Rutiinia

Äääääh. Ahdistus. Blogi päivittämättä ja kamalasti asiaa joka on jäännyt päivittämättä.
Pentuarki vie mennessä eikä mitään mukamas enää ehdi.

Seinäjoella käytiin. Haettiin PU4 -sija ja vatsatauti. Pentu oli hoidossa sen aikaa ja kun tultiin kotiin niin tauti oli myös pennulla. Siinä sitten puuhasteltiin kakkaa ja oksuu vajaan viikon. Aah tätä ihanuutta.

Elämä pyörii aikamoista rutiinia tällä hetkellä; aamulla ulos, omat aamutoimet ja koirien ruoka, sitten uudestaan ulos, töihin, kotiin, koirien kanssa ulos, ruokaa, treeneihin, kotiin, ruokaa, nukkumaan...

Agiliitoa vai hillumista?

Toinen sisähallitreeni. Rata oli suhteellisen vaikea (ainakin mulle ohjauksellisesti). Ennenkuin aloitin niin laitoin koiran istumaan, mietin hetken mitä olin tekemässä jolloin Jumi nousi ja lähti haistelemaan tekonurtsia. Komensin sitä kerran > tyyppi otti raviaskeleen ja toisen ja yhtäkkiä se oli taas kentän toisessa päädyssä hillumassa. Oikeasti mitä sitä koiraa vaivaa!

Palautin lähtöasemiin ja siitä sitten lähdettiin. Sen jälkeen toimi ja totteli hyvin mutta meikäläisen ohjaaminen on vaan kovin hidasta ja kömpelöä. Miten voi olla mahdollista, että on niin äärettömän vaikeaa ohjata vasemmalla kädellä olkapäät käännettynä, että väkisinkin tulee ajettua oikealla kädellä. Ei pysty ymmärtämään. Kuivaharjoittelu menee hyvin mutta koiran kanssa tekee tiukkaa...

Eteenpäin sano mummo lumessa. Ei auta kuin harjoitella.

(perä)Seinäjoki

Perjantaina siinä keskipäivän jälkeen lähdin ajamaan kohti Tamperetta. Tarkoitus oli jättää auto Pirkanhoville ja Brio sijoittajansa luokse ja  näin myös tehtiin. Eli koirat kusetettiin ja pakattiin eri autoihin; Brio lähti "mummolaan" viettämään viikonloppua ja minä ja Jumi Seinjojelle.

Meidän mökki oli kyllä ihan äärettömän ihana. Vaikka meitä olikin 12 henkeä (2 lasta) mahduttiin tosi hyvin koko porukka ja koirat oli nätisti rivissä. Perjantai-ilta meni hyvän ruuan ja seuran muodossa. Lauantai-aamuna lähdettiin näyttelyihin ja käytiin Jumin kanssa ravaamassa näyttelykehässä PU3-sijan verran. Tapoi Ranta on kerran arvostellut Jumin aiemmin ja silloin EH:n verran (ensimmäinen junnu-näyttely) joten ihan tyytyväinen olin sijoitukseen.

Lauantain iltapäivä meni kuin siivillä hyvässä seurassa ja ihanassa maastossa. Koirat pääsi temmeltää vapaana eikä lähistöllä ollut ketään. Mä tykkäsin niin meidän mökistä! Sunnuntaina oli sitten siivous ja kotimatka. Joskus puolenkolmen aikoihin olin Pirkanhovilla ja siitä jatkoin matkaa Urjalan lähistölle (oli muuten rentouttavaa ajaa kesäkumeilla täysin lumisilla/jäisillä teillä) hakemaan Brio kotiin. Siitä kotiapäin ja kotona olin joskus kuuden aikoihin.

Ihana viikonloppu (vaikkei niin rentouttava) ja mukavia ihmisiä sekä koiria :) Tällaisia lisää.

Pakkaushelvetti

Okei. Nyt mä myönnän sen. Kahden koiran kanssa reissuun lähteminen on huomattavasti haastavampaa kuin yhden kanssa meneminen. Ollaan tänään lähdössä Seinäjoelle koska huomenna pitäisi mennä kehään juoksemaan.. Brio menee sijoittajansa luokse viikonlopuksi joten sille menee eri kamat mukaan (ja tätä lausetta kirjoittaessani tajusin, että unohdin sen villapaidan kotiin...

Aamuseiskalta roudasin sitten häkkiä, reppua, laukkua, toinen koira kainalossa ja toinen sentään omilla jaloilla kävellen, alas rappusia. Ulkona on pilkkopimeää ja kaatosade ja elämä tuntui juuri silloin, siinä hetkessä aika masentavalta. En edes jaksanut käyttää koiria sen enempää (eikä ne näyttäneet kovinkaan vastustavan autoon menemistä) joten tätä kirjoittaessa olen vakuuttunut, että joudun vielä luuttuamaan toimiston lattioita.

Koirat siis kyytiin ja nokka kohti toimistoa. Täälläpäässä sitten molemmat koirat autosta + häkki, sisälle, häkki pystyyn ja koirat sisään. Onni on koirat jotka tyytyy häkissä olemiseen ja ovat siellä melko rauhassa. Melko siksi, että kuulen miten pikkusintti puuhastelee siellä vähänväliä.

Kohta saan taas purkaa häkin, repiä koirat kaatosateeseen ja kääntää auton nokka kohti Tamperetta jossa vaihtuu auto ja Brio jää kyydistä pois. Toive hyvästä arviosta huomenna ei ole sekään kovin korkealla, Tapio Ranta on viimeksi antanut Jumille EHn :)

Ensimmäinen makkarajälki

Brio kävi eilen tekemässä elämänsä ensimmäisen makkarajäljen (eikä edes ollut makkaraa jäljellä!). En itse perusta makkararuutuihin vaan minusta pennusta opetetaan alusta lähtien siihen, että jäljellä on suunta. Ulkona alkaa olemaan aika jäätävät oltavat ja tänään on pohjoiseen tullut ekat lumet joten nyt on pakko vääntää sitä jälkeä kun kerran vielä pystyy. Jumi teki myös jälkeä ~100m verran. Esineet jäljellä. Kaahailua, sekoilua ja huonoja ilmaisuja. Voi huoh (tosin en odottanut mitään muuta kun viime jäljet on ollut metsä-versioita).

Jäljen jälkeen käytiin tekemässä tottikset. Briolle olen tällä hetkellä opettamassa istu / maahan / seiso / seuraa (perusasento) ja kolme ekaa kosketuspisteillä (joista toivon mukaan on hyötyä jäävissä myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi olen aloittanut haukku-treenit, eli haukusta ohjaaja aktivoituu (antaa ruokaa).

Jumin treenit ei mennyt kovin hyvin, vähän matalavireinen. Siitä olen kuitenkin ihan äärettömän tyytyväinen, että meillä käännökset (oikea ja vasen) toimii äärettömän hyvin ja koira pysyy mukana. Nyt vaan tiivistämään vasenta käännöstä, että saadaan se täyskäännös sieltä onnistumaan :)

Nevahööd Bootcamp

Nevikset repee! Tai jotain sinnepäin :)
Eli leiriviikonloppu takana. Leiriviikonloppu kahden amstapin kanssa ja hyvässä porukassa Rottishovissa, Tammelassa. Brio pääsi elämänsä ensimmäiselle leirille ja mua jännitti toki aika paljon miten se suhtautuu. Jälkeenpäin voin sanoa, että hyvin meni - koira nukkui päivät ja yöt rauhassa vaikka itse olin muualla (ulkona treeneissä) ja kun se kerran tunnissa / kahdessa pääsi päästelemään höyryjä pihalle niin se teki juurikin sitä.

Leiri oli siis tottisleiri ja Maria tuli meitä koulimaan taas.
Ekana päivänä tehtiin hyppyä, seuraamista ja käännöksiä sekä eteenmenoa. Paljon uusia ja vanhoja juttuja taas - palkkaus käännöksissä liikkeestä, hypyn rakentamisesta ja seuraamisessa mielentilan hallinnasta. Tokana päivänä oli vuorossa piilonkierrot, jätöt ja luoksetulot. 

Ai kamala kun se kaikki mitä saa irti noista leireistä (omista ja muiden treeneistä) saisi paperille mutta se on oikeasti ihan mahdotonta. Kotiläksynä kuitenkin tiivistettynä seuraavaa (oman ja muiden treenien yhteisantia):
- Liikkeen rikkominen > kielto ja käsky (eikä vaan uutta käskyä)
- Seuraamisesta poisveto > ainoastaan kun on hyvä
- Haukku, liike, haukku tolpassa > nostaa hyvin
- Paikallapyörimiset pitää palkata liikkeestä ei pysähdyksestä
- Maahanmenossa palkka näkyviin maahan, käsky (ja toteutus), kontakti ja vapautus (tapahtuu sivulla tarkoituksena nopeampi maahanmeno)

Kuvassa näkyy hyvin miten pallo yritetään "nipistää" koiralta irti. Harmi vaan, että Jumilla on sen verran taistelutahtoa ettei se päästä irti... Nykyään mennään taas sitten irti-käskyllä :)

Daydreamer's Magic Number

Oli kenties tullut sen aika. Kenties. Toinen koira mahtuisi taloon vaikka mieluiten sen toki ottaisin vasta kun asuisin maalla, omakotitalossa jossa iso piha ja paljon tekemistä. Todennäköisyys, että näin parin vuoden etsinnän jälkeen tämä täydellinen talo tipahtaisi syliini oli kuitenkin melko epätodennäköinen. Joten olin jo hyväksynyt sen tosiasian, että toinen koira tulee mitä ilmeisemmin myös kasvamaan Helsingin vilinässä.

Koska sen tietää, että on toisen koiran aika? Olen käynyt kaikki väittelyt päässäni läpi. On pohdittu vakuutuksia, autoja, lisätilaa nykyiseen autoon, ulkoilut, reissut, kissat, raha, ruoka, tilat, portit... Lista on loputon. Olen miettinyt kaikki kauhuskenariot ja mahdolliset ongelmat. Jumi on vasta nuori. Toinen uros talossa tuo 99% todennäköisyydellä ongelmia mukana. Se onko ongelmat ratkottavissa jää nähtäväksi. Lopulta se viimeinen kysymys on enää vastaamatta. Haluanko tosiaan toisen koiran?

Sitten tuli Brio.

Eli kyseessä on pikkupoika nimeltä Daydreamer's Magic Number (aka Brio). Sukutauluun pääset tästä. Poika on syntynyt Hollannissa ja on yhteistuonti suomalaisen kasvattajan kanssa. Jo ennen pentujen syntymistä kävin salaa kuolaamassa sukua ja kun pennut sitten syntyi niin laitettiin kyselyä niistä. Sattumien ja mutkien kautta pikku-Brio sitten muutti Suomeen syyskuun loppupuolella.

Tästä pääset Brion omalle sivulle

Sisä-aksaa

Viime maanantaina oli ekaa kertaa sisätreenit Vuokkoset-areenalla. Vähän jännitin miten koira taas reagoi eri aksakenttään eteenkin siksi kun se on ollut ihan ok viime aikoina ulkotreeneissä.

Hirveä häslinkihän siitä tuli taas. Tehtävänä oli pari estettä ja putki, siitä este, takaisinkierto ja sama rata takaisinpäin. Putken jälkeen Jumi keksi, että treenien vetäjän jalkaa olisi tosi kiva "käydä duunaa". Sen jälkeen se vähän väliä karkaili Kirsin jalkaan kiinni... Voi tsiisus ton koiran kanssa kun tuntuu, että koko ajan se keksii jotain uutta jolla se pystyy järkyttämään mua. Noh, ainakin oli vire kohdillaan! :D

Pennun kanssa suuria iloja ja pieniä suruja

Brio muutti perjantaina 27. päivä luokseni.
Lauantaina ja sunnuntaina fiilistelin pentua, hieman ehkä matalaviettinen mutta kyllä sen saisi rakennettua. Maanantaina käytiin treeneissä ja pentu oli jotenkin todella flegu ja kuvittelin sen johtuvan väenpaljoudesta ja pimeydestä ja kylmyydestä.

Little did I know.

Tiistaina paskottiin sitten vettä. Ruskeaa vettä. Aamulla tuli vielä vähän kiinteää ja muuten "puhdasta" vettä. Kattelin pentua illan verran ja yöllä sitten aloitti oksentamaan vedet mitkä joi ihan itse. Ei siinä muuta mutta pennut kun menee niin nopeasti huonoon kuontoon joten päädyin viemään pennun sillon yöllä jo Viikin pieneläinpäivystykseen.

Viikissä suojapukuihin pukeutuneet kandit otti meidät vastaan ja ottivat verikokeet + paskakokeet. Parvo oli toki ensimmäinen epäillys (vaikka pentu on saanut parvorokotteen). Vatsaa myös palpoitiin läpi vierasesineiden varalta ja eläinlääkäri tuli myöhemmin ultraamaan. Parvo oli negatiivinen, giardia negatiivinen, ultra ei näyttänyt mitään erityistä. Lopputulos > suolistotulehdus.

Brio jäi YESiin melkein 12h tarkkailuun / nesteytykseen. Kävin seuraavana päivänä hakemassa pennun kotiin ja koira oli ihan erilainen kuin siihen mennessä kertaakaan. Vaikkakin väsynyt niin virtaa ja elämää riitti, lelujen jahtaamista ruoka oli ihan ykkösjuttuja. Nyt kaikki on ollut ok jo pidemmän aikaa ja pikkuhiljaa alan uskomaan, että tuo koira säilyy minulla hengissä... 

Täällä haisee paska.

 

Nyt se on sitten virallista. Meille muutti pieni hiiwiö. Brio kutsumanimeltään, oikealta nimeltään Daydreamer's Magic Number. 

Brio lensi koko matkan Hollannista viime perjantaina tasan seitsemän viikkoa vanhana ja on sen jälkeen viihdyttänyt minua ja ärsyttänyt Jumia. Sanomattakin selvää (?), että Jumi on kaverista vähän nyreissään ja mustasukkainen. Tosin kun poistun huoneesta niin Jumi käy kutsumassa leikkiin ja on niin kaveria mutta kun tulen takaisin niin käyttäytyy kuin pentu lähinnä oksettais. Ja pahasti... 

Minä taas muistan miksi vihaan pentuja. Ne kun ei tee muuta paitsi paskoo, kusee ja nukkuu. Hirveän kylmänarka tuo tuntuu olevan ja piti käydä ostamassa sille paita.. Harmi vaan, että ei suostu tekemään tarpeita takki päällä.

Toistaiseksi on mennyt yllättävän kivuttomasti kahden koiran kanssa olemin mutta katsotaan kauanko ilo kestä. Pari viikkoa vietän "äitiyslomaa" ja sen jälkeen alkaa normi arki. Vähän jännittää enkä ole vielä päättänyt miten aion koiria jättää (keskenään / eristettynä) ja ajattelinkin, että päätän vasta sitten kun näen miten nuo lämpenee toisilleen.