Seuraamista taas

Pidin Brioa vähän nälkäkuurilla jotta saisin siihen virvottua vähän enemmän tekemisen meininkiä. No ei oikein auttanut. Siinä sitten lyötiin viisaat päät yhteen apparin kanssa ja kun ei tullut oikein mitään järkevää niin tokaisin, että mä tuon sen kentälle vaan leikkimään. Siinä kun olin etsimässä tyynyä tuli sellainen "hei mä otan piiskan mukaan samalla". Ja kannattihan se...

Reeniä horo, reeniä.

Kesätauolta palattu ja armoton treenikausi taas korkattu.
Eilen seisoin kolme tuntia kaatosateessa ja mietin miksi helvetissä en valinnut harrastukseksi jotain pitsinnypläystä minkä voisi tehdä vaikka nojatuolista käsin.

Jumi on aikuistunut ja pikkuhiljaa on löytynyt niksejä sen tekemiseen. Nyt olen muutaman kerran tehnyt pelkkiä takapalkkoja ruualla - hyvästä mielentilasta palkalle ja semijees suorituksesta laumapalkka. Se alkaa olemaan aika hyvä. Koira joka vihaa sadetta ja märkää oli eilen aivan makaroonina kun hetsasin ja kiusasin, sieltä alkoi jo tulemaan melko vaativaa haukkua. Tekniikka nyt tietty hajoaa aina vähän mutta ei se haittaa - jos viretaso saadaan nostettua pari pykälää ja pysymään niin sen jälkeen voisi miettiä tekniikan korjaamista sillä tasolla.

Brion kanssa otin ihan reippaan tauon. Seuraaminen junnasi paikallaan eikä mikään oikein tapahtunut koiran kanssa. Se sai aikuistua ihan rauhassa kesän ja kotona olen aloittanut takapalkan rakentamisen sille. Nyt pari kertaa olen tuonut takapalkan kentälle. Ei se toki yhtä hyvä ole kuin kotona mutta kovin lähellä. Kuten treenikaveri totesi; nyt voisi jo sanoa, että se seuraa... :P

Metsän puolella olen ollut tylsä enkä ole ajanut Jumin kanssa yhtäkään metsäjälkeä tänä vuonna. Brion kanssa varovaisesti tehty peltoa. Jumi on alkanut toimimaan agilityssä todella hyvin ja molempien kanssa doboillaan. Brio on kehittynyt puruissa hyvin ja toiveissa on, että se talven/kevään aikana kehittyisi niin, että voisin sille miettiä jotain tavotteita viimeistään ensi kaudelle.

Treenipäivitystä

Treenaamisesta taas vähän kun tuntuu, että sitä vaan treenaa eikä kirjoita mistään mitään ja sit ihmetellään parin kuukauden päästä kun tuntuu, että "samaa olen joskus yrittänyt mutten muista miten meni".

Jumi:
Tällä hetkellä viretaso ihan ok, tykkää tehdä, on innokas ja helppo innostaa. Paikka on valunut aivan liian eteen eli sitä korjataan "tutittamalla" tai lähinnä tarjoamalla koiralla kiintopistettä. Takapalkka on otettu taas käyttöön ja sitä harjoitellaan pienin askelin. Aiemmin ongelmana ollut täysi tiltti palkalle, nyt opetellaan sekä kentällä, että kotona palkkaketju (tee minulle saat palkkaa). Käännökset melkoista kuraa mutta auta armias kun niihinkin tuli apua kun paikka siirtyi oikeaan kohtaan - perse lentää kuin ikinä olisi muuta tehnytkään. Kesän projektina on lisäksi saada hyppynouto ja a-nouto kuntoon.

Brio:
Junnataan kirjaimellisesti paikalla :)
Brio siis seuraa tällä hetkellä edelleen ilman käskyä (käsky pitäisi opettaa pikkuhiljaa). Seuraamista on pitkitetty pariin-kolmeen askeleeseen ja sivulletulot sujuu äärettömän hienosti. Pikkukoiralla on järjetön nälkä josta syystä sitä on helppo opettaa. Jäävät väärinpäin sujuu ihan mukavasti, ei kovin nopeasti mutta nopeutta ei tällä hetkellä vaadita. Tämän hetken suurin päämäärä on saada koira toimimaan kotikentällä niin, että seuraamista voi koko ajan viedä eteenpäin (lisää askelia ja vaikeusastetta) ja samoja asioita (kontakti, askeleen seuraamista, jäävät) voi toteuttaa erilaisissa ympäristöissä ja ihmisistä huolimatta.

Brion eka esiintyminen

Perjantaina käytiin Brion kanssa AKK:n mätsärissä Tattarisuolla. Kyseessä oli hallinäyttely ja pentujen ilmoittautuminen oli klo 9 ja arvostelu alkoi klo 10. Aikuisten kehät alkoi vasta klo 12 jälkeen. Tämä olikin ihan mukavasti porrastettu sillä halliin ei olisi millään mahtunut kaikki koirat samaan aikaan.

Brio käyttäytyi, esiintyi ja juoksi ensikertalaiseksi ihan äärettömän hyvin. Jaksoi keskittyä hyvin kun sai lihapullaa naamaan ja juoksukin sujui ilman suurempi poukkoiluja. HyväHyvä :) Tästä se ura lähtee, tammikuussa mennään muutamaan pentunäyttelyyn ja keväällä kutsuu sitten junnukehät.

Itsepäisyysviikonloppu meni muuten löhöilyn, ulkoilun ja treenien lomassa. Tosin ne treenit oli aikast huonot koska päätettiin lähteä kentällä siinä vaiheessa kun koirat oli juossut metsässä sen reippaan tunnin. Arvata saattaa paljonko kiinnosti siinä vaiheessa tehdä yhtään mitään...

Treenimielessä Jumi on tasapainottunut ja treenit sujuu pääosin hyvin eikä suuria heittoja tule treenien välillä. Sen vire nousee koko ajan, tällä hetkellä treenaan tasan yhdellä pallolla (vuosi sitten oli kahta palloa, patukkaa, namia ja luoja ties mitä). Edistystä on siis tapahtunut. Haukku irtoaa helposti, koira on menossa mukana ja kaikki tuntuu sujuvan. Mitä nyt vireen nousiessa on ruvennut hieman edistämään mutta se ei mun maailmaa kaada ja on edelleen helppo korjata treeneissä. Hyppykin sujuu jo paljon paremmin - sehän on meidän talven treenitavoite > hyppy kuntoon ja A-este niin, ettei tulisi aitoen yli.

Kunnon treenikiire

Maanantai on treenipäivä (ja ilmeisesti myös ajopäivä...).
Ensin töistä kotiin ja treenivaatteet niskaan, koirat kyytiin ja kaikki tilpehööri pakattuna. Nokka kohti Mankkaa jossa kävin hakemassa näyttelyjuttuja mitkä minulla jäi kaverin kyytiin viime Viron-reissulta. Samalla silmään sattui, että Musti ja Mirri on saanut valikoimiinsa Starmarkin pikku-pallon joten pakkohan se oli ostaa. Jumilla on ollut se isompi versio mutta se on aivan liian iso sen suuhun kun ei saa siitä kunnon puruotetta / ei niin kiva purra kun puolet pallosta sojottaa suusta ulos.

Mankkaan jälkeen ihan toiseen päähän eli Ojangon urheiluhalliin jossa aksatreenit. Tehtiin rataa Jumin kanssa ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koira a) kuunteli mua b) totteli mua c) meni radan kuten käsketty. Mä en oikeasti taju mun koiraa...  Koska se meni niin hyvin niin päätettiin rata kolmeen toistoon ja mentiin onnellisena pois kentältä.

Nopeasti vaatteet niskaan ja Ojangosta suoraan Taliin treenailemaan. Siellä odotti treenikaveri ja tyhjä (mutta hiukan liukas) kenttä. Tehtiin seuraamisia, jättöjä, kiertoja ja käännöksiä. Treenit meni hyvin kuten nykyään aina tuolla kentällä. Mä en tajua miten tuo koira yhtäkkiä on löytänyt innon tuolta kentältä (ei tarvitse edes kovin jumppaa) mutta muualla se on vähän hakusessa edelleen...

Onnellinenhan olen, että toimii. Nyt pitää vaan saada koira toimimaan muuallakin.

Ensimmäinen makkarajälki

Brio kävi eilen tekemässä elämänsä ensimmäisen makkarajäljen (eikä edes ollut makkaraa jäljellä!). En itse perusta makkararuutuihin vaan minusta pennusta opetetaan alusta lähtien siihen, että jäljellä on suunta. Ulkona alkaa olemaan aika jäätävät oltavat ja tänään on pohjoiseen tullut ekat lumet joten nyt on pakko vääntää sitä jälkeä kun kerran vielä pystyy. Jumi teki myös jälkeä ~100m verran. Esineet jäljellä. Kaahailua, sekoilua ja huonoja ilmaisuja. Voi huoh (tosin en odottanut mitään muuta kun viime jäljet on ollut metsä-versioita).

Jäljen jälkeen käytiin tekemässä tottikset. Briolle olen tällä hetkellä opettamassa istu / maahan / seiso / seuraa (perusasento) ja kolme ekaa kosketuspisteillä (joista toivon mukaan on hyötyä jäävissä myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi olen aloittanut haukku-treenit, eli haukusta ohjaaja aktivoituu (antaa ruokaa).

Jumin treenit ei mennyt kovin hyvin, vähän matalavireinen. Siitä olen kuitenkin ihan äärettömän tyytyväinen, että meillä käännökset (oikea ja vasen) toimii äärettömän hyvin ja koira pysyy mukana. Nyt vaan tiivistämään vasenta käännöstä, että saadaan se täyskäännös sieltä onnistumaan :)

Nevahööd Bootcamp

Nevikset repee! Tai jotain sinnepäin :)
Eli leiriviikonloppu takana. Leiriviikonloppu kahden amstapin kanssa ja hyvässä porukassa Rottishovissa, Tammelassa. Brio pääsi elämänsä ensimmäiselle leirille ja mua jännitti toki aika paljon miten se suhtautuu. Jälkeenpäin voin sanoa, että hyvin meni - koira nukkui päivät ja yöt rauhassa vaikka itse olin muualla (ulkona treeneissä) ja kun se kerran tunnissa / kahdessa pääsi päästelemään höyryjä pihalle niin se teki juurikin sitä.

Leiri oli siis tottisleiri ja Maria tuli meitä koulimaan taas.
Ekana päivänä tehtiin hyppyä, seuraamista ja käännöksiä sekä eteenmenoa. Paljon uusia ja vanhoja juttuja taas - palkkaus käännöksissä liikkeestä, hypyn rakentamisesta ja seuraamisessa mielentilan hallinnasta. Tokana päivänä oli vuorossa piilonkierrot, jätöt ja luoksetulot. 

Ai kamala kun se kaikki mitä saa irti noista leireistä (omista ja muiden treeneistä) saisi paperille mutta se on oikeasti ihan mahdotonta. Kotiläksynä kuitenkin tiivistettynä seuraavaa (oman ja muiden treenien yhteisantia):
- Liikkeen rikkominen > kielto ja käsky (eikä vaan uutta käskyä)
- Seuraamisesta poisveto > ainoastaan kun on hyvä
- Haukku, liike, haukku tolpassa > nostaa hyvin
- Paikallapyörimiset pitää palkata liikkeestä ei pysähdyksestä
- Maahanmenossa palkka näkyviin maahan, käsky (ja toteutus), kontakti ja vapautus (tapahtuu sivulla tarkoituksena nopeampi maahanmeno)

Kuvassa näkyy hyvin miten pallo yritetään "nipistää" koiralta irti. Harmi vaan, että Jumilla on sen verran taistelutahtoa ettei se päästä irti... Nykyään mennään taas sitten irti-käskyllä :)

Sisä-aksaa

Viime maanantaina oli ekaa kertaa sisätreenit Vuokkoset-areenalla. Vähän jännitin miten koira taas reagoi eri aksakenttään eteenkin siksi kun se on ollut ihan ok viime aikoina ulkotreeneissä.

Hirveä häslinkihän siitä tuli taas. Tehtävänä oli pari estettä ja putki, siitä este, takaisinkierto ja sama rata takaisinpäin. Putken jälkeen Jumi keksi, että treenien vetäjän jalkaa olisi tosi kiva "käydä duunaa". Sen jälkeen se vähän väliä karkaili Kirsin jalkaan kiinni... Voi tsiisus ton koiran kanssa kun tuntuu, että koko ajan se keksii jotain uutta jolla se pystyy järkyttämään mua. Noh, ainakin oli vire kohdillaan! :D

Aksailua

Piiiiiiiitkästä aikaa käytiin aksatreeneissä. Tämä kesä on kyllä ollut agilityn kannalta ihan äärettömän heikko johtuen a) menoista b) omasta terveydestä c) koiran tassuvaivasta. Aina ne treenit on jääny välistä. Nyt vihdoin pääsin sitten kentälle ja hauskaa olikin!

Tehtiin vähän käännösharjoituksia ja takaa-heittoja. Mun pitää ehdottomasti olla liikkuvaisempi ja luottaa koiraan, selvempää ohjausta ja terävempiä kulmia / nopeampia pyörähdyksiä ja käännöksiä. Koira toimi hyvin ja vasta tokan kierroksen loppupuolella kun harjoiteltiin useammalla toistolla takalähetyksiä koira meni niin kierroksille, että vetäjän jalka sai tuntea amstaffirakkautta. Tämä taas aiheutti sen, että koiralla keitti aika pahasti ja tietäen virekestävyyden se ei kykene siihen tilaan kuin ihan hetkellisesti. Siksi tokavikan kierron kohdalla koira otti ritolat. Sain kiinni, palkkasin ruualla ja otin vikan kerran onnistuneesti ruualla.

Oli oikein hyvä treeni kokonaisuudessaan ja sen verran on luotto kasvanut, että päätin jatkaa treenaamista myös talven yli. Josko nyt olisi agijumalat meidän puolella, että saataisiin säännöllistä treeniä :)

Voi nenä minkä punkin nappasit...

Kävin eilen ajamassa kaverin pelloilla jäljen. 220m, 5 kulmaa, 5 purkkia.
Koira ajoi todella huonosti, jopa Jumiksi todella huonosti. Kulmat jotka yleensä on tosi varmoja oli ylivetoja 3/5 ja ne kaksi jota meni hyvin niin meni epävarmaksi suoraan kulman jälkeen. Päätä nosteli ja yritti saada ilmavainua. Jotenkin todella häröinen jälki - vähän samantyyppinen kuin viimeksi.

Olen huomannut, että se muutenkin pärskii enemmän tällä hetkellä ja hinkkaa nenää mattoon, minuun, sohvaan, suurinpiirtein jokaiseen vähänkään karheaan asiaan (juu, mä olen todella karhea!). Ei auta muu kuin hakea eläinlääkäriltä punkkikarkoitetta ja toivoa, että se on syy tuohon jälkeen. Jos ei ole niin multa varmaan pääsee itku koska niin hyvin tuo on kuitenkin ajanut noita jälkiä tähän asti enkä ole omasta mielestäni tehnyt mitään ihan järkyttävää koiralle...

