Tuli vastaan video jonka olen kuvannut alkusyksyllä. Tässä huomaa hyvin (ehkä?) kumpi tässä taloudessa kerää kierroksia ja kumpi on ärsyttävä... Briolla on tapana tuon lisäksi käydä ihan puremassa (maistelee vaan kuulema) Jumia kun ei saa tahtoaan läpi. Onni on äärettömän viisas vanhempi koira.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit
maanantai 10. marraskuuta 2014
perjantai 19. syyskuuta 2014
Ohitukset, (tyhmät) omistajat ja kouluttamattomat koirat.
Ohituksista.
Ja niistä typeristä pikkukoirista (ja joskus isoista) ja niiden vielä typerimmistä omistajista.
Voi herran kiesus taas.
Kello on yhdeksän pintaan ja pujotan koirille pannat kaulaan (mahtavat syyspannat) ja lähden aamukusettamaan niitä. Laskeudutaan rapun portaat, tervehditään naapuria joka istuu ulko-oven ulkopuolella polttelemassa piippua. Linnut laulaa ja ilma on aivan ihana. Sellainen kirpeä syysilma.
Koirat haistelevat, merkkailevat ja käyvät tarpeillaan. Olen laiska ihminen ja edellisenä iltana jouduin jättämään autoni pidemmälle kuin normaalisti joten siksi kävelemme koirien kanssa hakemaan autoa. Noin 50 metriä ennen autoa eteemme pöllähtää russelin kokoinen sekarotuinen (?) koira omistajansa kera. Koko tämän 50 metrin ajan omistaja tuijottaa edessään seisovaa koiraa ja koira meitä. Milloin maaten ja milloin seisten.
Omat koirat on kerittynä lyhyelle hihnalle. Mietin siinä kävellessäni miten epäreilua koiranpito on. Minulta oletetaan hyvätapaisia koiria koska ne ovat isoja ja ne näyttävät vaarallisilta. Minulta vaaditaan hyvinkäyttäytyviä koiria ohituksissa. Tämä russelinkaltainen sekaturre haastaa minun urokset koko täyden 50 metrin matkalta, karvat pystyssä ja ylähuuli nykien ilman, että sen omistaja puuttuu tilanteeseen. Tajuatteko hyvät ihmiset mitä se vaatii sekä koulutuksellisesti, että koiran psyykkeeltä jotta se pysyisi hiljaa ja kulkee nätisti ohi. Minulla on 60kg koiraa käsissä - en nyt mikään tikku ole mutta mitään järkyttävää fyysistä ylivoimaa minulla ei ole koiriini nähden.
Kun ollaan russelitrasselin kohdalla kuulen miten mies hokee koiralleen, että "ei, ei, katso, ei, katso, ei". Suoraan kohdalla prusseli hyökkää hihnamitan verran karjuen ja ärjyen meitä päin ja yrittää vielä kiinni kun ollaan ohitettu koira ja omistaja. Tässä kohtaa omistaja käskee koiransa maahan. Laskin yli kaksikymmentä maahan -käskyä ja kun käännyin hetken päästä koira seisoi edelleen.
En yhtään ihmettele, että koirat ei tottele jos omistajien a) koiranlukutaito b) koulutustaito c) maalaisjärki on noin hukassa. Ei voi kauhalla vaatia jos lusikalla on annettu.
Teki mieli mennä kysymään jos omistaja olisi kaivannut apua ohitukseen mutta koska omistajasta ei selvästikään ollut kouluttamaan koiransa niin olisi uusintakerta ollut yhtä tyhjän kanssa.
Tosin kyllä ne isommatkin koirat osaa. Viime viikonloppuna käytiin koirien kanssa Vihdin puolella kävelemässä ja vastaan tuli ensin husky + naisomistaja ja muutaman kilometrin päästä sakemanni + naisomistaja. Molemmat omistajat selvästi fyysisesti häviöllä koiraansa nähden. Molemmat naiset teki myös saman virheen ohituksessa = yrittivät ohittaa liian pitkällä hihnalla jolloin koira pääsi omistajansa eteen ja siitä sitten mukavasti naamalle haukkumaan. Aika pelottavaa.
Ihan perusohjeita jokaiselle koiransa kanssa liikkuvalle:
1. Siirrä se koira
Siirrä koira sen mukaan millä puolella vastaan tuleva liikkuu. Ajatuksena aina se, että kadulla omistajat kohtaa, ei koira. Jos vastaantulija on urpo niin sinä ehkä kohtaat hänen koiransa mutta älä ikinä anna koirien kohdata.
2. Kääri se koirasi siihen sinun viereen
Ihan siihen viereen. Ihan kiinni. Niin, että jos se koira vetää eteenpäin sen liikkumismahdollisuus on maksimissaan pari senttiä ja niin, ettei se ikinä (toistan: IKINÄ) saa vedettyä itseään sinun jalkojesi eteen tai vinosti painamaan toista koiraa päin. Pieni koira on nopeasti jaloissa ja omistaja halaa asfalttia kun taas isomman koiran omistaja on kumossa ihan fysiikan lakien takia.
3. Älä katso koiraa
Ohituksissa katso eteenpäin ja ole varma. Rinta rottingille, katse eteenpäin. Ei sinun tarvitse kaikille hymyillä. Napakka ote koiran hihnasta (joka on lyhyt) ja menoksi.
4. Älä ruoki koiraa
Jos olet päättänyt namittaa koiraasi ohituksen ajan niin tee se edes kuten kuuluu. Eli houkuttele koira namin kanssa _ennen_ kun se on ehtinyt lukita katseensa siihen vastaantulevaan koiraan. Pidä se nakki jossain näkyvillä mutta ÄLÄ SYÖTÄ koiraa ohituksen ajan. Koiran tulisi ymmärtää, että harjoitus tarkoittaa, että kun ohitan tuon häiriön ja katson omistajaa saan nakkia. Eikä niin kuten liian usein näkee tämä toteutuvan: Koira tuijoittaa ohittavia ja murisee samalla kun omistaja epätoivoisesti työntää nakkia naamaan ja repii mukanaan. Harjoittelu aloitetaan aina helposti niin, että ympäristössä jossain on koiria ja edetään hiljalleen koiriin jotka kävelee ohi. Pyydä apua jos et osaa.
5. Älä ikinä päästä hihnasta...
...ennenkuin ohitus on oikeasti ohi ja välimatkaa on monta metriä. Olen tarpeeksi monta kertaa saanut ärrimurrin omien koirien perseeseen kun fleksit viuhahtaa siinä samaisella sekunnilla kun koirien nenät on ohittanut toisensa.
6a. Älä anna tuijoittaa
Tuijoittaminen on yhtä kuin haastaminen. Vie hurtta sinne puskaan ja pyydä kontakti. Harjoittele namin kanssa kontaktin ottamista ennen varsinaisia ohitustilanteita. Pyydän, että liikutat sitä sinun kolmen kilon koiraa. Tuntuu aika veemäiseltä kun siirrän kuusikymmentä kiloa koiraa ojaan siksi, että sinun kolmen kilon koira saa rauhassa maata keskellä tietä haastamassa minun koiria ja minun piskit ovat sitten vaarallisia jos erehtyvätkin kävelemään poikittaisen askeleen.
6b. Kun olet ohittanut sen rääkyvän, kiroilevan ja sylkevän kolmekilon rasselinpusselin
- Jos se koira oli vedetty turvaan sinne pientareen puolelle niin muista kiittää omistajaa siitä, että vievät pois kävelytieltä selvästi aggressiiviset ja epästabiilit koirat.
- Jos koira sai jäädä huutamaan keskelle tietä pyydä omistajaa ystävällisesti seuraavan kerran siirtämään pois selvästi aggressiiviset ja epästabiilit koirat.
Ja niistä typeristä pikkukoirista (ja joskus isoista) ja niiden vielä typerimmistä omistajista.
Voi herran kiesus taas.
