tiistai 12. maaliskuuta 2013

Maanantaitreeneistä


Kerrankin (!!) oli melko hyvä keli eilen illalla. Turhan kylmä edelleen (tulispa jo kevät!) mutta taivas oli sentään kirkas ja vaatteitakin olin varannut tarpeeksi päälle. Lauantain treeneistä oli hyvä fiilis ja päätin tehdä sellaiset "vähän-kaikkea" -treenit.

Ekalla kierroksella otin seuraamista pallolla ja ilman. Pallon siirtäminen kainalosta treeniliivin tarraan ei onnistunut > koira alkoi poikittamaan heti joten nyt olen sit tehnyt 2/10 seuraamista palkka taskussa ja 8/10 seuraamisesta palkka kainalossa. Ihan ok näyttää toimivan. Kulmat on vähän kärsinyt syystä tai toisesta mutta en jaksa niihin paneutua ihan hirveästi kun niiden tiiviys selvästi seilaa edelleen. Palkkaan aina hyvistä mutta en viitsi rankaista huonoista.

Lisäksi ekalla kierroksella tein pari piilokiertoa ja jääviä. Ne alkaa olemaan suht ok kunnossa koetta ajatellen ja maahanmenokin sai ihan uutta potkua kun "opetin uusiksi" operantin tavan mukaisesti. Nythän se jo melkein tipahtaa edestä. Siis melkein on yhtä kuin "ei ole hidas kuin kilpikonna".

Tokalla kierroksella sit hauskempia juttuja, henkilöryhmää, paikallaoloa, kiertoja ja eteenmenoa liikkeestä. Eteenmenosta olin erittäin tyytyväinen > vein palkan pitkälle, palasin koiran luokse ja tein ensin henkilöryhmän ja siitä sitten suoralta linjalta liikkeestä lähetys. Pari kertaa ja hyvin meni. Erityisen tyytyväinen tähän olen siksi, että tätä liikettä ei ole harjoiteltu ollenkaan :) Eteenmenoa teen nyt pelkällä palkalla, eli koira etenee aina x metrin verran palkalle. Maahanmenoa rakennan erikseen ilman käskyä eli koira lähtee merkille ja pyydän maahan kesken matkan. En tiedä onko tässä hommassa mitään järkeä mutta kuvittelen saavani nopean eteenmenon kun koira ei ikinä ehdollistu "odottamaan käskyä" etenemisessä vaan saa aina edetä palkalle suoraan. Jossain vaiheessa nämä täytyy toki yhdistää mutta vasta siinä vaiheessa kun luotan siihen, että koira tottelee merkille lähtiessä kaukokäskyjä. Nythän olen tehnyt maahanmenoja vasta 3-4 metriä minusta.

Se mikä kuitenkin pelastaa päiväni treenikentällä nykyisin on se, että koiralla näyttäisi olevan hauskaa. Häntä heiluu kuin mielenvikaisella ja minulta tullaan kerjäämään palloa. Intoa on tehdä ja ennenkaikkea koira on ruvennut tarjoamaan asioita jos ei käskyä tule.

Pienistä asioista voi ihminen olla onnellinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti