Vihdoin sibbi

Joskus vuonna 2013 lähti ajatus siitä, että olisipa kiva jos koirani saisi C.I.B muotovalion arvon. Siitä ajatuksesta lompakko keveni, mielenterveys lähti ja autoon kertyi tuhansia kilometrejä.

Mutta.
Nyt se on vihdoin saavutettu. Marraskuussa 2017 Tarton kansainvälisessä näyttelyssä Jumi pokkasi viimeisin tarvittavan cacibin ja on näin ollen vahvistusta vailla C.I.B <3

Tietyllä tavalla haikeaa koska nyt ei sitten ole ketään jota voisi pyöräyttää kehissä mutta onneksi Jumi täyttää syksyllä sen pappa-ikään vaadittavan kahdeksan niin päästään veteraanikehiin piipahtaa.

Paljonko rahaa jonkun hassun cacibin metsästykseen sitten meni? No paljon. Ihan helvetin paljon. Mutta kaikki ne reissut ja muistot, kamalat hotellit ja parhaimmat puistot. Ei sellaisia muistoja voi mitata rahassa. Jos joskus saan koiran jota kehässä kehtaa esittää niin aivan varmasti lähden uudestaan yrittämään samaa.

Jos ei yritä ei voi epäonnistua

Kuten osa tietää Brion kanssa harrastetaan suojelua. Jostain syystä en koe hirveää tarvetta julistaa tätä asiaa maailmalle koska laji itsessään herättää mielipahaa osassa koiraharrastajissa jonka lisäksi rotu itsessään tuo oman säväyksensä. Jos ihan rehellisiä kuitenkin ollaan niin amstaffi on varmasti tyhmin valinta jos haluaa suojelua harrastaa. Toki tämä varmasti on yksilöstäkin riippuva mutta noin yleisesti rotu jonka historiakin perustuu siihen, että sen ei kuulu osoittaa aggressiota ihmistä kohti niin se ei tule koskaan olemaan hyvä kaksiviettinen suojelusesse.

Siitä huolimatta harrastan Brion kanssa suojelua. Tai no, maalimiehen kanssa hakataan päätä seinään koska kerta näin pitkälle ollaan päästy niin ei luovuteta ennenkun se IPO1 on plakkarissa. Syksyllä otin härkää sarvista ja lähdin kokeilemaan oman seuran kisoihin.

Sää oli kuin morsian eikä todellakaan meidän puolella minkä (ehkä) pisteistä huomaakin. Vettä tuli kun aisaa koko suorituksen ajan ja meinas usko loppua jo ennenkun päästiin paalulle pellolla. Jälki meni kuitenkin ihan kivasti, ei ongelmia. Tottiksessa koiran hengaili mukana kuin märkä rätti - ei mennyt liikkeestä maahan, ei myöskään hypännyt estettä kumpaakaan suuntaan eikä mennyt maahan eteenmenossa (meni kuitenkin eteen eli voitto sinänsä). Paikallaolossa olin jo niin vihainen, että koirakaan ei tohtinut sieltä nousta. Ensi vuonna otetaan uusiks mielellään sellaisella kelillä että Brion kassit ei kastu.

A96 B55 C70 yht 221 (= pistemäärä sinänsä riittäisi tulokseen jos ei tuo pirunsaatanan tottis olisi noin paska). Ja lisätään tähän vielä se, että Brio on ainoa amstaffi suomessa joka on suorittanut koko kokeen hyväksytysti vaikkakin pisteet ei riittänyt tulokseen.

Ensimmäinen kuva © Jari Ananin. Loput kuvat © Pia Ananin

  

   

Mainiot mainoskasvot

Jumi ja Brio oli viime vuonna parissa mainoskuvauksissa ja niiden helmiä on nyt sitten vihdoin julkaistu. Noise Fear Buddies löytyy Facebookista ja he julkaisivat tämän videon sekä tämän videon. 