Tottis menikin sit vähän paremmin (vain vähän). Sitä intoa jumpataan edelleen ja innolla odotan ensin maastoleiriä ja ensi kuussa sitten maailmanparhaimpien kanssa tottisleiriä. Samalla tässä odotan kieli pitkällä, että tuleeko minulle kenties perheenlisäystä koiramuodossa vielä syksyn aikana. Sen pitäisi selvitä ihan viikon / parin sisällä... :)

Fabrizio Coppola's seminar

Fabrizio Coppola's seminar in Finland spring 2013. The goal was to improve the focus and attention span of the dog. The dog has never done any bite work before this. This video was shot on the second day and the seminar was three days. See pictures and text here.

Treenipäivitystä

Perinteinen treenipäivä (maanantai) oli tylsä "istu-autossa" -päivä koiralle. Minulla sen sijaan oli kovin hauskaa :)  Järjestin Amstaffiyhdistyksen nimissä mölliTOKOilut ja 20 osallistujalla vietimme neljä tuntia Talin treenikentällä.

Pari kierrosta ehdin tehdä Jumin kanssa ennen ja jälkeen kisojen mutta otin ihan lyhyttä hyvänmielentreeniä. En ole pitkään aikaan kertoillut mitä tottikselle kuuluu joten nyt seuraa lyhyt katsaus siitä mitä ollaan puuhailtu.

Tuossa muutama viikko sitten päätettiin apparin kanssa, että ruvetaan "vetämään pois" koiraa seuraamisessa. Eli kun herpaantuu tai vaihtoehtoisesti on ihan ok (vaihdellen) niin appari yhtäkkiä pysäyttää koiran ja ohjaaja jatkaa pari askelta. Siitä sitten kova hetsi ja jatketaan. Kun koira tulee seuraamiseen vauhdilla ja hyvin niin siitä palkka.

Tämä toimi ihan ok mutta edelleen (minusta) haukku ja tekeminen oli edelleen kovin teknistä. No joku treenikerta tässä niin palkkasin pallolla ja appari huikkasi, että älä käske irti vaan hän nippaa. Ja niin hän nippasi Jumia nivusista ja sieltä tuli pieni ärrimurri ja koira puri tiukemmin palkkaan kiinni. Tätä hyödyntäen olen siitä lähtien ihan fyysisesti "taistellut" koiran kanssa ja leikkinyt. Viretaso on koiralla aivan tyystin erilainen, nykyään se varastelee palkkoja (!!), haukkuu sivulla ja se haukun ääni on muuttunut mekaanisesta sellaiseen räkäposkella "anna-tänne-se-palkka". Olen hirmu tyytyväinen ja nyt vaan yritän rakentaa tän päälle sitä teknistä koska seuraaminenhan meillä hajosi tän viretaso-noston yhteydessä (huoh) ja nyt koira edistää hieman mikä hankaloittaa käännöksiä.

Tänään taas jäljelle ja muutaman viikon kuluttua on yhdistyksen maastoleiri (jee!) ja siitä muutama viikko niin on parhaimman treeniryhmän tottisleiri (JEE!). Tässä vielä kuva Jumin naamasta tältä aamulta... Taisi sekin huomata, että ulkona näytti kylmältä ja ällöltä.

Keskiviikkotreenit

Eilen oli treenit taas Hyrylässä. Tehtiin pari kierrosta hyödyntäen Marian oppeja, eli maahan > jännite > haukulle vapautus. Vähän tuntui, että koira on epävireinen (= laiska). Ekalla kierroksella tein pitkiä seuraamisia tarkoituksena, että koira herpaantuu ja vire laskee. Siitä sitten ilma suurempia vippaskonsteja, heti kun tarjoaa kontaktia niin superpalkka. Saatiin muutama todella hyvä onnistuminen.

Tokalla kierroksella tein noutoa. Tajusin viime viikonlopun aikana, että koira ei ole koskenut edes noutokapulaan viimeiseen 6 kuukauteen. Taistelin koiran kanssa hetken kapulasta ja siitä käsky istumaan ja "vedin" koiran asentoon. Siitä palkka. Sen jälkeen koira apparin kanssa pidemmälle, hetsasin kapulalla, jätin kapulan meidän väliin ja käskin. Pientä viilaamista luoksetulossa / asennossa mutta muuten ihan hyvät noudot. Tein myös pari seuraamista josta ajettiin virheeseen ja siitä himmeä palkka.

Tottistreenien jälkeen käytiin ajamassa peltojälki. Jälkipelto oli reilu 30 cm ruohikon peitossa joten mitään nättiä jälkeä ei siihen tullut vaan lähinnä yksi iso vana. Jälkeä oli 300m, 6 kulmaa ja kaksi ~tunnin mittaista harhajälkeä. Harhajäljet oli siellä jäljellä vahingossa mutta hyvin se koira ne tajusi. Olin vielä kävellyt jäljen niin, että hajutunneli olisi mahd. katkeamaton joten se ajoi jäljen kuin juna. Minun pitäisi nyt vaan ryhdistäytyä ja opettaa se ilmaisu...

Tottis-ilta jossain Riihimäellä

Lähdimme amstaffiporukalla Hannu Liljegrenin luokse tottistelemaan keskiviikkona. Otin ongelmaksi meidän suurimman ongelman eli vire ja virekestävyys.

 Jumilla on ollut todella raskaat pari viikkoa takana ja se alkaa näkymään myös kentällä. Intoa ei juurikaan ole ja palkan saatua "pallokierrokset" ovat yhä suurempia ja suurempia kun ne normaalisti on pari metriä ja se jo intopiukeena juoksee minua kohti. Sain kuitenkin hyviä neuvoja Hannulta liittyen nostattamiseen ja palkkaamiseen koska totuus on myös se, että en voi aina pedata tolle koiralle kaiken niin, että se on saanut tarpeeksi unta ja on levännyt, innokas ja tarmokas.

Nyt kuitenkin otan ihan surutta parin viikon (ainakin) tottisbreikin ja lyhyen loman jälkeen ruvetaan sitten kokeilemaan Hannun oppeja käytännössä.

Viettiviikonloppu Tuusulassa

Aargh miten pitkään on mennyt ilman postauksia ja niiiiiin paljon tapahtunutta. Jaan nämä tapahtumat kuitenkin eri postauksiin jottei tulisi sellaista kilometrin pituista tarinaa kuvineen kaikkineen.

Jäin lomalle perjantaina ja suuntasin auton Tuusulaan. Siellä odotti italialainen maalimies Fabrizio Coppola (K9ConteDrago). Meillä alkoi kolmen päivän vietinnosto -seminaari. Leikkimään sinne menin ja selitin, että meidän suurin ongelma on koiran keskittymiskyky ja viretason ylläpito. Taisin mainita siitäkin, että minusta sillä on vähän heikko saalisvietti ja puru.

Fabrizio aloitti ekan kierroksen tunnustelemalla ja tutustumalla koiraan. Nahkariekaletta revittiin ja koira oli selvästi innoissaan mutta keskittymiskyky oli "heikohko". Fabun sanoin koiran vietissä ja purussa ei ole vikaa vaan tosiaan se, että fokus vähän häviää koiralta. Lisäksi olin kuin joku ihme pökkelö siellä narunpäässä enkä kannustanut koiraa ollenkaan.

Tokalla kierroksella koiran ympäri tehtiin ihmisrinki jossa saalis liikkui nopeasti ympyrää ja Fabun kohdalla saalis pakeni ulos tai sisään ringistä. Jumin fokus pysyi paljon paremmin jo mutta edelleenkään en ollut tarpeeksi kannustava.

Kun toka kierros oli ohi ja oltiin lopettelemassa käski Fabu tuoda Jumin kolmannelle kierrokselle. Oli kuulema minun aika ruveta puhumaan ja kannustamaan koiraa ja jos ei sanoja tuu niin piiskalla uhattiin... No minähän toin koiran kentälle ja pälpätin sille. Puhuin, hetsasin, kehuin ja jossain vaiheessa naksahti päässä joku katkasija eikä se puhuminen tai elehtiminen enää jännittänyt. Sainkin kehuja siitä, että avasin suuni ja itseasiassa loppuviikonloppu meni hyvin sen kenttä-pälpättämisen puolesta.

Lauantaina tehtiin samaa rinkiharjoitusta kuten perjantaina mutta tällä kertaa hihalla. Molemmilla kierroksilla tehtiin samaa ja mä muistin kehua. Saatiin jopa kunnon haukkua kunhan muistin pönkittää hieman koiraa. Koko ajan mitä enemmän tehtiin harjoituksia sitä vähemmän jouduin tukemaan koiraa ja kokoajan se toimi itsenäisemmin ja varmemmin.

Kierrosten välissä meillä oli luento koiran käyttäytymisestä ja millä vieteillä koira toimii ja mitä niistä hyödynnetään IPOssa. Viikonloppuna oli mukana erilaisia koirakoita ja kaikilla hieman erilaisia tavoitteita. Minulle (ja koiralle) tämä oli lähinnä hurvittelua mutta seassa oli myös "ihan oikeita koiria" :)

Minua viehätti tämä italialainen kovasti. Meillä oli hyvin yhteneväiset ajatukset koirista ja niiden kouluttamisesta ja hän osasi tuoda paljon uusia näkökulmia asioihin mitä ei ole koskaan itse tajunnut tai välttämättä edes miettinyt.  

Tässä vielä pieni videonäyte ekan kierroksen lopusta

Sunnuntaina koira alkoi näyttämään jo hiukan väsyneeltä ja ekalla kierroksella tehtiin tottista. Meni hyvin ja huonosti mutta ei sentään hyvin huonosti! Eipä siinä, ihan iloisin mielin meen BH kokeeseen viikon päästä ja paljon hyviä vinkkejä tuli koiran mielentilan hallintaan ja palkkauksista.

Ennen vikaa kierrosta alkoi koirakin olla jo sen verran nuutunut, että päätettiin tehdä jotain tosi kivaa ja ihan pelkkää leikkiä sen kanssa. No siihenhän se sit meni: oli koiralla tosi hauskaa ja maalimiehellä todennäköisesti myös. Kaikenkaikkiaan oli todella upea viikonloppu, mahtavia koiria ja mielettömän mukavia ihmisiä. Voiko paremmin aloittaa "talviloman"?



Treenejä märällä ja liukkaalla

Mä olin ahkera, kävin treenaa. Klippi alla päivän treeneistä liukkaalla ja märällä + vajaalla pallolla kun pallosta katkes naru viime treeneissä. Fiilistelen nyt vähän et millä liikkeillä saisin parhaiten intoa ja tekemistä irti. Alla haukku + kierto.

Maanantai on joskus niin maanantai

Hirveällä innolla treenikentälle. Olin ypöyksin! Mikä pettymys... Eka kierros meni hitaasti mutta ihan ok. Koira ei ollut terävimmillään mutta ajattelin sen paranevan tokalle kierrokselle (viime aikoina ekat kierrokset olleet ok, tokat superia).

Tehtiin täyskäännöksiä ja pitkiä seuraamisia. Sain korjata ja koira kesti sen. Käännöksissä autan kädellä hieman, eteenkin tuntuu olevan näyttävät käännökset hankalia kun vire on vähän matalammalla jolloin ne helposti jää vaisuiks. Tein pari kiertoa ja jääviä "oikeinpäin". Niissä hitaasti jäävistä tuli vaan sanallinen palkka ja nopeat jäävät pallopalkalla. Tuntuu toimivan.

Laitoin koiran autoon puoleksi tunniksi ja jo mennessäni kentälle tokalle kierrokselle tunsin, että koirassa ei ole juurikaan virtaa. No, tätähän tää on - aina ei ole superviritetty koira. Silti on pakko tehdä. Tein pääosin pitkiä seuraamisia jossa hain virheitä (koira alkaa vilkuilemaan) jotta pääsen korjaamaan (pieni nykäisy) ja palkkaamaan (sanallisesti + pallo paitsi jos lähtee sanasta edistämään jolloin jatketaan pari askelta kunnes korjaa ja siitä palkka). Toimi kohtuullisen ok mutta Jumi oli selvästi väsynyt.

Olen ottanut tavaksi haukuttaa ja nostaa koiraa "äärimmilleen" juuri ennen autoon viemistä jolloin aina lähetään "kivaan aikaan" pois kentältä. Tänään sai kaivamalla kaivaa sitä haukkua ja virettä lopussa. Koira pälyili muualle ja kiviäkin kiinnosti. Lopulta sain pari keskittynyttä haukkua ja siitä sitten palkka ja autoon.

Huomenna doboilemaan ja keskiviikkona jos kehtaan ja jaksan niin käyn HPHn treeneissä ihmettelemässä jos sieltä saisi apuja.

Hyvänmielentreenit

Eilisen treenin jälkeen oli vain yksi kysymys mielessä; "Voiko se tosiaan joskus olla näin helppoa?"

Olen tässä pitkin kevättä ja näitä postauksia valitellut täyskäännöksiä ja sitä, että mä en ihan tiedä mitä niiden kanssa edes pitäisi tehdä. Ratkaisuna olen sitten ollut tekemättä niitä. Ei ehkä kovin pitkäkantoinen ratkaisu mutta se on ollut sellainen "toistaiseksi" kun en ole tiennyt miten korjata tai parantaa niitä.

Viime viikonloppuna meillähän oli se tottispäivä ja silloin vinkkinä annettiin kehon käyttöä täyskäännöstä valmistelevana. Mitään muuta en sitten maanantaina tehnyt kuin tamppasin jaloilla kulmia mutta ei siitä(kään) tullut lasta tai paskaa. Kotona se toimii namilla. Koira pyörii vaikka itsensä ympäri joka suuntaan jos saa namia. Käännökset korkeassa vietissä toimii nekin namilla (tai oikeasti käsiapu). Tekee tosi näyttäviä käännöksiä... mutta ilman namia/käsiapuja niin jaksaa hädin tuskin kääntyä.

Takaisin eilisiin treeneihin. Ekalla kierroksella tein pari käännöstä ja taas oli kakkakuraa. Muuten kierros meni hyvin ja hienosäätöä on edelleen mutta todella hyvin Jumi sietää jo korjaamista seuraamisessa ja jopa hyvin pitkiä seuraamisia. Siinä sitten pohdittiin käännösten tekemistä, opettamista ja miten saisin ne kuntoon. Syntyi suunnitelma.

Kierros nro 2. Kolme tamppaavaa täyskäännöstä namin avulla niin, että pylly lentää kauniista ja heti käännöksen jälkeen namin sijasta kainalopallo. Sen jälkeen namit jätettiin pois (käsiapu säilyi) ja tehtiin pelkkiä käännöksiä kainalopallon avulla (toki ennakoivasti tamppaamalla) kolme kappaletta. Lopuksi pallo taskuun ja valmistelin kunnolla ilman käsiapuja ja voilá nehän hitto onnistuu. Tässä oli kyse siis pelkästään asioiden yhdistämisestä.

Koira osaa jo sen käsiavulla/namilla pyörimisen. Se osaa jo täyskäännöksen vireessä mutta ei näyttävästi. Ainoa uusia asia oli tuo tamppaus (eli valmisteleva käännös). Nyt kun nämä yhdistettiin niin lopputulos oli koira joka siinä vaiheessa kun alan ottamaan lyhempää ja korkeampaa askelta alkaa keinumaan ja tarjoamaan käännöstä. Niin mieletön tunne.

