Kesäviikonloppu

PikkuSavi tuli hoitoon perjantaina iltapäivällä ja siitähän se riemu repesi. Koirat oli sekopäitä ja riehui koko illan, pentu ei ollut ikinä nähnyt kissoja joten sekin oli ihan mielenkiintoista... Perjantai-ilta meni siis pitkälti kotona sohvalla.

Lauantaina kävin aamusta heti uittamassa koiria ja juoksuttamassa niitä pitkin peltoja. Sain upotettua siihen ulkoiluun useamman tunnin, oli niin muikea keli olla ulkona. Illaksi mentiin Taliin treenaamaan. Jumille tehtiin turhautumisia seuraamisessa; heti kun laski katseen tai katsoi muualle koira pysäytettiin apparin toimesta ja mä "lähdin pakoon", kutsuin ja hetsasin koiraa. Saatiin todella kivaa seuraamista esille, hyvin tahdikasta ja nättiä. Tätä täytyy jatkossakin tehdä.

Sunnuntaina käytiin taas aamusta uimassa ja sit oli vähän asioiden hoitamista, pennun kotiuttamista ja koko pitkä päivä vedettiin sitten sikeitä sohvalla. Illalla mentiin peltojäljelle. Pelto oli ajettu niin, että heinä oli jätetty pellolle. Lisäksi koko pelto oli kärventynyt. Tiesin, että alusta on haastava koiralle ja eteenkin kun Jumi oli selvästi väsynyt viikonlopun riehumisista.

Päätin kuitenkin kaivaa verta nenästä ja poljin 300m jäljen jossa viisi purkkia, viisi keppiä ja pari kulmaa. Jälki meni ihan ok, selvästi oli motivaatio-ongelmia koska alusta oli haastava ja olisi mielellään ottanut ilmavainulla. Nosti kuitenkin kaikki purkit ja neljä keppiä. Yksi keppi jäi lyhyellä sivulla ja en tiedä miksi koska oltiin kyllä jäljen päällä. Vikan suoran kohdalla oli purkki, keppi, purkki ja siihen keppiin tullessa koira oli jäljeltä ~50cm oikealla. Bongasi kuitenkin kepin ja kävi noukkimassa sen. Pieniä iloja :) Sen jälkeen olikin pikkukoira IHAN poikki... 

Itse olen ollut ahkera ja vähän levittänyt verkkoja taas mahdollisen pennun suhteen. Katsotaan...

Miltä koirani näyttäisi typpänä

Saiskos olla metsäjälkeä kepeillä?

No ei kauan pitänyt tuo treenitauko. Tuli tarjous jälkiseurasta niin minähän menin. Päätin, että poljen kaksi lyhyttä jälkeä ja laitan kepit. Kertaakaan ei tänä vuonna olla tehty metsäjälkeä kepeillä ja muutenkin metsäjälkeä todella vähän.

Eka jälki oli vajaa 100m ja 7 keppiä, loppupalkkana ruokarasia. Muurahaisia oli ihan pilvin pimein (sain mm. kaksi puremaa kun kävelin jäljen). Jäljellä koira otti selvästi kipinää niistä muurahaisista ja teki oikein pahaa katsoa kun toista purraan nenästä. Kaikki kepit se nosti, ihan viimeinen oli sen verran lähellä tietä, että otti häiriötä ja siinä jouduttiin hetken miettimään mitenkä sitä edetään. Huomasin muuten, että kun naru menee jalkojen välistä on meno paljon keskittyneempi kuin narulla suoraan pannasta jolloin koira lähtee lähinnä juoksujalkaa jäljestämään.

Toka jälki oli todella lyhyt, ~30m ja 5 keppiä. Neljä keppiä nosti mutta se oli ihan oma moka. Lähetin janaa pitkin niin, että eka keppi jäi aloituspisteen ja janan väliin. Kaikki muut kepit nousi innolla ja loppupalkka taas maahankaivettu ruokarasia.

Ensi kerralla ajattelin tehdä yhden lyhyen keppijäljen ja pidemmän (600m) metsäjäljen jossa metsäjäljellä olisi pelkät ruokarasiat.

Koira ja sen kissanpennut

Hiljaiselo on joskus hyvä elo

1½ viikkoa eikä yhden yhtäkään treeniä. Ei tottista, ei hakua, ei jälkeä. Olen ollut kipeä (ts. tulossa kipeäksi) ja ollaan koiran kanssa lähinnä heitelty palloa ja käyty lenkillä. Eilen tehtiin pitkästä aikaa kunnon reilu 10km lenkki - oli jotenkin tosi vapauttavaa päästä itsekin liikkumaan vaikka tänään siitä maksan.. niiskniisk.

Mitään erikoisempaa ei olla tosiaan tehty, peruselämää ja viime viikonloppu en jaksanut edes naamaa näyttää ulkona. Vähän kävi koiraa sääliksi mutta kun ei jaksa niin ei pysty.

Sen verran olen sentään saanut aikaseksi, että varasin koiralle hieronnan. Ikävä vaan, että fyssarilla on niin kiirettä, että ensimmäinen vapaa aika oli vasta elokuun loppupuolelle. Ja maksoin / ilmoitin itseni ja koiran kahdelle loppusyksyn leirille JA ilmoitin koiran ainakin kuuteen näyttelyyn... Ai miten niin tylsää kipeenä? :) No tulipahan ilmottua ja maksettua voittaja kaikille päiville eikä tarvitse miettiä myöhemmin mistä sitä rahaa pitäisi siihen tahkoa.

Tulevana viikonloppuna tulee sitten hieman koiraseuraa Jumille. Saadaan pikkupentu kylään viikonlopuksi... Mulla on ihan jäätävä pentukuume tällä hetkellä ja todellakin toivon, että viikonloppu pennun kanssa rokottaa tätä kuumetta sen verran ettei tee yhtään mieli pentua enää... Kaiken huippu on, että löysin yhden pennun jonka pärstä vaan puhuttelee. Sen vanhemmat on ihan järkyttäviä (luonne ei ulkonäkö) ja mä en ollenkaan ole varma, että haluanko sellaisista vanhemmista pennun. Mutkun se on niiiiiin söpö!

Autokin pitäisi katsastaa ja yritän siirtää sitä niin paljon kun mahdollista koska en ole yhtään varma, että se menee läpi. Jos ei mene läpi niin tulee itku seuraavan kerran kun pitäisi päästä treeneihin ja kaikki treenikaverit asuu ihan eri paikassa. Bussillahan mä en kulje - ainakaan treeneihin. Pitää nyt vaan reipastua ja viedä se mun mini-ruohonleikkuri katsastukseen...

Taistelukoirat Tanskan tyyliin

Minusta on kovin absurdia, että keskustelu tappaja- ja taistelukoirista (brrr, että mä vihaan noita nimityksiä) vaan yltyy kohdistuen ainoastaan tiettyihin rotuihin. Rakkaat naapurimaamme Tanska ja Norja ovat jo aikapäiviä sitten kieltäneet mm. amstaffin maastaan. Mutta paljonko se hyödytti?

“There is no such thing as a problem breed. However, there is no shortage of 'problem owners'.." - Cesar Millan 

Tanskassa kiellettyjen rotujen listalla on tällä hetkellä 13 rotua. Näitä rotuja tai niiden sekoituksia ei saa kasvattaa, omistaa tai tuoda maahan:

• Pit Bull Terrier
• Tosa Inu (Japanese Fighting Dog)
• American Staffordshire Terrier
• Fila Brasileiro
• Dogo Argentino
• American Bulldog
• Boerboel (South African Mastiff)
• Turkish Kangal
• Central Asian Ovtcharka
• Caucasian Ovtcharka
• South Russian Ovtcharka
• Tornjak
• Sarplaninac

Jotta asiat ei mene ihan mutuksi niin tarkastellaan Fair Dog:in tekemää raporttia jossa he vertailivat koirien puremia 12kk ennen rotukieltoja sekä 12kk rotukieltojen jälkeen.

Kerätyn materiaalin perusteella koirapuremat jotka kohdistuu ihmiseen oli lisääntynyt 67 > 107 (60% nousu). Koira-koira -puremat lisääntynyt 75 > 117 (56% nousu), koirapuremat muihin eläimiin 21 > 24 (14% nousu) ja kuolemantuottamukset 23 > 30 (30% nousu)*. Kaikenkaikkiaan koirapuremien tilasto nousi 186 > 278 - 49% nousu.

*Raportti ei erittele kuolemantapausten kohteet (ihminen, koira, muu eläin) joten oletusarvoisesti tuo määritelmä kattaa näitä kaikkia kolmea.

Purematapauksissa ennen rotukieltoa 6.5% oli sittemmin rotukieltoon joutuneiden koirien tekemiä. Rotukiellon jälkeen tämä numero laski 4.3% kun taas ei-rotukiellossa olevien rotujen purutilastot nousi.

Listakärki ei ole kokenut suurta muutosta purutilastoissa ennen rotukieltoja vs. rotukieltojen jälkeen. Rotukieltojen jälkeen top kolmoset ovat Saksanpaimenkoira (sakemanni - joka piti listakärkeä myös ennen rotukieltoa), Rottweileri ja sekarotuiset.

Miten vastaa Tanskan hallinto? Haluavat lisätä 12 muuta rotua rotukieltoon. Voiko olla enemmän  välinpitämätön tosiasioille tai tehdä typerämpää vastaiskua? Tämä tarkoittaa, että moni tanskalainen koira saa karun lopun elämälleen. Poliisilla on oikeus riistää ihmiseltä koira ja koiralta henki mikäli tämä edustaa rotukiellossa olevaa rotua tai on sekarotuinen (omistajan pitää pystyä todistamaan koiran olevan ei-rotukiellossa olevien koirien pentu DNA-testillä).

Miten saisi päättäjät ymmärtämään, että koiraa ei ole rotuun katsomista. Se ihminen joka tarvitsee koiran egon jatkeeksi ottaa kielletyn Pittbullin sijasta Rottweilerin, kun rotikka kielletään otetaan Labradorinnoutaja ja kun se kielletään otetaan joku pikkuterrieri. Kaikki rodut ovat herkkiä puremaan tai hyökkimään kun hihnanpää ei osaa lukea koiraa, ei kouluta koiraa eikä jaksa vaivautua koiransa takia. Ei se koira aloita puremista siksi, että sattui syntymään pittbullina tai vaikkapa sakemannina.

Syy purematapauksiin löytyy melkein poikkeuksetta ihmisestä - siitä narun toisesta päästä. Minä olen löytänyt melkein täydellisen harrastuskaverin amstaffista ja toivon todella, että päättäjät eivät ummista silmiään tosiasioista ja kiellä tätä ihan mahtavaa rotua. Koira on koira ja toimii koiran tavoin oli sen rotu mikä tahansa. Koira on kuin peili omistajastaan ja kaikki virheet koirassamme ovat meidän joko tiedostettuja tai tiedostomattomia vahvistuksia käyttäytymiselle.

Kannetaan vastuu yhdessä ja tehdään koiristamme yhteiskuntakelpoisia oli ne mitä rotua tahansa.
Auta Tanskaa, käy allekirjoittamassa adressi.

Taitava jälkikoira

Käytiin sunnuntaina aamulla ajamassa peltojälkeä taas. Nyt keskityn pelkästään ilmaisuun ja jälki oli sen mukainen. 60m pitkä, 5 keppiä, 2 kulmaa ei nameja. Jäljen lopussa purkki jossa lihapullia. Jälki ehti jäähtyä ~30 min eikä ollut yhtäkään namia.

Lähti tarmokkaasti jäljelle ja hieman joutui toppuuttelemaan. Kaikki kepit nousi äärettömän hienosti, keppien palkkausta joudun vaan hiukan vielä miettimään. Tuntuu, että se paras olisi se itse kepin syöminen mutta pallo/namipalkalla yritän sinnikkäästi voittaa kepin pureskelun... Molemmat kulmat teki erinomaisesti ottaen huomioon, että kyseessä oli Jumin ehkä toiset ikinä olevat kulmat ilman namivahvistuksia.

Todella taitava pikkuporsas ja sai ohjaaja olla tyytyväinen. Nyt samaa harjoitusta muutamaan otteeseen ja sit pidennetään jälkeä vähän.

Karhutesti

Jumi kävi testaamassa rohkeuttaan karhua vastaan. Facebookista löydät täältä lisätietoa karhu- ja susitesteistä. Jumi sai hienon diplomin ja kaavakkeen sen toiminnasta. Kiitosta se sai siitä, että nosti karhun hajun heti ja alkoi etsimään hajun lähdettä sekä siitä, että koira vie karhun pois minun luota. Tarkoituksella vai ei sitä en tiedä :)

Olin melko varma, et koira lentää perseelleen naurusta kun näkee karhun mutta aika tosissaan se kyllä tuon elukan otti. Johtunee varmaan siitä karhunpaskasta ja siitä, että karhu toki itsessään haisee ihan karhulle vaikkakin liikkuu oudosti nykien pyörien päällä.

1. KOIRAN REAKTIO HAJUJÄLKEEN

• Voimakas
• Lähtee jäljelle
• 2. REAKTIO NÄHDESSÄÄN PEDON
• Siirtyy omistajan sivulle mutta on tarkkaavainen
• Aloittaa haukun heti
• KOIRAN TOIMINTAKYKY PEDON LIIKKUESSA
• Keskitasoa
• Rohkeus keskitasoa (ajoittainen kontakti)
• 4. TAISTELUTAHTO
• Keskitasoa
• 5. VÄISTÖLIIKKEET/KETTERYYS
• Keskitasoa

Amstaffien ja staffien harrastuspäivä sekä treenit

Kävin lauantaina päivällä Amstaffien ja staffien harrastuspäivillä. Osuin jotenkin juuri sellaiseen kohtaan, että mitään tapahtumaa ei ollut tarjolla ja mätsärinalkuunkin oli useampi tunti. Hengailtiin siinä sitten tuttujen kanssa ja satuin näkemään pallonpaimennusta. Oli hauskannäköinen laji ja tuli fiilis, että jos joskus tuntuu ettei harrasteta tarpeeksi Jumin kanssa niin tuo on laji jota voisin kokeilla.

Iltapäivällä suuntasimme treeneihin Taliin. Olimme peräti viisi vai kuusi koirakkoa paikalla ja tehtiin pari kierrosta. Ekalla kierroksella Jumin kanssa tehtiin piilokiertoja, A-estettä, ja leikkimistä. Tokalla kierroksella piilonkiertoja, hyppyestettä, noutoa ja vähän seuraamista sekä eteenmenoja. Oli hyvä treeni ja hyvällä mielellä lähdin kotiin illalla.

Pikkukaveri

Käytiin treffaa Savia torstaina. Pienenpieni amstaffinalku oli Jumin mielestä aika epäkiinnostava koska sen kanssa a) ei voi painia b) sitä ei voi panna c) se roikkuu poskissa ja korvissa. Eteenkin kun tarjolla oli meri ja uimista... Parkkipaikalla kuitenkin vanha äijäkin heltyi painimaan pikkukoiran kanssa ja oma pentukuume senkun kasvaa...

Hakuilua

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa taas hakutreenit. Oltiin Vantaalla, kehä kolmosen kupeessa jossa maasto oli melko avaraa ja vähän huonosti piiloja. Rata oli ~200m x 40m.

Olisin halunnut tehdä hajumuistijälkiä mutta tuuli oli niin olematon, että päädyin harjoittelemaan pistojen suoruutta koiran kanssa. Jumilla oli neljä maalimiestä, eka maalimies verkon alla 15m syvyydessä. Ääniapu ja lähetys keskiviivalta. Löysi nopeasti ja meni suoraan.

Toka maalimies ~25m syvyydessä, ääniapu ja lähetys keskiviivalta. Löysi nopeasti ja suht suoraan.

Kolmas maalimies verkon alla pusikossa. Ääniapu ja lähetys keskiviivalta. Ei löytänyt ja jäi pyörimään ympyrää. Lähti tarkastamaan alueen laajemmin ja kutsuin pois. Uusi ääniapu ja uusi lähetys. Koira taas oli hukassa, jopa niinkin paljon, että pysähtyi hetkeksi kokonaan. Sitten kokosi itsensä ja löysi maalimiehen.

Neljäs maalimies ~30m syvyydessä, ääniapu ja lähetys keskiviivalta. Teki täysin suoran piston ja siihen olikin hyvä lopettaa.

Selvästi tuo verkko (ekaa kertaa käytössä) ja seisova ilma oli vaikuttavia tekijöitä. Täytyy myös tehdä jatkossa paljon enemmän piilossa olevia maalimiehiä, juurikin verkoilla ja pressuilla. Jumi ei niitä arasta joten ei pitäisi olla ongelma. Huomaan, että se kovasti etsii silmillään eikä luota nenään noissa ilmaharjoituksissa joten sormet ristiin, että seuraavissa hakutreeneissä tuulee melkein myrskyn lailla, että saisin tehtyä noita hajumuisteja.

Oma piha, oma talo. Unelmaa vai totta?

Kohta se selviää... Saako koirani oman (ison) pihan ja pienen talon. Kerron lisää asiasta myöhemmin ja pitänee varmaan ruveta raportoimaan tännekin sitten remontista jos sellainen on tullakseen. Mutta ei vielä kiljuta ilosta, ensin olisi tarjouksen tekeminen (ja hyväksyminen), kuntotarkastus, jne. Kävin silti fiilistelemässä taloa ja samalla mahdollisen uuden (semi)naapurin kanssa uittamassa koiria.

Pitkä jälki ja ilmaisua

Lauantai-aamu klo 8.45. Pirteä? En ole. Koira? Kuorsaa.
Lauantai-aamu klo 9.15. Katsastan peltoa. Pirteä? En ole. Koira? Kuorsaa edelleen.

Peltosuikaleelle talloin 400m jäljen kolmella kulmalla. Toiseen päähän keppisuoran jossa 5 keppiä ~5m välein.

Aloitin keppinostolla koska se oli meille tärkeämpi. Kaikki kepit nousi, intoa oli enkä mä edelleen ymmärrä mikä sillä koiralla on ongelmana. Miksi ne kepit ei nouse metsäpohjalta kun nurtsi/pelto tuntuu olevan ihan piece-of-cake. Olin jopa unohtaa vikan kepin mutta koira hinkui jatkamaan ja sieltä se kävi poimimassa sen viimeisen kepin.

Varsinaisella jäljellä olin taas kompastua omaan nokkeluuteen. Sain tosi hyvän ajon sinne 300m asti, koira ajoi hitaasti ja rauhallisesti ja liinaa oli 5m löysällä. Mutta tein saman virheen kuin viimeksi... Vikalle sadalle metrille minun olisi pitänyt muistaa viljellä sitä lihapullaa hyvin koska ote vähän herpaantuu, ei jaksa, ei viitsi jne. Hyvin koira kuitenkin teki töitä loppuun asti ja yritin olla puuttumatta muuhun kuin, että eteenpäin ei mennä ellei nenä tee töitä.

Saa kyllä olla tosi tyytyväinen päivän jälkitreeniin.

Iltapäivällä kävin kentällä veivaa tottista. Tehtiin hauska treeni; eli piilonkiertoja, a-noutoa (onnistui! en ole pilannut tätä liikettä, jee!), eteenmenoa, luoksetuloa. Kaikkea sellaista nostattavaa ja hauskaa.

Perjantaitreenit on perseestä

Amstaffin näyttelyseisottaminen ja esittäminen

Ensimmäistä kertaa kun kävin koiranäyttelyissä olisi kuin olisin eksynyt keskelle täysin sekavia puhuvia ihmisiä jotka ryntäilee sinnesuntänne eikä koko hommassa ollut mitään tolkkua. Koiria ravasi kehään, kehässä ja pois kehästä mutta mitään muuta en juuri ymmärtänyt asiasta.

En väitä vieläkään olevani mikään ekspertti mutta onhan noita näyttelyitä tullut kierreltyä jo jonkin aikaa jonka lisäksi olen saanut kunnian esittää oman koirani lisäksi muiden koiria sekä treeneissä, että näyttelyissä. Tämän takia ajattelin pyhittää yhden postauksen näyttelyesiintymiselle.

Seisottamisessa on tärkeää, että koira seisoo omilla jaloillaan ja mielellään mahdollisimman ryhdikkäänä. Näissä kuvissa on vasemmalla kamalassa iässä ja huonolla handlerilla oleva Jumi joka seisotetaan huonosti. Koiralle olisi pitänyt yrittää saada mahdollisimman suora selkälinja (näyttelyhetkellä koira tosin oli aika jäätävässä kasvuvaiheessa). Tämä olisi onnistunut takajalkoja asettelemalla tai ylipäänsä innostamalla koiraa. Kuvassa se näyttää nuupahtaneelta aasilta.

Oikealla on sama koira pari kk myöhemmin Nutron pentunäyttelyssä hyvän händlerin käsissä. Nakkia naama täyteen jos se sen vaatii. Selkälinja on suht suora, koira on ryhdikäs jne.

Yksilöarvostelussa tuomari arvioi koiran rakenteen jolloin on tärkeää itse tiedostaa oman koiransa virheet ja parhaansa mukaan hyvän handlerin tulisi osata nämä peittää (tai ainakin yrittää). Itse pidän perusteena sen, että koira seisoo omilla jaloillaan, ryhdikkäänä ja koiran mielestä touhu on edes osittain mielekästä. Mutta näyttelyyn kuuluu paljon muutakin kuin pelkästään koiran esiintyminen.

1) Valitse vaatteet huolella
Kun aamulla mietit mitä laittaisit kehään päälle niin älä laita sitä pienintä hametta tai avointa paitaa. Minä esim. rakastan pitää auki olevia villatakkeja mutta ne ei sovi kehään koska ne lepattaa ja valuu juostessa.

Eli ei näin: esimerkki 1, esimerkki 2, esimerkki 3

Parhaimpia ovat siis vaatteet jotka ovat siistit (kehtaisit kenties jopa mennä työhaastatteluun niissä), suht tyköistuvat (eli ei lepattele tai valu) ja tarpeeksi peittävät (kun nojaat eteen tissit ei valu paidasta ulos, kun kyykkäät voit tehdä sen rauhassa ilman, että näytät paljasta takamusta koko maailmalle jne). Eli kotona kun sinulla on kehävaatteet päällä, kyykkää, juokse, kumartele jne ja varmista ettei mikään ylimääräinen loista mistään.

2) Siisti koira edeltävänä iltana
Jos koira on likainen niin pese se. Jos koiralla on valkoisia merkkejä niin pese ne vaikkei muuten olisi likainen. Vaihtoehtoisesti amstaffilta voi napsia pois kuonon karvoituksen ja jotkut trimmaa pyörteet. Leikkaa kynnet ajoissa (ei edeltävänä iltana kun kuitenkin onnistut osumaan hermoon ja saat ontuvan koiran). Kunhan koira on siisti niin se riittää minun mielestä.

3) Valitse namit
Älä ruoki koiraa näyttelyaamuna. Voi olla, että joudut vähän hakemaan ruokamäärää ja aikaa jos on näyttelyt seuraavan päivänä (miten koira toimii kehässä ruokittuna vs. nälkäisenä) mutta nyrkkisääntönä se, että mitä nälkäisempi koira kehässä sen parempi. Mutta koiran pitää silti pystyä keskittymään joten jos on epäilystä siitä, että nakki on liian suuri herkku koiralle niin otetaan nappula ja jos koiraa ei kiinnosta ruoka niin kaivetaan ne ankanmaksapullat jostain.

Toinen tärkeä pointti miksi koiran on hyvä olla syömättä näyttelypäivänä on se, että koira saattaa näyttää pulskalta jos on juuri vetäissyt hirveän satsin ruokaa. Tämä toki ei haittaa jos koiran linjat antaa sille myöden mutta jos nyt rehellisiä ollaan niin suurin osa koirista vaan näyttää punkerolta.

4) Harjoittele kotona, esitä näyttelyissä
Älä lähde näyttelykehään kikkailemaan. Harjoittele kotona yksin ja porukassa, vieraiden ja tuttujen kanssa. Ole koiralle reilu, opeta sille hampaiden näyttö ja ehdollista sanalle/käskylle. Esitä koira iloisesti ja pidä hauskaa vaikka jännittää. Älä suutu koiralle.

Minun mielestä ehdottomia nounou-asioita kehässä;
- Koiran nostaminen jalalla (koira istahtaa ja handleri nostaa jalallaan koiran taka-osasta)
- Koiran nostaminen kädellä jalkovälistä / palleista
- Koiran hetsaaminen toisia koiria kohtaan
- Toisen koiran liian läheltä juokseminen
- Yleinen ärtyneisyys ja/tai tiuskiminen/repiminen

Muista käyttäytyä myös näyttelykehässä, onnittele voittajia ja hymyile vaikka vituttaisi. Kiitä koiraa, se ei mahda sille mitään, että tuomari ei välttämättä tykännyt rakenteesta. Mikäli koira haistelee maata tai puuhailee jotain omia voit vain syyttää itseäsi, et ole harjoitellut tarpeeksi.

5) Muista, että kyseessä on VAIN näyttelyt
Niih :)

 

Ei voi kauhalla vaatia...

.. kun on lusikalla annettu :D

Keskiviikkotreenit

Eilen oli treenit taas Hyrylässä. Tehtiin pari kierrosta hyödyntäen Marian oppeja, eli maahan > jännite > haukulle vapautus. Vähän tuntui, että koira on epävireinen (= laiska). Ekalla kierroksella tein pitkiä seuraamisia tarkoituksena, että koira herpaantuu ja vire laskee. Siitä sitten ilma suurempia vippaskonsteja, heti kun tarjoaa kontaktia niin superpalkka. Saatiin muutama todella hyvä onnistuminen.