Kuvauspäivät oli jänniä omistajan mielestä, ei niinkään koirien mielestä. Nuo yhteiskuvaukset oli haastavimmat kun vierekkäin oli leikkaamattomia uroksia liuta ja amstaffi ei rotuna tunnetusti ole mikään maailman leppoisin samaa sukupuolta olevia vastaan. Onneksi Jumi on fiksu kaveri ja kun on tehtävä niin se tehdään eikä käydä ihmettelemään mitä vierellä on. Brio ei tehnyt yhteiskuvauksia kuin Jumin kanssa kun se on vähän yksinkertainen ja kahden koiran ohjaaminen yksin on ihan riittävän haastavaa ilman vieraita koiria.

Vähän temppuja tuli opeteltua näitä varten myös mm. pään laskeminen ja nostaminen maasta (kuten tokassa videossa näkyy ihan liikkuvana kuvana). Kyllä vanhakin koira uusia temppuja oppii :D

 Tässä vähän kuvasatoa, kaikki kuvat ovat © Noise Fear Buddies

Jatkuvasti bileillään

Elokuu on meillä yhtä juhlaa <3

Rakas Jumi täytti tänään NELJÄ vuotta. Mihin se aika rientää?

Päivä vietettiin Strongwilledin pentuepäivillä jossa Jumi esitti DOBOilua. Osallistuimme myös makkaransyöntikisaan (voitettiin) ja temppukisaan (taidettiin voittaa myös se). Ihana päivä mukavien ihmisten seurassa. Ilta meni sitten kotisohvalla piereskellen kun oli niin paljon herkkuja.

Näyttelyviikko from Hell

Ei ehkä ihan helvetistä mutta paljon ei puuttunut. Kuopiosta palauduin sunnuntaina illalla ja maanantai sekä tiistai meni treeneissä tulevaa Maailmanvoittajaa varten. Sitten olikin yhtäkkiä keskiviikko ja TerriEri.

Näin paljon hymyilytti vielä ennen kehiä...

TerriErissä oli paljon hienoja koiria. Tuomari Gerard Cox joka on tuomaroinut Jumia viime vuonna Tartossa. Sai silloin EH4... Nyt oli tuomarilla ilmeisesti hiukan parempi mieli ja Brio sai ERI 2/4 ja Jumi ERI4/5. Ei siis kovinkaan suurta hurraamista (enkä sitä tosissaan sen EHn jälkeen odottanutkaan).

Kun kehät oli ohi minulta tultiin kysymään, että jääkö Jumi kutsukilpailuun joka järjestetään TerriErin yhteydessä. Kyseessä on siis kutsukilpailu TopTerrier johon kutsutaan edellisen vuoden paras rotunsa edustaja, vastakkainen sukupuoli sekä veteraani. Jumi oli kaikista suomessa asuvista koirista paras uros viime vuonna mutta kutsua ei ollut tullut. Kilpailussa oli toki yksi uros ilmoitettuna mutta se ei ollut minun koirani. Hiukan jäi paha maku suuhun tästä, eteenkin kun olin asiasta tiedustellut jo aiemmin eikä kukaan ollut sanonut mitään.

En kuitenkaan pitkään ehtinyt asiaa murehtia kun torstaina oli jo amstaffien oma erikoisnäyttely. Tuomarina toimi Tammy Price (amstaffikasvattaja itsekin). Brio oli sille selvästi liian kehittymätön ja sininen. Ei tykännyt väristä eikä varsinkaan silmien väristä. Saimme kauniin Håån. Jumi kelpasi hieman paremmin, se sai luokkasijan ollen ERI 3/9 SAlla. PU-kehässä ei irronnut sijaa. Jumin Eristä kelpaa olla tyytyväinen koska suurin osa koirista lähti EH tai H -arviolla.

Erkkarissa pennut arvioi Kaisa Metteri-Gold. Isoissa pojissa Jumin pojat ottivat sijat 2, 3 ja 4! Ihan huikea suoritus ja todella kivannäköisiä pentuja siellä on kasvamassa <3

Minun Håån koira <3

Jumi luokkasijalla.

Perjantaina oli näyttelyvapaa (mutta ensimmäinen esitys! siitä myöhemmin lisää) ja lauantaina se sitten pärähti. Maailmanvoittaja.

WDS'14.
Olipahan shöw. 197kpl ilmoitettua amstaffia. Mikä jäi mieleen? Huono kisakäytöstä, paljon järkyttävän rumia koiria ja paljon hienosti esitettyjä koiria. Koiria jotka minusta ei näytä amstaffeilta joita palkittiin ja vastaavasti sellaisia jotka istuu minun ihannekuvaan jotka jäi palkitsematta. Ja oli seassa pari jotka istui minun ihannekuvaan ja saivat vähän kunniaa ja mainetta.

Amstaffeja trimmattiin meidän takana. Talkittiin ihan huolella. Piirettiin sen jälkeen väriliiduilla koira läpi jota väri saatiin syvemmäksi. Brion takana ollut koiran händleri heitti Brion perseen alle nameja ja ajoi surutta perään. Huoh.

Molemmat pojat sai kauniin EHåån. Ei voi olla tyytyväinen mutta toisaalta voin olla tyytyväinen siihen, että minulla ei ainakaan tuollaisia shöwpossuja ole - ihan rehtejä koiria jotka pystyy liikkumaan vapautuneesti ilman, että niitä pitää kantaa. Ja Brion kanssa sai juosta <3 On ne molemmat niin ihania.

    

Brion pää täyttää kohta 9kk

Ulkoilua kun oli vielä lunta

Tottakai mä unohdan tänne päivittää yli puolet mitä tehdään. Kävin Paulan blogissa sattumalta ja huomasin, että se oli muistanut lisätä kuvia meidän ulkoilusta joten nyt muistan minäkin! Kävin siis toissa viikonloppuna Paulan luona juoksuttamassa koiria. On se autio pelto tai metsä siinä oman talon vieressä aika luksusta...

Hitsi kun nyt löytyisi se oma talo... Muutamia käyty katsomassa vasta kun jostain syystä niitä 100 neliön omakotitaloja jossa hehtaarikaupalla pihaa ja keskellä metsää mutta silti mukavan matkan päässä kaupasta on aika jumalattoman vaikeita löytää. Tai löytyyhän niitä mutta väärässä hintaluokassa...

Tässä siis kuvasaastetta ulkoilusta.

Paimenen ja paskiaisen ero. Paimen tulee luokse pyytämättä (ja pyydettäessä), paskiainen ei.

 

Kesän haaste.

Kuten kaikki minua tuntevat tietää paneudun uusiin asioihin järkyttävällä innolla ja teen kaikki rästit pois heti. Not. Huomasin vasta nyt (joojoo, ei kysytä miksi), että minulle on jätetty haaste. Koska olen vielä aivan sairaan laiska copypastaan tekstin haasteen jättäjältä.

The rules are to upload 7 photos of your summer and to explain them with only one word. Then, you challenge 7 bloggers to do the same.

Enklantia tarvii osata sen verran, että seitsemän kesäkuvaa tulee seuraavaksi. Sinänsä sopivaa koska kesä tuntuu juuri nyt, juuri tällä hetkellä kovin kovin kaukana.
Haasteen toimitti http://lovingluumu.blogspot.fi/ 

1. Puppies / Pennut

 

 2. @Coffee / Kahvilla

 

3. Swimming / Uiminen

 

4. Friends / Ystävät

 

5. Shows / Näyttelyt 

6. Traning / Treenit

 

7. Sleeping / Nukkuminen

Tarto 1-3.11

CACIBin metsästys jatkuu.
Laiva lähti perjantaina illalla klo 21 koska reissukumppani joutui olemaan iltaan asti töissä. Oltiin siis puolenyönaikoihin Tallinnassa ja siitä lähdettiin sitten kohti Tartoa Perillä majatalossa olimme kolmelta yöllä (!) eikä onneksi väsyttänyt yhtään...

Onneksi kehät lauantaina oli vasta puolenpäivän jälkeen. Herättiin, käytiin kaupassa hakemassa jotain ruokaa (siis Virossahan mikään ei ole auki enää yöllä...) ja käytettiin koirat. Puolenpäivän aikoihin lähdettiin kohti näyttelypaikkaa (joka oli peräti 3km meidän majapaikasta).

Halli oli äärettömän ahdas ja kuuma, kehä liukas ja koko fiilis tosi ahdistava. Tuomari oli valkovenäläinen ja kilpakumppanit venäläisiä joten suurempia tuloksia en odottanut. Ei niitä tullutkaan... ERI3 /4.

Sunnuntaina tuomari oli irlantilainen ja odotukset oli vähän korkeammalla ja ehkä siksi pettymyskin suurempi kun Jumia lätkäistiin EHlla...  Oli muuten ensimmäinen valioluokan EH ja pitihän nyt sitten Viroon asti juosta se hakemaan. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Laiva oli vaihdettu jo aiemmin viikolla aikaisempaan ja kotona oltiin jo seiskan aikoihin. Minisini-possu oli hoidossa kaverilla ja siellä olivat puuhastelleet koko viikonlopun. Kävivät mm. ottamassa seisontakuvia kaverista. Ei se hassumpi ole vaikka itse niin sanonkin.

Miltä koirani näyttäisi typpänä

Keskiviikkotreenit

Eilen oli treenit taas Hyrylässä. Tehtiin pari kierrosta hyödyntäen Marian oppeja, eli maahan > jännite > haukulle vapautus. Vähän tuntui, että koira on epävireinen (= laiska). Ekalla kierroksella tein pitkiä seuraamisia tarkoituksena, että koira herpaantuu ja vire laskee. Siitä sitten ilma suurempia vippaskonsteja, heti kun tarjoaa kontaktia niin superpalkka. Saatiin muutama todella hyvä onnistuminen.

Tokalla kierroksella tein noutoa. Tajusin viime viikonlopun aikana, että koira ei ole koskenut edes noutokapulaan viimeiseen 6 kuukauteen. Taistelin koiran kanssa hetken kapulasta ja siitä käsky istumaan ja "vedin" koiran asentoon. Siitä palkka. Sen jälkeen koira apparin kanssa pidemmälle, hetsasin kapulalla, jätin kapulan meidän väliin ja käskin. Pientä viilaamista luoksetulossa / asennossa mutta muuten ihan hyvät noudot. Tein myös pari seuraamista josta ajettiin virheeseen ja siitä himmeä palkka.

Tottistreenien jälkeen käytiin ajamassa peltojälki. Jälkipelto oli reilu 30 cm ruohikon peitossa joten mitään nättiä jälkeä ei siihen tullut vaan lähinnä yksi iso vana. Jälkeä oli 300m, 6 kulmaa ja kaksi ~tunnin mittaista harhajälkeä. Harhajäljet oli siellä jäljellä vahingossa mutta hyvin se koira ne tajusi. Olin vielä kävellyt jäljen niin, että hajutunneli olisi mahd. katkeamaton joten se ajoi jäljen kuin juna. Minun pitäisi nyt vaan ryhdistäytyä ja opettaa se ilmaisu...

Tottis-ilta jossain Riihimäellä

Lähdimme amstaffiporukalla Hannu Liljegrenin luokse tottistelemaan keskiviikkona. Otin ongelmaksi meidän suurimman ongelman eli vire ja virekestävyys.

 Jumilla on ollut todella raskaat pari viikkoa takana ja se alkaa näkymään myös kentällä. Intoa ei juurikaan ole ja palkan saatua "pallokierrokset" ovat yhä suurempia ja suurempia kun ne normaalisti on pari metriä ja se jo intopiukeena juoksee minua kohti. Sain kuitenkin hyviä neuvoja Hannulta liittyen nostattamiseen ja palkkaamiseen koska totuus on myös se, että en voi aina pedata tolle koiralle kaiken niin, että se on saanut tarpeeksi unta ja on levännyt, innokas ja tarmokas.

Nyt kuitenkin otan ihan surutta parin viikon (ainakin) tottisbreikin ja lyhyen loman jälkeen ruvetaan sitten kokeilemaan Hannun oppeja käytännössä.