Kello on yhdeksän pintaan ja pujotan koirille pannat kaulaan (mahtavat syyspannat) ja lähden aamukusettamaan niitä. Laskeudutaan rapun portaat, tervehditään naapuria joka istuu ulko-oven ulkopuolella polttelemassa piippua. Linnut laulaa ja ilma on aivan ihana. Sellainen kirpeä syysilma.
Koirat haistelevat, merkkailevat ja käyvät tarpeillaan. Olen laiska ihminen ja edellisenä iltana jouduin jättämään autoni pidemmälle kuin normaalisti joten siksi kävelemme koirien kanssa hakemaan autoa. Noin 50 metriä ennen autoa eteemme pöllähtää russelin kokoinen sekarotuinen (?) koira omistajansa kera. Koko tämän 50 metrin ajan omistaja tuijottaa edessään seisovaa koiraa ja koira meitä. Milloin maaten ja milloin seisten.
Omat koirat on kerittynä lyhyelle hihnalle. Mietin siinä kävellessäni miten epäreilua koiranpito on. Minulta oletetaan hyvätapaisia koiria koska ne ovat isoja ja ne näyttävät vaarallisilta. Minulta vaaditaan hyvinkäyttäytyviä koiria ohituksissa. Tämä russelinkaltainen sekaturre haastaa minun urokset koko täyden 50 metrin matkalta, karvat pystyssä ja ylähuuli nykien ilman, että sen omistaja puuttuu tilanteeseen. Tajuatteko hyvät ihmiset mitä se vaatii sekä koulutuksellisesti, että koiran psyykkeeltä jotta se pysyisi hiljaa ja kulkee nätisti ohi. Minulla on 60kg koiraa käsissä - en nyt mikään tikku ole mutta mitään järkyttävää fyysistä ylivoimaa minulla ei ole koiriini nähden.
Kun ollaan russelitrasselin kohdalla kuulen miten mies hokee koiralleen, että "ei, ei, katso, ei, katso, ei". Suoraan kohdalla prusseli hyökkää hihnamitan verran karjuen ja ärjyen meitä päin ja yrittää vielä kiinni kun ollaan ohitettu koira ja omistaja. Tässä kohtaa omistaja käskee koiransa maahan. Laskin yli kaksikymmentä maahan -käskyä ja kun käännyin hetken päästä koira seisoi edelleen.
En yhtään ihmettele, että koirat ei tottele jos omistajien a) koiranlukutaito b) koulutustaito c) maalaisjärki on noin hukassa. Ei voi kauhalla vaatia jos lusikalla on annettu.
Teki mieli mennä kysymään jos omistaja olisi kaivannut apua ohitukseen mutta koska omistajasta ei selvästikään ollut kouluttamaan koiransa niin olisi uusintakerta ollut yhtä tyhjän kanssa.
Tosin kyllä ne isommatkin koirat osaa. Viime viikonloppuna käytiin koirien kanssa Vihdin puolella kävelemässä ja vastaan tuli ensin husky + naisomistaja ja muutaman kilometrin päästä sakemanni + naisomistaja. Molemmat omistajat selvästi fyysisesti häviöllä koiraansa nähden. Molemmat naiset teki myös saman virheen ohituksessa = yrittivät ohittaa liian pitkällä hihnalla jolloin koira pääsi omistajansa eteen ja siitä sitten mukavasti naamalle haukkumaan. Aika pelottavaa.
Brio näki elämänsä ensimmäisen liikkuvan lehmän
Ihan perusohjeita jokaiselle koiransa kanssa liikkuvalle:
1. Siirrä se koira
Siirrä koira sen mukaan millä puolella vastaan tuleva liikkuu. Ajatuksena aina se, että kadulla omistajat kohtaa, ei koira. Jos vastaantulija on urpo niin sinä ehkä kohtaat hänen koiransa mutta älä ikinä anna koirien kohdata.
2. Kääri se koirasi siihen sinun viereen
Ihan siihen viereen. Ihan kiinni. Niin, että jos se koira vetää eteenpäin sen liikkumismahdollisuus on maksimissaan pari senttiä ja niin, ettei se ikinä (toistan: IKINÄ) saa vedettyä itseään sinun jalkojesi eteen tai vinosti painamaan toista koiraa päin. Pieni koira on nopeasti jaloissa ja omistaja halaa asfalttia kun taas isomman koiran omistaja on kumossa ihan fysiikan lakien takia.
3. Älä katso koiraa
Ohituksissa katso eteenpäin ja ole varma. Rinta rottingille, katse eteenpäin. Ei sinun tarvitse kaikille hymyillä. Napakka ote koiran hihnasta (joka on lyhyt) ja menoksi.
4. Älä ruoki koiraa
Jos olet päättänyt namittaa koiraasi ohituksen ajan niin tee se edes kuten kuuluu. Eli houkuttele koira namin kanssa _ennen_ kun se on ehtinyt lukita katseensa siihen vastaantulevaan koiraan. Pidä se nakki jossain näkyvillä mutta ÄLÄ SYÖTÄ koiraa ohituksen ajan. Koiran tulisi ymmärtää, että harjoitus tarkoittaa, että kun ohitan tuon häiriön ja katson omistajaa saan nakkia. Eikä niin kuten liian usein näkee tämä toteutuvan: Koira tuijoittaa ohittavia ja murisee samalla kun omistaja epätoivoisesti työntää nakkia naamaan ja repii mukanaan. Harjoittelu aloitetaan aina helposti niin, että ympäristössä jossain on koiria ja edetään hiljalleen koiriin jotka kävelee ohi. Pyydä apua jos et osaa.
5. Älä ikinä päästä hihnasta...
...ennenkuin ohitus on oikeasti ohi ja välimatkaa on monta metriä. Olen tarpeeksi monta kertaa saanut ärrimurrin omien koirien perseeseen kun fleksit viuhahtaa siinä samaisella sekunnilla kun koirien nenät on ohittanut toisensa.
6a. Älä anna tuijoittaa
Tuijoittaminen on yhtä kuin haastaminen. Vie hurtta sinne puskaan ja pyydä kontakti. Harjoittele namin kanssa kontaktin ottamista ennen varsinaisia ohitustilanteita. Pyydän, että liikutat sitä sinun kolmen kilon koiraa. Tuntuu aika veemäiseltä kun siirrän kuusikymmentä kiloa koiraa ojaan siksi, että sinun kolmen kilon koira saa rauhassa maata keskellä tietä haastamassa minun koiria ja minun piskit ovat sitten vaarallisia jos erehtyvätkin kävelemään poikittaisen askeleen.
6b. Kun olet ohittanut sen rääkyvän, kiroilevan ja sylkevän kolmekilon rasselinpusselin
- Jos se koira oli vedetty turvaan sinne pientareen puolelle niin muista kiittää omistajaa siitä, että vievät pois kävelytieltä selvästi aggressiiviset ja epästabiilit koirat.
- Jos koira sai jäädä huutamaan keskelle tietä pyydä omistajaa ystävällisesti seuraavan kerran siirtämään pois selvästi aggressiiviset ja epästabiilit koirat.
perjantai 18. lokakuuta 2013
Pakkaushelvetti
Okei. Nyt mä myönnän sen. Kahden koiran kanssa reissuun lähteminen on huomattavasti haastavampaa kuin yhden kanssa meneminen. Ollaan tänään lähdössä Seinäjoelle koska huomenna pitäisi mennä kehään juoksemaan.. Brio menee sijoittajansa luokse viikonlopuksi joten sille menee eri kamat mukaan (ja tätä lausetta kirjoittaessani tajusin, että unohdin sen villapaidan kotiin...
Aamuseiskalta roudasin sitten häkkiä, reppua, laukkua, toinen koira kainalossa ja toinen sentään omilla jaloilla kävellen, alas rappusia. Ulkona on pilkkopimeää ja kaatosade ja elämä tuntui juuri silloin, siinä hetkessä aika masentavalta. En edes jaksanut käyttää koiria sen enempää (eikä ne näyttäneet kovinkaan vastustavan autoon menemistä) joten tätä kirjoittaessa olen vakuuttunut, että joudun vielä luuttuamaan toimiston lattioita.
Koirat siis kyytiin ja nokka kohti toimistoa. Täälläpäässä sitten molemmat koirat autosta + häkki, sisälle, häkki pystyyn ja koirat sisään. Onni on koirat jotka tyytyy häkissä olemiseen ja ovat siellä melko rauhassa. Melko siksi, että kuulen miten pikkusintti puuhastelee siellä vähänväliä.
Kohta saan taas purkaa häkin, repiä koirat kaatosateeseen ja kääntää auton nokka kohti Tamperetta jossa vaihtuu auto ja Brio jää kyydistä pois. Toive hyvästä arviosta huomenna ei ole sekään kovin korkealla, Tapio Ranta on viimeksi antanut Jumille EHn :)
Aamuseiskalta roudasin sitten häkkiä, reppua, laukkua, toinen koira kainalossa ja toinen sentään omilla jaloilla kävellen, alas rappusia. Ulkona on pilkkopimeää ja kaatosade ja elämä tuntui juuri silloin, siinä hetkessä aika masentavalta. En edes jaksanut käyttää koiria sen enempää (eikä ne näyttäneet kovinkaan vastustavan autoon menemistä) joten tätä kirjoittaessa olen vakuuttunut, että joudun vielä luuttuamaan toimiston lattioita.
Kohta saan taas purkaa häkin, repiä koirat kaatosateeseen ja kääntää auton nokka kohti Tamperetta jossa vaihtuu auto ja Brio jää kyydistä pois. Toive hyvästä arviosta huomenna ei ole sekään kovin korkealla, Tapio Ranta on viimeksi antanut Jumille EHn :)
perjantai 16. marraskuuta 2012
Long time no see.
Syyspimeät vievät energian myös minulta selvästikin. Mitään ei jaksa tehdä ja lähtiessäni töihin on pimeää ja kotiin mentäessä on pimeää ja lenkillä on pimeää. Mitään sen suurempaa ei olla treenattu Jumin kanssa pitkään aikaan.
Agitreeneissä käydään toki säännöllisesti ja lisäksi epäsäännöllistä tottistelua. Vireessä on tapahtunut selkeä parannus ja vielä kun sen virekestävyyden saisi hyväksi niin ollaan jo melko hyvällä pohjalla. Josko sitä uskaltaisi ensi vuonna BH-kokeseen.
Treenimotivaatio on todellakin tällä hetkellä kadoksissa. Ehkä se palautuu kun parin viikon päästä pitäisi mennä agiepiksiin ja lauantaina olisi taas tottista porukassa. Toivossa on hyvä elää :)
Ainiin, ja Jumista tulee toivon mukaan taas isi. Suunnitteilla on seuraavanlainen pentue:
Oscar of Fianna (B/B 0/0, silmät terveet) x Kesselin Kurttu-Irmeli (A/A 0/0, silmät terveet)
Katso mahdollisten pentujen sukutaulu
Agitreeneissä käydään toki säännöllisesti ja lisäksi epäsäännöllistä tottistelua. Vireessä on tapahtunut selkeä parannus ja vielä kun sen virekestävyyden saisi hyväksi niin ollaan jo melko hyvällä pohjalla. Josko sitä uskaltaisi ensi vuonna BH-kokeseen.
Treenimotivaatio on todellakin tällä hetkellä kadoksissa. Ehkä se palautuu kun parin viikon päästä pitäisi mennä agiepiksiin ja lauantaina olisi taas tottista porukassa. Toivossa on hyvä elää :)
Ainiin, ja Jumista tulee toivon mukaan taas isi. Suunnitteilla on seuraavanlainen pentue:
Oscar of Fianna (B/B 0/0, silmät terveet) x Kesselin Kurttu-Irmeli (A/A 0/0, silmät terveet)
Katso mahdollisten pentujen sukutaulu
tiistai 30. lokakuuta 2012
torstai 4. lokakuuta 2012
Iltakävelyllä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)