Kiva kotikoira ei ole kiva harrastuskoira

Usein kuulee pk-puolella sanottavan, että kiva harrastuskoira ei välttämättä ole kiva kotikoira. Sellainen huippuviritetty ja täpinöissä oleva paimen ei välttämättä pysty rauhoittumaan kotioloissa. Me harrastajat hyväksymme tämän. Koira jonka jalostuksessa on otettu huomioon, että sen tulee olla reaktiivinen, energinen ja vilkas ei ehkä ole se mukavin kotikoira. Mutta onko se kiva kotikoira ikinä kiva harrastuskoira?

Käytetään esimerkkinä vaikka tyttöä Liisa. Liisa on päättänyt ostaa koiran ja onkin selaillut kasvattajia jonkin aikaa. Hän on löytänyt sieltä jostain sopukoista kivan tuntuisen kasvattajan ja rotukin tuntuu omalta. Ei ehkä edusta sitä ihan tavallisinta rotua mutta on sillä jotain oikeuksia johonkin lajeihin mitä Liisa jostain esittelystä luki. Liisa ei kuitenkaan niistä välitä ollenkaan sillä hän etsii kotikoiraa, ehkä näyttelyissä voisi piipahtaa.

Liisa ostaa pennun. Liisa on valinnut kasvattajan sen mukaan, että sivuilla oli mukavia perhekuvia aiemmista pennuista ja kasvattaja vastaavasti on valinnut pennun Liisalle sillä ajatuksella, että sen kanssa on helppoa elää kotikoiran elämää. Kuten Liisa sanoi haluavansa. Kasvattajan mukana lähtee kattava tietopaketti koiran kouluttamisesta ja kasvattaja on tukena aina kun tulee joku ongelma eteen. Liisa kun haluaa kivan ja yhteiskuntakelpoisen koiran.

Koira on ehtinyt olla Liisalla jo hetken aikaa kun Liisa lähtee kaverin seuraksi tottis-kurssille. Kurssilla käydään läpi liikkeet ja perusasiat ja Liisan mielestä koiralla näyttäisi olevan hauskaa. Tästä intoutuneena Liisa haluaa jatkaa tottistelua. Kaverinsa kautta Liisa pääsee ryhmään jossa on saa apua ihan eri tasolla kuin tottiskurssilla ja tässä vaiheessa Liisa tajuaa, että kiva kotikoira ei ole kiva harrastuskoira.

Kaikki se energia ja vaiva mitä siihen koiraan on työnnetty jotta siitä saisi sellaisen joka ei vie leluja käsistä, on rauhallinen, ei kiihdy missään tilanteessa, joka ei omaa aloitekykyä, joka ei fokusoi kaiken energian tiettyyn tekemiseen, jota käsketään pois ihmisen seurasta kun työpäivän jälkeen väsyttää, joka ei ikinä voita yhtäkään taistelua koska omistajalle on kerrottu, että johtajuus kärsii jos koira voittaa. Koiralle jolle on opetettu olemaan kiva kotikoira on todella vaikeaa lähteä kumoamaan näitä jo opetettuja oppeja.

Näin kävi minulle. Ei ehkä ihan näin kärjistetysti mutta osia tästä on kuin omasta elämästä pennun kanssa. Seuraavan kanssa tiedänkin mitä haluan tehdä ja tulen tekemään monen asian toisin. Harmillista on vaan ne kaikki muut pennut joiden harrastustaival päättyy siihen, että omistaja on ensin käyttänyt tuhottomasti aikaa kitkeäkseen pois tietyn toiminnallisuuden johon sitten myöhemmin kentällä joudutaan käyttämään tuhottomasti aikaa jotta se saadaan sieltä takaisin mikäli kiinnostusta ikinä riittää senkään vertaa, että jaksaa tehdä sitä.

Ratkaisu? Ei minulla ole sellaista. Kai se totuus on se, että jokaisen koiran kohdalla sitä tekee vähemmän virheitä ja ehkä sitä valmiiksi tietää mihin tarkoitukseen koiransa hankkii ja yrittää tehostaa niitä harrastuskoiran ominaisuuksia siinä mukavan kotikoiran kasvatuksen lomassa.