Aamuseiskalta roudasin sitten häkkiä, reppua, laukkua, toinen koira kainalossa ja toinen sentään omilla jaloilla kävellen, alas rappusia. Ulkona on pilkkopimeää ja kaatosade ja elämä tuntui juuri silloin, siinä hetkessä aika masentavalta. En edes jaksanut käyttää koiria sen enempää (eikä ne näyttäneet kovinkaan vastustavan autoon menemistä) joten tätä kirjoittaessa olen vakuuttunut, että joudun vielä luuttuamaan toimiston lattioita.
Kohta saan taas purkaa häkin, repiä koirat kaatosateeseen ja kääntää auton nokka kohti Tamperetta jossa vaihtuu auto ja Brio jää kyydistä pois. Toive hyvästä arviosta huomenna ei ole sekään kovin korkealla, Tapio Ranta on viimeksi antanut Jumille EHn :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti