tiistai 31. joulukuuta 2013

Jouluostoksia

Koska olen ollut laiska (ja osittain siksi, että koirien jouluostokset piti tehdä messarissa) koirat jäi pitkälti ilman lahjoja tänä vuonna. Juuri ennen joulua saapui Suvituikulta pannat ja ne kaulassa onkin joulu sitten vietetty. Harmikseni täytyy todeta, että valkoinen kestää yllättäen huonosti näillä keleillä. Kun tilasin pannat oletin, että jouluna olisi lunta...
 
Jumille ehdin ostamaan joululahjan messarista silloin perjantaina. Jumin talvitakki on vähän rikki muutamasta kohdasta, se on vähän nuhjunen ja ajattelin, että isolla miehellä pitää olla lämmin takki. Noh, näillä keleillä ei sitä ole vielä tarvittu mutta onpahan varastossa kun se lumi kuitenkin jossain vaiheessa sieltä taivaalta sataa. Takki on (tietenkin) Pompan ja tällä kertaa limenvärinen toppapomppa.



maanantai 16. joulukuuta 2013

Huonon onnen viikonloppu

Messariviikonloppu. SE viikonloppu mitä odotin koko vuoden (näyttelyistä siis). Olin suunnitellut mitä ostan, mitä teen minäkin päivänä ja mitä laitan päälleni. Koira oli pesty ja kamat pakattu.

Perjantaina lähtiessäni kotoa annoin Briolle putkiluun ja lähdimme Jumin kanssa näytelmiin. Sileän erin verran juostiin kehässä ja tuomari oli mielestäni hieman "epäluotettava" kun joutui yhden koiran kohdalla kysymään, että minkä värinen koira on kyseessä. Sitä jotenkin uskoisi, että tuomari tietäisi rodun sallitut värit yms ennenkuin astuu kehään.
 
Iltapäivällä kun tulin kotiin päästin koiran irti ovella ja Jumi nuuhki ilmaa ja ampaisi makuuhuoneeseen. Hetken päästä kuulin Jumin syövän sitä putkiluuta enkä ajatellut asiaa sen enempää kun onhan se niitä syönyt vaikka kuinka ja paljon. Todellisuudessa se oli syönyt koko sen putkiluun vaikka normaalisti se syö pelkän sisuksen.

Illalla juttelin puhelimessa lauantain näyttelystä sekä perjantain koirista. Olin keskiyöllä viemässä koiria vielä kuselle ja kutsuin Jumia ovelta. Koiraa ei näy eikä kuulu. Kurkkaan olohuoneeseen jossa koira makaa edelleen sohvalla. Käsken sen alas. Jumi ei liikahda. Käsken uudestaan. Hitaasti koira valuu lattialle jossa se seisoo katkarapuna lattialla kunnes lysähtää lattialle. Soitin pieneläinklinikalle ja kannoin koiran autoon.

YES:llä ottivat suolistosta röntgenin, totesivat luumassan ja nesteyttivät. Jumi veti kuulema hirveän ripaskan seinille joten diagnoosi oli akuutti ripuli sekä kaasuuntuminen ja antoivat mukaan ab-kuurin ja kotiuttivat meidät.
Lauantai mentiin hissukseen mutta kakkaa ei kuulunut ja koira edelleen seisoskeli / käveli katkarapuna. Mitä lähemmäs iltaa mentiin sitä enemmän muuttui taas katkaravuksi (lääkkeet lopettivat tehoamisen). Illaksi mentiin taas YESlle hoitoon. Tällä kertaa röntgenillä todettiin se samainen luumassa ja sen, että kyseessä on tukos. Nestettä kaveri sai paljon sekä kipulääkkeitä. Parafiinia sekä etu- että takakautta ja paskomisen jälkeen otettiin kontrollikuvat. Kaasualueet olivat ennallaan mutta massa oli pienentynyt. Lähdettiin kotiin 8h hoidon jälkeen.

Kun maksoin messarin kolmelle päivällä nostelin kulmakarvoja sen kovalle hinnalle. Viikonloppu näyttelyineen tuli maksamaan reilu 150e. Taisi olla kohtalon ivaa, että tämä tukostouhu sattui juuri samalle viikonlopulle. Eläinlääkäri tuli maksamaan reilu 750e. Onneksi on vakuutus!

Messarin jälkeisenä päivänä alkoi taas kakka kulkemaan ja onkin sen jälkeen kulkenut normaalisti. Ihan hysteerinen en sentään ole edelleenkään luiden tai luupäivien suhteen mutta tämän kokemuksen jälkeen meillä ei kyllä anneta valvomatta mitään luita ja samana päivänä ei syödä luita ja kuivaruokaa.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Brion eka esiintyminen


Perjantaina käytiin Brion kanssa AKK:n mätsärissä Tattarisuolla. Kyseessä oli hallinäyttely ja pentujen ilmoittautuminen oli klo 9 ja arvostelu alkoi klo 10. Aikuisten kehät alkoi vasta klo 12 jälkeen. Tämä olikin ihan mukavasti porrastettu sillä halliin ei olisi millään mahtunut kaikki koirat samaan aikaan.


Brio käyttäytyi, esiintyi ja juoksi ensikertalaiseksi ihan äärettömän hyvin. Jaksoi keskittyä hyvin kun sai lihapullaa naamaan ja juoksukin sujui ilman suurempi poukkoiluja. HyväHyvä :) Tästä se ura lähtee, tammikuussa mennään muutamaan pentunäyttelyyn ja keväällä kutsuu sitten junnukehät.

Itsepäisyysviikonloppu meni muuten löhöilyn, ulkoilun ja treenien lomassa. Tosin ne treenit oli aikast huonot koska päätettiin lähteä kentällä siinä vaiheessa kun koirat oli juossut metsässä sen reippaan tunnin. Arvata saattaa paljonko kiinnosti siinä vaiheessa tehdä yhtään mitään...


Treenimielessä Jumi on tasapainottunut ja treenit sujuu pääosin hyvin eikä suuria heittoja tule treenien välillä. Sen vire nousee koko ajan, tällä hetkellä treenaan tasan yhdellä pallolla (vuosi sitten oli kahta palloa, patukkaa, namia ja luoja ties mitä). Edistystä on siis tapahtunut. Haukku irtoaa helposti, koira on menossa mukana ja kaikki tuntuu sujuvan. Mitä nyt vireen nousiessa on ruvennut hieman edistämään mutta se ei mun maailmaa kaada ja on edelleen helppo korjata treeneissä. Hyppykin sujuu jo paljon paremmin - sehän on meidän talven treenitavoite > hyppy kuntoon ja A-este niin, ettei tulisi aitoen yli.


tiistai 3. joulukuuta 2013

Kunnon treenikiire

Maanantai on treenipäivä (ja ilmeisesti myös ajopäivä...).
Ensin töistä kotiin ja treenivaatteet niskaan, koirat kyytiin ja kaikki tilpehööri pakattuna. Nokka kohti Mankkaa jossa kävin hakemassa näyttelyjuttuja mitkä minulla jäi kaverin kyytiin viime Viron-reissulta. Samalla silmään sattui, että Musti ja Mirri on saanut valikoimiinsa Starmarkin pikku-pallon joten pakkohan se oli ostaa. Jumilla on ollut se isompi versio mutta se on aivan liian iso sen suuhun kun ei saa siitä kunnon puruotetta / ei niin kiva purra kun puolet pallosta sojottaa suusta ulos.

Mankkaan jälkeen ihan toiseen päähän eli Ojangon urheiluhalliin jossa aksatreenit. Tehtiin rataa Jumin kanssa ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koira a) kuunteli mua b) totteli mua c) meni radan kuten käsketty. Mä en oikeasti taju mun koiraa...  Koska se meni niin hyvin niin päätettiin rata kolmeen toistoon ja mentiin onnellisena pois kentältä.

Nopeasti vaatteet niskaan ja Ojangosta suoraan Taliin treenailemaan. Siellä odotti treenikaveri ja tyhjä (mutta hiukan liukas) kenttä. Tehtiin seuraamisia, jättöjä, kiertoja ja käännöksiä. Treenit meni hyvin kuten nykyään aina tuolla kentällä. Mä en tajua miten tuo koira yhtäkkiä on löytänyt innon tuolta kentältä (ei tarvitse edes kovin jumppaa) mutta muualla se on vähän hakusessa edelleen...

Onnellinenhan olen, että toimii. Nyt pitää vaan saada koira toimimaan muuallakin.


tiistai 26. marraskuuta 2013

Hups.

Oltiin viime sunnuntaina treenaamassa "perusporukan" kanssa. Kävin ajamassa Briolla nurtsijäljen ensin yksin (meni hyvin) jonka jälkeen ajoin treenipaikalle. Ehdin astua autosta ulos kun jo pyydettiin apparoimaan. Siinä sitten hetsasin ja heiluin tyynyn kanssa niin näppärästi, että kaverin koiran kulmahammas repäisi huulen auki. Ei sattunut vaikka hieman vuotikin mutta treenikaverit oli sitä mieltä, että pitää tikata eli suunta päivystykseen.

Sain yhden tikin pitämään "lovea" kiinni ja antibioottikuurin. Ei edes sairaslomaa ;)
Ei muuta kuin lääkärille kiitosta ja ovesta ulos. Oltiin takaisin treenipaikalla puoli tuntia myöhemmin eli koko episodiin meni n. 40 min. Ehdin vielä valoisaan treenata molemmat omat koirat ja yrittää naureskella suu kiinni sillä kaikki mikä "levitti" tuota ylähuulta sattui aivan julmetun paljon.

Nyt tikki on kiinni loppuviikon joten eiköhän tämä tästä.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Motivaatiojälki

Pennun ja syyspimeyksien takia on jäljet jäänyt aika vähäiseen. Viimeksi kävin metsässä melkein pari kuukautta sitten ja tässä välissä olen ajanut yhden nurtsijäljen. Ollaan oltu ihan hissukseen.

Nyt kun lunta ei kuitenkaan edelleen ole maassa niin päätettiin kaverin kanssa lähteä metsään. Poljin 250m seitsemällä purkilla.

Tällä kertaa päätin ajaa jäljen lyhyellä hihnalla. Jumi on saanut ajaa koko syksyn irti mikä on nostanut koiraa mutta hallintaa ei juuri ole ollut. Nyt roikuin perässä kuin märkä rätti mutta ai että... Koira oli tiiviisti jäljellä, keskittyi hyvin ja ajoi innolla. Nosti kaikki seitseämän purkkia josta tosin yhdestä (jonka oli haudannut maahan märkien lehtien alle) ajoi yli. Minäkään en sitä huomannut ennenkuin sattumoisin astuin sen päälle > koira kuuli äänen ja ilmaisi purkin.

Tosi kiva jälki kaikenkaikkiaan ja jos tämä nyt oli kauden vika jälki niin ei haittaa, tästä on hyvä jäädä lomalle.

Pentu teki myös nurtsijäljen ja on kyllä kovin taitava ja innokas. Minun täytyy kiinnittää huomiota siihen miten namitan askeleet (sekä kantapää, että varpaat) kun tällä hetkellä olen namittanut vain kantapäät ja se selvästi vähän harhailee. Annettakoon se kuitenkin vielä anteeksi, tyyppi on kuitenkin vasta 14 viikkoa...

torstai 21. marraskuuta 2013

Ylpeä isi ❤

Villa Vappulaan syntyi viime yönä kuusi reipasta kaveria. Marsujen sukupuolijakauma on neljä urosta ja kaksi narttua. Jumi-isä on jälkikasvustaan ylpeä ja toivoo, että kaikista kuudesta kasvaa reippaista amstaffin-alkuja.

Vasemmalla oleva valkealaikkuinen on uros, keskellä oleva paidi on narttu ja loput punaiset sitten narttu ja uroksia.
 

tiistai 19. marraskuuta 2013

Hanhipaistia

Olin rauhallisella remmilenkillä (huom! koirat oli hihnassa). Kävelin siinä rannalla jalkoja laahustaen, takana pitkä työpäivä ja tuhat ajatusta pyöri mielessä. Koirat sinkoili sinne sun tänne ja haisteli maata, söi hanhenpskaa ja tuhosivat keppejä.

Siinä kävellessä huomasin yhtäkkiä, että Jumi sai vainun (häntä nousee selän päälle, alkaa heiluu ihan hulluna ja nenä viistää maata). En ajatellut siitä sen enempää kunnes seuraavassa hetkessä se dyykkas suoraan puskaan. Olimme sellaisessa kohtaa jossa ei ole valaistusta tienvieressä joten ehdin nähdä vaan, että jokin liikahti ennen hyökkäystä. Tästä päättelin, että koirani suussa on eläin.

Koska omistaja on lännen nopein, nappasin alta aikayksikön Jumin hihnasta kiinni ja vedin takajaloillaan riehuvan koiran pois saaliltaan. Tajusin, että sen kitusissa oli ollut kanadanhanhi. Hanhi virkosi ja lähti siitä aika vikkelään molempia läpysköitä ja kahta siipeä käyttäen vesipintaa pitkin karkuun. Katselin jonkin aikaa perään, että vaikutti ihan hyvinvoivalta ja selvisi säikähdyksellä. Oletan, että tyyppi oli ollut suht rauhallinen (tooninen liikkumattomuus?) siellä Jumin suussa ja koirakaan ei näin ollut purrut kunnolla.

Loppu hyvin kaikki hyvin siis. Jumi jäi tällä kertaa ilman saalista mutta olisitte nähneet minisinipossun ihailevat katseet ja mielistelyn tapahtuman jälkeen. Jumin starapisteet nousi ehkä 1000% pikkukoiran silmissä. Loppulenkki mentiin sitten täydessä saalistiltissä, koira ruikuttaen merelle päin kadonnutta paistia.

torstai 14. marraskuuta 2013

Ensimmäinen rokotus

Keskiviikkona oli Brion ensimmäinen rokotus. Kävin paikassa jossa en ole aiemmin asioinut, Ahma Eläinklinikalla. Toimenpide oli toki nopea ja kivuton, Brio todettiin reippaaksi ja hyvinvoivaksi nuoreksi mieheksi. Painoa oli 11,2kg (ja ikäviikkoja 13).

Puhuttiin tuon pentusen passista hetken.. Briollahan on Hollannin EU-passi joka eroaa aika paljon suomalaisten EU-passista. Siinä on ensin se "virallinen" osuus, eli rabies-rokotteet, madotukset yms. Sen jälkeen keskiosiossa on selitettynä eri kohdat ja passin lopussa löytyy ns. "epäviralliset" rokotteet, eli Suomessa kolmois- ja nelosrokotteet. Siinä on myös klinikkakäynnit (yleisvointi, huomautettavaa, paino yms). Olisin halunnut vaihtaa passin suomalaiseen koska en vaan tajua tuota ideaa mutta herra eläinlääkäri sai minut vakuuttuneeksi siitä, että Hollannin passi on huomattavasti fiksumpi kuin meidän vastine täällä. Joten olen ja elän sen passin kanssa.

Ei paljon painanut rokotus minisinipossulla. Kun päästiin kotiin alkoi hirveä ralli velikullan kanssa...

torstai 7. marraskuuta 2013

Hukkaan heitetty dobo

Aiemmin syksyllä ilmoittauduin DOBOn jatkokurssille taas Jumin kanssa. Harmi vaan, että en siinä vaiheessa tiennyt, että minulla on kurssin alkaessa minisinipossu joka vie kaiken energian meistä molemmista.

Kurssin kesto oli viisi viikkoa josta olimme paikalla Jumin kanssa kaksi kertaa. Ihan hukkaan heitettyä rahaa ja harmittaa pirusti. Kummallakin meistä on älykivaa siellä tunnilla (harkitsen vahvasti nyt pallon ostamista) mutta aikataulu-ongelmat, koiran väsymys ja matkat estivät osallistumisen.

Ne kaksi kertaa kun ehdittiin käymään oli kuitenkin ihan äärettömän hauskaa. Koira kehittyy silmissä ja sen mielestä pallolla pomppiminen on selvästi hauskaa puuhaa. Pitääkin ruveta kirjoittelemaan joulupukille josko se toisi Jumille DOBO-pallon joululahjaksi :)

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tarto 1-3.11

CACIBin metsästys jatkuu.
Laiva lähti perjantaina illalla klo 21 koska reissukumppani joutui olemaan iltaan asti töissä. Oltiin siis puolenyönaikoihin Tallinnassa ja siitä lähdettiin sitten kohti Tartoa Perillä majatalossa olimme kolmelta yöllä (!) eikä onneksi väsyttänyt yhtään...

Onneksi kehät lauantaina oli vasta puolenpäivän jälkeen. Herättiin, käytiin kaupassa hakemassa jotain ruokaa (siis Virossahan mikään ei ole auki enää yöllä...) ja käytettiin koirat. Puolenpäivän aikoihin lähdettiin kohti näyttelypaikkaa (joka oli peräti 3km meidän majapaikasta).

Halli oli äärettömän ahdas ja kuuma, kehä liukas ja koko fiilis tosi ahdistava. Tuomari oli valkovenäläinen ja kilpakumppanit venäläisiä joten suurempia tuloksia en odottanut. Ei niitä tullutkaan... ERI3 /4.

Sunnuntaina tuomari oli irlantilainen ja odotukset oli vähän korkeammalla ja ehkä siksi pettymyskin suurempi kun Jumia lätkäistiin EHlla...  Oli muuten ensimmäinen valioluokan EH ja pitihän nyt sitten Viroon asti juosta se hakemaan. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Laiva oli vaihdettu jo aiemmin viikolla aikaisempaan ja kotona oltiin jo seiskan aikoihin. Minisini-possu oli hoidossa kaverilla ja siellä olivat puuhastelleet koko viikonlopun. Kävivät mm. ottamassa seisontakuvia kaverista. Ei se hassumpi ole vaikka itse niin sanonkin.


torstai 31. lokakuuta 2013

Rutiinia

Äääääh. Ahdistus. Blogi päivittämättä ja kamalasti asiaa joka on jäännyt päivittämättä.
Pentuarki vie mennessä eikä mitään mukamas enää ehdi.

Seinäjoella käytiin. Haettiin PU4 -sija ja vatsatauti. Pentu oli hoidossa sen aikaa ja kun tultiin kotiin niin tauti oli myös pennulla. Siinä sitten puuhasteltiin kakkaa ja oksuu vajaan viikon. Aah tätä ihanuutta.

Elämä pyörii aikamoista rutiinia tällä hetkellä; aamulla ulos, omat aamutoimet ja koirien ruoka, sitten uudestaan ulos, töihin, kotiin, koirien kanssa ulos, ruokaa, treeneihin, kotiin, ruokaa, nukkumaan...


tiistai 22. lokakuuta 2013

Agiliitoa vai hillumista?

Toinen sisähallitreeni. Rata oli suhteellisen vaikea (ainakin mulle ohjauksellisesti). Ennenkuin aloitin niin laitoin koiran istumaan, mietin hetken mitä olin tekemässä jolloin Jumi nousi ja lähti haistelemaan tekonurtsia. Komensin sitä kerran > tyyppi otti raviaskeleen ja toisen ja yhtäkkiä se oli taas kentän toisessa päädyssä hillumassa. Oikeasti mitä sitä koiraa vaivaa!

Palautin lähtöasemiin ja siitä sitten lähdettiin. Sen jälkeen toimi ja totteli hyvin mutta meikäläisen ohjaaminen on vaan kovin hidasta ja kömpelöä. Miten voi olla mahdollista, että on niin äärettömän vaikeaa ohjata vasemmalla kädellä olkapäät käännettynä, että väkisinkin tulee ajettua oikealla kädellä. Ei pysty ymmärtämään. Kuivaharjoittelu menee hyvin mutta koiran kanssa tekee tiukkaa...

Eteenpäin sano mummo lumessa. Ei auta kuin harjoitella.

maanantai 21. lokakuuta 2013

(perä)Seinäjoki

Perjantaina siinä keskipäivän jälkeen lähdin ajamaan kohti Tamperetta. Tarkoitus oli jättää auto Pirkanhoville ja Brio sijoittajansa luokse ja  näin myös tehtiin. Eli koirat kusetettiin ja pakattiin eri autoihin; Brio lähti "mummolaan" viettämään viikonloppua ja minä ja Jumi Seinjojelle.
Meidän mökki oli kyllä ihan äärettömän ihana. Vaikka meitä olikin 12 henkeä (2 lasta) mahduttiin tosi hyvin koko porukka ja koirat oli nätisti rivissä. Perjantai-ilta meni hyvän ruuan ja seuran muodossa. Lauantai-aamuna lähdettiin näyttelyihin ja käytiin Jumin kanssa ravaamassa näyttelykehässä PU3-sijan verran. Tapoi Ranta on kerran arvostellut Jumin aiemmin ja silloin EH:n verran (ensimmäinen junnu-näyttely) joten ihan tyytyväinen olin sijoitukseen.

Lauantain iltapäivä meni kuin siivillä hyvässä seurassa ja ihanassa maastossa. Koirat pääsi temmeltää vapaana eikä lähistöllä ollut ketään. Mä tykkäsin niin meidän mökistä! Sunnuntaina oli sitten siivous ja kotimatka. Joskus puolenkolmen aikoihin olin Pirkanhovilla ja siitä jatkoin matkaa Urjalan lähistölle (oli muuten rentouttavaa ajaa kesäkumeilla täysin lumisilla/jäisillä teillä) hakemaan Brio kotiin. Siitä kotiapäin ja kotona olin joskus kuuden aikoihin.

Ihana viikonloppu (vaikkei niin rentouttava) ja mukavia ihmisiä sekä koiria :) Tällaisia lisää.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Pakkaushelvetti

Okei. Nyt mä myönnän sen. Kahden koiran kanssa reissuun lähteminen on huomattavasti haastavampaa kuin yhden kanssa meneminen. Ollaan tänään lähdössä Seinäjoelle koska huomenna pitäisi mennä kehään juoksemaan.. Brio menee sijoittajansa luokse viikonlopuksi joten sille menee eri kamat mukaan (ja tätä lausetta kirjoittaessani tajusin, että unohdin sen villapaidan kotiin...

Aamuseiskalta roudasin sitten häkkiä, reppua, laukkua, toinen koira kainalossa ja toinen sentään omilla jaloilla kävellen, alas rappusia. Ulkona on pilkkopimeää ja kaatosade ja elämä tuntui juuri silloin, siinä hetkessä aika masentavalta. En edes jaksanut käyttää koiria sen enempää (eikä ne näyttäneet kovinkaan vastustavan autoon menemistä) joten tätä kirjoittaessa olen vakuuttunut, että joudun vielä luuttuamaan toimiston lattioita.
Koirat siis kyytiin ja nokka kohti toimistoa. Täälläpäässä sitten molemmat koirat autosta + häkki, sisälle, häkki pystyyn ja koirat sisään. Onni on koirat jotka tyytyy häkissä olemiseen ja ovat siellä melko rauhassa. Melko siksi, että kuulen miten pikkusintti puuhastelee siellä vähänväliä.

Kohta saan taas purkaa häkin, repiä koirat kaatosateeseen ja kääntää auton nokka kohti Tamperetta jossa vaihtuu auto ja Brio jää kyydistä pois. Toive hyvästä arviosta huomenna ei ole sekään kovin korkealla, Tapio Ranta on viimeksi antanut Jumille EHn :)

torstai 17. lokakuuta 2013

Ensimmäinen makkarajälki

Brio kävi eilen tekemässä elämänsä ensimmäisen makkarajäljen (eikä edes ollut makkaraa jäljellä!). En itse perusta makkararuutuihin vaan minusta pennusta opetetaan alusta lähtien siihen, että jäljellä on suunta. Ulkona alkaa olemaan aika jäätävät oltavat ja tänään on pohjoiseen tullut ekat lumet joten nyt on pakko vääntää sitä jälkeä kun kerran vielä pystyy. Jumi teki myös jälkeä ~100m verran. Esineet jäljellä. Kaahailua, sekoilua ja huonoja ilmaisuja. Voi huoh (tosin en odottanut mitään muuta kun viime jäljet on ollut metsä-versioita).

Jäljen jälkeen käytiin tekemässä tottikset. Briolle olen tällä hetkellä opettamassa istu / maahan / seiso / seuraa (perusasento) ja kolme ekaa kosketuspisteillä (joista toivon mukaan on hyötyä jäävissä myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi olen aloittanut haukku-treenit, eli haukusta ohjaaja aktivoituu (antaa ruokaa).

Jumin treenit ei mennyt kovin hyvin, vähän matalavireinen. Siitä olen kuitenkin ihan äärettömän tyytyväinen, että meillä käännökset (oikea ja vasen) toimii äärettömän hyvin ja koira pysyy mukana. Nyt vaan tiivistämään vasenta käännöstä, että saadaan se täyskäännös sieltä onnistumaan :)


maanantai 14. lokakuuta 2013

Nevahööd Bootcamp

Nevikset repee! Tai jotain sinnepäin :)
Eli leiriviikonloppu takana. Leiriviikonloppu kahden amstapin kanssa ja hyvässä porukassa Rottishovissa, Tammelassa. Brio pääsi elämänsä ensimmäiselle leirille ja mua jännitti toki aika paljon miten se suhtautuu. Jälkeenpäin voin sanoa, että hyvin meni - koira nukkui päivät ja yöt rauhassa vaikka itse olin muualla (ulkona treeneissä) ja kun se kerran tunnissa / kahdessa pääsi päästelemään höyryjä pihalle niin se teki juurikin sitä.
Leiri oli siis tottisleiri ja Maria tuli meitä koulimaan taas.
Ekana päivänä tehtiin hyppyä, seuraamista ja käännöksiä sekä eteenmenoa. Paljon uusia ja vanhoja juttuja taas - palkkaus käännöksissä liikkeestä, hypyn rakentamisesta ja seuraamisessa mielentilan hallinnasta. Tokana päivänä oli vuorossa piilonkierrot, jätöt ja luoksetulot. 

Ai kamala kun se kaikki mitä saa irti noista leireistä (omista ja muiden treeneistä) saisi paperille mutta se on oikeasti ihan mahdotonta. Kotiläksynä kuitenkin tiivistettynä seuraavaa (oman ja muiden treenien yhteisantia):
- Liikkeen rikkominen > kielto ja käsky (eikä vaan uutta käskyä)
- Seuraamisesta poisveto > ainoastaan kun on hyvä
- Haukku, liike, haukku tolpassa > nostaa hyvin
- Paikallapyörimiset pitää palkata liikkeestä ei pysähdyksestä
- Maahanmenossa palkka näkyviin maahan, käsky (ja toteutus), kontakti ja vapautus (tapahtuu sivulla tarkoituksena nopeampi maahanmeno)

Kuvassa näkyy hyvin miten pallo yritetään "nipistää" koiralta irti. Harmi vaan, että Jumilla on sen verran taistelutahtoa ettei se päästä irti... Nykyään mennään taas sitten irti-käskyllä :)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Daydreamer's Magic Number

Oli kenties tullut sen aika. Kenties. Toinen koira mahtuisi taloon vaikka mieluiten sen toki ottaisin vasta kun asuisin maalla, omakotitalossa jossa iso piha ja paljon tekemistä. Todennäköisyys, että näin parin vuoden etsinnän jälkeen tämä täydellinen talo tipahtaisi syliini oli kuitenkin melko epätodennäköinen. Joten olin jo hyväksynyt sen tosiasian, että toinen koira tulee mitä ilmeisemmin myös kasvamaan Helsingin vilinässä.

Koska sen tietää, että on toisen koiran aika? Olen käynyt kaikki väittelyt päässäni läpi. On pohdittu vakuutuksia, autoja, lisätilaa nykyiseen autoon, ulkoilut, reissut, kissat, raha, ruoka, tilat, portit... Lista on loputon. Olen miettinyt kaikki kauhuskenariot ja mahdolliset ongelmat. Jumi on vasta nuori. Toinen uros talossa tuo 99% todennäköisyydellä ongelmia mukana. Se onko ongelmat ratkottavissa jää nähtäväksi. Lopulta se viimeinen kysymys on enää vastaamatta. Haluanko tosiaan toisen koiran?

Sitten tuli Brio.

Eli kyseessä on pikkupoika nimeltä Daydreamer's Magic Number (aka Brio). Sukutauluun pääset tästä. Poika on syntynyt Hollannissa ja on yhteistuonti suomalaisen kasvattajan kanssa. Jo ennen pentujen syntymistä kävin salaa kuolaamassa sukua ja kun pennut sitten syntyi niin laitettiin kyselyä niistä. Sattumien ja mutkien kautta pikku-Brio sitten muutti Suomeen syyskuun loppupuolella.

Tästä pääset Brion omalle sivulle

tiistai 8. lokakuuta 2013

Sisä-aksaa

Viime maanantaina oli ekaa kertaa sisätreenit Vuokkoset-areenalla. Vähän jännitin miten koira taas reagoi eri aksakenttään eteenkin siksi kun se on ollut ihan ok viime aikoina ulkotreeneissä.

Hirveä häslinkihän siitä tuli taas. Tehtävänä oli pari estettä ja putki, siitä este, takaisinkierto ja sama rata takaisinpäin. Putken jälkeen Jumi keksi, että treenien vetäjän jalkaa olisi tosi kiva "käydä duunaa". Sen jälkeen se vähän väliä karkaili Kirsin jalkaan kiinni... Voi tsiisus ton koiran kanssa kun tuntuu, että koko ajan se keksii jotain uutta jolla se pystyy järkyttämään mua. Noh, ainakin oli vire kohdillaan! :D

torstai 3. lokakuuta 2013

Pennun kanssa suuria iloja ja pieniä suruja

Brio muutti perjantaina 27. päivä luokseni.
Lauantaina ja sunnuntaina fiilistelin pentua, hieman ehkä matalaviettinen mutta kyllä sen saisi rakennettua. Maanantaina käytiin treeneissä ja pentu oli jotenkin todella flegu ja kuvittelin sen johtuvan väenpaljoudesta ja pimeydestä ja kylmyydestä.

Little did I know.

Tiistaina paskottiin sitten vettä. Ruskeaa vettä. Aamulla tuli vielä vähän kiinteää ja muuten "puhdasta" vettä. Kattelin pentua illan verran ja yöllä sitten aloitti oksentamaan vedet mitkä joi ihan itse. Ei siinä muuta mutta pennut kun menee niin nopeasti huonoon kuontoon joten päädyin viemään pennun sillon yöllä jo Viikin pieneläinpäivystykseen.

Viikissä suojapukuihin pukeutuneet kandit otti meidät vastaan ja ottivat verikokeet + paskakokeet. Parvo oli toki ensimmäinen epäillys (vaikka pentu on saanut parvorokotteen). Vatsaa myös palpoitiin läpi vierasesineiden varalta ja eläinlääkäri tuli myöhemmin ultraamaan. Parvo oli negatiivinen, giardia negatiivinen, ultra ei näyttänyt mitään erityistä. Lopputulos > suolistotulehdus.

Brio jäi YESiin melkein 12h tarkkailuun / nesteytykseen. Kävin seuraavana päivänä hakemassa pennun kotiin ja koira oli ihan erilainen kuin siihen mennessä kertaakaan. Vaikkakin väsynyt niin virtaa ja elämää riitti, lelujen jahtaamista ruoka oli ihan ykkösjuttuja. Nyt kaikki on ollut ok jo pidemmän aikaa ja pikkuhiljaa alan uskomaan, että tuo koira säilyy minulla hengissä... 

tiistai 1. lokakuuta 2013

Täällä haisee paska.

 
Nyt se on sitten virallista. Meille muutti pieni hiiwiö. Brio kutsumanimeltään, oikealta nimeltään Daydreamer's Magic Number. 

Brio lensi koko matkan Hollannista viime perjantaina tasan seitsemän viikkoa vanhana ja on sen jälkeen viihdyttänyt minua ja ärsyttänyt Jumia. Sanomattakin selvää (?), että Jumi on kaverista vähän nyreissään ja mustasukkainen. Tosin kun poistun huoneesta niin Jumi käy kutsumassa leikkiin ja on niin kaveria mutta kun tulen takaisin niin käyttäytyy kuin pentu lähinnä oksettais. Ja pahasti... 

Minä taas muistan miksi vihaan pentuja. Ne kun ei tee muuta paitsi paskoo, kusee ja nukkuu. Hirveän kylmänarka tuo tuntuu olevan ja piti käydä ostamassa sille paita.. Harmi vaan, että ei suostu tekemään tarpeita takki päällä.

Toistaiseksi on mennyt yllättävän kivuttomasti kahden koiran kanssa olemin mutta katsotaan kauanko ilo kestä. Pari viikkoa vietän "äitiyslomaa" ja sen jälkeen alkaa normi arki. Vähän jännittää enkä ole vielä päättänyt miten aion koiria jättää (keskenään / eristettynä) ja ajattelinkin, että päätän vasta sitten kun näen miten nuo lämpenee toisilleen.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Paha paha jälki

Eih hitto.
Mun koira on ihan äärettömän hyvä jäljestämään ja ihan äärettömän tarkka ja innokas. Sillä vaan on hidas ohjaaja joka ei pysy mukana eikä pidä koiraa hallinnassa.

Jälki oli taas vieraan tekemä, 600m. Kolme purkkia ja pallo josta pari jäi.

Koira lähti hyvin mutta alkukohellus. Se ihana alkukohellus. Eka purkki jäi innokkuuden takia. Tokalle purkille meni hyvin. Siitä sitten vähän kovistelin, et nyt jumaliste tehdään töitä eikä hömpötellä. Siitä kolmannelle hyvin töitä tehden. Kolmannen jälkeen jälki palasi takaisinpäin (teki siis u-muodon) ja siinä kohtaa missä "eksyttiin" niin veikkaan, että koira häiriintyi siitä, että oltiin (apparin mukaan) keskellä molempia jälkiä. Itse olin jo melko lopussa ja koira häipyi. Jumin tullessa takaisin keskeytin ja totesin ettei hommasta tuu mitään. Koira oli kuitenkin yltäpäältä mudassa ja jäljentekijän mukaan vikan palkan kohdalla oli kuulema mutaoja - eli se on varmaan käyny siellä.

Nyt on pari jälkeä ollut sellaista soosaamista, että prkl! Ens kerta on motivaatiosuora, useammalla kepillä, maksimissaan sen 200m ja mielellään vähintään 7-10 keppiä. Keppimotivaatio kaakkoon :D

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Muta tekee kuulema hyvää?

Olen edistynyt. Käytiin metsäjäljellä joka ei mennyt ihan kaikkien sääntöjen mukaan mutta olen silti ihan hirmu tyytyväinen! Tätä fiilistä nyt nopeasti purkkiin ja hyllylle, että sitä voi annostella sieltä silloin kun sitä oikeasti tarvitsee.

Meidän jälki-iltahan alkoi hyvin mielenkiintoisesti sillä, että jäin mun ruohonleikkurilla kiinni mutaan. Seuraavin tuloksin:

Auto saatiin kuitenkin mudasta pois ja päästiin kävelemään jälki.
Speksit jäljelle oli reilu 500m, vieraan tekemä ja viisi purkkia.
Kaikki ei toki mene kuin Strömsöössä, ei edes meidän jälki. Lähdettiin innokkaana ja pidin liinasta kiinni ekalle purkille joka nousi helposti. Kakkoselle mentiin tosi hyvin. Sit herpaantui nenä (tiedä sitten oliko syynä liikkeessä olevat sienestäjät vai maasto vai mielentila) ja mentiin lujaa ympäri. Veikkaan, että koira ehti neloselle syömään mutta se purkki jäi. Viitosen Jumi nosti. Eli koira nosti 1, 2 ja 5. 3 ja 4 jäi metsään.

Tarkoitus olisi nyt ajaa pelkästään vieraiden tekemiä jälkiä koska selvästi oli vähän haastetta ja huomaan, että vaikka olen päästänyt liinasta irti (katkaissun napanuoran!) niin huomaan miten paljon minulla on halua ohjata koiraa eteenkin kun en tiedä missä se jälki menee. Toisinsanoen ohjaan koiraa kun tiedän edes suurinpiirtein missä jälki menee. Mutta kaikesta huolimatta olen tosi tyytyväinen.

Ei enää itsetallottuja jälkiä tai sitten joudun tallomaan ne niin, että kävelen katse maassa etten todellakaan tiedä missä olen. 

maanantai 23. syyskuuta 2013

Viimeinen "rauhallinen" viikonloppu

Perjantaina koira sai taas käydä nalkissa Lohjalla ja kahden onnistuneen (ke ja pe) astutuksen jälkeen jäädään odottamaan mahdollisia tuloksia. Pidetään peukkuja, että Villa Vappulaan syntyy paljon kauniita punavalkeita pikkupaholaisia :)

Lauantaina käytiin sienessä. Olisi ollut paljon mukavampi jos niitä sieniä mitä mä haluan syödä olisi ollut edes nimeksikään. Pelkkiä limasieniä tai kärpässieniä - yök. Ja minä kun kävin siellä metsässä ihan vaan sen takia, että sattumoisin olin pari päivää aiemmin kävellyt jäljen niin, että talsin suoraan suppisalueen läpi. En mennyt samaan metsään mutta ajattelin, että samalla tiellä oleva metsä voisi tarjota samanlaista sienirunsautta. Väärin! Tyhjin käsin ajoin Lidlin pihaan hakemaan salaattitarvikkeita....
 Lauantai-illalla oli treenien vuoro, Tali siis kutsui. En tiedä mikä tuota koiraa vaivasi - väsymys, astutukset vai yleisketutus mutta en ole nähnyt yhtä huonoa tekemistä todella pitkään aikaan. Teki mieli tehdä koirasta rukkaset ja luovuttaa...

Sunnuntaina käytiin ekaa kertaa Salmen pitkä lenkki. Ihan ensimmäistä kertaa kun käyn edes Salmessa! Mutta tykkäsin. Paljon enemmän itseasiassa kuin Luukista sillä tuo Salmen kävelyreitti on paljon avarampi ja valoisampi. Luukissa tulee helposti tunne, että "puut kaatuu päälle". Minun piti mennä illalla vielä metsäjäljelle mutta tällä kertaa sohva vei kunniakkaasti voiton. Iltabonuksena koirasta löytyi kesän toinen punkki.

Ai miksi tuo otsikko? Se selvinee tuossa loppuviikosta... ;)

torstai 19. syyskuuta 2013

Nalkissa Lohjalla

Jumi sai naista. Taas!
Laura (Kennel Villa Vappulan) päätti käyttää Jumia uudestaan B-pentueeseen ja siksi käytiin eilen Siiriä moikkaamassa Lohjalla. Astutus tapahtui juuri niinkuin mielestäni pitääkin. Koirat annettiin rallata pitkin pihaa ja ennenkuin ehdittiin edes alkulöpinät löpistä oli homma hoidossa ja koirat nalkissa. Siinä nyt on pakko vähän tukea koiria että eivät lähde juoksemaan eri suuntiin mutta muuten astutusta ei jälleen kerran tarvinnut avittaa yhtään.

Huomenna mennään vielä uusiksi ja katotaan jos vielä tekisi mieli puolin ja toisin. Toivon mukaan saadaan lisää pikku-Jumeja maailmaan.

Pienistä puheen ollen niin on hyvin mahdollista, että sellainen pieni kotiutuisi myös minulle mutta siitä myöhemmin kun asia varmistuu.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Vitsi mikä fiilis!

Voi hitsinvitsi mikä jälki eilen. Aivan uskomattoman hyvä. Siis ihan älyttömän hieno. Sanat ei riitä :)

Metsäjälki, 400m pitkä. Maasto oli vaihteleva, enimmäkseen sammalta tai lehtien peittämää. Purkkeja oli viisi ja keppejä kaksi. Esineet oli jätetty ~50m välein ja loppupurkki hieman pidemmällä välimatkalla.  Jälki sai jäähtyä tunnin verran kun kävin asioilla ja sit takaisin ajamaan.

En tehnyt janalähetystä tällä kertaa vaan suoraan jäljelle. Koira härventeli alkuun mutta löysi ekan purkin ilman ongelmaa. Siitä eteenpäin hirveällä härvellyksellä. Kävi haistamassa keppiä mutta kun olin vähän takana niin en tajunnut (hölmö minä). Kävelessäni eteenpäin huomasin sen kuitenkin maassa ja kutsuin koiran uusiks siihen. Ilmaisi sen ja palkkasin.

Siitä uudella lähetyksellä lähti ihan hevonpyllymäistä menoa. Juoksenteli ympäriinsä ja otti kaikenlaisia hajuja ja selvästi oli tyytyäväinen juoksemiseen. Olin jo luovuttamassa kun päätin että nyt mennään eikä meinata. Koira kiinni ja tiukalla äänellä totesin, että nyt ei pelleillä vaan tehdään töitä. Uusi lähetys ja sinne se meni. Kulki loppujäljen (300m) nenä maassa, 20m mun edellä ja ilmaisi kaikki purkit. Toisen kepin se ilmaisi ilman apua, meni jopa niin hienosti, että tuli vähän hassusti (oli jäljeltä pois ~viisi metriä) mutta bongasi hajun ja dyykkasi kepin kimppuun. 

Kauden päätavoite (maastovalmis koira) voisi ehkä jopa toteutua. En nyt hihku ennenkuin ollaan käyty ajamassa vieraan tekemää jälkeä koska pelkään, että ohjaan koiraa edelleen liikaa vaikkakin unohdan missä olen kävellyt enkä pidä liinasta kiinni. Jos aurinko ja kuu on oikeassa asennossa saadaan ehkä vieraan tekemä jälki vielä loppuviikosta. Iiiks! :)

tiistai 17. syyskuuta 2013

Aksailua

Piiiiiiiitkästä aikaa käytiin aksatreeneissä. Tämä kesä on kyllä ollut agilityn kannalta ihan äärettömän heikko johtuen a) menoista b) omasta terveydestä c) koiran tassuvaivasta. Aina ne treenit on jääny välistä. Nyt vihdoin pääsin sitten kentälle ja hauskaa olikin!

Tehtiin vähän käännösharjoituksia ja takaa-heittoja. Mun pitää ehdottomasti olla liikkuvaisempi ja luottaa koiraan, selvempää ohjausta ja terävempiä kulmia / nopeampia pyörähdyksiä ja käännöksiä. Koira toimi hyvin ja vasta tokan kierroksen loppupuolella kun harjoiteltiin useammalla toistolla takalähetyksiä koira meni niin kierroksille, että vetäjän jalka sai tuntea amstaffirakkautta. Tämä taas aiheutti sen, että koiralla keitti aika pahasti ja tietäen virekestävyyden se ei kykene siihen tilaan kuin ihan hetkellisesti. Siksi tokavikan kierron kohdalla koira otti ritolat. Sain kiinni, palkkasin ruualla ja otin vikan kerran onnistuneesti ruualla.

Oli oikein hyvä treeni kokonaisuudessaan ja sen verran on luotto kasvanut, että päätin jatkaa treenaamista myös talven yli. Josko nyt olisi agijumalat meidän puolella, että saataisiin säännöllistä treeniä :)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Metsäjälki vol. 2

Sunnuntaina oli vuorossa esineruutua ja metsäjälkeä.
Esineruutu tallottin todella pienelle alueelle, 10x20m ja esineitä oli neljä. Jep. Tätä pitää harjoitella. Koira kyllä nosti kaikki neljä esinettä mutta koska olen harjoitellut sen kanssa puhtaasti etsimistä (kerran aikaisemmin ollaan vaan tehty varsinaista esineruutua tallotulle alueelle) niin se ei selvästi yhdistä hajua ja esinettä tuossa hommassa. Siellä se meni ympäriinsä ja juoksi onnellisena. Kun se hiukan jaksoi keskittyä niin nousi sitten kaikki esineet.

Metsäjälki oli 300m pitkä, viisi purkkia ja sai maustua tunnin verran.
Janalähetys ja hirveä koohotus päällä taas. Eka purkki olisi jäänyt mutta autoin koiraa sen verran koska sillä oli aivan "väärä" mielentila minkäänlaiseen keskittyneeseen työskentelyyn. Ekan ilmaisun jälkeen rauhoittui sen verran, että annoin uuden käskyn ja päästin irti. Se sai siis taas mennä villinä ja vapaana, eli en roikkunut liinan päässä. Meno on sitten juurikin sitä, villiä ja vapaata mutta hitto sentään, se kyllä tekee ja keskittyy. Hyvin nosti taas kaikki seuraavat neljä purkkia ja vaikka lähti tarkistamaan mun torstaiset harhat niin päätyi kuitenkin menemään oikeaan suuntaan kun jäljet eivät ristenneet.

Pitää _ihan oikeasti_ vaan luottaa koiraan. Seuraava jälki tulee olemaan vieraan tekemä viiden purkin kisapitkä jälki (500-1000m) ja sen jälkeen pyrin siirtämään koiran pois purkeista kepeille lyhyimmillä jäljillä. Jos siirto onnistuu vielä tämän kauden aikana niin tavoite ennen kauden loppua olisi tosiaan se kisapitkä jälki joka on jonkun muun tekemä ja kuudella kepillä. Katotaan...

Oli muuten pienesti väsynyt koira kun kävin vielä 10km lenkillä Luukissa tuon aamupäivän treenin jälkeen :)

perjantai 13. syyskuuta 2013

Luota koiraan

Pitkästä aikaa taas metsässä. Kävin kaverin kanssa minulle täysin tuntemattomassa metsässä tallomassa koiralle jäljen. Oli satanut koko päivän joten metsä oli suht liukas ja (yllätys) märkä. Ilma oli kuitenkin raikas.

Talloin reilu 220m jäljen jolle laitoin viisi purkkia. Sen jälkeen yritin kaartaa takaisin sinne mistä tulin tallomatta omaa jälkeä jonka lopputuloksena päädyin tekemään kilometrin lenkin ja olin eksyksissä hetken (kiitos "selviytymisestä" kuuluu SportsTrackerille). Siinä seikkaillessa jälkikin ehti jäätyä kivasti ja kun pääsin autolle käytiin ensin ajamassa kaverin jälki jolloin Jumin jälki sai jäähtyä vielä lisää. Loppujen lopuksi pääsin ajamaan n. 1½h vanhaa jälkeä.

Tulin koiran kanssa janalle ja ekalla lähetysyrityksellä ei oikein irronnut tai irtosi kyllä mutta ihan väärään suuntaan... Uusi yritys ja lähti ku juna, janaa oli n. kolme metriä. Siinä heti jäljen alkupäässä alkoi kuulumaan vähän matkan päästä hirveää koiran huutoa ja sitä vaan jatkui ja jatkui. Koira jäi pää kallellaan kuuntelemaan eikä oikein pystynyt keskittymään ja mä keräsin painetta. Vihaan metsäjälkeä. Vihaan metsää. Vihaan sitä, että en edes muistanut miten olin kävellyt tai missä eka purkki oli.

Melskaavat koirat hiljeni ja satuin näkemään vähän matkan päässä ekan purkin. Koira jaksoi keskittyä ja lähetin uudella käskyllä ja sinnehän se meni makoilemaan purkin eteen. Avasin purkin, annoin ruuat ja kun Jumi oli saanut syötyä lähetin jatkuu-käskyllä. Koira meni pois jäljeltä johonkin pusikkoon ja tässä vaiheessa itselläni keitti jo niin pahasti, että ajattelin, että ennenkuin räjähdän annan koiran mennä itsenäisesti. Päästin liinasta irti ja annoin mennä. Sinne se sitten läksi.

Väitän ettei koira ollut jäljellä kun en muistanut kävelleeni edes lähelläkään siellä missä se pyöri mutta yhtäkkiä se makoili edessäni muutaman metrin päässä. Juoksin paikalla ja siinähän purkki nro 2 oli. Lähetin uudestaan ja se lähti juoksujalkaa etenemään metsässä risteillen ja poikittaen, ehkä vähän takajäljellä, ehkä ei. En tiedä koska en merkkaa jälkeä niin arvatkaa vaan muistanko missä olen kävellyt. Purkki nro 3 löytyi. Uusi lähetys ja tässä vaiheessa koirakin oli ihan innoissaan kun en roikkunut liinan päässä painostamassa. Purkki nro 4 nousi. Lähetin ja tiesin, että vika purkki oli aika pitkällä ja sinne piti mennä järkyttävän risukasan läpi.

Koira hävisi ja me tallottiin perässä mitä ehdittiin. Oli jo hämärää ja en nähnyt koiraa. Kutsuin luokse ja lähetin uudestaan. Vei meidät hakkuualueelle jossa olin itse pyörinyt jo jäljen päätyttyä (siis kun eksyin) ja kutsuin pois. Totesin kaverille, että se vika purkki jäi nyt sit metsään. Käännyttiin aikomuksena palata takaisin autoille kun kaveri tokas, että "täällähän se purkki on". Siellä se tosiaan oli ja kansi avattuna ja ruuat syötynä. Eli oli käynyt purkilla, ilmaissut sen ja kun ei omistajaa kuulu niin oli sitten omatoimisesti avannut purkin.

Näin jälkeenpäin olen todella tyytyväinen tuohon jälkeen vaikka mua harmittaa tuo kurittomuus metsässä. En ole ihan varma, että onko tämä tyyli se jolla meidän kannattaisi jatkaa ja jos on, niin ilmaisut pitää opettaa pysyviksi. Aikaisemminhan se oli tuova koira jonka sittemmin tein pellolla makaavaksi. Mun puolesta voi metsässä tehdä vaikka seka-ilmaisua, se ei minua haittaa mutta tuo ihan vapaana meneminen jännittää siksi, että pelkään keppien jäävän.

Seuraavaksi teen sille samantyylisen jäljen kepeillä, josko se innostuu niistä yhtä paljon ja sitten voisi yrittää vielä ennen kauden loppua saada yksi kisapitkä jälki jonkun muun tekemänä. Siihen olisi hyvä lopettaa kausi (olettaen toki, että menee hyvin...).

torstai 12. syyskuuta 2013

Punkit pois


Eilen oli sitten punkkilääkkeen anto. Kävin ostamassa Strongholdia eläinlääkäriltä joka tarjosi vaihtoehtoisesti Milbemaxia. Sitä tosin olisi pitänyt antaa kolmen viikon välein eikä mun kärsivällisyys riitä siihen. Milbemax olisi ollut Strongholdia halvempi ~13e mutta siitä ilosta, että minun ei tarvinnut kolme viikkoa kärvistellä pillereiden kanssa päädyin maksamaan enemmän ja ostin kerta-annoksena laitettavaan Strongholdin.

Kotona avasin sitten pakkauksen ja sain käteeni kolme putkiloa ainetta. Siinä sitten aikani pohdin, että montako putkiloa isken siihen koiraan kunnes sain todella epämääräisistä ohjeista selvitettyä, että yhdessä putkilossa on kerta-annoksen määrä tavaraa eli yksi putkilo olisi riittävä. Kampailin koiran niskaa (kuten kaikki varmaan arvaavat lyhytkarvaiselle koiralle on tosi helppoa tehdä jakausta lähelle ihoa) ja trööttäsin aineet sinne niskaan - eli puolet sormille, puolet ohi ja jotain niskaan. Nyt vaan sormet ristiin, että punkit rupee valumaan ulos ja jälki paranee.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Voi nenä minkä punkin nappasit...

Kävin eilen ajamassa kaverin pelloilla jäljen. 220m, 5 kulmaa, 5 purkkia.
Koira ajoi todella huonosti, jopa Jumiksi todella huonosti. Kulmat jotka yleensä on tosi varmoja oli ylivetoja 3/5 ja ne kaksi jota meni hyvin niin meni epävarmaksi suoraan kulman jälkeen. Päätä nosteli ja yritti saada ilmavainua. Jotenkin todella häröinen jälki - vähän samantyyppinen kuin viimeksi.

Olen huomannut, että se muutenkin pärskii enemmän tällä hetkellä ja hinkkaa nenää mattoon, minuun, sohvaan, suurinpiirtein jokaiseen vähänkään karheaan asiaan (juu, mä olen todella karhea!). Ei auta muu kuin hakea eläinlääkäriltä punkkikarkoitetta ja toivoa, että se on syy tuohon jälkeen. Jos ei ole niin multa varmaan pääsee itku koska niin hyvin tuo on kuitenkin ajanut noita jälkiä tähän asti enkä ole omasta mielestäni tehnyt mitään ihan järkyttävää koiralle...

Tottis menikin sit vähän paremmin (vain vähän). Sitä intoa jumpataan edelleen ja innolla odotan ensin maastoleiriä ja ensi kuussa sitten maailmanparhaimpien kanssa tottisleiriä. Samalla tässä odotan kieli pitkällä, että tuleeko minulle kenties perheenlisäystä koiramuodossa vielä syksyn aikana. Sen pitäisi selvitä ihan viikon / parin sisällä... :)

maanantai 9. syyskuuta 2013

Fabrizio Coppola's seminar

Fabrizio Coppola's seminar in Finland spring 2013. The goal was to improve the focus and attention span of the dog. The dog has never done any bite work before this. This video was shot on the second day and the seminar was three days. See pictures and text here.

Erkkariviikonloppu

Lauantaina oli amtaffien ja staffien erikoisnäyttely. Tuomariksi oli kutsuttu Valerie Gervais Kanadasta. Ilmoitettuja amstaffeja oli yhteensä 135kpl ja valioluokassa uroksia oli 12kpl. Tiukka kisa siis tulossa.

Seurailin arvosteluja siinä alkuluokissa ja niiden perusteella en osannut sanoa saako koirani ERIn vai peräti Hn. Välillä tuntui, että tajusin mitä tuomari meinasi ja toisaalta taas näytti kun ei olisi arvioinnissa mitään järkeä. Sain kunnian myös esittää Masia (Fin Fool's Speed Demon) ja siellä EH-arvioiden keskellä oli ihanaa esittää junnu-uros arvosanalle ERI. Kasvattaja juoksi sitten itse kilpailuluokan ja Masi sijoittui hienosti kakkoseksi SAlla.

Jumin vuoro tuli ja siinä sitten mentiin ympäri ja seisottiin ja mentiin edestakaisin ja taas seisottiin. Hirmu pitkään seisotti ja lattia oli vähän liukas joten sain olla korjaamassa jalkoja koko ajan. ERIn tuomaritäti meille lykkäsi ja kilpailuluokassa sijoitti upeasti toiseksi! Olin niin tyytyväinen sillä luokkasijoitusta lähdin tavoittelemaan.

PU-kehässä koiria oli melko paljon (varmaan lähemmäs kymmenen jos ei yli). Ensimmäiseksi tuomari sijoitti veteraaniuroksen ja sen jälkeen AVOjen ykkösen. Kolmanneksi valioiden ykkönen ja neloseksi valioiden kakkosen eli Jumin! Voi tätä onnen päivää! :)

Jumin pennut menivät myös hyvin, Rane oli luokassaan kolma KPllä ja Nuka neljäs KPllä. Tytöt ei sijoittunut mutta saivat todella mairittelevat arviot. Otettiin ryhmärämä-kuva kaikista neljästä ja isistä <3

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Peiliin katsomista

Miten tuo tuntuikaan liian helpolta tuo viime perjantain jälki...
Etukäteen mainittakoon, että olin aivan ääretön idiootti eilisissä jälkitreeneissä. Talloin (jostain jumalattoman kumman syystä) samaa palstaa kuin perjantaina.

250m, 6 kulmaa, 4 purkkia.
Kaksi ekaa kulmaa meni hyvin ja siinä kohtaa päädyttiin siihen vanhalle jäljelle. Siitä olisi pitänyt jatkaa eteenpäin sen ~30m ja sit kulma vasemmalle mutta koira ajoi eteenpäin nenä maassa hyvin työtä tekevänä ja oletin vaan, että ite olen tyhmä enkä enää muka muista missä jälki meni. No vituikshan (ekskuuse my french) se meni.

Jumi siis ajoi sen perjantain jäljen ja siinä se sitten oli. Pari purkkia jäi jäljelle ja lähetin jäljen loputtua koiran esine-etsintään. Sieltä se poimi molemmat purkit ilman ongelmia joten nenä sillä kyllä toimii jos se vaan sitä käyttäisi.

Mun piti mennä ajamaan jälkeä myös tänään mutta onnistuin saamaan purjotaudin ja päätin jättää välistä. Ensi kerralla täytyy kuitenkin olla tarkkana siitä, että palsta on eri ja vähintään se, ettei alla ole omia vanhoja jälkiä. Samoiten mielentila oli ihan väärä, olisi pitänyt ottaa vähän tottista alle kun se menee sellaiseksi höntsäilyksi kun virtaa on enemmän kuin järkeä.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Treenipäivitystä

Perinteinen treenipäivä (maanantai) oli tylsä "istu-autossa" -päivä koiralle. Minulla sen sijaan oli kovin hauskaa :)  Järjestin Amstaffiyhdistyksen nimissä mölliTOKOilut ja 20 osallistujalla vietimme neljä tuntia Talin treenikentällä.

Pari kierrosta ehdin tehdä Jumin kanssa ennen ja jälkeen kisojen mutta otin ihan lyhyttä hyvänmielentreeniä. En ole pitkään aikaan kertoillut mitä tottikselle kuuluu joten nyt seuraa lyhyt katsaus siitä mitä ollaan puuhailtu.

Tuossa muutama viikko sitten päätettiin apparin kanssa, että ruvetaan "vetämään pois" koiraa seuraamisessa. Eli kun herpaantuu tai vaihtoehtoisesti on ihan ok (vaihdellen) niin appari yhtäkkiä pysäyttää koiran ja ohjaaja jatkaa pari askelta. Siitä sitten kova hetsi ja jatketaan. Kun koira tulee seuraamiseen vauhdilla ja hyvin niin siitä palkka.

Tämä toimi ihan ok mutta edelleen (minusta) haukku ja tekeminen oli edelleen kovin teknistä. No joku treenikerta tässä niin palkkasin pallolla ja appari huikkasi, että älä käske irti vaan hän nippaa. Ja niin hän nippasi Jumia nivusista ja sieltä tuli pieni ärrimurri ja koira puri tiukemmin palkkaan kiinni. Tätä hyödyntäen olen siitä lähtien ihan fyysisesti "taistellut" koiran kanssa ja leikkinyt. Viretaso on koiralla aivan tyystin erilainen, nykyään se varastelee palkkoja (!!), haukkuu sivulla ja se haukun ääni on muuttunut mekaanisesta sellaiseen räkäposkella "anna-tänne-se-palkka". Olen hirmu tyytyväinen ja nyt vaan yritän rakentaa tän päälle sitä teknistä koska seuraaminenhan meillä hajosi tän viretaso-noston yhteydessä (huoh) ja nyt koira edistää hieman mikä hankaloittaa käännöksiä.

Tänään taas jäljelle ja muutaman viikon kuluttua on yhdistyksen maastoleiri (jee!) ja siitä muutama viikko niin on parhaimman treeniryhmän tottisleiri (JEE!). Tässä vielä kuva Jumin naamasta tältä aamulta... Taisi sekin huomata, että ulkona näytti kylmältä ja ällöltä.

perjantai 30. elokuuta 2013

Jee, 3 vee!

Jeee, Jumi täytti 3-vuotta! Sen kunniaksi (tai noh, oli suunnitelmissa silti) käytiin tekemässä pientä tottista ja viikon vikan jäljen.

Jälki oli 400m, kulmia kaksi, yksi ojanylitys (ekaa kertaa katkennutta jälkeä) ja viisi purkkia.

Hölmösti onnistuin kuitenkin maastoon nähden polkea jäljen "väärinpäin" eli aloitin sellaisesta kohtaa peltoa jossa jälki oli todella helppoa (keli oli kostea ja korkea heinikko). Jumi saikin ajaa sen ekat 200m täydellä 10m liinalla! Oh the joy. Mutta hitto se on pitkä matka koiraan... Olisin kuitenkin mielummin ajanut ensin vaikeamman osuuden ja lopuksi helpon.

Juuri ennen kulmaa maasto vähän vaikeutui ja oli kaksi todella tuoretta harhaa (niin tuoretta, että takana kävelevä appari taisi kysyä molempien kohdalla, että tuostako sä kävelit kun jälki oli niin selvä). Koira kävi jäljeltä pois (pysyi liinan mitalla) ja lähti sitten nätisti tekee kulmaa. Ylitti ojan helposti, ei edes jäänyt pohtimaan mihin jälki katkesi.

Loppusuora 200m oli sitten aika vaikeaa maastoa. Palanutta, kuivaa ja lyhyttä. Koira alkoi väsymään (kävi pissalla! wtf?!) mutta kiltisti ajoi loppuun asti. Kaikki purkit merkkas maahanmenolla, kahdelle avustettuna ja huomioitavaa oli, että kaikille purkeille tuli ollessaan jäljellä (ei niitä samoja fiaskoja mitä oli eilen).
Tähän on hyvä lopettaa viikko, ens tiistaina uusi neljän päivän jälkisykli.

torstai 29. elokuuta 2013

Ei mee ku Strömsöössä

No niin, eri pelto. Tai lähinnä niitty jossa sekapohjaa.
Jälki 250m, 3 purkkia ja osittain vahvistettuja kohtia namilla. Ei varsinaisia kulmia.

Alku meni lupaavasti mutta sitten jotenkin hajosi paletti. Maa oli aika kuiva ja tosiaan kasvustoa oli hyvin vaihtelevasti joten ihan loppupää meni todelliseksi haihatteluksi. Päästin liinaa ja totesin, että jälki opettakoon kun en mä kuitenkaan ole siellä kisoissa opastamassa tuota torveloa. Siellä se sitten meni ympyrää kunnes löytyi hajun päästä kiinni ja suoraan vikaan purkkiin (et oltiin ihan jopa jäljelläkin). Eli voisko sitten sanoa, et alku meni hyvin ja loppu meni paremmin kuin oletettu mutta keskiosa oli hetkellistä tuskaa :)

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Aivan törkeän hienoa!

Nyt meni jälki niin putkeen kun voi mennä. Ilma oli suotuisa, kosteaa, täysin tyyntä ja sumu josta oikein näki miten se haju painautui sinne peltoon... 250m, 3 purkkia, 2 kulmaa, joka askeleella namivahvistettu lähtö + puolessavälissä muutama askel namitettu. Täysin tuore harhajälki ja 24h vanha mun oma harhajälki (tämä täysin vahingossa).

Koira ajoi kuin junan vessa koko jäljen. Sain antaa liinaa niin paljon kuin pystyin, merkkasi melkein automaattisesti maahan menolla (vähän joutui vielä avittamaan). Ainoa epäilys tuli siinä mun vanhan jäljen kohdalla jossa siis edellispäivänä olin kävellyt pellon yli ja takaisin. Siinä piti vähän varmistaa mutta muuten ei ollut ongelmaa ja molemmat kulmat sujui hyvin. Ihan sika hyvä mieli tästä!

Ihme tassuvaiva

Jumin tassu on ollut kipiä jo melkein kuukauden. Kaikki alkoi itseasiassa elokuun alussa kun oltiin mökillä ja koira uiskenteli koko päivän. Illalla kun päästiin kotiin huomasin iltakusetuksella, että koira ontuu.

Nopeasti katsottuna löytyi viiltohaavat toisesta takatassusta mutta tuntui haavana kovin merkityksettömältä ja ihmettelin, että jos se tosiaan niin "pientä" ontuu. Viikko varjelin jalkaa ja ehdin jo epäillä pahinta (lihasrevähdystä) kun lähdettiin Joensuuhun ja koira oli ihan puhdas liikkeistään. Joensuussa lauantai-illalla se oli taas epäpuhdas mutta sunnuntaina puhdas. Joensuu-reissun jälkeen minä sitten jäin lomalle ja tiistaina kun se etujalka kosahti siellä jäljellä niin vein keskiviikkona eläinlääkäriin. Sehän totesi etutassussa olevan haava (no sen tiesin jo), ei vierasesineitä ja sai kotiin shamppoota (Malasebia) ja jotain voidetta.

Lähdettiin torstaina sinne Ahvenanmaalle ja siellähän se tassu vasta kipeä olikin... Olin onneksi käynyt hakemassa Bacibactia apteekista ennen lähtöä joten sitä siveltiin aika haipakkaa koko reissun ajan. Tossujakin joutui käyttää mutta niistä ei ollut juurikaan hyötyä kun eivät pitäneet märkää. Tassu oli melkein jatkuvasti kostea joka johti siihen, että anturasta lähti kuoriutumaan paloja (haavasta lähti "purkantumaa"). Mä olin niin helisemässä tuon tassun kanssa sillon sunnuntaina kun päästiin pois sieltä saaresta ettei tosikaan.

Onneksi se haava kuivui nopeasti ja koko reissun jälkeinen viikko tehtiin lyhyttä lenkkiä ja tossun kanssa ainoastaan. Rasvaa ja pesua ja rasvaa. Sillä se parani melko hyväksi ja viikonlopun meni ihan ok näyttelyissä (pehmeä pohja).

Tällä hetkellä tassussa ei siis ole enää haavaa (ollut pitkään aikaan) mutta tuo anturavamma vaivaa edelleen kovalla pohjalla tai jos tassu on ehtinyt kostua kunnolla ja siitä epätasaiselle pohjalle. Tästä syystä koira on edelleen "saikulla" kaikesta metsätoiminnasta ja agilitystä mikä toki on minun mielestä ihan prceestä. Koko loma meni kotona maatessa kun koira ei voi tehdä mitään...

tiistai 27. elokuuta 2013

Ei mennyt ihan jäljestämiseksi tääkään...

Taas jälleen kerran 260m ja 5 purkkia, kiemurtelevaa jälkeä + 2 kulmaa. Ei nameja jäljellä (en edes muista koska olisi viimeksi ollut namia jäljellä). Ekat 130m ihan täyttä kuraa. Koira menee ympäriinsä, ei mitään tajua edes mitä on tekemässä, ollaan jäljestä 5m sivussa ja mulla nousee savua korvista.

Hetki rauhoittumista, ja jälleen puolessavälissä koira muuttuu hyvin ja tasaiseksi, saan ajettua nätisti tokan kulman ja siitä lähtevän pienestä kiemurtelevan loppusuoran. En ymmärrä. En vaan ymmärrä.

Videoo tulossa mahdollisesti. Ladataan ensin koneelle ja katotaan voiko siitä jotain käyttää... :)

maanantai 26. elokuuta 2013

Voi itku mitä teki tauko

Poljin 250m ja 5 purkkia. Ihan haihattelua koko jälki, kepit nousi mutta jälkityöskentely oli todella heikkoa, pyöri ja meni kuin säkkärä. Ei voi olla tyytyväinen. Tauko ei todellakaan ole tehnyt hyvää. Puolet jäljestä oli sekoilua ja toiset puolet ajoi kuin juna. Sain ajettua jopa 5m löysällä liinalla ja sitten koiralla yhtäkkiä naama ylös ihan kun ei tietäis mitä oli tekemässä. Kulmat (2kpl) ajoi ihan törkeän hyvin ja niitä en ollut vahvistanut millään tavalla.

torstai 22. elokuuta 2013

Fyssarilla

Mä varasin heinäkuussa Jumille ajan fyssarille ja sain (harmikseni) vasta ajan elokuun loppupuolelle. Tässä nyt on ollut sitten kaikenlaista ja aika rientää yms niin yhtäkkiä olikin elokuun loppu ja meidän vuoro.

Ilman ennakko-odotuksia mentiin käymään Tamara Merenvallan luona (katso sivut) ja hän siinä katseli Jumin liikkumista hetken jonka jälkeen mentiin sisälle juttelemaan. Kerroin ettei mielestäni koiralla ole mitään erityisiä jumeja (hih) tai muutakaan eriskummallista mutta, että selästä on mielestäni ollut kireämpi.

Tunnin verran koiraa venyteltiin ja vanuteltiin ja pieni kiristynyt alue löytyikin lanteen kohdalla. Onneksi tuo koiruus venyttää itseään (ja nimenomaan sitä kohtaa) aika hyvin itsekin kun makoilee siinä sammakkoasennossaan kotona. Esitteli se tuota asentoaan fyssarille myös joka naureskeli, että hyvin venyy selkä siinä asennossa.

Oikein hyvä mieli jäi ja varasinkin uuden ajan syyskuulle vaikka ei ollut mitään "löydöksiä". Nyt tuon tassun takia koira on kuitenkin jäänyt vähemmälle liikunnalle ja pelkään, että tästä kun lähdetään lisäämään liikuntaa niin koirakin saattaa kipeytyä.

maanantai 19. elokuuta 2013

Oolanti.

Oltiin koiran kanssa äitini järjestämällä reissulla Kökarissa (Ahvenanmaata). Äidin miehellä on siellä mökki ja järjestivät siellä yhteiset 60-vuotisjuhlat. Aivan uskomattoman kaunis saari ja luonto on todella henkeäsalpaava paikoin.
Aina kun ollaan oltu reissussa niin olen selvittänyt paikallista eläinlääkäriä (tai ainakin vähintään jonkinasteisen hätänumeron). Tuolla saaressa ei ollut sairaalaa, ei päivystystä, ei hoitohenkilökuntaa, ei eläinlääkäriä, ei juuri mitään. Lähin manner on Ahvenanmaan manner (Mariehamina) ja sinnekin oli sen pari tuntia laivamatkaa. Joten lähtiessä oli melko orpo olo, että mitä jos käy jotain? Lapista tai muista syrjäseuduista pääsee pois ajamalla lujaa mutta saaresta lähdetään vain silloin kun lautat menee. Asiaa ei mitenkään auttanut se, että Kökar (ja Ahvenanmaa ylipäänsä) on punkkien paratiisi ja käärmeitäkin on ihan riittävästi.

Jumilla ei ole tänäkään vuonna ollut mitään punkkimyrkkyjä niskassa ja päätin lähteä riskillä myös Ahvenanmaalle. Ei siis punkkimyrkkyjä eikä mitään valkosipulia (joka muuten on myös pienissä määrissä vaarallista koiralle, käyttäkää ihmiset googlea). Oltiin torstaista sunnuntaihin josta varsinkin sunnuntai oli pelkkää matkustamista... Miten tuntuikaan, että sinne lähteminen sujui paljon nopeammin?
Perjantaina ja lauantaina käytiin luontoretkillä ja muuten hengailtiin meidän mökillä. Koira kävi uimassa ja juoksenteli vapaana. Meillä oli tuo tassuprobleema mikä vaivasi minua varmasti enemmän kuin koiraa mutta huoli oli suuri koko viikonlopun kun sitä ei päässyt oikein millään hoitamaan (ei juoksevaa vettä, koko ajan vähän kosteaa, jne).

Lopullinen punkkisaldo oli reissun jälkeen: neljä jotka oli poistettu turkista ennen kiinnittymistä, yksi omasta kaulastani ennen kiinnittymistä ja koirasta YKSI kiinnittynyt punkki. Kertonee sen, että jos on oikeasti tarkkana niin eipä noita myrkkyjä tarvitse liottaa sinne turkkiin. Yhtäkään käärmettä en nähnyt (onneksi!). Onnistunut reissu siis kaikenkaikkiaan!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Uudet takakannet

Hieman surkea kuva (iPhonen syytä, onneksi pääsen siitäkin luurista nyt eroon) mutta ehkä tuosta erottaa maailman kauneimmat (olematta yhtään puolueellinen...) puhelinkuoret. Smartphotosta tilasin.


tiistai 13. elokuuta 2013

Paska jälki

350m ja 5 purkkia. Ekan purkin jälkeen koira nosti tassun pystyyn eikä suostunut laittamaan siihen painoa. Veikkaan, että siihen sen tassuhaavaan ilmeisesti upposi joku heinänkorsi. Se jälki jäi siihen.

maanantai 12. elokuuta 2013

Huikea viikonloppu!

Joskus nuo näyttelymatkat on sellaisia, että lähtiessä kotoa miettii miksi ihmeessä taas on päätynyt tähän ja kotiin päästäessä ajattelee, että olipa ihanaa kun lähdin... Lauantaina aamuyöstä (klo 4.00) Anu kurvasi pihaan ja pakattiin koira ja kamat autoon ja nokka kohti Joensuuta. Matkaa oli sellainen ~450km. Saatiin ajaa rauhassa (liikennettä oli hyvin vähän) ja oltiinkin perillä jo vähän ennen yhdeksää.

Kehät alkoi klo 10 ja amstaffeja oli paikalla 20 kumpanakin päivänä. Ensimmäisenä päivänä tuomarina oli serbialainen herra joka valitsi Jumin rotunsa parhaaksi! Ryhmissä käytiin pyörähtämässä ilman sen suurempaa menestystä. Mutta tämä oli Jumin ihka ensimmäinen ROP-sija Suomesta!

Hotellia (Sokos Hotel Vaakuna) täytyy erikseen kehua, hyvää palvelua, koirat sai oman herkkukassin ja huone oli siisti ja iso.

VAL ERI1, SA, PU1, CACIB, ROP (tuomari Nebosja Savicic, Serbia)
"Very good type, good temperament. Correct in front & in back. Good body muscle & angulation & movement"


Toisena päivänä kehä alkoi vasta klo vähän ennen yhtä ja sää oli vähän epävakaa. Olisi tehnyt mieli jäädä hotellille makoilemaan mutta onneksi lähdettiin kehiin kuitenkin... Jumi oli jälleen ROP! Tällä kertaa ei jääty ryhmiin vaan Jumi sai käydä valitsemassa itselleen palkinnon "ostoskadulta" jonka jälkeen suuntasimme nokan kohti Helsinkiä ja olimme kotona siinä kahdeksan pintaan. Loistava reissu kaikenkaikkiaan - onneksi tuli tehtyä! :)

VAL ERI1, SA, PU1, CACIB, ROP (tuomari Tino Pehar, Croatia)
"3 years, very nice in type. Amazing beautiful head with lovely eye shape & lovely expression. Lovely earset & carriage. Strong and long neck. Excellent topline & tailset. Should move better in front."


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Omena ei kauas puusta putoa

Tuomarinkartanossa oli lauantaina 3.8 kaikkien rotujen pentunäyttely johon osallistui Nuka (Villa Vappulan Aatsipoppaa) ja Armi (Villa Vappulan Ainomieli). Tuomarina toimi Marja Kurittu.

Päivä oli aivan poskettoman lämmin (ihanaa) mutta vaikka itse siitä nautin niin koirat oli vähemmän innoissaan. Jumilla oli lääh-lääh-kuuma koko ajan (jonka lisäksi koiraparka kärsi akuutista luupaskasta läpi päivän) mutta pennut jaksoi onneksi hieman paremmin. Äärettömän hyvillä arvosteluilla Nuka otti ROPin ja Armi VSPn ja Nuka oli vielä ryhmäkehässä neljäs! Jumi on kovin ylpeä jälkikasvustaan!

Villa Vappulan Aatsipoppaa "Nuka" PEK1 KP ROP RYP4
Erinomaisessa kehitysvaiheessa oleva terve rakenteinen urospentu. Oikeanmallinen pää, miellyttävä ilme. Tummat silmät ja pigmentti. Hyvä purenta ja sieraimet, hyvin kulmautunut edestä ja riittävästi takaa. Ikään sopiva lihaskunto. Liikkuu ja esiintyy hyvin. Miellyttävä luonne.

Villa Vappulan Ainomieli "Armi" PEK1 KP VSP
Erinomainen tyyppi ja koko, hyvät rungon mittasuhteet. Kaunis pää ja miellyttävä ilme, hyvä purenta ja ikään nähden erittäin hyvässä kehitysvaiheessa oleva runko ja lihaskunto. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu ja esiintyy reippaasti, miellyttävä luonne.

perjantai 2. elokuuta 2013

Laiskamato!

On taas ollut koko viikko ihan hiljaiseloa koirarintamalla kun olen keskittynyt hetkellisesti taas enemmän kissoihin. Tai lähinnä niiden vahtimiseen kun yksi pennuista steriloitiin tiistaina. Oli muuten hieman haastavaa toteuttaa eläinlääkärin käskyä, että "pidä se rauhassa äläkä anna sen kiivetä kauheasti". Pentuparka näki leikkauksen jälkeen pikku-ukkoja ja kiipeili pitkin seiniä vuorokauden... Koiralle tämä siis on tarkoittanut peruslenkkeilyä ja himmailua kotona... Mutta kaikkihan sen tietää mihin sellainen neljän seinän sisällä oleskelu johtaa > shoppailuun!

Vanha puhelin hajosi tuossa loppukeväästä ja kesän olen viettänyt työstä lainatulla iPhonella. Nyt on kuitenkin mitta täys tuota huonoa luuria ja ostin itselleni uudemman version vanhasta puhelimesta, eli Samsunging G4. Jotta tää postaus ei menisi täysin tekniikkahömpöttämiseen niin ostin tuunauskuoret samantien. Jaa, millä kuvalla kysyt? No Jumin pärställä tietty :) Laitan siitä kuvan heti kun sen saan (pitäisi olla minulla ensi viikolla). Tilasin kuoret Smartphotosta josta saa myös iPhoneen kuoria.

Viikonloppuna olisi sitten tiedossa pentunäyttelyä... Jumin pennut Nuka ja Armi menee ensimmäistä kertaa missikisoihin ja mä lähden kehänlaidalle tsemppaa. Ja enää viikko niin Jumi pääsee pitkästä aikaan kehään Joensuussa (siis me ei olla käyty näyttelyissä kolmeen kuukauteen!).

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kesäviikonloppu

PikkuSavi tuli hoitoon perjantaina iltapäivällä ja siitähän se riemu repesi. Koirat oli sekopäitä ja riehui koko illan, pentu ei ollut ikinä nähnyt kissoja joten sekin oli ihan mielenkiintoista... Perjantai-ilta meni siis pitkälti kotona sohvalla.

Lauantaina kävin aamusta heti uittamassa koiria ja juoksuttamassa niitä pitkin peltoja. Sain upotettua siihen ulkoiluun useamman tunnin, oli niin muikea keli olla ulkona. Illaksi mentiin Taliin treenaamaan. Jumille tehtiin turhautumisia seuraamisessa; heti kun laski katseen tai katsoi muualle koira pysäytettiin apparin toimesta ja mä "lähdin pakoon", kutsuin ja hetsasin koiraa. Saatiin todella kivaa seuraamista esille, hyvin tahdikasta ja nättiä. Tätä täytyy jatkossakin tehdä.

