keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Hyvää Joulua

Jumi kavereineen toivottaa Hyvää Joulua!
Meillä omistajilla oli ainakin kovin hauskaa :D


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

tiistai 16. joulukuuta 2014

Kävipä vähän hassusti

Oltiin lenkillä Vihdissä viime lauantaina ja siellä oli tullut aika paljon tuoretta (plussa)lunta. Muita ulkoilijoita (yhtä hulluja) ei nähty sillä päivälle oli luvattu melkoista tuulta ja räntää. Kävelimme kuitenkin reippaan kuuden kilsan lenkin ihan hyvässä säässä ja pienessä lumisateessa. Koirat sai tietenkin juosta koko lenkin vapaana joten niiden liikunta läheni varmaan sitä viittätoista kilometriä.

Siinä loppusuoralla, reilu kilometri ennen parkkipaikkaa, on hirvien ja peurojen syöttöpaikka. En tiedä olenko asiasta aiemmin maininnut mutta tuo nuorempi veikko on sellainen riistakoira. Sellainen joka lähtee kovin helposti hajujen perään. Niin tapahtui nytkin.

Kävelimme kaikessa rauhassa ystäväni kanssa tietä eteenpäin kun huomasin sivusilmällä, että Brio-palikka hävisi metsänreunaan. Oltiin sellaisessa kohtaa jossa minun ja järven välissä on iso kesantopelto, suota/ojaa, pieni tilkku metsää ja lisää suota kunnes alkaa järvi. Kaveri pysähtyi ja kysyi missä Brio menee. Tokaisin, että näin sen juoksevan siinä metsän reunalla tajuamatta, että koira oli matkalla suoraan sitä suo-aluetta kohti. Jatkoin kävelemistä koska vaikka koira on kova lähtemään hajujen perään niin aina se palaa takaisin. Joten lähdimme loppukatraan kanssa eteenpäin.

Yhtäkkiä kaveri pysähtyi ja kysyi jos kuulin äänen. Vastasin, että en kuullut. Kaveri tokaisi, että "Brio taisi mennä jään läpi". Pieni kauhunhetki kun mietin, että se urpo olisi mennyt järvelle asti. Tiirailtiin ääntä kohti (ja ehdin miettiä siinä sadasosasekunnin aikana, että mun pitäisi isona ja ähisevänä kömpiä sen kesantopellon ja ojien läpi) kun sieltä näkyi pieni sininen porskuttelevan meitä kohti. Kovin sillä oli uintityyli hakusessa (taisi olla vähän kylmää) mutta luojan kiitos oli siis räsähtänyt isompaan ojaan ja jää oli pehmeää koska se meni särki etutassuista. Siinä se sitten uiskenteli kunnes pääsi kiipeämään ojan seinämää pitkin. Aika juoksujalkaa tuli luo...

Ei muuta kun vapaana menemistä parkkipaikalle asti, että sai juosta itseensä vähän lämpöä ja autossa sai sitten BOTin verkkoloimen sekä pari toppaloimea päälle. Ei kehittänyt vesihäntää (luojan kiitos) mutta aika kovat naarmut sai naamaan kun jää repi.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Monen päivän postaus

Ei ole moneen päivään päivitetty blogia.
No eipä ole juurikaan mitään tapahtunutkaan. Koirat on ja menee, treenit on vaihdellut hyvästä huonoon ja kaikkea siltä välillä.

Kahdessa näyttelyssä käytiin Brion kanssa pyörähtämässä. Jyskylässä ja Helsinki Winnerissä.
Jyskylässä Brio oli ERI2 /4 ja sai mairittelevan arvion Paavo Mattilalta (ja minulla ei tietenkään ole sitä arvostelua tässä, että voisin kirjata sen teille).


 Helsinki Winnerissä Brio oli ERI3 /10 ja sai sielläkin hyvän arvion ruotsalaiselta Mats Lindborgilta.

"Goda proportioner. Välformat huvud. Korrekt bett. Bra ögon och öron. Utmärkt hals och rygg. Något hög svansansättning. Bra kropp, ben och tassar. Goda vinklar. Fria rörelser." 

