Lapsilukot ei tahvoja pitele

Niille jotka ei sitä tiedä niin meillä on lapsilukot kaikissa keittiön kaapeissa. Ei siksi, että meillä olisi lapsia vaan siksi, että meillä on Jumi.

Meillä on myös lapsilukko jääkaapissa, pakastimessa ja koirien kuivamuonakaapissa. Siinä koirien kaapissa lukko sijaitsee siinä reilun metrin korkeudella. Tässä ollaan eletty puolisen vuotta kyseisen kaappi+lukko yhdistelmän kanssa eikä ole ollut mitään ongelmaa.

Kunnes yhtenä kauniina päivänä kun tulin kotiin vastassa oli ylensyöneitä koiria. Puolikas säkki ruokaa oli uponnut koirien kitusiin. Kaappi oli jotenkin mystisesti auki ja epäilys oli heti miehessäni - olihan hän ollut viimeinen joka kaapilla oli käynyt. Huonosti laitettu kiinni mutisin ja siivosin raivona jälkiä. Viikko kesti ähkyä ja kun oli koirat taas palautunut oikeisiin mittoihin (Jumi esim. lihosi 5kg tämän episodin takia) niin tullessani kotiin oli taas kaappi auki. Tässä kohtaa tiesin, että kaappi oli varmasti ollut kiinni sillä olin varmistanut lukon pitävyyden ennenkuin lähdin töihin.

Uudesta ruokasäkistä oli syöty melkein puolet ja lisäksi koirat oli päässyt possukorva-varastoon ja syöneet noin 20-30kpl possunkorvia. Ja taas oli koirat muodottomia ja röhkivät menemään.

Tässä kohtaa mieheni tokaisi, että hän siirtää ja kiristää lapsilukkoa, että jos se koira oikeasti vaan osaa avata lukkoja. Kiistin koska mikä koira osaa avata lukkoja? No, mies kiristi lukkoa ja meni taas muutamia päiviä. Yhtenä päivänä tulin kotiin ja menin kaapille (tyytyväisenä, että oli pysynyt kiinni useamman päivän) kun huomasin, että kaapin vetimen ympäristö sekä lapsilukon avauskohta oli täynnä kynnenjälkiä. Se pieni Jumi-paskiainen tosiaankin oli yrittänyt jälleen kerran avata lapsilukkoa. Ja ihan vetämällä + painamalla hakasta. Käsittämätöntä... Onneksi lukko on sen verran kireä nyt, että se ei varmasti aukea koiran tassusta. Ainoa huono puoli tässä on se, että myös minun on järjettömän vaikeaa avata sitä...

Tässä vielä Jumi-paran taidonnäyte siitä miten häntä ei ikinä ruokita.

Pentutuoksuja

Kuten varmasti huomata saattaa on blogi jo saanut uuden otsikkokuvan ja sitä myöten paljastanut teille mikä uusi termiitti meille on muuttanut... Halimali nimeltä Pysäkin Monni.

Monni, tutummin Hifi, on pieni, sisukas ja äänekäs (!) kaveri. Tulee ihan äityli -olo kun kuulen selittäväni kaikille kuinka se osasi jo tullessaan pyytää ulos kakalle, pissiä vaan paperille ja miten se on niin nopea oppii. Mutkun se on! Ei, se ei ole maailman kahdeksas ihme mutta se on ihana ja pieni ja fiksu ja nopea ja oppivainen ja ja ja... Kaikenkaikkiaan toistaiseksi olen kovin tyytyväinen.

Miksi sitten mali? Senkö pitäisi nyt pystyä siihen mihin amstaffit ei pysty?
Ei. Ei todellakaan. Tai siis kyllä. Tai no, hommahan menee näin:
Brion kanssa ollaan aloitettu viime keväänä todenteolla purutreenit ja jäljellä käyty ahkerasti. Lisäksi toki tottista ollaan tehty aina ja jatkuvasti. Brio on ihan sujuva purukoira, sen kanssa pääsen toivon mukaan sinne ykkösiin kisaamaan mutta todennäköisesti (kukaan ei ole ennustaja) sillä ei ole ominaisuuksia kovin pitkälle. Tässä treenatessa nälkä toki kasvaa syödessä. Kolmas koira siis.

