sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Pitkä jälki ja ilmaisua

Lauantai-aamu klo 8.45. Pirteä? En ole. Koira? Kuorsaa.
Lauantai-aamu klo 9.15. Katsastan peltoa. Pirteä? En ole. Koira? Kuorsaa edelleen.

Peltosuikaleelle talloin 400m jäljen kolmella kulmalla. Toiseen päähän keppisuoran jossa 5 keppiä ~5m välein.

Aloitin keppinostolla koska se oli meille tärkeämpi. Kaikki kepit nousi, intoa oli enkä mä edelleen ymmärrä mikä sillä koiralla on ongelmana. Miksi ne kepit ei nouse metsäpohjalta kun nurtsi/pelto tuntuu olevan ihan piece-of-cake. Olin jopa unohtaa vikan kepin mutta koira hinkui jatkamaan ja sieltä se kävi poimimassa sen viimeisen kepin.

Varsinaisella jäljellä olin taas kompastua omaan nokkeluuteen. Sain tosi hyvän ajon sinne 300m asti, koira ajoi hitaasti ja rauhallisesti ja liinaa oli 5m löysällä. Mutta tein saman virheen kuin viimeksi... Vikalle sadalle metrille minun olisi pitänyt muistaa viljellä sitä lihapullaa hyvin koska ote vähän herpaantuu, ei jaksa, ei viitsi jne. Hyvin koira kuitenkin teki töitä loppuun asti ja yritin olla puuttumatta muuhun kuin, että eteenpäin ei mennä ellei nenä tee töitä.

Saa kyllä olla tosi tyytyväinen päivän jälkitreeniin.

Iltapäivällä kävin kentällä veivaa tottista. Tehtiin hauska treeni; eli piilonkiertoja, a-noutoa (onnistui! en ole pilannut tätä liikettä, jee!), eteenmenoa, luoksetuloa. Kaikkea sellaista nostattavaa ja hauskaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti