perjantai 23. tammikuuta 2015

Brio ja portti

Hyvä, että ostin portin notta koirat pysyisi omalla puolellaan :D

 Nuoremmat kissat pääsis yli mutta tuo vanhin otus (kymmenvuotias) ei enää hyppää reilua metriä. Jumi ei pääse tuosta läpi, sillä on liian rehevä etuosa... Ja kun koirat ottaa tänne "virallisen" asunnon puolelle niin ei ole mikään kiire takaisin joten luukkukin saa olla auki ilman Brion kulkemista eestaas. Ainoastaan kun koirat suljetaan "kissahuoneeseen" niin tulee kiire pois... Joten suosittelen pohtimaan vakavasti jos meinaa tuon portin ostaa ja omaa pienen koirarodun sillä luukku on todella iso - niin iso, että siitä mahtuu puolitoistavuotias amstaffi.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Back on Track sadeloimi toppauksella

Nyt on uudet täkit ollut sitten käytössä viikon verran (suurinpiirtein).
Tilasin BOT-loimet Petenkoiratarvikkeesta kun olivat sopivasti alennuksessa (taitavat edelleenkin olla). Loimet tuli nopeasti ja innosta puhkuen vein ne kotiin sovitettavaksi.

Takit ovat ohuet mutta silti selvästikin lämpöä pitävät. Sain molemmille koirille sovitettua oikeat mitat kiristysnauhoihin ja vatsakappaleeseen. Siinä sovittelussa sitten huomasin "thö jutun" jota en ollut tajunnut takkeja ostaessa: Niistä puuttuu häntäreikä!
No, hätä ei ole tämännäköinen - koiraloimessa (joka on muuten samanlainen) se häntäreikä oli eikä se sovittaessa tuntunut istuvan (jotenkin häntäreiän ja niskan välinen kappale jäi aina liian lyhyeen) joten minun matalahäntäisiä kavereita häntäreiän uupuminen ei haitannut mutta olisi toki harmittanut mikäli olisin kahden pystyhäntäisen omistaja - häntäreikä kun on ollut aika oleellinen osa BOTin istuvuutta.

Ei muuta kun takit päälle ja lenkille. Ensimmäinen huomioitava asia mielestäni on istuvuus. Vanhana hevostyttönä minua on alusta asti kismittänyt koirapuolella takkien huono istuvuus liikkeessä. Tämän takia Pomppa (jossa etuosa antaa myöden liikkeille) on ollut kovassa huudossa meillä mutta nyt päädyin BOTin takkiin ihan sen lämmönpidon takia. BOTin verkkoloimi ei ole ikinä istunut kummankaan koiran päällä vaan liikkeessä se valuu aina taaksepäin joko kuristamalla koiraa edestä tai sitten valahtamalla rinnusten alle. Joten needless to say, olin vähän skeptinen tämän sadeloimen kohdalla.

Onneksi olin väärässä - loimi pysyi hyvin päällä lenkillä. Siinä on vatsakappaleen kohdalla kaksoiskiinnitys > tarra + lukko ja en tiedä mistä se kangas on tehty mutta se ei hievahdakaan. Toki se vatsakappale tulee turhan taakse uroksia ajatellen mutta ei siinä muuta kun, että muistaa tarkistaa pistoolin paikan kun pukee takin päälle. Ennenkuin tarpeet oli tehty en laittanut lenkkejä jalkojen ympärille ja silloin takki nousi hetkittäin kun häntäkin tuuppasi nousemaan välillä. Vatsakappaleen ansiosta takki kuitenkin asettui hyvin itsekseen vaikka hetkellisesti oli pylly paljaana. Ei tarvinnut siis ruveta korjailemaan kesken lenkin.

Kun päästiin koirapuistoon (kyllä, kavereiden kesken käydään sellaisissa) niin laitoin varmuuden vuoksi jalkaremmit. Ne ja vatsakappale piti takin täysin paikoillaan jopa riehuessa / hyppiessä / kieriessä. Ei tarvinnut repiä takkia eteenpäin tai korjailla takin asentoa mitenkään.

Back on Trackin sadeloimi toppauksella saa minulta 4/5. Yhden pisteen vähennys johtuu siitä häntäreiän puuttumisesta, se olisi ollut vielä piste iin päälle.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Laiskuutta ilmassa

Talvisin minua laiskottaa ja pahasti.
Typerä lumi on joka paikassa ja typerä pakkanen puree perseestä.

Koirat saavat olla aika paljon talvisin. Tällä hetkellä ei ole edes hallivuoroa jotta voisi siellä pyöriä joten treeneissäkin käydään sään ja lumitilanteen mukaan. Onneksi on kuitenkin ystävät... Ystävät joiden kanssa sopii aamulenkkejä viikonlopulle vaikkei tee sitä vähääkään mieli mennä taapertaa sinne kylmään. Ystävät jotka 5km kohdalla sanoo, että "jatketaan vielä hetki". Ystävät joiden kanssa se alkuun järjettömän pitkä, paska ja kylmä lenkki tuntuu ihan piis åf keikiltä loppujen lopuksi.

Koirat ainakin kiittää näitä ystäviä sillä näiden takia minäkin jaksan raahata tätä jokapäivä läskistyvää ruhoa eteenpäin. Mutta jälkeenpäin oli ihanaa olla taas - koirat saanut juosta sen 9km (+kaikki ekstrakilsat mikä kertyy irtiolon aikana) ja minä sain viettää ihanaa löhöilyä sohvalla koko loppuillan.


Tänään saan kaiken huipuksi hakea koirien uudet rotsit postista. Siellä olisi odottamassa kaksinkappalein toppabotteja (eli topattu sadeloimi Back on Trackiltä). Käyttökokemuksia saatte odottaa ainakin viikon :)

torstai 8. tammikuuta 2015

En ole kukkahattu mutta nyt alkoi rehottamaan

Facebookin Amstaffifoorumilla tuli vastaan henkilö joka kehuskeli sillä, että hänen 13 viikkoa vanha pentu on jo tovin opetettu kävelemään nätisti hihnassa kuristavalla lyhyellä näyttelyhihnalla. Ja jos pentu ei kävele tai alkaa vetämään toiseen suuntaan niin hihnasta nykäistään ja kielletään.

Ei sillä, että olisin itse maailman reiluin koiraomistaja. Tai, että kohtelisin koiriani erityisin silkkihansikkain. Yritän kuitenkin parhaani - luen, opiskelen ja pohdin koirien sielunelämää. Miten opetetaan asioita, mikä kannattaa ja mikä ei, kepin ja porkkanan oikea suhde. Koulutuskuntia on yhtä paljon kun on kouluttajia mutta itse suosin ja yritän pysyä vaatimisen ja pyytämisen välimaastossa, sellaisessa JingJang -tilassa. Yhtä asiaa painotan silti aina kun autan muita tai opetan omille koirille uutta:

Opeta ensin, vaadi sitten.

Monet vaatii ensin - myös tässä 13 viikon pennun koulutuksessa.
Karrikoidusti se tarkoittaa, että menet koulutuskentälle ja anna koiralle selkään kunnes se suorittaa oikein. Silloin paine loppuu. Eli koira oppi itsestään mutta negaation kautta > älä tee sitä (kipu), älä tee tuota (kipu), älä mene sinne (kipu). Ja kun koira kun ihmeen kaupalla tekee oikein ei tule kipua. Se tuottaa koiralle kipua henkisesti, fyysisesti ja on minusta väärä tapa suhtautua kouluttamiseen. Olen nähnyt koiran jolle tuotettiin nimenomaan tällaista kipua kun haluttiin sen seuraavan ihmistä ja lopputulos oli, että kun kipu loppui koira juoksi mahdollisimman pitkälle omistajasta kun suinkaan mahdollista. Jos olisin ollut sen omistajan kengissä olisin katsonut pitkään peiliin.

Minä ja Jumi joskus vuonna 2012(?)

Minun usko on vahvasti siinä opetuksessa. Kerro mitä haluat koiran suorittavan. On ollut ällistyttävää huomata miten vähän uskoa omistajilla on omiin koiriinsa opetuksen suhteen: "ei se tajua" / "emmä usko et se tekee" / "tuo on tyhmä kun saapas oon yrittäny".

Esimerkkinä maahanmeno. Ei sitä koiraa tarvitse painaa maahan, ei namittaa jalan alta eikä edes fyysisesti kampittaa. Ota nami käteen, näytä sitä koiralle (olettaen, että koira on siitä kiinnostunut) ja sulje käsi kuppina lattiaa vasten niin, että koira pääsee haistamaan namin muttei syömään sitä. Odota kunnes menee maahan ja jos meinaa mielenkiinto hiipua niin hetsaa namilla mutta älä syötä sitä. Kun koira tajuaa laskea sen perän siihen maahan niin avaa käsi ja palkkaa heti. Toista sama harjoite useamman kerran (useampi kerta = ainakin 100 toistoa). Pikkuhiljaan kun liike vahvistuu niin voit liittää siihen tapahtumaan käskyn. Käsky on kertova käsky (eli kun koira menee maahan käsky kertoo mitä se koira on tekemässä). Kun toistoja on takana tuhansia niin koirasi (mikäli koulutus on tehty oikein) tietää mitä siltä odotetaan kun sanot käskyn. Ja vasta tässä vaiheessa voit alkaa vaatimaan. Vaatiminen on sitten koulukunnasta riippuva - eli vaaditko pakotteiden kanssa vai ilman.

Pakotteista voisin kirjoittaa esseen mutta nopeasti avattuna se on (oikein tehtynä!) toiminto josta koira tietää saavansa palkkaa. Koiralle tässä(KIN) tapauksessa opetetaan nostattava pakote, eli esim. nyppäys hihnasta. Nyppäät hihnassa ja koira tuottaa toiminnon sinua kohti (aluksi katseen nostaminen / kontaktin otto riittää) ja palkkaat siitä. Pikkuhiljaa koira oppii ymmärtämään, että nyppäys tarkoittaa aktiivisuutta ohjaajaa kohti jolloin siitä irtoaa palkka. Se, että mennään kentälle repimään sitä koiraa ilman, että opetetaan mitä se repiminen tarkoittaa ei tuota tulosta. Tai tuottaa todennäköisesti laskevan pakotteen (eli passivoi koiran koska paska ihminen).

Palataakseni alkuperäiseen asiaan. 13 viikkoa vanha pentu ei taluteta näyttelyhihnassa. 13 viikkoa vanhalla pennulla on edelleen kova laumavietti ja se voi joko kulkea vapaana tai pennuille tarkoitetussa leveähkössä pannassa. Ei ole mitään järkeä tuhota se suhde siihen koiraan aloittamalla vaatiminen ja pakottaminen ennenkuin koira on opetettu toimintoon.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kaksi tapaa

Koirani ovat malliesimerkki siitä miten aina löytyy useampi tapa ratkoa sama ongelma... Aina mä parjaan tuon pienemmän aivokapasiteettiä. No nyt todistetusti siltä löytyy hetkittäin enemmän aivosoluja kuin vanhemmalta täysituholta joka ei vaan pysähdy pohtimaan hetkeksikään. Nämä älypelit on muuten oiva tapa viihdyttää koiria kun ulkona paukkuu pakkanen eikä kiinnosta sitä vähääkään mennä sinne palelemaan.