Mikä rotu sitten? Jos joku voisi luvata mulle, että amstaffista saisin ne ominaisuudet mitä haluan koiralta ja mitä vaaditaan suojeluun niin olisin ottanut avosylin. Ei epäilystäkään. Mutta kun sellaista ei voi luvata. Malinöösiä ostaessa ei voi silloinkaan tietää mutta ainakin niiden ominaisuuksien löytyminen on todennäköisempää. Siksi halimali.

Mutta kyllä mä jatkan amstaffien kanssa hautaan asti. Briolle tehdään (tai ainakin yritetään) se yksi tulos ja Jumi jatkaa varmaan tokopuolella. Siitä puheenollen - käytiin viime viikonloppuna nappaamassa vika ykköstulos (sekä kolmas luokkasija) ja täten Jumi on siis TK1. Sellaisia tällä kertaa.

lomalomalomalomaloma

Mulla alkaa L O M A !
En tiedä monetta vuotta pidän lomani elokuussa mutta perinteeksi se on muodostunut. Kelit on yleensä lämpimät, ei liian kuumat. Kaikki muut on palaneet töihin / kouluihin joten rannat yms on ihan vaan omaan käyttöön. Ihan parasta siis.

Pientä remonttipäivitystä ajattelin myös tehdä. Aita on nyt ollut pari viikkoa valmis ja pystyssä. Koirat nauttii täysin rinnoin ja niin myös palvelusväki. Aivan mahtavaa tuo aita ja meidän piha.

Se siis ulottuu tuonne metsään saakka. Koirat nauttii ihan täysin rinnoin ja en voi sanoa ettenkö minä ole ihan tyytyväinen. Lisäksi se on melko huomaamaton ja vaikka oli veemäistä pystyttää se niin loppujen lopuksi se meni aika nopeasti. Maakairalla ja hakasnaulaimella oli suuri osuus asiassa ja ilman niitä oltaisi todennäköisesti edelleen kaivamassa ekaa tolpanreikää.

Ostettiin myös tuossa kuukausi sitten auto. Toinen nelipyörä perheeseen sillä täällä jumalan selän takana ei todellakaan kulje busseja saatika mitään järkevää poikkiliikennettä jos bussi sattuisikin ajamaan ohi. Diisselikoneella varustettu Volvo V70. Ainoat kriteerit ostamiseen oli 

1. Diisseli (minulla on yli 50 km työmatka)

2. Koirien Variocage mahtuu paksiin

3. Se ei ole ruman värinen (okei tää ei ollut oikea kriteeri)

No Volvo tuli ja siirrettiin Variocage kyytiin. Koska Volvon paksi on pidempi kuin Fordin niin sain koirille lisätilaa melkein 10cm (eli sain venytettyä tuon DXXL täyteen mittaan). Nyt tyypitkin mahtuu kokonaan häkin sisälle seisomaan. Ostin (sorruin, ai nou) samalla uudet ventat niille Findogsilta.

Muuten elämä on aika laiffia, tässä pikkuhiljaa alkaa remppakäsi syyhyämään kun pääsee lomille. Tarkoituksena olisi entisöidä ruokapöytä + tuolit, "meikkipöytä", eteisen senkki ja olohuoneen senkki. Sen jälkeen uskaltaa ehkä jopa postaa jotain kuvia niistä... 

Auuu.

Ollaan muuttamassa putkiremonttia evakkoon (ja sieltä evakosta sitten toivon mukaan omaan taloon - uuh! siitä enemmän sitten joskus jos tapahtuu). Muutettiin koko viikonloppu ja lauantaina kannoin viimeistä laatikkoa alas kun astuin harhaan rapulta. Nilkka vinossa vedin sitten koko painollani siihen päälle. Lopputulema nilkka murtunut.

Nilkka murtuneen on muuten aika paljon mitä ei pysty tekemään. Ei pysty kävelemään. Ja mihin kaikkeen sitä kävelyä tarttiskin... pitäisi polkea jälkeä, juosta treeneissä ja niinkin simppeliä kuin ajaa autoa. Saati sitten käyttää koiria lenkillä tai viedä loppuun se hiton muutto.

Onneksi on mies joka hoitaa koirien ulkoilutuksen ja hartaasti toivon, että kun tässä pari päivää lepäilen niin pystyn taas ajamaan autoa. Kaiken kaikkiaan tämä ei ollut kovin järkevä veto kun ensi viikonlopusta lähtien on koiratapahtumaa taas jokaiselle sormelle. Nytkin jouduin jättämään Amstaffien Open Shown väliin kun istuin lääkärissä. Höh.

En siis suosittele. Saa vaan ruman lastan ja sukan (luojan kiitos ei kipsattu).

Muaailman suurin imurintappaja

Ruokailurajoitteita

Tällä kertaa ruokailun rajoitteena toimii pöytä ja se tosiasia, että kyseinen ruoka ei ole koiralle tarkoitettu vaan kissoille.

Outo valioilmiö taivaalla

Olisipa tällainen keli kun aloitan lomani parin päivän päästä...

Arjen sankari

Mä oon niiiiiin loman tarpeessa - sekä työstä, että koiramenoista.

Laskeskelin tässä, että viime viikolla kerkesin olla kotona nukkuma-ajat ja däts it.
Maanantaisin on agilityä ja siitä suoraan juoksuttamaan koiria metsään.
Tiistaisin myöhään töissä + treenipäivä.
Keskiviikkoisin treenipäivä.
Torstaisin myöhään töissä > koirat lenkille tai vapaaksi juoksemaan (yleensä myös jälkipäivä)
Perjantaisin ihan vapaata (jälkeä siis...)
Lauantaisin lenkki + treenipäivä / jälkeä
Sunnuntaisin lenkki + treenipäivä

Tähän LISÄKSI pitäisi nyt revetä liitoksista ja osallistua WDSssä varten ohjelmanumeron harjoitteluun (siitä lisää myöhemmin...). En kyllä tiedä mihin sen mahdutan.

En vaan mitenkään enää ymmärrä miten ihmisillä pitäisi riittää aika tähän kaikkeen - käytän 9h päivästäni pelkkään töissäoloon tai sinne menemiseen ja poistumiseen. Tähän ympärille yritän sitten maksimoida ajankäytön niin, että koirat saavat tasapuolisesti liikuntaa sekä aivotyöskentelyä.

Yleensä joudun luovuttamaan viikolla ja käymään sellaista 5-7km lenkkiä tai vaihtoehtoisesti käyn metsässä juoksuttamassa koiria tunnin verran. Ei vaan arkena löydy aikaa tekemään kaikkea. Viikonloppuisin tsemppaan sitten sen 10km verran. Ja siis toki meidän arkirutiinit elää - joku päivä ei jaksa mennä treenaa tai sitten (kuten nyt viikolla) on muuta iltaohjelmaa joka väistämättä ajaa treenien päälle.

Mitä olisi elämä ilman koiria? No ainakin löytyisi aikaa katsastaa ne viimeisimmät tv-sarjat tai edes viettää osan illoista kotisohvalla. Mutta en valita - onneksi löytyy toisia samanhenkisiä ja treenithän on oikeasti lähinnä sosiaalinen tapahtuma jossa vähän veivataan koiria samalla...

Läskiporsasprojekti

Maailmanvoittaja on tuloillaan ja olen (tiätty!) ilmoittanut molemmat koirat kehään. Tämän takia minulla on myös ollut projekti nimellä "Jumi läskipossu-shöwkuntoon". Se vaan ei tahdo tuottaa tulosta...

Olen siis toukokuusta lähtien lisännyt systemaattisesti ruokaa sille (tai ainakin yrittänyt muistaa). Ongelmaksi on lähinnä muodostunut se, että koska Brio syö periaatteessa vain treeneissä niin tahtoo Jumin ruokapuoli kärsiä koska sitä a) ei palkata ruualla b) en ikinä jaksa roudaa mukanani niin paljon ruokaa kuin se tarvitsis.

Sen jälkeen kun Brio tuli taloon on myös koirien liikunta lisääntynyt vaikkakin olen vähentänyt viikolla tehtäviä remmilenkkejä (en tajua yhtään...). Treenien jälkeen pääsevät yleensä juoksemaan vapaana ja vapaa-päivinä (eli ei treenejä) pääsevät yleensä juoksemaan vapaana. Tällöin Jumin liikunta on myös täysin erilaista kuin aiemmin ja tuntuukin, että kaikki se ruoka menee sen pohjattoman vatsaan eikä suinkaan näyttelyläskien keräämiseen.

Tässä Jumin painoa vuosina 2012-2014:
21.6.2012 > 28,7 kg
20.9.2012 > 29,4kg
21.3.2013 > 31kg
20.8.2013 > 30,7kg
21.12.2013 > 30,2kg
26.4.2014 > 29,6kg
12.6.2014 > 29,1kg

Viimeisimmät lukemat tosiaan eroavat -0,5kg eli olen täysin epäonnistunut tehtävässäni!
Koirani on laihtunut lihoamisen sijaan. Ruokana on nappulaa jossa on raakavalkuaista 32% ja raakarasvaa 30%. Ideoita otetaan vastaan ja silavat tai muut lisärasvat voi unohtaa koska tuo ei syö. Ruoka jää siinä vaiheessa kuppiin... Eikä siis siinä, (erittäin) hyvässä kunnossahan se on tällä hetkellä mutta olisi ihan kiva jos se vaikka vähän ottais läskiä kun pahimmillaan ne porsaat on tämännäköisiä (tämä koira voitti meidät esim. Liettuassa).

Koirani Arkisaaste 5/5

"Aamusta käytiin lenkillä ja päästiin uimaan. Kun oltiin kävelty jotain viisi kilometriä niin toi vieraileva hallitus löysi jotain pistelevää lankaa metsästä ja meidät vaan käskettiin maahan venailemaan samalla kun se kääri sitä lankaa pois. Kauhisteli kun mekin ollaan juostu siinä useampaan otteeseen mutta ei koskaan ole mitään sattunut - osataanhan me nyt varoa itteämme... Iltapäivällä oltiin siellä nurmikentällä missä on paljon erilaisia esteitä ja juttuja ja menin tosin lentävästi yli kuulema. Palkaks sain pallon mut sit mua alko ramasee ja jäin ottaa aurinkoa."

Koirani Arkisaaste 4/5

"Meinasi hallitus unohtaa laittaa näitä kuvia tänne kun on mukamas niin kiire kokoajan... aamu ja päivä meni nauttiessa vapaapäivästä (emme assarin kanssa tehty mitään) ja hallituskin näytti iloisemmalta kun tuli kotiin illalla vaikka oltiin vaan nukuttu koko päivä. Illalla mentiin taas metsään juoksee ja sit hallitus siivosi meidän auton ja vaihtoi meille uudet mätsäävät aluset."

Koirani Arkisaaste 3/5

"Heräsin tosi laiskasti enkä olisi jaksanut edes aamupissalle... noh, oltiin assarin kanssa reippaita koko työpäivän ja löydettiin jauhopussi joka avattiin tohon sohvalle. Hallitus ei ole vielä selvittänyt mistä tää sisältö on kotoisin enkä ajatellut kertoa. Illalla päästiin metsään juoksemaan ja nyt mä kuorsaan tässä mun vastapestyllä sohvalla."

Koirani Arkisaaste 2/5

"Aamulla mä jäin tosi letkeenä sänkyyn mutta työpäivä on työpäivä. Niinpä minä ja mun assari kovalla tsempillä noudettiin yläilmoista kilo sokeria ja levitettiin se koko keittiöön ja kaadettiin vesikuppi siinä samalla kun käytettiin sitä ponnistuslautana kiipeämiseen. Hallitus kun tuli kotiin ei ollut kovin iloinen mutta otti se meidät mukaan jäljelle jossa mä olin tosi hyvä - menin ihan sika lujaa ja nostelin pellolle unohtuneita keppejä. Toi assari oli vähemmän hyvä, se meni ihan sairaan hitaasti mutta sillä oli kuulema ruokaa koko jäljen mitan. Olen sairaan kateellinen siitä! Nyt mä oon tosi väsynyt kun oon kattelu täs sohvalta kun toi hallitus siivoaa meidän jälkiä. Pitääkin ruveta suunnittelemaan huomisen työpäivää..."

Koirani Arkisaaste 1/5

Typerät saastehaasteet kiertävät edelleen FBssä ja nyt niihin on tullut uusi käänne. Haastetaan koirat! Kuten jo aiemmin jaoin kanssanne arkisaastekuvat ja nyt jakoon tulee siis koiran arkisaastekuvat.

Jumin päivä alkaa tästä, olkaa hyvät.

"Tänään piti möllöttää töissä koko päivä kun tuo hallitus valitti, että sillä on joku iltapuhelu ja sen jälkeen ei kuulema ehdi hakemaan meitä kotoa ilman, että myöhästyy treeneistä. Jouduimme siis olemaan koko päivän mukana - ärsyyy! Sitten kun vihdoin päästiin lähtemään niin ajettiin suoraan treenikentälle jossa kävin reenaaveivaa tosi hyviä kierroksia (ainakin omasta mielestäni). Illan lopuksi hallitus ja sen kaverit oli niin laiskoja, että ne laittoi meidät juoksemaan koirapuistossa kera Hillan ja Ressun. Toi Ressu on mun poika ja mä yritin kovasti näyttää sille, että faija määrää edelleen mut vähän se jo yritti käydä hyppii nenille. Ei oo omena kauas puusta pudonnut vaikken myönnä mitään."

Arkikuvasaaste Facebookissa.

Sain Facebookissa arkikuvahaasteen ja koska mun arki aika pitkälti pyörii koirien ympärillä niin ajattelin jakaa kuvat teidän kanssa.

Perusaamu klo 05.20. Peruspäivä töissä piirrellen koukeroita. Peruslenkki mukavassa seurassa. Vähän juotavaa vapun kunniaksi ja iloista koiraa.

Myöhään nukkumista, hain kaverin luota mun uuden auton ja sen sisältämän uuden Variocagen sekä vatsan täyteen ruokaa. Ajelin turhaan edestakaisin kun avaimet unohtui, koirat päästeli höyryjä vähän siellä sun täällä ja ip kävin vakoilemassa kaverin treenejä.

Todella "perusarkea" kun on vapaapäivää toisensa jälkeen. Aamusta kävin hieromassa mun vanhaa Micraa puhtaaksi ja juoksuttamassa koiria. Iltapäivälle oli sitten ajoa edes takaisin asioita hoitamassa ja lopuks omiin treeneihin, sitten takaisin kotiin ja nyt levytetään sohvalla. Kovin koirapainoitteista taas...

Heti aamusta vedettiin kaverin kanssa sissikäs 9+km raekuurojen saattelemana, sitten ostoksille Tammistoon (pari muutakin oli paikalla), iltapäivällä treenikentälle, uusi hyvä sitruunalimu tarttui matkaan ja illaksi myöhästyneitä tippaleipä.

Meinasi tehdä tiukkaa nousta sängystä mutta reippaasti lähdettiin lenkille luonnon helmaan. Pesin ja puunasin vanhan Micran myyntikuntoon, koirat halusi myös pesun. Illalla sitten löhöilyä telkkarin edessä, kissarakkautta ja pahoja poppareita