tiistai 26. marraskuuta 2013

Hups.

Oltiin viime sunnuntaina treenaamassa "perusporukan" kanssa. Kävin ajamassa Briolla nurtsijäljen ensin yksin (meni hyvin) jonka jälkeen ajoin treenipaikalle. Ehdin astua autosta ulos kun jo pyydettiin apparoimaan. Siinä sitten hetsasin ja heiluin tyynyn kanssa niin näppärästi, että kaverin koiran kulmahammas repäisi huulen auki. Ei sattunut vaikka hieman vuotikin mutta treenikaverit oli sitä mieltä, että pitää tikata eli suunta päivystykseen.

Sain yhden tikin pitämään "lovea" kiinni ja antibioottikuurin. Ei edes sairaslomaa ;)
Ei muuta kuin lääkärille kiitosta ja ovesta ulos. Oltiin takaisin treenipaikalla puoli tuntia myöhemmin eli koko episodiin meni n. 40 min. Ehdin vielä valoisaan treenata molemmat omat koirat ja yrittää naureskella suu kiinni sillä kaikki mikä "levitti" tuota ylähuulta sattui aivan julmetun paljon.

Nyt tikki on kiinni loppuviikon joten eiköhän tämä tästä.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Motivaatiojälki

Pennun ja syyspimeyksien takia on jäljet jäänyt aika vähäiseen. Viimeksi kävin metsässä melkein pari kuukautta sitten ja tässä välissä olen ajanut yhden nurtsijäljen. Ollaan oltu ihan hissukseen.

Nyt kun lunta ei kuitenkaan edelleen ole maassa niin päätettiin kaverin kanssa lähteä metsään. Poljin 250m seitsemällä purkilla.

Tällä kertaa päätin ajaa jäljen lyhyellä hihnalla. Jumi on saanut ajaa koko syksyn irti mikä on nostanut koiraa mutta hallintaa ei juuri ole ollut. Nyt roikuin perässä kuin märkä rätti mutta ai että... Koira oli tiiviisti jäljellä, keskittyi hyvin ja ajoi innolla. Nosti kaikki seitseämän purkkia josta tosin yhdestä (jonka oli haudannut maahan märkien lehtien alle) ajoi yli. Minäkään en sitä huomannut ennenkuin sattumoisin astuin sen päälle > koira kuuli äänen ja ilmaisi purkin.

Tosi kiva jälki kaikenkaikkiaan ja jos tämä nyt oli kauden vika jälki niin ei haittaa, tästä on hyvä jäädä lomalle.

Pentu teki myös nurtsijäljen ja on kyllä kovin taitava ja innokas. Minun täytyy kiinnittää huomiota siihen miten namitan askeleet (sekä kantapää, että varpaat) kun tällä hetkellä olen namittanut vain kantapäät ja se selvästi vähän harhailee. Annettakoon se kuitenkin vielä anteeksi, tyyppi on kuitenkin vasta 14 viikkoa...

torstai 21. marraskuuta 2013

Ylpeä isi ❤

Villa Vappulaan syntyi viime yönä kuusi reipasta kaveria. Marsujen sukupuolijakauma on neljä urosta ja kaksi narttua. Jumi-isä on jälkikasvustaan ylpeä ja toivoo, että kaikista kuudesta kasvaa reippaista amstaffin-alkuja.

Vasemmalla oleva valkealaikkuinen on uros, keskellä oleva paidi on narttu ja loput punaiset sitten narttu ja uroksia.
 

tiistai 19. marraskuuta 2013

Hanhipaistia

Olin rauhallisella remmilenkillä (huom! koirat oli hihnassa). Kävelin siinä rannalla jalkoja laahustaen, takana pitkä työpäivä ja tuhat ajatusta pyöri mielessä. Koirat sinkoili sinne sun tänne ja haisteli maata, söi hanhenpskaa ja tuhosivat keppejä.

Siinä kävellessä huomasin yhtäkkiä, että Jumi sai vainun (häntä nousee selän päälle, alkaa heiluu ihan hulluna ja nenä viistää maata). En ajatellut siitä sen enempää kunnes seuraavassa hetkessä se dyykkas suoraan puskaan. Olimme sellaisessa kohtaa jossa ei ole valaistusta tienvieressä joten ehdin nähdä vaan, että jokin liikahti ennen hyökkäystä. Tästä päättelin, että koirani suussa on eläin.

Koska omistaja on lännen nopein, nappasin alta aikayksikön Jumin hihnasta kiinni ja vedin takajaloillaan riehuvan koiran pois saaliltaan. Tajusin, että sen kitusissa oli ollut kanadanhanhi. Hanhi virkosi ja lähti siitä aika vikkelään molempia läpysköitä ja kahta siipeä käyttäen vesipintaa pitkin karkuun. Katselin jonkin aikaa perään, että vaikutti ihan hyvinvoivalta ja selvisi säikähdyksellä. Oletan, että tyyppi oli ollut suht rauhallinen (tooninen liikkumattomuus?) siellä Jumin suussa ja koirakaan ei näin ollut purrut kunnolla.

Loppu hyvin kaikki hyvin siis. Jumi jäi tällä kertaa ilman saalista mutta olisitte nähneet minisinipossun ihailevat katseet ja mielistelyn tapahtuman jälkeen. Jumin starapisteet nousi ehkä 1000% pikkukoiran silmissä. Loppulenkki mentiin sitten täydessä saalistiltissä, koira ruikuttaen merelle päin kadonnutta paistia.

torstai 14. marraskuuta 2013

Ensimmäinen rokotus

Keskiviikkona oli Brion ensimmäinen rokotus. Kävin paikassa jossa en ole aiemmin asioinut, Ahma Eläinklinikalla. Toimenpide oli toki nopea ja kivuton, Brio todettiin reippaaksi ja hyvinvoivaksi nuoreksi mieheksi. Painoa oli 11,2kg (ja ikäviikkoja 13).

Puhuttiin tuon pentusen passista hetken.. Briollahan on Hollannin EU-passi joka eroaa aika paljon suomalaisten EU-passista. Siinä on ensin se "virallinen" osuus, eli rabies-rokotteet, madotukset yms. Sen jälkeen keskiosiossa on selitettynä eri kohdat ja passin lopussa löytyy ns. "epäviralliset" rokotteet, eli Suomessa kolmois- ja nelosrokotteet. Siinä on myös klinikkakäynnit (yleisvointi, huomautettavaa, paino yms). Olisin halunnut vaihtaa passin suomalaiseen koska en vaan tajua tuota ideaa mutta herra eläinlääkäri sai minut vakuuttuneeksi siitä, että Hollannin passi on huomattavasti fiksumpi kuin meidän vastine täällä. Joten olen ja elän sen passin kanssa.

Ei paljon painanut rokotus minisinipossulla. Kun päästiin kotiin alkoi hirveä ralli velikullan kanssa...

torstai 7. marraskuuta 2013

Hukkaan heitetty dobo

Aiemmin syksyllä ilmoittauduin DOBOn jatkokurssille taas Jumin kanssa. Harmi vaan, että en siinä vaiheessa tiennyt, että minulla on kurssin alkaessa minisinipossu joka vie kaiken energian meistä molemmista.

Kurssin kesto oli viisi viikkoa josta olimme paikalla Jumin kanssa kaksi kertaa. Ihan hukkaan heitettyä rahaa ja harmittaa pirusti. Kummallakin meistä on älykivaa siellä tunnilla (harkitsen vahvasti nyt pallon ostamista) mutta aikataulu-ongelmat, koiran väsymys ja matkat estivät osallistumisen.

Ne kaksi kertaa kun ehdittiin käymään oli kuitenkin ihan äärettömän hauskaa. Koira kehittyy silmissä ja sen mielestä pallolla pomppiminen on selvästi hauskaa puuhaa. Pitääkin ruveta kirjoittelemaan joulupukille josko se toisi Jumille DOBO-pallon joululahjaksi :)

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tarto 1-3.11

CACIBin metsästys jatkuu.
Laiva lähti perjantaina illalla klo 21 koska reissukumppani joutui olemaan iltaan asti töissä. Oltiin siis puolenyönaikoihin Tallinnassa ja siitä lähdettiin sitten kohti Tartoa Perillä majatalossa olimme kolmelta yöllä (!) eikä onneksi väsyttänyt yhtään...

Onneksi kehät lauantaina oli vasta puolenpäivän jälkeen. Herättiin, käytiin kaupassa hakemassa jotain ruokaa (siis Virossahan mikään ei ole auki enää yöllä...) ja käytettiin koirat. Puolenpäivän aikoihin lähdettiin kohti näyttelypaikkaa (joka oli peräti 3km meidän majapaikasta).

Halli oli äärettömän ahdas ja kuuma, kehä liukas ja koko fiilis tosi ahdistava. Tuomari oli valkovenäläinen ja kilpakumppanit venäläisiä joten suurempia tuloksia en odottanut. Ei niitä tullutkaan... ERI3 /4.

Sunnuntaina tuomari oli irlantilainen ja odotukset oli vähän korkeammalla ja ehkä siksi pettymyskin suurempi kun Jumia lätkäistiin EHlla...  Oli muuten ensimmäinen valioluokan EH ja pitihän nyt sitten Viroon asti juosta se hakemaan. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Laiva oli vaihdettu jo aiemmin viikolla aikaisempaan ja kotona oltiin jo seiskan aikoihin. Minisini-possu oli hoidossa kaverilla ja siellä olivat puuhastelleet koko viikonlopun. Kävivät mm. ottamassa seisontakuvia kaverista. Ei se hassumpi ole vaikka itse niin sanonkin.