Tätä harjoitellaan lisää huomenna :D

Viikonlopun tottistelua

Aloitetaan lauantaista. Aamupäivällä käytiin (varmaan viimeinen tälle talvelle) pitkä lenkki jäällä, pari tuntia siinä vierähti pallon perässä ja muuten vaan haahuilemassa. Aivan mahtava keli. Jotain pientä turhautumishaukkua otin mutten mitään sen rajumpaa. Tultiin kotiin siinä ~yhden aikoihin ja koira meni samantien nukkumaan. Olisi pitänyt ymmärtää tässä vaiheessa mutta tyhmästä omistajasta kärsii koko koira.

Perjantaina olin käyttänyt Jumin rokotuksilla (sen perhanan Latvian takia) eikä tullut mieleen (tyhmä kun olen), että koira kenties saattaisi vähän reagoida pistoksiin vaikkei mitään patteja tms noussut. No, siinä sitä sitten ollaan. Lauantai-iltapäivä ja mä puen treeneihin. Koira makaa edelleen sängyssä. Kilistelen remmiä ja sieltähän se tulee, todella unisen näköisenä (tässä vaiheessa viimeistään olisi hyvä tajuta jotain, mutta ei). Ajellaan kentälle. Puen itseni, kerään kamppeet ja otan koiran autosta.

Kentällä kaivan pallon liivin taskusta ja koira ei edes katso minua. Teen istu - seiso - maahan -jumputusta jos se saisi koiran vähän edes aktivoitumaan. Ei mitään. Teen pari lyhyttä luoksetuloa josta pallopalkka. Lopputulos? Koira lähtee pallon kanssa. TÄSSÄ vaiheessa tyhmempikin tajuaa. Koira kiinni, pallo taskuun ja pari kierrättävää (niistä se tykkää) namipalkalla. Pari lisää pallopalkalla. Sen jälkeen nopea turhautumishaukku ja koira autoon. Oli tosi siisti ja antoisa 10 minuutin treeni. Not.

Tää lauantaitreeni sai mut kuitenkin ajattelemaan. Okei, ei nyt ehkä ollut ihan otollinen ajoitus mun treenillä ja edellisillan rokotuksilla mutta tällaisia tilanteita tulee varmasti jatkossakin vastaan. Koira ei jaksa / sitä ei huvita / muut asiat mielessä ja meidän olisi pakko mennä suorittaa. Tällöin olisi ihan äärimmäisen tärkeää, että minä oppisin miten kaivan näitä asioita esille koirastani vaikka sitä väsyttää ja minusta tuntuu, että kiviäkin kiinnostaa enemmän kun koiralla ei ole korvia eikä kiinnostusta. Tässä onkin ehkä se suurin haaste "tavallisen" pk-rodun ja amstaffin välissä. Miten saat sen koiran aktivoitumaan ja pysymään aktiivisena kun sillä ei ole tippaakaan miellyttämisenhalua mikäli se on "sillä tuulella".

Poiki tämä lauantai lisää hyvää myös. Tai ainakin ihan äärettömän aivoriihin itselleni. Tajusin, että olen nyt veivannut tuota koiraa tosissani yli vuoden käyttäen kaikki maailman konsteja ja hitaasti rakentanut siitä sen mitä se tänäpäivänä on (paino sanalla hitaasti!). Samalla olen pyrkinyt niin suuresti onnistumaan, että nykyään pelkään jo epäonnistumista. Eli en halua epäonnistua koska en osaa korjata koiraa jolloin treeneistä tulee itseään toistavia onnistumisia muttei ikinä rajoja rikkovia.

Loistava aasinsilta sunnuntaille. Meillä piti olla Marian tottispäivä mutta hän oli valitettavasti estynyt ja Lari tuli paikkaamaan. Juteltiin siinä hetki ja puhuttiin tästä epäonnistumisesta ja siitä, että niitä virheitä pitäisi oikeasti hakea jotta niitä pääsee korjaa jotta niistä pääsee kehumaan. No kyllähän mä sen tiedän mutta miten? Jumille ei ole koskaan opetettu nostattavat pakotteet vaan se on aikoinaan ehdollistunut niihin laskevana. Eli nyppäys tarkoittaa koiran mielestä paskaa (voi kunpa voisin kääntää kelloja, mitä kaikkea tekisinkään eri tavalla).

No lähdettiin sit kuitenkin tekemään mieli korkealla. Seuraamiset oli tosi hyviä, haettiin virheitä, saatiin niitä, korjattiin pienellä nyppäyksellä ja samantien palkka. Meni jopa niin hyvin, että nyppäyksestä tuo ryökälekoira aloitti etuilun koska tiesi palkan tulevan. Kotiläksyä siis. Ja tokan kierroksen seuraaminen. Mun sydän suli ehkä kerran tai kaksi kun Lari juoksee meidän ympärillä ja yrittää parhaansa mukaan häiriköidä ja toi koira tiivistää kiinni jalkaan ja sen seuraaminen ja kontakti aktivoituu ihan eri tasolle. Noita mikroskooppisen pieniä hetkiä varten tää kannattaa.

Jääviä tehtiin jonkin verran ja niistä jäin pohtimaan, että mikä on hyvä liike ja milloin se on erittäin hyvä ja koska pitää ymmärtää oman koiransa rajoja? Minun esimerkki loistavasta koirakostahan on tämä (linkki vie youtube -videoon). Haluan tuollaisen tottisosuuden. Ja rehellisesti? En tule sitä ikinä saamaan ainakaan nykyisen koirani kanssa. Kuten minulle tänään todettiin, koirani jäävät on ihan hyvät. Se menee maaten suoraan (ei istumisen kautta), se istuu ja seisoo mutta niiiin hitaasti, että ehtisin käydä kahvilla siinä odottaessa. Okei, ei ihan niin hitaasti mutta minun mielestä liian hitaasti.

Josta päästäänkin tähän ongelmaan. Koska liike on hyvä ja koska se on tarpeeksi hyvä? Minun mielestä koirani pitäisi olla nopeampi jäävissä ja koirani ei siihen pysty. Ainakaan tuossa viretilassa missä sitä harjoitellaan. Joten liikehän on silloin ihan hyvä. Pystynkö kaivamaan siitä vielä nopeamman ja näyttävämmän? En tiedä, aika näyttää. Mennään varmaan takaisin sinne olkkarin lattialle harjoittelemaan operantisti tuota maahanmeno niin, että palkka tulee vain nopeista maahanmenoista. Itellä ei vaan riittäis just nyt mielenkiinto kun olisi sata muuta asiaa tehtävänä ennen sitä pirun BHta. Kuten esimerkiksi käännökset! Koska niistä tuli niin huonot? Tänään piti näyttää käännökset ja mitä koira tekee? Kääntyy kuin laiva. Ei käytä persettä ollenkaan. En tiedä, hirveästi kotiläksyjä taas...

Sunnuntai-ilta ja koira on saanut ruokaa ja lepoa. Käytiin tässä iltasella vielä heittelemässä palloa tuossa viereisessä muksujen pulkkamäessa. Reporankana se vetää tsetaa tuolla sängyssä ja taidan itsekin könytä petiin muistellen sitä intensiivistä kontaktia ja täydellistä seuraamista mitä tuo koira tarjosi  hetken ja miten minusta juuri siinä vaiheessa tuntui kuin maailmanvoittajalta.

Maanantaitreeneistä

Kerrankin (!!) oli melko hyvä keli eilen illalla. Turhan kylmä edelleen (tulispa jo kevät!) mutta taivas oli sentään kirkas ja vaatteitakin olin varannut tarpeeksi päälle. Lauantain treeneistä oli hyvä fiilis ja päätin tehdä sellaiset "vähän-kaikkea" -treenit.

Ekalla kierroksella otin seuraamista pallolla ja ilman. Pallon siirtäminen kainalosta treeniliivin tarraan ei onnistunut > koira alkoi poikittamaan heti joten nyt olen sit tehnyt 2/10 seuraamista palkka taskussa ja 8/10 seuraamisesta palkka kainalossa. Ihan ok näyttää toimivan. Kulmat on vähän kärsinyt syystä tai toisesta mutta en jaksa niihin paneutua ihan hirveästi kun niiden tiiviys selvästi seilaa edelleen. Palkkaan aina hyvistä mutta en viitsi rankaista huonoista.

Lisäksi ekalla kierroksella tein pari piilokiertoa ja jääviä. Ne alkaa olemaan suht ok kunnossa koetta ajatellen ja maahanmenokin sai ihan uutta potkua kun "opetin uusiksi" operantin tavan mukaisesti. Nythän se jo melkein tipahtaa edestä. Siis melkein on yhtä kuin "ei ole hidas kuin kilpikonna".

Tokalla kierroksella sit hauskempia juttuja, henkilöryhmää, paikallaoloa, kiertoja ja eteenmenoa liikkeestä. Eteenmenosta olin erittäin tyytyväinen > vein palkan pitkälle, palasin koiran luokse ja tein ensin henkilöryhmän ja siitä sitten suoralta linjalta liikkeestä lähetys. Pari kertaa ja hyvin meni. Erityisen tyytyväinen tähän olen siksi, että tätä liikettä ei ole harjoiteltu ollenkaan :) Eteenmenoa teen nyt pelkällä palkalla, eli koira etenee aina x metrin verran palkalle. Maahanmenoa rakennan erikseen ilman käskyä eli koira lähtee merkille ja pyydän maahan kesken matkan. En tiedä onko tässä hommassa mitään järkeä mutta kuvittelen saavani nopean eteenmenon kun koira ei ikinä ehdollistu "odottamaan käskyä" etenemisessä vaan saa aina edetä palkalle suoraan. Jossain vaiheessa nämä täytyy toki yhdistää mutta vasta siinä vaiheessa kun luotan siihen, että koira tottelee merkille lähtiessä kaukokäskyjä. Nythän olen tehnyt maahanmenoja vasta 3-4 metriä minusta.

Se mikä kuitenkin pelastaa päiväni treenikentällä nykyisin on se, että koiralla näyttäisi olevan hauskaa. Häntä heiluu kuin mielenvikaisella ja minulta tullaan kerjäämään palloa. Intoa on tehdä ja ennenkaikkea koira on ruvennut tarjoamaan asioita jos ei käskyä tule.

Pienistä asioista voi ihminen olla onnellinen.