Sunnuntaina käytiin taas aamusta uimassa ja sit oli vähän asioiden hoitamista, pennun kotiuttamista ja koko pitkä päivä vedettiin sitten sikeitä sohvalla. Illalla mentiin peltojäljelle. Pelto oli ajettu niin, että heinä oli jätetty pellolle. Lisäksi koko pelto oli kärventynyt. Tiesin, että alusta on haastava koiralle ja eteenkin kun Jumi oli selvästi väsynyt viikonlopun riehumisista.

Päätin kuitenkin kaivaa verta nenästä ja poljin 300m jäljen jossa viisi purkkia, viisi keppiä ja pari kulmaa. Jälki meni ihan ok, selvästi oli motivaatio-ongelmia koska alusta oli haastava ja olisi mielellään ottanut ilmavainulla. Nosti kuitenkin kaikki purkit ja neljä keppiä. Yksi keppi jäi lyhyellä sivulla ja en tiedä miksi koska oltiin kyllä jäljen päällä. Vikan suoran kohdalla oli purkki, keppi, purkki ja siihen keppiin tullessa koira oli jäljeltä ~50cm oikealla. Bongasi kuitenkin kepin ja kävi noukkimassa sen. Pieniä iloja :) Sen jälkeen olikin pikkukoira IHAN poikki... 

Itse olen ollut ahkera ja vähän levittänyt verkkoja taas mahdollisen pennun suhteen. Katsotaan...

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Saiskos olla metsäjälkeä kepeillä?

No ei kauan pitänyt tuo treenitauko. Tuli tarjous jälkiseurasta niin minähän menin. Päätin, että poljen kaksi lyhyttä jälkeä ja laitan kepit. Kertaakaan ei tänä vuonna olla tehty metsäjälkeä kepeillä ja muutenkin metsäjälkeä todella vähän.

Eka jälki oli vajaa 100m ja 7 keppiä, loppupalkkana ruokarasia. Muurahaisia oli ihan pilvin pimein (sain mm. kaksi puremaa kun kävelin jäljen). Jäljellä koira otti selvästi kipinää niistä muurahaisista ja teki oikein pahaa katsoa kun toista purraan nenästä. Kaikki kepit se nosti, ihan viimeinen oli sen verran lähellä tietä, että otti häiriötä ja siinä jouduttiin hetken miettimään mitenkä sitä edetään. Huomasin muuten, että kun naru menee jalkojen välistä on meno paljon keskittyneempi kuin narulla suoraan pannasta jolloin koira lähtee lähinnä juoksujalkaa jäljestämään.

Toka jälki oli todella lyhyt, ~30m ja 5 keppiä. Neljä keppiä nosti mutta se oli ihan oma moka. Lähetin janaa pitkin niin, että eka keppi jäi aloituspisteen ja janan väliin. Kaikki muut kepit nousi innolla ja loppupalkka taas maahankaivettu ruokarasia.

Ensi kerralla ajattelin tehdä yhden lyhyen keppijäljen ja pidemmän (600m) metsäjäljen jossa metsäjäljellä olisi pelkät ruokarasiat.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Koira ja sen kissanpennut

Hiljaiselo on joskus hyvä elo

1½ viikkoa eikä yhden yhtäkään treeniä. Ei tottista, ei hakua, ei jälkeä. Olen ollut kipeä (ts. tulossa kipeäksi) ja ollaan koiran kanssa lähinnä heitelty palloa ja käyty lenkillä. Eilen tehtiin pitkästä aikaa kunnon reilu 10km lenkki - oli jotenkin tosi vapauttavaa päästä itsekin liikkumaan vaikka tänään siitä maksan.. niiskniisk.

Mitään erikoisempaa ei olla tosiaan tehty, peruselämää ja viime viikonloppu en jaksanut edes naamaa näyttää ulkona. Vähän kävi koiraa sääliksi mutta kun ei jaksa niin ei pysty.

Sen verran olen sentään saanut aikaseksi, että varasin koiralle hieronnan. Ikävä vaan, että fyssarilla on niin kiirettä, että ensimmäinen vapaa aika oli vasta elokuun loppupuolelle. Ja maksoin / ilmoitin itseni ja koiran kahdelle loppusyksyn leirille JA ilmoitin koiran ainakin kuuteen näyttelyyn... Ai miten niin tylsää kipeenä? :) No tulipahan ilmottua ja maksettua voittaja kaikille päiville eikä tarvitse miettiä myöhemmin mistä sitä rahaa pitäisi siihen tahkoa.

Tulevana viikonloppuna tulee sitten hieman koiraseuraa Jumille. Saadaan pikkupentu kylään viikonlopuksi... Mulla on ihan jäätävä pentukuume tällä hetkellä ja todellakin toivon, että viikonloppu pennun kanssa rokottaa tätä kuumetta sen verran ettei tee yhtään mieli pentua enää... Kaiken huippu on, että löysin yhden pennun jonka pärstä vaan puhuttelee. Sen vanhemmat on ihan järkyttäviä (luonne ei ulkonäkö) ja mä en ollenkaan ole varma, että haluanko sellaisista vanhemmista pennun. Mutkun se on niiiiiin söpö!

Autokin pitäisi katsastaa ja yritän siirtää sitä niin paljon kun mahdollista koska en ole yhtään varma, että se menee läpi. Jos ei mene läpi niin tulee itku seuraavan kerran kun pitäisi päästä treeneihin ja kaikki treenikaverit asuu ihan eri paikassa. Bussillahan mä en kulje - ainakaan treeneihin. Pitää nyt vaan reipastua ja viedä se mun mini-ruohonleikkuri katsastukseen...

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Taistelukoirat Tanskan tyyliin

Minusta on kovin absurdia, että keskustelu tappaja- ja taistelukoirista (brrr, että mä vihaan noita nimityksiä) vaan yltyy kohdistuen ainoastaan tiettyihin rotuihin. Rakkaat naapurimaamme Tanska ja Norja ovat jo aikapäiviä sitten kieltäneet mm. amstaffin maastaan. Mutta paljonko se hyödytti?
“There is no such thing as a problem breed. However, there is no shortage of 'problem owners'.." - Cesar Millan 
Tanskassa kiellettyjen rotujen listalla on tällä hetkellä 13 rotua. Näitä rotuja tai niiden sekoituksia ei saa kasvattaa, omistaa tai tuoda maahan:
  • Pit Bull Terrier
  • Tosa Inu (Japanese Fighting Dog)
  • American Staffordshire Terrier
  • Fila Brasileiro
  • Dogo Argentino
  • American Bulldog
  • Boerboel (South African Mastiff)
  • Turkish Kangal
  • Central Asian Ovtcharka
  • Caucasian Ovtcharka
  • South Russian Ovtcharka
  • Tornjak
  • Sarplaninac

Jotta asiat ei mene ihan mutuksi niin tarkastellaan Fair Dog:in tekemää raporttia jossa he vertailivat koirien puremia 12kk ennen rotukieltoja sekä 12kk rotukieltojen jälkeen.

Kerätyn materiaalin perusteella koirapuremat jotka kohdistuu ihmiseen oli lisääntynyt 67 > 107 (60% nousu). Koira-koira -puremat lisääntynyt 75 > 117 (56% nousu), koirapuremat muihin eläimiin 21 > 24 (14% nousu) ja kuolemantuottamukset 23 > 30 (30% nousu)*. Kaikenkaikkiaan koirapuremien tilasto nousi 186 > 278 - 49% nousu.

*Raportti ei erittele kuolemantapausten kohteet (ihminen, koira, muu eläin) joten oletusarvoisesti tuo määritelmä kattaa näitä kaikkia kolmea.

Purematapauksissa ennen rotukieltoa 6.5% oli sittemmin rotukieltoon joutuneiden koirien tekemiä. Rotukiellon jälkeen tämä numero laski 4.3% kun taas ei-rotukiellossa olevien rotujen purutilastot nousi.

Listakärki ei ole kokenut suurta muutosta purutilastoissa ennen rotukieltoja vs. rotukieltojen jälkeen. Rotukieltojen jälkeen top kolmoset ovat Saksanpaimenkoira (sakemanni - joka piti listakärkeä myös ennen rotukieltoa), Rottweileri ja sekarotuiset.

Miten vastaa Tanskan hallinto? Haluavat lisätä 12 muuta rotua rotukieltoon. Voiko olla enemmän  välinpitämätön tosiasioille tai tehdä typerämpää vastaiskua? Tämä tarkoittaa, että moni tanskalainen koira saa karun lopun elämälleen. Poliisilla on oikeus riistää ihmiseltä koira ja koiralta henki mikäli tämä edustaa rotukiellossa olevaa rotua tai on sekarotuinen (omistajan pitää pystyä todistamaan koiran olevan ei-rotukiellossa olevien koirien pentu DNA-testillä).

Miten saisi päättäjät ymmärtämään, että koiraa ei ole rotuun katsomista. Se ihminen joka tarvitsee koiran egon jatkeeksi ottaa kielletyn Pittbullin sijasta Rottweilerin, kun rotikka kielletään otetaan Labradorinnoutaja ja kun se kielletään otetaan joku pikkuterrieri. Kaikki rodut ovat herkkiä puremaan tai hyökkimään kun hihnanpää ei osaa lukea koiraa, ei kouluta koiraa eikä jaksa vaivautua koiransa takia. Ei se koira aloita puremista siksi, että sattui syntymään pittbullina tai vaikkapa sakemannina.

Syy purematapauksiin löytyy melkein poikkeuksetta ihmisestä - siitä narun toisesta päästä. Minä olen löytänyt melkein täydellisen harrastuskaverin amstaffista ja toivon todella, että päättäjät eivät ummista silmiään tosiasioista ja kiellä tätä ihan mahtavaa rotua. Koira on koira ja toimii koiran tavoin oli sen rotu mikä tahansa. Koira on kuin peili omistajastaan ja kaikki virheet koirassamme ovat meidän joko tiedostettuja tai tiedostomattomia vahvistuksia käyttäytymiselle.

Kannetaan vastuu yhdessä ja tehdään koiristamme yhteiskuntakelpoisia oli ne mitä rotua tahansa.
Auta Tanskaa, käy allekirjoittamassa adressi.





tiistai 16. heinäkuuta 2013

Taitava jälkikoira

Käytiin sunnuntaina aamulla ajamassa peltojälkeä taas. Nyt keskityn pelkästään ilmaisuun ja jälki oli sen mukainen. 60m pitkä, 5 keppiä, 2 kulmaa ei nameja. Jäljen lopussa purkki jossa lihapullia. Jälki ehti jäähtyä ~30 min eikä ollut yhtäkään namia.

Lähti tarmokkaasti jäljelle ja hieman joutui toppuuttelemaan. Kaikki kepit nousi äärettömän hienosti, keppien palkkausta joudun vaan hiukan vielä miettimään. Tuntuu, että se paras olisi se itse kepin syöminen mutta pallo/namipalkalla yritän sinnikkäästi voittaa kepin pureskelun... Molemmat kulmat teki erinomaisesti ottaen huomioon, että kyseessä oli Jumin ehkä toiset ikinä olevat kulmat ilman namivahvistuksia.

Todella taitava pikkuporsas ja sai ohjaaja olla tyytyväinen. Nyt samaa harjoitusta muutamaan otteeseen ja sit pidennetään jälkeä vähän.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Karhutesti

Jumi kävi testaamassa rohkeuttaan karhua vastaan. Facebookista löydät täältä lisätietoa karhu- ja susitesteistä. Jumi sai hienon diplomin ja kaavakkeen sen toiminnasta. Kiitosta se sai siitä, että nosti karhun hajun heti ja alkoi etsimään hajun lähdettä sekä siitä, että koira vie karhun pois minun luota. Tarkoituksella vai ei sitä en tiedä :)

Olin melko varma, et koira lentää perseelleen naurusta kun näkee karhun mutta aika tosissaan se kyllä tuon elukan otti. Johtunee varmaan siitä karhunpaskasta ja siitä, että karhu toki itsessään haisee ihan karhulle vaikkakin liikkuu oudosti nykien pyörien päällä.

1. KOIRAN REAKTIO HAJUJÄLKEEN
    • Voimakas
    • Lähtee jäljelle
  • 2. REAKTIO NÄHDESSÄÄN PEDON
    • Siirtyy omistajan sivulle mutta on tarkkaavainen
    • Aloittaa haukun heti
  • KOIRAN TOIMINTAKYKY PEDON LIIKKUESSA
    • Keskitasoa
    • Rohkeus keskitasoa (ajoittainen kontakti)
  • 4. TAISTELUTAHTO
    • Keskitasoa
  • 5. VÄISTÖLIIKKEET/KETTERYYS
    • Keskitasoa

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Amstaffien ja staffien harrastuspäivä sekä treenit

Kävin lauantaina päivällä Amstaffien ja staffien harrastuspäivillä. Osuin jotenkin juuri sellaiseen kohtaan, että mitään tapahtumaa ei ollut tarjolla ja mätsärinalkuunkin oli useampi tunti. Hengailtiin siinä sitten tuttujen kanssa ja satuin näkemään pallonpaimennusta. Oli hauskannäköinen laji ja tuli fiilis, että jos joskus tuntuu ettei harrasteta tarpeeksi Jumin kanssa niin tuo on laji jota voisin kokeilla.
Iltapäivällä suuntasimme treeneihin Taliin. Olimme peräti viisi vai kuusi koirakkoa paikalla ja tehtiin pari kierrosta. Ekalla kierroksella Jumin kanssa tehtiin piilokiertoja, A-estettä, ja leikkimistä. Tokalla kierroksella piilonkiertoja, hyppyestettä, noutoa ja vähän seuraamista sekä eteenmenoja. Oli hyvä treeni ja hyvällä mielellä lähdin kotiin illalla.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Pikkukaveri

Käytiin treffaa Savia torstaina. Pienenpieni amstaffinalku oli Jumin mielestä aika epäkiinnostava koska sen kanssa a) ei voi painia b) sitä ei voi panna c) se roikkuu poskissa ja korvissa. Eteenkin kun tarjolla oli meri ja uimista... Parkkipaikalla kuitenkin vanha äijäkin heltyi painimaan pikkukoiran kanssa ja oma pentukuume senkun kasvaa...



perjantai 12. heinäkuuta 2013

Hakuilua

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa taas hakutreenit. Oltiin Vantaalla, kehä kolmosen kupeessa jossa maasto oli melko avaraa ja vähän huonosti piiloja. Rata oli ~200m x 40m.

Olisin halunnut tehdä hajumuistijälkiä mutta tuuli oli niin olematon, että päädyin harjoittelemaan pistojen suoruutta koiran kanssa. Jumilla oli neljä maalimiestä, eka maalimies verkon alla 15m syvyydessä. Ääniapu ja lähetys keskiviivalta. Löysi nopeasti ja meni suoraan.

Toka maalimies ~25m syvyydessä, ääniapu ja lähetys keskiviivalta. Löysi nopeasti ja suht suoraan.

Kolmas maalimies verkon alla pusikossa. Ääniapu ja lähetys keskiviivalta. Ei löytänyt ja jäi pyörimään ympyrää. Lähti tarkastamaan alueen laajemmin ja kutsuin pois. Uusi ääniapu ja uusi lähetys. Koira taas oli hukassa, jopa niinkin paljon, että pysähtyi hetkeksi kokonaan. Sitten kokosi itsensä ja löysi maalimiehen.

Neljäs maalimies ~30m syvyydessä, ääniapu ja lähetys keskiviivalta. Teki täysin suoran piston ja siihen olikin hyvä lopettaa.

Selvästi tuo verkko (ekaa kertaa käytössä) ja seisova ilma oli vaikuttavia tekijöitä. Täytyy myös tehdä jatkossa paljon enemmän piilossa olevia maalimiehiä, juurikin verkoilla ja pressuilla. Jumi ei niitä arasta joten ei pitäisi olla ongelma. Huomaan, että se kovasti etsii silmillään eikä luota nenään noissa ilmaharjoituksissa joten sormet ristiin, että seuraavissa hakutreeneissä tuulee melkein myrskyn lailla, että saisin tehtyä noita hajumuisteja.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Oma piha, oma talo. Unelmaa vai totta?

Kohta se selviää... Saako koirani oman (ison) pihan ja pienen talon. Kerron lisää asiasta myöhemmin ja pitänee varmaan ruveta raportoimaan tännekin sitten remontista jos sellainen on tullakseen. Mutta ei vielä kiljuta ilosta, ensin olisi tarjouksen tekeminen (ja hyväksyminen), kuntotarkastus, jne. Kävin silti fiilistelemässä taloa ja samalla mahdollisen uuden (semi)naapurin kanssa uittamassa koiria.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Pitkä jälki ja ilmaisua

Lauantai-aamu klo 8.45. Pirteä? En ole. Koira? Kuorsaa.
Lauantai-aamu klo 9.15. Katsastan peltoa. Pirteä? En ole. Koira? Kuorsaa edelleen.

Peltosuikaleelle talloin 400m jäljen kolmella kulmalla. Toiseen päähän keppisuoran jossa 5 keppiä ~5m välein.

Aloitin keppinostolla koska se oli meille tärkeämpi. Kaikki kepit nousi, intoa oli enkä mä edelleen ymmärrä mikä sillä koiralla on ongelmana. Miksi ne kepit ei nouse metsäpohjalta kun nurtsi/pelto tuntuu olevan ihan piece-of-cake. Olin jopa unohtaa vikan kepin mutta koira hinkui jatkamaan ja sieltä se kävi poimimassa sen viimeisen kepin.

Varsinaisella jäljellä olin taas kompastua omaan nokkeluuteen. Sain tosi hyvän ajon sinne 300m asti, koira ajoi hitaasti ja rauhallisesti ja liinaa oli 5m löysällä. Mutta tein saman virheen kuin viimeksi... Vikalle sadalle metrille minun olisi pitänyt muistaa viljellä sitä lihapullaa hyvin koska ote vähän herpaantuu, ei jaksa, ei viitsi jne. Hyvin koira kuitenkin teki töitä loppuun asti ja yritin olla puuttumatta muuhun kuin, että eteenpäin ei mennä ellei nenä tee töitä.

Saa kyllä olla tosi tyytyväinen päivän jälkitreeniin.

Iltapäivällä kävin kentällä veivaa tottista. Tehtiin hauska treeni; eli piilonkiertoja, a-noutoa (onnistui! en ole pilannut tätä liikettä, jee!), eteenmenoa, luoksetuloa. Kaikkea sellaista nostattavaa ja hauskaa.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Amstaffin näyttelyseisottaminen ja esittäminen

Ensimmäistä kertaa kun kävin koiranäyttelyissä olisi kuin olisin eksynyt keskelle täysin sekavia puhuvia ihmisiä jotka ryntäilee sinnesuntänne eikä koko hommassa ollut mitään tolkkua. Koiria ravasi kehään, kehässä ja pois kehästä mutta mitään muuta en juuri ymmärtänyt asiasta.

En väitä vieläkään olevani mikään ekspertti mutta onhan noita näyttelyitä tullut kierreltyä jo jonkin aikaa jonka lisäksi olen saanut kunnian esittää oman koirani lisäksi muiden koiria sekä treeneissä, että näyttelyissä. Tämän takia ajattelin pyhittää yhden postauksen näyttelyesiintymiselle.

Seisottamisessa on tärkeää, että koira seisoo omilla jaloillaan ja mielellään mahdollisimman ryhdikkäänä. Näissä kuvissa on vasemmalla kamalassa iässä ja huonolla handlerilla oleva Jumi joka seisotetaan huonosti. Koiralle olisi pitänyt yrittää saada mahdollisimman suora selkälinja (näyttelyhetkellä koira tosin oli aika jäätävässä kasvuvaiheessa). Tämä olisi onnistunut takajalkoja asettelemalla tai ylipäänsä innostamalla koiraa. Kuvassa se näyttää nuupahtaneelta aasilta.

Oikealla on sama koira pari kk myöhemmin Nutron pentunäyttelyssä hyvän händlerin käsissä. Nakkia naama täyteen jos se sen vaatii. Selkälinja on suht suora, koira on ryhdikäs jne.
Yksilöarvostelussa tuomari arvioi koiran rakenteen jolloin on tärkeää itse tiedostaa oman koiransa virheet ja parhaansa mukaan hyvän handlerin tulisi osata nämä peittää (tai ainakin yrittää). Itse pidän perusteena sen, että koira seisoo omilla jaloillaan, ryhdikkäänä ja koiran mielestä touhu on edes osittain mielekästä. Mutta näyttelyyn kuuluu paljon muutakin kuin pelkästään koiran esiintyminen.

1) Valitse vaatteet huolella
Kun aamulla mietit mitä laittaisit kehään päälle niin älä laita sitä pienintä hametta tai avointa paitaa. Minä esim. rakastan pitää auki olevia villatakkeja mutta ne ei sovi kehään koska ne lepattaa ja valuu juostessa.

Eli ei näin: esimerkki 1, esimerkki 2, esimerkki 3

Parhaimpia ovat siis vaatteet jotka ovat siistit (kehtaisit kenties jopa mennä työhaastatteluun niissä), suht tyköistuvat (eli ei lepattele tai valu) ja tarpeeksi peittävät (kun nojaat eteen tissit ei valu paidasta ulos, kun kyykkäät voit tehdä sen rauhassa ilman, että näytät paljasta takamusta koko maailmalle jne). Eli kotona kun sinulla on kehävaatteet päällä, kyykkää, juokse, kumartele jne ja varmista ettei mikään ylimääräinen loista mistään.

2) Siisti koira edeltävänä iltana
Jos koira on likainen niin pese se. Jos koiralla on valkoisia merkkejä niin pese ne vaikkei muuten olisi likainen. Vaihtoehtoisesti amstaffilta voi napsia pois kuonon karvoituksen ja jotkut trimmaa pyörteet. Leikkaa kynnet ajoissa (ei edeltävänä iltana kun kuitenkin onnistut osumaan hermoon ja saat ontuvan koiran). Kunhan koira on siisti niin se riittää minun mielestä.

3) Valitse namit
Älä ruoki koiraa näyttelyaamuna. Voi olla, että joudut vähän hakemaan ruokamäärää ja aikaa jos on näyttelyt seuraavan päivänä (miten koira toimii kehässä ruokittuna vs. nälkäisenä) mutta nyrkkisääntönä se, että mitä nälkäisempi koira kehässä sen parempi. Mutta koiran pitää silti pystyä keskittymään joten jos on epäilystä siitä, että nakki on liian suuri herkku koiralle niin otetaan nappula ja jos koiraa ei kiinnosta ruoka niin kaivetaan ne ankanmaksapullat jostain.

Toinen tärkeä pointti miksi koiran on hyvä olla syömättä näyttelypäivänä on se, että koira saattaa näyttää pulskalta jos on juuri vetäissyt hirveän satsin ruokaa. Tämä toki ei haittaa jos koiran linjat antaa sille myöden mutta jos nyt rehellisiä ollaan niin suurin osa koirista vaan näyttää punkerolta.

4) Harjoittele kotona, esitä näyttelyissä
Älä lähde näyttelykehään kikkailemaan. Harjoittele kotona yksin ja porukassa, vieraiden ja tuttujen kanssa. Ole koiralle reilu, opeta sille hampaiden näyttö ja ehdollista sanalle/käskylle. Esitä koira iloisesti ja pidä hauskaa vaikka jännittää. Älä suutu koiralle.

Minun mielestä ehdottomia nounou-asioita kehässä;
- Koiran nostaminen jalalla (koira istahtaa ja handleri nostaa jalallaan koiran taka-osasta)
- Koiran nostaminen kädellä jalkovälistä / palleista
- Koiran hetsaaminen toisia koiria kohtaan
- Toisen koiran liian läheltä juokseminen
- Yleinen ärtyneisyys ja/tai tiuskiminen/repiminen

Muista käyttäytyä myös näyttelykehässä, onnittele voittajia ja hymyile vaikka vituttaisi. Kiitä koiraa, se ei mahda sille mitään, että tuomari ei välttämättä tykännyt rakenteesta. Mikäli koira haistelee maata tai puuhailee jotain omia voit vain syyttää itseäsi, et ole harjoitellut tarpeeksi.

5) Muista, että kyseessä on VAIN näyttelyt
Niih :)

 

Ei voi kauhalla vaatia...

.. kun on lusikalla annettu :D

torstai 4. heinäkuuta 2013

Keskiviikkotreenit

Eilen oli treenit taas Hyrylässä. Tehtiin pari kierrosta hyödyntäen Marian oppeja, eli maahan > jännite > haukulle vapautus. Vähän tuntui, että koira on epävireinen (= laiska). Ekalla kierroksella tein pitkiä seuraamisia tarkoituksena, että koira herpaantuu ja vire laskee. Siitä sitten ilma suurempia vippaskonsteja, heti kun tarjoaa kontaktia niin superpalkka. Saatiin muutama todella hyvä onnistuminen.

Tokalla kierroksella tein noutoa. Tajusin viime viikonlopun aikana, että koira ei ole koskenut edes noutokapulaan viimeiseen 6 kuukauteen. Taistelin koiran kanssa hetken kapulasta ja siitä käsky istumaan ja "vedin" koiran asentoon. Siitä palkka. Sen jälkeen koira apparin kanssa pidemmälle, hetsasin kapulalla, jätin kapulan meidän väliin ja käskin. Pientä viilaamista luoksetulossa / asennossa mutta muuten ihan hyvät noudot. Tein myös pari seuraamista josta ajettiin virheeseen ja siitä himmeä palkka.
Tottistreenien jälkeen käytiin ajamassa peltojälki. Jälkipelto oli reilu 30 cm ruohikon peitossa joten mitään nättiä jälkeä ei siihen tullut vaan lähinnä yksi iso vana. Jälkeä oli 300m, 6 kulmaa ja kaksi ~tunnin mittaista harhajälkeä. Harhajäljet oli siellä jäljellä vahingossa mutta hyvin se koira ne tajusi. Olin vielä kävellyt jäljen niin, että hajutunneli olisi mahd. katkeamaton joten se ajoi jäljen kuin juna. Minun pitäisi nyt vaan ryhdistäytyä ja opettaa se ilmaisu...