Selkäjumi, paikallistaminen ja hoito

Juuri ennen joululomia käytin Jumin fyssarilla ja -ihmejakumma- se lanneosan selkäjumi oli melkein poissa... Siinä sitten pällistelin ensin sitä fyssaria ja sitten koiraa. Sitten taas fyssaria. Miten ihmeessä tämä oli mahdollista? Koira jolla oli koko syksyn ajan todettu lanneosassa syvä jumi joka ei kyllä haitannut koiraa mutta oli selvästi ollut kosketusarka.

Fyssari jatkoi koiran läpikäymistä ja minä yritin kuumeisesti miettiä mitä oltiin edelliskertaan nähden tehty toisin... Keli oli ollut huono ja pentu tullut taloon joten pitkiä lenkkejä ei juurikaan tehty - paitsi, että juuri edeltävänä päivänä oltiin käyty 5km lenkki. Pentu oli juossut vapaana ja Jumi oli kiinni kuten se aina on. Kuin salama kirkkaalta taivaalta oivalsin mitä oli muuttunut - remmi!

Meillä koirat on aina kulkenut nahkaisissa kolmen metrin hihnoissa. Ne on helppo kääriä vähän lyhyimmiksi kun on tarve ja helppo päästää vähän pidemmälle. Olen naureskellut Jumin tavalle käydä lenkillä - sehän ei kävele. Ei askeltakaan. Se ravaa, sillä on päämäärä. Koiran harmiksi minä olen siellä remmin toisessa päässä ja hidastelen joten se ei pysty ravaamaan eikä varsinkaan etenemään niin nopeasti kuin se haluaisi. Kävelyn sijaan se siis passittaa (saman sivun jalat liikkuvat yhtäaikaisesti). Tämä on koiralle ihan äärettömän huono askellaji eikä sen tulisi liikkua siinä ollenkaan.

Fyssarikäyntien välissä olin siirtänyt Jumin täysin fleksille. Tämä johtuen ihan käytännön syistä - pentu piti koulia kävelemään lyhyessä remmissä ja jos Jumi sai mennä omiaan niin pentua ei kiinnostanut riehua sen kanssa vaan keskittyi paremmin tekemiseen. Eli, Jumi sai ravata / pysähtyä / ravata oman mielen mukaan mutta sen ei tarvinnut odottaa tai hidastella minun takia jolloin sen peitsaaminen oli koko kuukauden aikana lähes nolla.

Lopputulos. Koira jonka selkä on täysin pehmeä ja hyvässä lihassa. Juttelin fyssarin kanssa tuosta peitsaamisesta ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että peitsaaminen on saatanasta ja mikäli fleksiratkaisu toimii niin pysytään siinä. Kerrankin edullinen ratkaisu! :)

Toinen pentunäyttely (ja samalla viimeinen)

Lahdessa järjestettiin viime viikonloppuna epävirallinen pentunäyttely johon osallistuin Brion kanssa. Oli hieman jännitystä ilmassa, että pystynkö ollenkaan esittämään kun onnistuin telomaan nilkkani edeltävänä päivänä. Hammasta purren juoksin kehässä kuitenkin :)

Jälleen kerran olen äärettömän tyytyväinen Brion luonteeseen. Ei haitannut liukas lattia, muut koirat tai hälinä. Siinä missä muut reagoi tavalla tai toisella tätä yhtä ei häirinnyt mikään. Hyvä niin.

PEK2, KP Epävirallinen pentunäyttely, Lahti 19.1.2014, tuomari Markku Kipinä
Lupaava pentu, hyvä luusto, riittävän tilava runko, hieman voimakkaammin kulmautunut takaa, hyvä kaula ja ylälinja, hampaiden vaihtuminen kesken, hyvä ilme, hyvä häntä, vapaa vaivaton askel, hyvä eturinta, hyvä luonne

Ensimmäinen pentunäyttely

Aargh mikä päivittämättömyys on blogiin iskenyt.
Ei jaksa ei pysty.

Tsempataan kuitenkin hieman - Brio kävi elämänsä ekassa pentunäytelmässä Kaapelitehtaalla. Reipas ja valpas oli koko ajan, ei säikkynyt tai osoittanut mitään merkkejä arkuudesta. Hyvä niin koska kaikki amstaffit ei ollut ihan yhtä reippaita. Mistään ei ollut moksiskaan.

PEK2, KP Epävirallinen pentunäyttely, Helsinki 11.1.2014, tuomari Paula Valakari
Erinomaista tyyppiä, erinomainen pää ja mittasuhteet, vahva kuono. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä niska ja eturinta. Hyvin kehittynyt runko. Erinomaisesti kulmautunut takaa. Hyvä hännän kiinnitys ja kanto. Liikkuu hyvin.

 

Kotona kaveri sai sitten tuliaisena ostetun ison luun (elkää huoliko, Jumi sai ihan samanlaisen).