Tokalla kierroksella tein noutoa. Tajusin viime viikonlopun aikana, että koira ei ole koskenut edes noutokapulaan viimeiseen 6 kuukauteen. Taistelin koiran kanssa hetken kapulasta ja siitä käsky istumaan ja "vedin" koiran asentoon. Siitä palkka. Sen jälkeen koira apparin kanssa pidemmälle, hetsasin kapulalla, jätin kapulan meidän väliin ja käskin. Pientä viilaamista luoksetulossa / asennossa mutta muuten ihan hyvät noudot. Tein myös pari seuraamista josta ajettiin virheeseen ja siitä himmeä palkka.

Tottistreenien jälkeen käytiin ajamassa peltojälki. Jälkipelto oli reilu 30 cm ruohikon peitossa joten mitään nättiä jälkeä ei siihen tullut vaan lähinnä yksi iso vana. Jälkeä oli 300m, 6 kulmaa ja kaksi ~tunnin mittaista harhajälkeä. Harhajäljet oli siellä jäljellä vahingossa mutta hyvin se koira ne tajusi. Olin vielä kävellyt jäljen niin, että hajutunneli olisi mahd. katkeamaton joten se ajoi jäljen kuin juna. Minun pitäisi nyt vaan ryhdistäytyä ja opettaa se ilmaisu...

Maalimiehet haussa

Tiistaina oli hakutreenit. Olipahan treenit... huoh. Enemmän into kuin järkeä varmaan kuvailee meidän menoa parhaiten. Olin päättänyt kokeilla hieman hallintaa metsässä ja juoksuttaa koiraa minun ja maalimiehen välillä.

Kolme maalimiestä, kaikki valmiina. Ekalle pistolle meni kiemurojen kautta mutta löysi. Maalimies palkkasi ruualla, minä kutsuin takaisin, pistin koiran liinaan ja maalimies hetsasi palkalla. Kävin hakemassa koiran ja maalimiehen.

Toka maalimies oli kallion takana. Koira ei löytänyt vaan alkoi tämä kuuluisa höntsäily. Se juoksi ympyrää ja kohelsi enemmän kuin yritti oikeasti hajulle. Lopuksi pyysin maalimiehen antamaan ääniavun. Palkkauksessa sama homma kuin ekalla.

Kolmas maalimies oli todella syvällä, ~50-60m. Jumi teki ekan hallitun piston mutta ei irronnut tarpeeksi syvälle, maalimiehen arvion mukaan kaarsi takaisinpäin vajaa 10m ennen piiloa. Otin koiran takaisin keskilinjalle ja pieni ääniapu ja uusi lähetys. Suora pisto maalimiehelle ja palkkaus sama kuin aiemmilla.

Ensi kerralla on pakko ruveta työstää tuota hajutyöskentelyä. Täytyy toivoa, että olisi suht tuulinen päivä jotta päästään tekemään hajumuistikuvia ja kenties jopa vähän tuulityöskentelyä. Mutta koira oli kyllä niin tyytyväinen taas hakumetsässä ettei tosikaan. Eikä ihme, onhan se siistiä kun metsästä löytyy ihmisiä jotka ruokkii :)

Aamupaskan vaikeus

Oikeasti välillä tekisi aamuisin vääntää koira solmuun johonkin lähimpään puuhun. Mikä siinä on, että juuri ne aamut kun on kiire ja muutenkin myöhässä töistä niin koira panttaa.

Ihan niinkuin tänä aamuna. Minulla on vähän kiire töihin ja valitsen sen toisen aamulenkin niistä kahdesta jotka on vakiintunut aamulenkeiksi. Koira paskoo aina siihen samalle suoralle. Paitsi tietty tänä aamuna. Yleensä jos koira ei tee hätää perinteisellä aamulenkillä niin vien kotiin koska siinä tapauksessa sillä todennäköisesti ei ole edes hätä. Tänään se kuitenkin käveli peräsuoli niin pitkällä, että en tohtinut viedä sitä kotiin vaan kierrettiin vielä toinenkin lenkki. Matkaa tuli yhteensä sen pari kilometriä kun yleensä se lyhyt kilsa riittää.

Siinä sitten kävelet ja kiroilet koiraa joka ei vaan malta pysähtyä paskalle tai hätä "on vasta tekeillä". Eihän koira ymmärrä ihmisen kiirettä eikä se todellakaan auta, että kävelee koiran perässä kiroillen mutta minkäs mahdat... Odotan niin paljon, että pääsen maalle, omalle pihalle niin, että aamuhädät tehdään omassa pihassa eikä tarvitse "käyttää omaa aikaa" niihin aamutoimiin.

