Ensimmäinen amstaffi ja ensimmäinen sijoituskoira ikinä. Suosittelen hyvin vahvasti miettimään pitkään sijoitusta ja tutustumaan sijoittajaan ennen sopimuksen allekirjoittamista. En tiedä lähtisinkö hommaan uusiksi täysin uusien ihmisten kanssa. Briohan on myös sijoitettuna mutta suhde Brion omistajaan on huomattavasti terveemmällä pohjalla.
Nyt on kuitenkin kaikki moiset ohi, juorut juoruttu sen osalta (vaikka mä vielä kuulen kylillä miten ikävä ihminen olen...) ja voin jatkaa ihan normaalia omaa elämää OMAN koirani kanssa.
Upean näköinen koira! On ollut ilo seurata blogiasi. Olen myös kuullut sijoituksista huonoja juttuja jos kasvattajan kanssa ei kaikki menekkään ihan nappiin. Mukava kuulla että koira on nyt kokonaan sun oma. Ollaan mietitty meille jossain vaiheessa amstaffia. En tiedä tuleeko hetkeen, koska koiria olisi jälleen kolme. Mutta eihän sitä tiedä mitä jatkossa tapahtuu. Katselin muutama päivä sitten kasvattajia netistä ja tuntui että heitä on vähän laidasta laitaan. Olemme miettineet jos löytäisimme ulkomailta hyvän pennun hyvistä vanhemmista ja toisimme sen Suomeen. Katselitko itse ulkomailta ollenkaan vai oliko sinulle kasvattaja valinta heti selvillä?
VastaaPoista^^ Brio ja Jumi ovat (luuullaksen, sorry jos olen väärässä) molemmat tuonteja? :)
VastaaPoistaAsiasta ampiaiseen, tulin kiusaamaan oudoilla kysymyksillä, sarjassamme koiraharrastajat. :D Oletko koskaan miettinyt rodun vaihtoa, ts.oletko edes leikkinyt ajatuksella vaihtavasi rotua pk-ystävällisempään? Tiedän että amstaffeista on moneen menoon, hyvin koulutettuina yksiä maailman parhaita harrastuskavereita, itsekin kun yhden omistan. MUTTA... nyt itseä alkanut varsin paljon mietityttämään yksilöiden erot, terävyys, hermojen ''puute'' (katso:omistajan) yms. tiedät varmaan mitä tarkoitan yhtälössä pk lajit ja amsut. Töitä sais tehdä niin maan per*leesti, että tulosta syntyy ja paljon on kiinni koiran ominaisuuksista, vaikka ohjaaja olisi suhteellisen taitava. Oletko sinä päätynyt miettimään, vaihtaisitko tulevaisuudessa rotua, vai onko lajivalinnat sen mukaan, mitä KOIRASTA tulee, ei mitä sen ''pitäisi'' olla. Anteeksi sekava viesti, harvoin on tullut livenä juteltua amstaffi porukoiden kanssa harrastuskuvioista, kun tuntuu että menee tunteisiin jos edes puoli vitsillään kyselee, miettisitkö rodun vaihtoa harrastusten puolesta. Itse olen tullut siihen päätökseen, että seuraava on joko rottweiler tai jokin paimen, halua olisi isoillekkin kentille (IPO, pk-haku) ja myös mahd. monipuolisesti harrastaa. Toivottavasti saat jotain vastausta sepusteltua tähän sekasoppaan, Onneksi olkoon muuten ihanasta uudesta kodista!! :)
Molemmat on tuonteja kyllä :)
PoistaOnhan sitä tullut ajateltua rodunvaihtoa (useasti) mutta yhtä usein päädyn siihen, että en halua vaihtaa. Minulla on käynyt onni ja sinnikkyyden kautta sain Brion kanssa suojelupaikan ryhmästä jossa ollaan käyty nyt keväästä lähtien. Eli toivotaan, että päästään ihan kisakentille asti vielä ensi vuoden puolella.
Kaikissa roduissa on omat puutteensa ja kaikissa koirissa (rodusta huolimatta) menestys on kiinni osaltaan koiran ominaisuuksista mutta pitkälti myös ohjaajasta. Amstaffeissa on yksi taitava ohjaaja joka tahkoo jokaisella amstaffillaan tuloksia enkä jaksa uskoa, että hänellä nyt sattumoisin vaan on parempaa koiramateriaalia kuin muilla. Kyse on viitseliäisyydestä ja viettien jalostamisesta.
Itselläni roduvaihto monesti kosahtaa pariin juttuun;
1. En tunne rotua tarpeeksi (linjat, sairaudet, luonteet)
2. Monet perinteisemmät pk-rodut ovat minulle liian ohjaajapehmeitä
3. Monet perinteisemmät pk-rodut ovat minulle liian hermoheikkoja
4. Minulla olisi todennäköisesti samat ongelmat seuraavan erirotuisen kanssa
Lähden aina ajatuksesta, että koiran pitäisi soveltua kotiin. Se jakaa elämää kotona ja auta armias jos minulla olisi piippaava paimen joka kulkisi kannoillani. Päähän siinä hajoaisi. Tai rotikka joka huutaisi aidalla kaikille ohikulkijoille. Tai dobermanni joka parivuotiaana kuukahtais kun sydän pettää.
Jos mieli halajaa pidemmälle kuin SM-kentille niin kannattaa toki valita perinteinen pk-rotu - amstaffilla kun ei ole sitä kansainvälistä kilpailuoikeutta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että taitavalla ohjaajalla / opetuksella saat koiran suorittamaan melkein jokaisessa lajissa (kunhan nyt perusedellytykset kuosissa - hermot, rohkeus, taistelutahto) ihan sinne SM-tasolle (joka on sekin jo melko korkealla).
Monesti on käynyt mielessä vaihtaa rotua mutta ennenkuin olen tehnyt sen suojelutuloksen amstaffin kanssa niin en vaihda. Vaikka päähän koskee aina toisinaan.