Riistavietti on pahin vietti

Mulla menee niin pahasti hermo tuon meidän malinoissin kanssa. Paimenkoira? Pyh. Hifi taisi seistä riistakoirajonossa kun paimentaipumukset jaettiin. Vietti kuin vietti varmaan ajatteli.

Amstaffeista molemmat tapaukset omaa jonkinasteisen riistavietin, Jumi jopa ajanut jänistä ja nostanut lintuja. Brio taas tyytyy katselemaan pidemmältä ja välillä intoutuu jälkiä haistelemaan (paitsi jos auto näkyy horisontissa silloin sitä ei pitele mikään). Näkölähdöstä molemmat syttyy parhaiten.

Tuo PAIMENkoira sitten... Luulen, että kipinä riistalle syttyi reilu vuosi sitten kun kaverit toimi yhdessä jäniksenkaatovälineenä. Samana keväänä muutama viikko myöhemmin oltiin poikien kanssa metsässä. Samalla kun tallusteltiin alkoi yhtäkkiä satamaan lunta. Kävelimme eteenpäin ja mies huomasi makuupaikan - ympärillä oli lunta, itse makuupaikalla ei eli hirvi (tai todella iso peura) oli lähtenyt siitä juuri ennenkuin me saavuimme paikalle. Kerkesin huikata miehelle, että ota Hifi kiinni kun se oli jo matkalla. Suoraan meidän edessä oli jyrkkä kallioseinä ja siinä ei tarvitse kauan miettiä kumpi voittaa kun kisataan neliveto vs. kaksiveto. Hifi lähti.

Tyyppi oli poissa ehkä 10 minuuttia ja siinä ajassa ehdin jo haudata sen koiran pariin otteeseen. Iloisesti se sieltä kuitenkin tuli takaisin - jäätiin odottamaan paikalle josta hävisi ja haukutin Jumia useampaan otteeseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Meidän piha on reilun puolenhehtaarin kokoinen ja kokonaan aidattu. 2m aidoilla. Mutta katsokaas kun malinoissi menee ali. Kesällä 2016 mies kävi kahteen kertaan hakemassa sen supikoiran kimpusta pois - poika oli omatoimisesti karannut pihasta ja lähtenyt hakemaan viihdykettä. Takametsässä menee niin paljon elämää ettei malinoispoikanen ymmärrä tällaisia aitoja.

Piha ei ole pienuudella pilattu mutta se ei riitä malinoissinpoikaselle

Nyt kun lumet sulaa aita on taas liikkunut hieman ja pieniä aukkoja ilmestyy maan ja aidan väliin (toim. huom ne on siis maksimissaan 10cm korkeita aukkoja). Lauantaina malinoissi kävi ulkona muun lauman ja miehen kanssa. Mies käänti selän viedäkseen pennun sisälle niin sillä välin malinoissi totesi, että arrivederci ja lähti. Mies lähti samantien perään mutta koiraa ei näkynyt.

Kun tunti kului ja naapurit ei ollut nähnyt sitä, eikä me löydetty Hifiä kävelemällä tai autolla ajaen niin olin jo haudannut koiran ehkä miljoona kertaa mielessäni. Itkin epätoivoa kun mies yhtäkkiä käveli sisään koira kädessä ja huuti, että "löytyi". Oli koira ollut jänismetsällä, mies oli sattumoisin ollut pihatiellä kun näki ensin metsäjäniksen painelevan täyttä häkää tien yli ja hetken päästä ajossa ollut Hifi. Onneksi ja luojan kiitos ei ollut näköyhteyttä ja mies sai huudettua Hifin pois ajosta.

Hifi siis kävi nostamassa makuulla olleen jäniksen ja on sitä ajanut jonkin aikaa ja jatkuvasti vaikka ei ole ollut näköyhteydessä koko ajan. Se on aika paljon koiralta joka on PAIMEN, ei ajokoira... Tosin se ajaa hiljaa kun ei ole näköyhteyttä eli se selittää miksi me ei kuultu sitä kun käytiin huhuilemassa.

Nyt on aita vedetty karkurikohdalta kivillä ja betonilla kiinni. Jää nähtäväksi, että pitääkö se riistaviettisen paimenen aitojen sisäpuolella vai ei. Veikkaan, että ainakin aitaa koetellaan - oli se käynyt jo vähän tassulla ja hampailla yrittämässä, että josko pääsis. Prkleen elukka kun aiheuttaa minulle sydämentykytyksiä.

Jäniksenkaatoväline

Kävipä tuossa hetki sitten sillai hassusti, että jänis eksyi meidän pihaan. Meillä on kahden metrin aidat, maata mukaillen. Jänisparalla oli niin suuri kuolemantahto, että oli tullut portin alta jossa pieni rako.

Makoilin jo mukavasti kirja sylissä sängyssä kun kuulin hirveää älämölöä ulkoa. Ulkona oli Brio ja Hifi, Jumi sisällä mun kanssa. Huusin miehelle, että käy katsomassa mitä pojat siellä meuhkaa. Mies teki työtä käskettynä ja ennenkun ovi ehti sulkea perässä kuulin pihalta "voi vi**u". Pomppasin sängystä ja kävin huikkaa ovelta, että mitäköhän siellä tapahtuu. Siellä se mies seisoi verkkareissaan pihalla ja huitoo ja huutaa, että koirat jahtaa kissaa. Samalla kuulen koirien lähestyvän nurkan takaa ja näen, että ne ei suinkaan jahtaa kissaa vaan jänistä. Julmetun isoa rusakkoa.

Koirat juoksi rusakon perään toiselle puolelle tonttia ja mies perässä kirveen kanssa. Koirat eivät suinkaan tappaneet pientä mutta haavat niskassa oli sen verran ikävät, että rusakko koki armeliaan kuoleman kirveen kautta. Siinä sitten mies pyöri pihalla ympyrää se jänis kädessä, että missähän nyt sen suolistaa ja koirat pyöri mukana - eteenkin Jumi thö jäniskoira.

Lopuksi saatiin säädettyä koirat sisällä (jossa Jumi alkoi huutamaan ja hyppimään ovea vasten) ja odotin koirien kanssa sisällä, että jänis olisi valmis ja koirat uskaltaisi päästää ulos takaisin. Jumilla oli niin kova tahto ulos, että häipy yhtäkkiä terassinovelta taka-ovelle ja kuului "rämpsrämps" ja ovi oli sepposenselällään ja Jumi pihalla syömässä sisäelimiä.

Se kyllä kävi ilmi Jumin innokkuudesta jänistä kohtaan, että jänistä se todennäköisesti nostaa jos niikseen on ja toivon mukaan päästäisiin ens syksynä kunnon jänismetsälle tuon kanssa.

Minulla olisi muutama kuva ja video tästä koko hommasta mutta jotenkin minusta tuntuu ettei nyljetty jänis ole kovin kaunista katseltavaa. Sitäkin parempi se oli padassa ja syötiin aivan todella hyvää jänispaistia perunoiden kera. Omnom.