tiistai 31. joulukuuta 2013

Jouluostoksia

Koska olen ollut laiska (ja osittain siksi, että koirien jouluostokset piti tehdä messarissa) koirat jäi pitkälti ilman lahjoja tänä vuonna. Juuri ennen joulua saapui Suvituikulta pannat ja ne kaulassa onkin joulu sitten vietetty. Harmikseni täytyy todeta, että valkoinen kestää yllättäen huonosti näillä keleillä. Kun tilasin pannat oletin, että jouluna olisi lunta...
 
Jumille ehdin ostamaan joululahjan messarista silloin perjantaina. Jumin talvitakki on vähän rikki muutamasta kohdasta, se on vähän nuhjunen ja ajattelin, että isolla miehellä pitää olla lämmin takki. Noh, näillä keleillä ei sitä ole vielä tarvittu mutta onpahan varastossa kun se lumi kuitenkin jossain vaiheessa sieltä taivaalta sataa. Takki on (tietenkin) Pompan ja tällä kertaa limenvärinen toppapomppa.



maanantai 16. joulukuuta 2013

Huonon onnen viikonloppu

Messariviikonloppu. SE viikonloppu mitä odotin koko vuoden (näyttelyistä siis). Olin suunnitellut mitä ostan, mitä teen minäkin päivänä ja mitä laitan päälleni. Koira oli pesty ja kamat pakattu.

Perjantaina lähtiessäni kotoa annoin Briolle putkiluun ja lähdimme Jumin kanssa näytelmiin. Sileän erin verran juostiin kehässä ja tuomari oli mielestäni hieman "epäluotettava" kun joutui yhden koiran kohdalla kysymään, että minkä värinen koira on kyseessä. Sitä jotenkin uskoisi, että tuomari tietäisi rodun sallitut värit yms ennenkuin astuu kehään.
 
Iltapäivällä kun tulin kotiin päästin koiran irti ovella ja Jumi nuuhki ilmaa ja ampaisi makuuhuoneeseen. Hetken päästä kuulin Jumin syövän sitä putkiluuta enkä ajatellut asiaa sen enempää kun onhan se niitä syönyt vaikka kuinka ja paljon. Todellisuudessa se oli syönyt koko sen putkiluun vaikka normaalisti se syö pelkän sisuksen.

Illalla juttelin puhelimessa lauantain näyttelystä sekä perjantain koirista. Olin keskiyöllä viemässä koiria vielä kuselle ja kutsuin Jumia ovelta. Koiraa ei näy eikä kuulu. Kurkkaan olohuoneeseen jossa koira makaa edelleen sohvalla. Käsken sen alas. Jumi ei liikahda. Käsken uudestaan. Hitaasti koira valuu lattialle jossa se seisoo katkarapuna lattialla kunnes lysähtää lattialle. Soitin pieneläinklinikalle ja kannoin koiran autoon.

YES:llä ottivat suolistosta röntgenin, totesivat luumassan ja nesteyttivät. Jumi veti kuulema hirveän ripaskan seinille joten diagnoosi oli akuutti ripuli sekä kaasuuntuminen ja antoivat mukaan ab-kuurin ja kotiuttivat meidät.
Lauantai mentiin hissukseen mutta kakkaa ei kuulunut ja koira edelleen seisoskeli / käveli katkarapuna. Mitä lähemmäs iltaa mentiin sitä enemmän muuttui taas katkaravuksi (lääkkeet lopettivat tehoamisen). Illaksi mentiin taas YESlle hoitoon. Tällä kertaa röntgenillä todettiin se samainen luumassa ja sen, että kyseessä on tukos. Nestettä kaveri sai paljon sekä kipulääkkeitä. Parafiinia sekä etu- että takakautta ja paskomisen jälkeen otettiin kontrollikuvat. Kaasualueet olivat ennallaan mutta massa oli pienentynyt. Lähdettiin kotiin 8h hoidon jälkeen.

Kun maksoin messarin kolmelle päivällä nostelin kulmakarvoja sen kovalle hinnalle. Viikonloppu näyttelyineen tuli maksamaan reilu 150e. Taisi olla kohtalon ivaa, että tämä tukostouhu sattui juuri samalle viikonlopulle. Eläinlääkäri tuli maksamaan reilu 750e. Onneksi on vakuutus!

Messarin jälkeisenä päivänä alkoi taas kakka kulkemaan ja onkin sen jälkeen kulkenut normaalisti. Ihan hysteerinen en sentään ole edelleenkään luiden tai luupäivien suhteen mutta tämän kokemuksen jälkeen meillä ei kyllä anneta valvomatta mitään luita ja samana päivänä ei syödä luita ja kuivaruokaa.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Brion eka esiintyminen


Perjantaina käytiin Brion kanssa AKK:n mätsärissä Tattarisuolla. Kyseessä oli hallinäyttely ja pentujen ilmoittautuminen oli klo 9 ja arvostelu alkoi klo 10. Aikuisten kehät alkoi vasta klo 12 jälkeen. Tämä olikin ihan mukavasti porrastettu sillä halliin ei olisi millään mahtunut kaikki koirat samaan aikaan.


Brio käyttäytyi, esiintyi ja juoksi ensikertalaiseksi ihan äärettömän hyvin. Jaksoi keskittyä hyvin kun sai lihapullaa naamaan ja juoksukin sujui ilman suurempi poukkoiluja. HyväHyvä :) Tästä se ura lähtee, tammikuussa mennään muutamaan pentunäyttelyyn ja keväällä kutsuu sitten junnukehät.

Itsepäisyysviikonloppu meni muuten löhöilyn, ulkoilun ja treenien lomassa. Tosin ne treenit oli aikast huonot koska päätettiin lähteä kentällä siinä vaiheessa kun koirat oli juossut metsässä sen reippaan tunnin. Arvata saattaa paljonko kiinnosti siinä vaiheessa tehdä yhtään mitään...


Treenimielessä Jumi on tasapainottunut ja treenit sujuu pääosin hyvin eikä suuria heittoja tule treenien välillä. Sen vire nousee koko ajan, tällä hetkellä treenaan tasan yhdellä pallolla (vuosi sitten oli kahta palloa, patukkaa, namia ja luoja ties mitä). Edistystä on siis tapahtunut. Haukku irtoaa helposti, koira on menossa mukana ja kaikki tuntuu sujuvan. Mitä nyt vireen nousiessa on ruvennut hieman edistämään mutta se ei mun maailmaa kaada ja on edelleen helppo korjata treeneissä. Hyppykin sujuu jo paljon paremmin - sehän on meidän talven treenitavoite > hyppy kuntoon ja A-este niin, ettei tulisi aitoen yli.


tiistai 3. joulukuuta 2013

Kunnon treenikiire

Maanantai on treenipäivä (ja ilmeisesti myös ajopäivä...).
Ensin töistä kotiin ja treenivaatteet niskaan, koirat kyytiin ja kaikki tilpehööri pakattuna. Nokka kohti Mankkaa jossa kävin hakemassa näyttelyjuttuja mitkä minulla jäi kaverin kyytiin viime Viron-reissulta. Samalla silmään sattui, että Musti ja Mirri on saanut valikoimiinsa Starmarkin pikku-pallon joten pakkohan se oli ostaa. Jumilla on ollut se isompi versio mutta se on aivan liian iso sen suuhun kun ei saa siitä kunnon puruotetta / ei niin kiva purra kun puolet pallosta sojottaa suusta ulos.

Mankkaan jälkeen ihan toiseen päähän eli Ojangon urheiluhalliin jossa aksatreenit. Tehtiin rataa Jumin kanssa ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koira a) kuunteli mua b) totteli mua c) meni radan kuten käsketty. Mä en oikeasti taju mun koiraa...  Koska se meni niin hyvin niin päätettiin rata kolmeen toistoon ja mentiin onnellisena pois kentältä.

Nopeasti vaatteet niskaan ja Ojangosta suoraan Taliin treenailemaan. Siellä odotti treenikaveri ja tyhjä (mutta hiukan liukas) kenttä. Tehtiin seuraamisia, jättöjä, kiertoja ja käännöksiä. Treenit meni hyvin kuten nykyään aina tuolla kentällä. Mä en tajua miten tuo koira yhtäkkiä on löytänyt innon tuolta kentältä (ei tarvitse edes kovin jumppaa) mutta muualla se on vähän hakusessa edelleen...

Onnellinenhan olen, että toimii. Nyt pitää vaan saada koira toimimaan muuallakin.