Siirrytään mukavempii aiheisiin kuin viime postaus...
Käytiin tänään taas Helsingin Koirauimalassa. Voin kyllä käsi sydämellä suositella tuota virtausvastusta koirille jotka osaa uida. Tällä kertaa pyrin pitämään Jumin vedessä mahdollisimman pitkään jotta joutuisi uimaan kunnolla. En toki estänyt koiran nousemista rampille vaan lähinnä pidin huolta siitä, että leluja lensi jatkuvasti (ja virran vastaisesti). Koira pysyi melkein koko ensimmäisen 15 minuuttia vedessä mutta läähätti sen jälkeen niin kovasti, että helpotin treeniä ja se sai uida rampille lelun kanssa ilman, että toinen lelu lensi heti perään.
Lopuksi Jumi sai vielä uida pari kierrosta ilman uimaliivejä mutta täytyy kyllä myöntää, että se on niin onneton takapotkija ettei meinaa pinnalla edes pysyä. Pari kierrosta sitä ja sit kotiin nukkumaan. Mukaan uimalasta tarttui pussi putkiluita joten tuossa jaloissa se makoilee onnellisen näköisenä jäisen putkiluunsa kanssa.
Kassan vieressä oli ilmoitus koirahierojasta ja taas tuli se ikuisuus "munkin pitäis..." -ajatus päähän. Yleensä rankkojen treenien jälkeen tai pitkien/rasittavien lenkkien jälkeen olen itse venytellyt koiraa mutta olisihan se pakko käyttää hierojalla. Koirahierojan valinta onkin sitten vähän raastavampi juttu. Mistä tietää onko hieroja hyvä vai ei? Täytyy ruveta kavereilta kysymään ja ihmettelemään, että mistä löytyisi pätevä hieroja.
Ja päivityksiä agiliidon rintamalle, saimme Jumin kanssa treenipaikan kesäksi joten kesä tulee olemaan harrastuksia täynnä. Lisäksi luvassa yhtä sun toista tottispuolella jo keväällä ja näyttelyihinkin lähdetään ulkomaille saakka. Nyt tuntuu siltä kun mitään ei tapahdu ikinä mutta tiedän, että tästä kuukausi / puolitoista eteenpäin niin olen ihan helisemässä kun koko ajan on jotain menoa.
Tässä alla vielä Jumin ääninäyte kun toinen niin kovasti haluaisi jo uimaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti