Paha paha jälki

Eih hitto.
Mun koira on ihan äärettömän hyvä jäljestämään ja ihan äärettömän tarkka ja innokas. Sillä vaan on hidas ohjaaja joka ei pysy mukana eikä pidä koiraa hallinnassa.

Jälki oli taas vieraan tekemä, 600m. Kolme purkkia ja pallo josta pari jäi.

Koira lähti hyvin mutta alkukohellus. Se ihana alkukohellus. Eka purkki jäi innokkuuden takia. Tokalle purkille meni hyvin. Siitä sitten vähän kovistelin, et nyt jumaliste tehdään töitä eikä hömpötellä. Siitä kolmannelle hyvin töitä tehden. Kolmannen jälkeen jälki palasi takaisinpäin (teki siis u-muodon) ja siinä kohtaa missä "eksyttiin" niin veikkaan, että koira häiriintyi siitä, että oltiin (apparin mukaan) keskellä molempia jälkiä. Itse olin jo melko lopussa ja koira häipyi. Jumin tullessa takaisin keskeytin ja totesin ettei hommasta tuu mitään. Koira oli kuitenkin yltäpäältä mudassa ja jäljentekijän mukaan vikan palkan kohdalla oli kuulema mutaoja - eli se on varmaan käyny siellä.

Nyt on pari jälkeä ollut sellaista soosaamista, että prkl! Ens kerta on motivaatiosuora, useammalla kepillä, maksimissaan sen 200m ja mielellään vähintään 7-10 keppiä. Keppimotivaatio kaakkoon :D

Muta tekee kuulema hyvää?

Olen edistynyt. Käytiin metsäjäljellä joka ei mennyt ihan kaikkien sääntöjen mukaan mutta olen silti ihan hirmu tyytyväinen! Tätä fiilistä nyt nopeasti purkkiin ja hyllylle, että sitä voi annostella sieltä silloin kun sitä oikeasti tarvitsee.

Meidän jälki-iltahan alkoi hyvin mielenkiintoisesti sillä, että jäin mun ruohonleikkurilla kiinni mutaan. Seuraavin tuloksin:

Auto saatiin kuitenkin mudasta pois ja päästiin kävelemään jälki.
Speksit jäljelle oli reilu 500m, vieraan tekemä ja viisi purkkia.
Kaikki ei toki mene kuin Strömsöössä, ei edes meidän jälki. Lähdettiin innokkaana ja pidin liinasta kiinni ekalle purkille joka nousi helposti. Kakkoselle mentiin tosi hyvin. Sit herpaantui nenä (tiedä sitten oliko syynä liikkeessä olevat sienestäjät vai maasto vai mielentila) ja mentiin lujaa ympäri. Veikkaan, että koira ehti neloselle syömään mutta se purkki jäi. Viitosen Jumi nosti. Eli koira nosti 1, 2 ja 5. 3 ja 4 jäi metsään.

Tarkoitus olisi nyt ajaa pelkästään vieraiden tekemiä jälkiä koska selvästi oli vähän haastetta ja huomaan, että vaikka olen päästänyt liinasta irti (katkaissun napanuoran!) niin huomaan miten paljon minulla on halua ohjata koiraa eteenkin kun en tiedä missä se jälki menee. Toisinsanoen ohjaan koiraa kun tiedän edes suurinpiirtein missä jälki menee. Mutta kaikesta huolimatta olen tosi tyytyväinen.

Ei enää itsetallottuja jälkiä tai sitten joudun tallomaan ne niin, että kävelen katse maassa etten todellakaan tiedä missä olen. 

Viimeinen "rauhallinen" viikonloppu

Perjantaina koira sai taas käydä nalkissa Lohjalla ja kahden onnistuneen (ke ja pe) astutuksen jälkeen jäädään odottamaan mahdollisia tuloksia. Pidetään peukkuja, että Villa Vappulaan syntyy paljon kauniita punavalkeita pikkupaholaisia :)

Lauantaina käytiin sienessä. Olisi ollut paljon mukavampi jos niitä sieniä mitä mä haluan syödä olisi ollut edes nimeksikään. Pelkkiä limasieniä tai kärpässieniä - yök. Ja minä kun kävin siellä metsässä ihan vaan sen takia, että sattumoisin olin pari päivää aiemmin kävellyt jäljen niin, että talsin suoraan suppisalueen läpi. En mennyt samaan metsään mutta ajattelin, että samalla tiellä oleva metsä voisi tarjota samanlaista sienirunsautta. Väärin! Tyhjin käsin ajoin Lidlin pihaan hakemaan salaattitarvikkeita....

 Lauantai-illalla oli treenien vuoro, Tali siis kutsui. En tiedä mikä tuota koiraa vaivasi - väsymys, astutukset vai yleisketutus mutta en ole nähnyt yhtä huonoa tekemistä todella pitkään aikaan. Teki mieli tehdä koirasta rukkaset ja luovuttaa...

Sunnuntaina käytiin ekaa kertaa Salmen pitkä lenkki. Ihan ensimmäistä kertaa kun käyn edes Salmessa! Mutta tykkäsin. Paljon enemmän itseasiassa kuin Luukista sillä tuo Salmen kävelyreitti on paljon avarampi ja valoisampi. Luukissa tulee helposti tunne, että "puut kaatuu päälle". Minun piti mennä illalla vielä metsäjäljelle mutta tällä kertaa sohva vei kunniakkaasti voiton. Iltabonuksena koirasta löytyi kesän toinen punkki.

Ai miksi tuo otsikko? Se selvinee tuossa loppuviikosta... ;)

Nalkissa Lohjalla

Jumi sai naista. Taas!
Laura (Kennel Villa Vappulan) päätti käyttää Jumia uudestaan B-pentueeseen ja siksi käytiin eilen Siiriä moikkaamassa Lohjalla. Astutus tapahtui juuri niinkuin mielestäni pitääkin. Koirat annettiin rallata pitkin pihaa ja ennenkuin ehdittiin edes alkulöpinät löpistä oli homma hoidossa ja koirat nalkissa. Siinä nyt on pakko vähän tukea koiria että eivät lähde juoksemaan eri suuntiin mutta muuten astutusta ei jälleen kerran tarvinnut avittaa yhtään.

Huomenna mennään vielä uusiksi ja katotaan jos vielä tekisi mieli puolin ja toisin. Toivon mukaan saadaan lisää pikku-Jumeja maailmaan.

Pienistä puheen ollen niin on hyvin mahdollista, että sellainen pieni kotiutuisi myös minulle mutta siitä myöhemmin kun asia varmistuu.

Vitsi mikä fiilis!

Voi hitsinvitsi mikä jälki eilen. Aivan uskomattoman hyvä. Siis ihan älyttömän hieno. Sanat ei riitä :)

Metsäjälki, 400m pitkä. Maasto oli vaihteleva, enimmäkseen sammalta tai lehtien peittämää. Purkkeja oli viisi ja keppejä kaksi. Esineet oli jätetty ~50m välein ja loppupurkki hieman pidemmällä välimatkalla.  Jälki sai jäähtyä tunnin verran kun kävin asioilla ja sit takaisin ajamaan.

En tehnyt janalähetystä tällä kertaa vaan suoraan jäljelle. Koira härventeli alkuun mutta löysi ekan purkin ilman ongelmaa. Siitä eteenpäin hirveällä härvellyksellä. Kävi haistamassa keppiä mutta kun olin vähän takana niin en tajunnut (hölmö minä). Kävelessäni eteenpäin huomasin sen kuitenkin maassa ja kutsuin koiran uusiks siihen. Ilmaisi sen ja palkkasin.

Siitä uudella lähetyksellä lähti ihan hevonpyllymäistä menoa. Juoksenteli ympäriinsä ja otti kaikenlaisia hajuja ja selvästi oli tyytyäväinen juoksemiseen. Olin jo luovuttamassa kun päätin että nyt mennään eikä meinata. Koira kiinni ja tiukalla äänellä totesin, että nyt ei pelleillä vaan tehdään töitä. Uusi lähetys ja sinne se meni. Kulki loppujäljen (300m) nenä maassa, 20m mun edellä ja ilmaisi kaikki purkit. Toisen kepin se ilmaisi ilman apua, meni jopa niin hienosti, että tuli vähän hassusti (oli jäljeltä pois ~viisi metriä) mutta bongasi hajun ja dyykkasi kepin kimppuun. 

Kauden päätavoite (maastovalmis koira) voisi ehkä jopa toteutua. En nyt hihku ennenkuin ollaan käyty ajamassa vieraan tekemää jälkeä koska pelkään, että ohjaan koiraa edelleen liikaa vaikkakin unohdan missä olen kävellyt enkä pidä liinasta kiinni. Jos aurinko ja kuu on oikeassa asennossa saadaan ehkä vieraan tekemä jälki vielä loppuviikosta. Iiiks! :)

Aksailua

Piiiiiiiitkästä aikaa käytiin aksatreeneissä. Tämä kesä on kyllä ollut agilityn kannalta ihan äärettömän heikko johtuen a) menoista b) omasta terveydestä c) koiran tassuvaivasta. Aina ne treenit on jääny välistä. Nyt vihdoin pääsin sitten kentälle ja hauskaa olikin!

Tehtiin vähän käännösharjoituksia ja takaa-heittoja. Mun pitää ehdottomasti olla liikkuvaisempi ja luottaa koiraan, selvempää ohjausta ja terävempiä kulmia / nopeampia pyörähdyksiä ja käännöksiä. Koira toimi hyvin ja vasta tokan kierroksen loppupuolella kun harjoiteltiin useammalla toistolla takalähetyksiä koira meni niin kierroksille, että vetäjän jalka sai tuntea amstaffirakkautta. Tämä taas aiheutti sen, että koiralla keitti aika pahasti ja tietäen virekestävyyden se ei kykene siihen tilaan kuin ihan hetkellisesti. Siksi tokavikan kierron kohdalla koira otti ritolat. Sain kiinni, palkkasin ruualla ja otin vikan kerran onnistuneesti ruualla.

Oli oikein hyvä treeni kokonaisuudessaan ja sen verran on luotto kasvanut, että päätin jatkaa treenaamista myös talven yli. Josko nyt olisi agijumalat meidän puolella, että saataisiin säännöllistä treeniä :)

Metsäjälki vol. 2

Sunnuntaina oli vuorossa esineruutua ja metsäjälkeä.
Esineruutu tallottin todella pienelle alueelle, 10x20m ja esineitä oli neljä. Jep. Tätä pitää harjoitella. Koira kyllä nosti kaikki neljä esinettä mutta koska olen harjoitellut sen kanssa puhtaasti etsimistä (kerran aikaisemmin ollaan vaan tehty varsinaista esineruutua tallotulle alueelle) niin se ei selvästi yhdistä hajua ja esinettä tuossa hommassa. Siellä se meni ympäriinsä ja juoksi onnellisena. Kun se hiukan jaksoi keskittyä niin nousi sitten kaikki esineet.

Metsäjälki oli 300m pitkä, viisi purkkia ja sai maustua tunnin verran.
Janalähetys ja hirveä koohotus päällä taas. Eka purkki olisi jäänyt mutta autoin koiraa sen verran koska sillä oli aivan "väärä" mielentila minkäänlaiseen keskittyneeseen työskentelyyn. Ekan ilmaisun jälkeen rauhoittui sen verran, että annoin uuden käskyn ja päästin irti. Se sai siis taas mennä villinä ja vapaana, eli en roikkunut liinan päässä. Meno on sitten juurikin sitä, villiä ja vapaata mutta hitto sentään, se kyllä tekee ja keskittyy. Hyvin nosti taas kaikki seuraavat neljä purkkia ja vaikka lähti tarkistamaan mun torstaiset harhat niin päätyi kuitenkin menemään oikeaan suuntaan kun jäljet eivät ristenneet.

Pitää _ihan oikeasti_ vaan luottaa koiraan. Seuraava jälki tulee olemaan vieraan tekemä viiden purkin kisapitkä jälki (500-1000m) ja sen jälkeen pyrin siirtämään koiran pois purkeista kepeille lyhyimmillä jäljillä. Jos siirto onnistuu vielä tämän kauden aikana niin tavoite ennen kauden loppua olisi tosiaan se kisapitkä jälki joka on jonkun muun tekemä ja kuudella kepillä. Katotaan...

Oli muuten pienesti väsynyt koira kun kävin vielä 10km lenkillä Luukissa tuon aamupäivän treenin jälkeen :)

Luota koiraan

Pitkästä aikaa taas metsässä. Kävin kaverin kanssa minulle täysin tuntemattomassa metsässä tallomassa koiralle jäljen. Oli satanut koko päivän joten metsä oli suht liukas ja (yllätys) märkä. Ilma oli kuitenkin raikas.

Talloin reilu 220m jäljen jolle laitoin viisi purkkia. Sen jälkeen yritin kaartaa takaisin sinne mistä tulin tallomatta omaa jälkeä jonka lopputuloksena päädyin tekemään kilometrin lenkin ja olin eksyksissä hetken (kiitos "selviytymisestä" kuuluu SportsTrackerille). Siinä seikkaillessa jälkikin ehti jäätyä kivasti ja kun pääsin autolle käytiin ensin ajamassa kaverin jälki jolloin Jumin jälki sai jäähtyä vielä lisää. Loppujen lopuksi pääsin ajamaan n. 1½h vanhaa jälkeä.