Pääsiäisloman viettoa

Kamalaa kun päivät menee nopeasti kun on lomaa... Viime viikolla lopetin työviikon juoksulenkkiin (pitkästä aikaa) ja kerrankin tuntui, että me molemmat (minä ja koira) nautittiin juoksemisesta. Minulla ei ollut Jumi juoksuvyössä kiinni vaan sai juosta "kädessä". Se tuntuukin toimivan meillä paremmin kun minulla ei pala hermo jos koira ei vedä ja koiralla on vapaus vähän pidemmällä remmillä valita parhaiten sopiva paikka. Todella kivasti pääsi juoksemaan tasaista vauhtia ilman, että Jumikaan hötkyili turhaan.

Perjantaina käytiin katsomassa pentuja (ja treenit jäi välistä). Ne on niin suloisia ja ihania ja ja ja... Jumikin pääsi vierailemaan pentujen luona vaikka taisi olla enemmän sitä mieltä, että ne on ällöttäviä otuksia. Pennut lähtevät maailmalle jo ensi viikolla (vastahan ne synty!) ja punainen paholainen on vielä vailla kotia. Lupasin sille hoitopaikan mikäli ei löydä omaa kotia... Toivon todella, että löytää kodin koska jos se tulee hoitoon on hyvin mahdollista, että se jää hoitoon :D
Pentujen kuvat Miina Pulkkinen.

Lauantaina oli vuorossa aivan ihana ja pitkä "irto"lenkki. Harmi vaan, että koira väsyi lenkin aikana sen verran paljon, että treeneissä koko homma meni lähinnä kivojen juttujen toistoon (kiertoja, luoksetuloja yms.). Tosin lenkillä tein vähän eteenlähetyksiä ja maahanmenoja joten ihan hukkaan sekään aika ei mennyt. Sain perjantaina possua mukaan kun kävin pentuja vatuloimassa ja jostain syystä onnistuin (ajattelemattomuutta) syöttää kaiken koiralle vuorokauden sisään. No senhän nyt tietää miten siinä käy. Rasvaripulia koko sunnuntai. Koira oli aivan seis koko päivän ja minäkään en tehnyt muuta kuin makoilin sohvalla (enkä taaskaan päässyt treeneihin)...

Tänään olisi treenit. Olen menossa ja koira näyttää toipuneen. Saa nähdä, meillä on todella hakusessa nuo jäävät tällä hetkellä enkä oikein tiedä miten niitä lähtisin edes korjaamaan. Tätä tää on, kun yhtä palikkaa korjataan joku muu menee rikki. 

Kuvasatoa talviharrastuspäiviltä

Koiravalokuvaus.fi:stä tuli sähköpostia jossa odotti Staffien ja Amstaffien talviharrastuspäiviltä kuvat. Nyt pitäisi enää päättää minkä tai mitkä tilaan paperikopioina...

Merkille opettamista

Aloitin syksyllä merkin treenaamista. Keskelle mattoa hiirimatto ja naksutin joka kerta kun koira kävi koskettamassa hiirimattoa. Nopeasti se oppi mutta jatkoin samoja harjoituksia varmaan ~100 toiston verran (jaettuna toki useammalle treenikerralle).

Siitä nostin sitten vaatimustasoa (toki koirakin alkoi tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja näiden treenikertojen aikana). Koiran piti koskettaa alustaa ja siitä naksu ja palkka. Tämäkin toistettiin monen monta kertaa ja erilaisissa ympäristöissä - kotona, hallilla ja ulkona.

Erikseen sitten opetin koiralle "operantisti" maahanmenon. Odotin, että menee maaten itsestään ja palkkasin. Ja odotin. Ja palkkasin. Näitä toistoja tehtiin kymmeniä ja koira tajusi sen hyvinkin nopeasti. Tein sitten saman treenikerran aikana molemmat. Eli ensin useampi maahanmeno ja sen jälkeen yhdistin nämä kaksi. Merkki keskelle olkkarin lattiaa ja odotin. Koira kävi ensin tassuttamassa merkkiä. Ei namia. Ihmetteli hetken ja kävi merkin päälle makaamaan. Sattumaa koska oli ajatellut saavansa namia merkin kosketuksesta ja koska se ei tullut niin teki sen toisen asian. Kävi maaten. Tämä toistui varmaan reilu kymmenen kertaa ja joka kerta "vahingossa". Sit tuli se eka kerta kun koira tuli suoraan luokseni (ohitti siis merkin) ja kävi maaten. Ei namia. Odotin. Näkyi oikein miten rattaat siellä pikkupäässä pyöri hurrrjaa vauhtia ja lopuksi syttyi lamppu. Koira ponkasi ylös, kävi tassuttamassa merkkiä ja kävi sen päälle makaamaan. Erävoitto!

Tätä liikettä toistettiin useampaan kertaan ja tarkoituksena on hioa se kuntoon kotona. Minulla on pari syytä miksi halusin opettaa merkin vaikka tarkoitus ei ole ollut missään vaiheessa kisata tokossa. Jumille on viime aikoina jäävät ja eteenkin kiertävä-pysäyttävä liike tuottanut hankaluuksia koska se haluaisi tehdä ne liikkeet minun lähellä. Eteenkin maahanmenon. Joten ehdollistamalla maahanmenon merkkiin toivon voivani viedä merkin kentälle ja opettaa koiran käymään maaten myös pitkällä. Toki tämä auttaa myös esim. eteenlähetyksissä yms.

Tästä on mukava jatkaa ja koirakin on ihan reporankana kun kerrankin on aivosoluja joutunut käyttämään... Ainiin ja se käpylehmä joka ei suostu synnyttämään on ihan valtavan kokoinen. Jumille siis tulossa pentuja tästä yhdistelmästä (EE&FI CH Oscar of Fianna x BH Kesselin Kurttu-Irmeli). Alla olevat kuvat Laura Harvan ottamia ja neito kuvissa on 59 päivää kantavana.

Turku KV

Ihan järjetön viikonloppu ja kaiken kukkuraksi alkuperäinen teksti hävisi johonkin bittiavaruuteen?!
- 32 asteessa lähti auto kohti Turkua lauantaiaamuna... Melkein jätin väliin koko karkelot aamulla kun huomasin asteet mutta pakkohan se oli lähteä kun tiedossa olisi mukava päivä mukavien ihmisten ja koirien kera. ROP oli Royaltybolt Bling Bling.

Olen aina yhtä otettu jo pelkästään luokkavoitosta joten eilistä menestystä juhlistettiin illalla oikein kunnolla. Onnea kaikille muille voittajille ja tuloksiinsa tyytyväisille sekä kiitos mukavasta kehänlaitaseurasta. Erikoismaininta Petralle jonka ei tarvii syödä hattunsa ;) Iso kiitos Essi Sailomäelle kuvista (ja seurasta)!

VAL ERI1, SA, PU1, CACIB, VSP (tuomari Tiina Illukka)
"Tiivis, lihaksikas kokonaisuus. Kaunis kuiva pää, pienet korvat. Erinom. kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautunut, Hyvä alalinja, kauniit liikkeet."

Pieni urpå

Ajatella, että mun iso koira on joskus ollut näin pieni... Hyvää uutta vuotta kaikille tutuille ja vielä tuntemattomille! Kuvien oikeudet Kennel of Fianna.

Hyvää Joulua!

Aamulenkiltä

Aamut Arabiassa on niin kauniita



Joskus raivostuttaa

Välillä mietin mitä pienen koiran pään sisällä oikein tapahtuu. Kivasta, mukavasta koirasta mennään hetkessä korvia (ja kuuloa!) kadottavaan teini-angsti-moodiin jossa mikään ei tapahdu ekalla, tokalla tai edes viidennellä käskyllä. Mun kukkahattu lensi nurkkaan taas viikonloppuna kun tuntui, että mikään ei mene perseaivoon asti perille.

Eikä tuo pahaa tee mutta missä vaiheessa on ollut ok jäkittää hihnassa tai karata paikallaolosta? Entä lällättäminen lelun kanssa? Kaikki työ tuntuu kuin olisi vedetty vessasta alas kun ei mikään mene perille. Sunnuntaina laumaan ei päässytkään niin helposti enää takaisin ja tänään mentiin sitten koko lenkki lyhyellä hihnalla. Ehkä tää tästä tai sit mulla on tosi kaunis talja kohta tossa olkkarin lattialla... :)