Muksat aksat

Jee, taas hyvä treeni alla.
Koira toimi kentällä jälleen hyvin, ei puhettakaan, että olisi sinkoillut mihinkään vaikka meinasi joissain mutkissa aiheuttaa mulle sydänpysähdyksen kun ehdin ajatella, että "sinne se nyt lähti".

Tehtiin ohjausharjoitusta kahdella esteellä ja putkella sekä keppejä. Kepeillä menee vähän pystyssä, en tiedä johtuuko siitä, että on niin kauan aikaa siitä kun viimeksi niitä teki tai, että onko vähän jumissa vai mikä. Ohjaamalla sain kuitenkin matalaa kulkemista. Hyppyharjoitus meni hyvin ja vielä paremmin kun sain ohjeita mitä linjoja kannattaa seurata ja miten koira kannattaa ajaa esteelle niin, että tekee tiukan käännöksen. Vitsi miten siistiä :)

Kotona ollaan siirrytty täysin käsiruokintaan, eli kaikki ruoka koiralle tulee minun ja tekemisen kautta. En ajatellut käyttää ruokaa vireen rakentamisessa mutta mielestäni koiran on hyvä ymmärtää, että tekemisen kautta minulta saa sen palkan. Ketjutus on oikea kun koira ymmärtää, että tekemällä minulle jotain saa se minulta jotain. Lisäksi saan luvalla hinkata ihan perusteknisiä asioita kuten luoksetuloa, kapulanpitoa ja sivulla pyörimistä. Miten siistiä! :)

Tottelevaisuutta Hyrylässä

Maria tuli jälleen kerran vetämään meille "tottispäivää" eli katsomaan miten ollaan päästy eteenpäin (tai ainakin toivon mukaan päästy eteenpäin). Maria on käynyt jo pari kertaa aiemmin katsomassa meidän perään, lokakuussa viime vuonna sekä tämän vuoden helmikuussa.

Tällä kertaa hiottiin kentälle tuloa. Olen Jumin opettanut haukulle mutten ollut koskaan ajatellut haukkua palkkana vaan liikkeenä. Nyt tehtiinkin maahanmeno josta vapautus haukulle ja se vaan toimii. Koiralla selkeä toimintamalli mitä sen pitää tehdä ja alkoi jo nostamaan itseään sen verran hyvin, että lähti ryöstämään haukulle. Eli tätä jatketaan ehdottomasti.

Seuraamisessa oli hyviä pätkiä ja minun tulisi olla iloinen koirasta jolla on ihan hyvä seuraaminen eikä aina vaan vaatia enemmän. Totuus on ettei amstaffin ja malin seuraaminen kuuna päivänä ole sama asia eikä siitä tule sama asia vaikka voissa paistaisi. Eli rennompi ote siihen hommaan ja lupa tyytyä koiran suoritukseen kun se suorittaa täysillä eikä kertakaikkiaan pääse siitä korkeammalle.

Jumille kokeiltiin ruoka vs. saalis ja täytyy kyllä todeta, että tuo koira on täysin saaliilla käyvä. Ruoka on ihan jees teknisissä asioissa mutta ei se kyllä sitä nosta millään tavalla (kokeiltiin niin, että ruoka olisi "takapalkkana"). Pallo saa sen innostumaan.

Käytiin myös läpi tapahtumaketju kun koiralla keskittyminen herpaantuu, eli jos (ja kun) viretila laskee millä se nostetaan takaisin. Pakotteet olisi nopea tie mutta olen hyvin iskostanut sille laskevat pakotteet joten se työ mitä ne nostattavat pakotteet vaatisi niin ei ole mielestäni sen arvoista. Ei päästy tätä asiaa varsinaisesti kokeilemaan koska Jumi pysyi sen verran hyvin vietissä. Tarkoitus olisi kuitenkin opettaa koiralle toimintamalli, eli jos/kun viretila laskee jatketaan liikettä ja odotetaan, että koira itse korjaa itsensä. Siitä palkka ja himmeet bileet. Eli opetetaan koiralle ensin mitä siltä halutaan. Itse olen sitä mieltä, että tämä lähestyminen asiaan kantaa pidemmällä kuin remmistä nykiminen (eteenkin kun sitä remmiä ei ole siellä kisoissa).

Kaikenkaikkiaan jälleen kerran antoisa päivä ja paljon hyviä juttuja kotiin vietäväksi.