Tulin koiran kanssa janalle ja ekalla lähetysyrityksellä ei oikein irronnut tai irtosi kyllä mutta ihan väärään suuntaan... Uusi yritys ja lähti ku juna, janaa oli n. kolme metriä. Siinä heti jäljen alkupäässä alkoi kuulumaan vähän matkan päästä hirveää koiran huutoa ja sitä vaan jatkui ja jatkui. Koira jäi pää kallellaan kuuntelemaan eikä oikein pystynyt keskittymään ja mä keräsin painetta. Vihaan metsäjälkeä. Vihaan metsää. Vihaan sitä, että en edes muistanut miten olin kävellyt tai missä eka purkki oli.

Melskaavat koirat hiljeni ja satuin näkemään vähän matkan päässä ekan purkin. Koira jaksoi keskittyä ja lähetin uudella käskyllä ja sinnehän se meni makoilemaan purkin eteen. Avasin purkin, annoin ruuat ja kun Jumi oli saanut syötyä lähetin jatkuu-käskyllä. Koira meni pois jäljeltä johonkin pusikkoon ja tässä vaiheessa itselläni keitti jo niin pahasti, että ajattelin, että ennenkuin räjähdän annan koiran mennä itsenäisesti. Päästin liinasta irti ja annoin mennä. Sinne se sitten läksi.

Väitän ettei koira ollut jäljellä kun en muistanut kävelleeni edes lähelläkään siellä missä se pyöri mutta yhtäkkiä se makoili edessäni muutaman metrin päässä. Juoksin paikalla ja siinähän purkki nro 2 oli. Lähetin uudestaan ja se lähti juoksujalkaa etenemään metsässä risteillen ja poikittaen, ehkä vähän takajäljellä, ehkä ei. En tiedä koska en merkkaa jälkeä niin arvatkaa vaan muistanko missä olen kävellyt. Purkki nro 3 löytyi. Uusi lähetys ja tässä vaiheessa koirakin oli ihan innoissaan kun en roikkunut liinan päässä painostamassa. Purkki nro 4 nousi. Lähetin ja tiesin, että vika purkki oli aika pitkällä ja sinne piti mennä järkyttävän risukasan läpi.

Koira hävisi ja me tallottiin perässä mitä ehdittiin. Oli jo hämärää ja en nähnyt koiraa. Kutsuin luokse ja lähetin uudestaan. Vei meidät hakkuualueelle jossa olin itse pyörinyt jo jäljen päätyttyä (siis kun eksyin) ja kutsuin pois. Totesin kaverille, että se vika purkki jäi nyt sit metsään. Käännyttiin aikomuksena palata takaisin autoille kun kaveri tokas, että "täällähän se purkki on". Siellä se tosiaan oli ja kansi avattuna ja ruuat syötynä. Eli oli käynyt purkilla, ilmaissut sen ja kun ei omistajaa kuulu niin oli sitten omatoimisesti avannut purkin.

Näin jälkeenpäin olen todella tyytyväinen tuohon jälkeen vaikka mua harmittaa tuo kurittomuus metsässä. En ole ihan varma, että onko tämä tyyli se jolla meidän kannattaisi jatkaa ja jos on, niin ilmaisut pitää opettaa pysyviksi. Aikaisemminhan se oli tuova koira jonka sittemmin tein pellolla makaavaksi. Mun puolesta voi metsässä tehdä vaikka seka-ilmaisua, se ei minua haittaa mutta tuo ihan vapaana meneminen jännittää siksi, että pelkään keppien jäävän.

Seuraavaksi teen sille samantyylisen jäljen kepeillä, josko se innostuu niistä yhtä paljon ja sitten voisi yrittää vielä ennen kauden loppua saada yksi kisapitkä jälki jonkun muun tekemänä. Siihen olisi hyvä lopettaa kausi (olettaen toki, että menee hyvin...).

Punkit pois

Eilen oli sitten punkkilääkkeen anto. Kävin ostamassa Strongholdia eläinlääkäriltä joka tarjosi vaihtoehtoisesti Milbemaxia. Sitä tosin olisi pitänyt antaa kolmen viikon välein eikä mun kärsivällisyys riitä siihen. Milbemax olisi ollut Strongholdia halvempi ~13e mutta siitä ilosta, että minun ei tarvinnut kolme viikkoa kärvistellä pillereiden kanssa päädyin maksamaan enemmän ja ostin kerta-annoksena laitettavaan Strongholdin.

Kotona avasin sitten pakkauksen ja sain käteeni kolme putkiloa ainetta. Siinä sitten aikani pohdin, että montako putkiloa isken siihen koiraan kunnes sain todella epämääräisistä ohjeista selvitettyä, että yhdessä putkilossa on kerta-annoksen määrä tavaraa eli yksi putkilo olisi riittävä. Kampailin koiran niskaa (kuten kaikki varmaan arvaavat lyhytkarvaiselle koiralle on tosi helppoa tehdä jakausta lähelle ihoa) ja trööttäsin aineet sinne niskaan - eli puolet sormille, puolet ohi ja jotain niskaan. Nyt vaan sormet ristiin, että punkit rupee valumaan ulos ja jälki paranee.

Voi nenä minkä punkin nappasit...

Kävin eilen ajamassa kaverin pelloilla jäljen. 220m, 5 kulmaa, 5 purkkia.
Koira ajoi todella huonosti, jopa Jumiksi todella huonosti. Kulmat jotka yleensä on tosi varmoja oli ylivetoja 3/5 ja ne kaksi jota meni hyvin niin meni epävarmaksi suoraan kulman jälkeen. Päätä nosteli ja yritti saada ilmavainua. Jotenkin todella häröinen jälki - vähän samantyyppinen kuin viimeksi.

Olen huomannut, että se muutenkin pärskii enemmän tällä hetkellä ja hinkkaa nenää mattoon, minuun, sohvaan, suurinpiirtein jokaiseen vähänkään karheaan asiaan (juu, mä olen todella karhea!). Ei auta muu kuin hakea eläinlääkäriltä punkkikarkoitetta ja toivoa, että se on syy tuohon jälkeen. Jos ei ole niin multa varmaan pääsee itku koska niin hyvin tuo on kuitenkin ajanut noita jälkiä tähän asti enkä ole omasta mielestäni tehnyt mitään ihan järkyttävää koiralle...

Tottis menikin sit vähän paremmin (vain vähän). Sitä intoa jumpataan edelleen ja innolla odotan ensin maastoleiriä ja ensi kuussa sitten maailmanparhaimpien kanssa tottisleiriä. Samalla tässä odotan kieli pitkällä, että tuleeko minulle kenties perheenlisäystä koiramuodossa vielä syksyn aikana. Sen pitäisi selvitä ihan viikon / parin sisällä... :)

Fabrizio Coppola's seminar

Fabrizio Coppola's seminar in Finland spring 2013. The goal was to improve the focus and attention span of the dog. The dog has never done any bite work before this. This video was shot on the second day and the seminar was three days. See pictures and text here.

Erkkariviikonloppu

Lauantaina oli amtaffien ja staffien erikoisnäyttely. Tuomariksi oli kutsuttu Valerie Gervais Kanadasta. Ilmoitettuja amstaffeja oli yhteensä 135kpl ja valioluokassa uroksia oli 12kpl. Tiukka kisa siis tulossa.

Seurailin arvosteluja siinä alkuluokissa ja niiden perusteella en osannut sanoa saako koirani ERIn vai peräti Hn. Välillä tuntui, että tajusin mitä tuomari meinasi ja toisaalta taas näytti kun ei olisi arvioinnissa mitään järkeä. Sain kunnian myös esittää Masia (Fin Fool's Speed Demon) ja siellä EH-arvioiden keskellä oli ihanaa esittää junnu-uros arvosanalle ERI. Kasvattaja juoksi sitten itse kilpailuluokan ja Masi sijoittui hienosti kakkoseksi SAlla.

Jumin vuoro tuli ja siinä sitten mentiin ympäri ja seisottiin ja mentiin edestakaisin ja taas seisottiin. Hirmu pitkään seisotti ja lattia oli vähän liukas joten sain olla korjaamassa jalkoja koko ajan. ERIn tuomaritäti meille lykkäsi ja kilpailuluokassa sijoitti upeasti toiseksi! Olin niin tyytyväinen sillä luokkasijoitusta lähdin tavoittelemaan.

PU-kehässä koiria oli melko paljon (varmaan lähemmäs kymmenen jos ei yli). Ensimmäiseksi tuomari sijoitti veteraaniuroksen ja sen jälkeen AVOjen ykkösen. Kolmanneksi valioiden ykkönen ja neloseksi valioiden kakkosen eli Jumin! Voi tätä onnen päivää! :)

Jumin pennut menivät myös hyvin, Rane oli luokassaan kolma KPllä ja Nuka neljäs KPllä. Tytöt ei sijoittunut mutta saivat todella mairittelevat arviot. Otettiin ryhmärämä-kuva kaikista neljästä ja isistä <3

Peiliin katsomista

Miten tuo tuntuikaan liian helpolta tuo viime perjantain jälki...
Etukäteen mainittakoon, että olin aivan ääretön idiootti eilisissä jälkitreeneissä. Talloin (jostain jumalattoman kumman syystä) samaa palstaa kuin perjantaina.

250m, 6 kulmaa, 4 purkkia.
Kaksi ekaa kulmaa meni hyvin ja siinä kohtaa päädyttiin siihen vanhalle jäljelle. Siitä olisi pitänyt jatkaa eteenpäin sen ~30m ja sit kulma vasemmalle mutta koira ajoi eteenpäin nenä maassa hyvin työtä tekevänä ja oletin vaan, että ite olen tyhmä enkä enää muka muista missä jälki meni. No vituikshan (ekskuuse my french) se meni.

Jumi siis ajoi sen perjantain jäljen ja siinä se sitten oli. Pari purkkia jäi jäljelle ja lähetin jäljen loputtua koiran esine-etsintään. Sieltä se poimi molemmat purkit ilman ongelmia joten nenä sillä kyllä toimii jos se vaan sitä käyttäisi.

Mun piti mennä ajamaan jälkeä myös tänään mutta onnistuin saamaan purjotaudin ja päätin jättää välistä. Ensi kerralla täytyy kuitenkin olla tarkkana siitä, että palsta on eri ja vähintään se, ettei alla ole omia vanhoja jälkiä. Samoiten mielentila oli ihan väärä, olisi pitänyt ottaa vähän tottista alle kun se menee sellaiseksi höntsäilyksi kun virtaa on enemmän kuin järkeä.

Treenipäivitystä

Perinteinen treenipäivä (maanantai) oli tylsä "istu-autossa" -päivä koiralle. Minulla sen sijaan oli kovin hauskaa :)  Järjestin Amstaffiyhdistyksen nimissä mölliTOKOilut ja 20 osallistujalla vietimme neljä tuntia Talin treenikentällä.

Pari kierrosta ehdin tehdä Jumin kanssa ennen ja jälkeen kisojen mutta otin ihan lyhyttä hyvänmielentreeniä. En ole pitkään aikaan kertoillut mitä tottikselle kuuluu joten nyt seuraa lyhyt katsaus siitä mitä ollaan puuhailtu.

Tuossa muutama viikko sitten päätettiin apparin kanssa, että ruvetaan "vetämään pois" koiraa seuraamisessa. Eli kun herpaantuu tai vaihtoehtoisesti on ihan ok (vaihdellen) niin appari yhtäkkiä pysäyttää koiran ja ohjaaja jatkaa pari askelta. Siitä sitten kova hetsi ja jatketaan. Kun koira tulee seuraamiseen vauhdilla ja hyvin niin siitä palkka.

Tämä toimi ihan ok mutta edelleen (minusta) haukku ja tekeminen oli edelleen kovin teknistä. No joku treenikerta tässä niin palkkasin pallolla ja appari huikkasi, että älä käske irti vaan hän nippaa. Ja niin hän nippasi Jumia nivusista ja sieltä tuli pieni ärrimurri ja koira puri tiukemmin palkkaan kiinni. Tätä hyödyntäen olen siitä lähtien ihan fyysisesti "taistellut" koiran kanssa ja leikkinyt. Viretaso on koiralla aivan tyystin erilainen, nykyään se varastelee palkkoja (!!), haukkuu sivulla ja se haukun ääni on muuttunut mekaanisesta sellaiseen räkäposkella "anna-tänne-se-palkka". Olen hirmu tyytyväinen ja nyt vaan yritän rakentaa tän päälle sitä teknistä koska seuraaminenhan meillä hajosi tän viretaso-noston yhteydessä (huoh) ja nyt koira edistää hieman mikä hankaloittaa käännöksiä.

Tänään taas jäljelle ja muutaman viikon kuluttua on yhdistyksen maastoleiri (jee!) ja siitä muutama viikko niin on parhaimman treeniryhmän tottisleiri (JEE!). Tässä vielä kuva Jumin naamasta tältä aamulta... Taisi sekin huomata, että ulkona näytti kylmältä ja ällöltä.