minä lähdin autolla ajelemaan. Siinä autolla ajaessa muistin; silloin kun muutettiin nykyiseen taloon pistin miehen opettamaan koirille koirapillin kun sen luoksetulokäsky ei aina toiminut ansvatteihin. Soitin siltä istumalta miehelle, että mene pihalle ja puhalla siihen pilliin. Viisi minuuttia myöhemmin sain soiton, että Hifi oli kotona. Huh helpotus ja eikun auto kotiin ja viikonloppuja jatkamaan.

Pari tuntia myöhemmin soi ovikello. Oven takana oli muutaman kilometrin päässä asuva vanhempi nainen. Olemme puhuneet joskus ja tiedän hänellä olevan koiria. Mies tosin meni ovea avaamaan joten kuulopuheiden varassa tätä kirjoitan. Ilmeisesti Hifi on käynyt kahdesti hänen pihalla uhittelemassa hänen uroskoiralle. Tämä on sinänsä mielenkiintoista logiikkaa Hifiltä sillä jotta koira pääsee naisen pihaan on sen ohitettava pari-kolme koirallista taloa ennen sitä. Mies ei tajunnut kysyä, että onko naisen nartulla kenties kiima koska en keksi muuta järjellistä syytä, että Hifi lähtisi niin kauas vain uhittelemaan koiralle (kun niitä tosiaan löytyisi lähempänäkin).

Tämä oli herran viimeinen oljenkorsi. Minua haittaa se, että koira karkaa ja minua haittaa se, että se käy häiritsemässä metsässä asuvia elikoita mutta olen ollut sinänsä turvallisin mielin sillä, että se pahimmillaan tekee pahaa itselleen. Se, että tyyppi käy vieraiden pihoissa uhittelemassa ei vaan käy päinsä ja näin meillä on tätänykyään tyhjä piha ja hyvin tyytymätön Hifi. Mutta minkäs teet - pitää miettiä uusi jekkuja ja katsoa josko saadaan koira pysymään pihassa.

Juhannusta kahden hyvin vietikkään koiran kanssa

Meuilläpäin on tapana viettää juhannus joko merellä tai maalla. Tänä vuonna johtuen pienestä "setbäckistä" eli Jumin hammasoperaation mukana tuoma krooninen rahapula niin meinasi koko juhannus jäädä viettämättä. Olihan noita partyja ympäri kaupunkia ja metsiä mutta kuten muutkin koiralliset ovat saattaneet huomata niin koiralliset ei juuri ikinä pääse partyilemaan.

Lyhyen kaavan kautta sain kutsun kaverin tuttavan luokse jonne koirat oli tervetulleita. Paikalla olisi minun kahden amstaffin lisäksi viisi valkoista paimenkoiraa sekä kaksi briardia. Kovin koirakasta menoa siispä. Perjantaina siis nokka kohti Someron suuntaa ja menoksi.

Yhdellä valkoisella oli juuri ollut tärpit ja minun molemmat pojat eivät oikein jaksaneet keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen toosaan. Se nyt toki on positiivista näinniinkun jalostuksellisesti ajatellen (rotuhan suorastaan pursuaa elinvoimaa kun urokset vouhkii narttujen perään), mutta se ei tarjonnut kovinkaan miellyttävää ja rentouttavaa iltaa minulle.

Onneksi seura oli hyvää (ja kovin ymmärtäväisiä nuoria herroja kohtaan). Illan edetessä laitoin koirat autoon nukkumaan kun meni oma sietokyky yli. Henkisesti taisi olla kuitenkin olla melko raskasta vouhkaa naisia kun koko seuraava päivä meni nukkuessa... No, käytiin me kentällä pyörähtää - Jumin kanssa alkaa sujumaa sillä tasolla, että kohta voi ruveta vaatimaan jo seuraavaa tasoa (kryptistä eikö) ;) Pitää ottaa vähän viteoo jossain vaiheessa jotta näkisi itsekin missä mennään.

Brion kanssa käydään kentällä vain leikkimässä tällä hetkellä. Kaikki jäävät on siellä takaraivossa kuin myös seuraaminen. Jätän ne sinne muhimaan ja nyt vaan leikitään.

Sunnuntaina vedettiin heti aamusta 10km tukka putkella ja _ihan aidon oikeasti_ vedin tsetaa koko loppupäivä samalla kun toisella silmällä kattelin "Orange is the new black". Ei huono sarja yhtään!

Kaikenkaikkiaan hyvä juhannus (mitä nyt olisi mieluiten hengaillut veden ääressä plus kolmenkymmenen helteessä ja pohtinut missä rusketusraidat menee... nyt vedin villasukilla ja toppatakilla).