torstai 19. helmikuuta 2015

Laki on valtion suvereenin viranomaisen antama velvoittava säädös.

Minua ärsyttää kaikki pikkuviisaat urpoilijat jotka on sitä mieltä, että häkittäminen on "periaatteessa laitonta muttei siitä kiinni jää". Jos naapuri ei tiedä, että seinän toisella puolella vähän näytetään nyrkkiä naamalle joka ilta tekeekö se siitä vähemmän laitonta? Tai jos vähän vaan käyttää puukkoa vastaantulijassa niin onko se vähemmän laitonta jos kukaan ei näe?

Häkittäminen ei periaatteessa ole laitonta vaan se on sitä. Ainakin liian pienessä häkissä.

 13 § 
Häkki tai muu vastaava tila 
Häkin tai muun vastaavan tilan korkeuden on oltava vähintään koiran pituus rintalastasta hännän juureen kerrottuna kahdella. Lattian on oltava kiinteäpohjainen. Jos samassa häkissä tai muussa vastaavassa tilassa pidetään useampaa kuin yhtä koiraa, korkeus määräytyy suurimman koiran pituuden mukaan. 

Tämä siis tarkoittaa, että amstaffilla häkin minimiKORKEUS on oltava 120cm. Se olisi aika iso häkki - ei mahdu meille - eikä monelle muullekaan kotiin. En tosin ole oikein ikinä ymmärtänyt tätä, että "sohvatyynyni on niin rakkaita, että en halua koirani makoilevan niiden päällä". Miksi sitten ostit koiran? Otitko koiran jotta se voisi viihdyttää sinua kun sinulle sopii vai otitko koiran jakamaan elämääsi? Jos koira on otettu tasavertaiseksi kaveriksi jakamaan elämää niin miksi se joutuisi viettämään päivänsä häkissä jossa ei pääse venyttelemään, liikkumaan tai olemaan normaalisti?

Olen Jumia häkittänyt vajaan kuukauden. Eteisen lasiovi tulla tupsahti työpäivän aikana alas kun koira sitä härkki. Vaikka häkki oli kokoluokkaa tanskandoggi (ja koira siellä "viihtyi") niin oikeasti minä olin ihan surkeana sen ajan kun se siellä häkissä oli. Ei ikinä enää. Se eteisen kaapin ovet pysyy jesarilla kiinniteipattuna vieläkin reilun neljän vuoden yhteiselon jälkeen jottei koira pääse niihin käsiksi. Jeesusteippi ei ole maailman kaunein sisustuselementti mutta minä jaan mielelläni elämää koirani kanssa, en vaadi, että koirani ovat hajuttomia, mauttomia ja äänettömiä.

Itse en ikinä häkittäisi ennaltaehkäisevästi vaan antaisin pennulle mahdollisuuden ja yrittäisin luoda sille onnistumisia (eli tyhjä tila ja kompostiverkkoa ettei satu mitään jos osoittaa taipumuksia tuhoamiseen). Brion kohdalla ei koskaan häkki tai kompostiverkot heilunut ja kiltisti paikkasin sen tekemät reiät seinään. Sellaista se elämä on koirien kanssa. So what? Paikkausainetta saa kaupasta ja raha on vain raha. Mikään ei korvaa sitä pentuaikaa mitä koirasi viettää.

Joten kun on mahdollista opettaa koira, on erinäisiä keinoja auttaa koiraa, luoda sille mahdollisuuksia niin miksi jotkut on sitä mieltä, että on ihan ok mennää siitä mistä aita on matalin ja laki ei näe kotiseinien sisäpuolelle? Miksi kukaan haluaisi riistää koiralta sen vapauden? Kun katson omia koiriani kun nukkuvat pitkin pituutta matolla niin ei ne ikinä mahtuisi edes häkkiin. Brion kokonaispituus kun se makoilee selällään on reilu 160cm. Ei ole häkkiä jonne tuo koira mahtuisi nauttimaan ja köllimään koko pituudeltaan.

Koira tarvitsee tilaa vaikka siihen, että se pystyy vaihtamaan asentoa kunnolla, pystyy kävelemään vähän, pystyy venyttelemään halutessaan, pystyy ei vielä sisäsiistinä pentuna tekemään tarpeensa muualle kuin sänkyynsä tai juomakuppiinsa. Siis pystyy olemaan koira.

Antakaa koirien olla koiria, älä häkitä, älä riko lakia.

1 kommentti:

  1. Olen taas ihan samaa mieltä. Meillä koira oli tosin rajattu ensimmäisen elinvuotensa keittiöön portin taakse yksinollessaan (koska pelkäsin, että se joko a)jyrsii johtoja tai vainoharhaisesti b)joku pudottaa jotain postiluukusta väliovettomassa kodissa...). Meillä oli tosin todella reilunkokoinen keittiö edellisessä asunnossa, varmaan kymmenisen neliötä. Tapetit koira repi alas mun lomareissun aikana, kun ei ilmeisesti yksin miehen seura viihdyttänyt tarpeeksi. Lisäksi sen piti tarkastaa, että pääseekö pakastimeen ehkä ulkokautta raapimalla, onko betoniseinä samanmakuista kaikissa kohdissa ja pöydänjalat oli kulmikkaina aika rumat. Lopulta ihan pikkujuttuja, jotka oli helppo fiksata (tai no se pakastimenovi vaati vähän taiteilua, kun oli kuitenkin vuokranantajan...). Seinäaskartelujen jälkeen heitettiin vaan kuuluisia kompostiverkkoja seinän eteen, eikä sen isommin koiraa rajattu. Koko asuntoon sille tuli käyttöoikeus sitten seuraavana kesänään. Nykyisin päivät sillä taitaa mennä vaihtaessa makuupaikkaa sängyn ja sohvan välillä. Karvoja on tietysti joka paikassa, mutta onpahan hyvä syy olla ostamatta mitään sadan euron koristetyynyjä.

    Mä näen punaista, kun joku pistää pikkupennun "varmuuden vuoksi" häkkiin heti pienestä pitäen. "Oppiipahan olemaan" wtf?! Oli aivan sydäntä riistävää jättää hoitokoira häkkiin arkisin töissäoloni ajaksi! Se vaan piti perustella itselleen sillä, että kun se ei ole mun, niin en voi ottaa riskiä, että ottaa yhteen oman kanssa. Tai että se onnistuu itselleen jotain tekemään, kun omistaja käski yksinollessa häkittää, niin milläs selität sitten. En voisi kuvitellakkaan, että jättäisin omani joka päivä häkkiin. En. Mitä jos tulee vaikka tulipalo? Heti paljon huonommat mahdollisuudet selviytyä (joo, pahin mielessä aina tietenkin).

    VastaaPoista