 ~ Hyvät mittasuhteet. Hyvin muotoutunut pää. Oikea purenta. Hyvät silmät ja korvat. Erinomainen kaula ja selkä. Hieman korkea hännänkiinnitys. Hyvä keho, jalat ja tassut. Hyvät kulmaukset. Vapaat liikeet.

 Jumi ei saanut näytellä ollenkaan kehässä Helsingin Voittaja-viikonloppuna mutta sen sijaan käytiin Koirakoulu Kompassin kanssa esiintymässä DOBOn merkeissä jälleen. Meillä oli uusi ohjelma ja pari uutta temppua joten syksy on mennyt sujuvasti niitä treenaillen.


Pitkän viikonlopun jälkeen käytiin sitten eilen Brion kanssa vielä rokotuksilla. Meinasin ruveta väittää vastaan kun hoitaja kysyi, että "yksivuotisrokotuksilleko tulitte?". Kesti hetken tajuta, että mun isomies onkin vielä niin pieni, että käy vasta yksvuotisrokotuksilla... Aika tuntuu rientävän ja samalla seisovan paikallaan - kovin kummallista :) Brion paino oli muuten 26,6kg ja Jumi 28,2kg.

Kaiken kukkuraksi meille on toivon mukaan luvassa perheenlisäystä (ihan ihmismuodossa tällä kertaa). Ihan siitäkin syystä on ollut vähän hiljaisempaa blogin suhteen - mitä päivittäisin kun makaan lähinnä sohvan pohjalla pahoinvoivana tai sitten olen töissä. Tuntuu, että mitään järkevää ei ainakaan saa aikaiseksi.

Mutta kesällä pitäisi siis lisäys tulla jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä miten koirat reagoi lapseen. Jumin kanssa en ole niin huolissani, se on sellainen vankka peruskallio jonka elämä kulkee tasaista raidetta eteenpäin mutta Brion kanssa onkin sitten mielenkiintoisempaa. Ihan jo siitäkin syystä, että Brio on hyvinkin vilkas ja vilkkaudessaan sen piuhat pitenee entisestään.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Rasittava eläin

Tuli vastaan video jonka olen kuvannut alkusyksyllä. Tässä huomaa hyvin (ehkä?) kumpi tässä taloudessa kerää kierroksia ja kumpi on ärsyttävä... Briolla on tapana tuon lisäksi käydä ihan puremassa (maistelee vaan kuulema) Jumia kun ei saa tahtoaan läpi. Onni on äärettömän viisas vanhempi koira.




keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kun eniten vituttaa kaikki


Ärsyttävät eläimet.
En ole tainnut jakaa kanssanne miten järkyttävän huonokäytöksisiä koiria minulla on. Aivan suaatanan hankalia persläpiä jos niitä jättää yksin enemmän kuin kolmeksi minuutiksi ja aina se ei edes vaadi sitä yksinoloa.

Tässä viime aikoina on elämäni kokenut pientä muutosta sen suhteen, että meitä on taloudessa nykyään kaksi. Ainakin tilapäisesti. Mikä myös tarkoittaa, että tavaraa on aiempaa enemmän. Mikä myös tarkoittaa, että koirat on reuhkannut aiempaa enemmän.

Se alkoi viattomasti leipien viemisellä pöytätason takanurkasta. Se jatkui laatikoiden avaamisella. Siitä se eskaloitui laatikoiden purkamiseen (kun ne köytettiin kiinni kun niitä avattiin) sekä tiskipöydällä kävelemiseen ja yläkaappien avaamiseen.

Tavaroita on rikottu huolella. On entistä savipataa, lukuisia roskiksia, jauhoja, pastaa, riisiä, leipää ja hedelmiä. Ja siis älä luule, ettenkö ole tehnyt kaikkeni näiden estämiseksi. On teipattu laatikoita, siiretty syötävä purkkeihin ja siitä lasipurkkeihin. On siirretty, nostettu ja tikapuilla viety katonrajaan asti.

Paras taisi olla kun mies tuli kotiin ja laittoi viestiä minulle, että jauhoja on jokapuolella ja hellan päällä on jauhoisia tassunmerkkejä <3 Koirat.

Ei se varastaminen tai sotkeminen edes ole se ikävin puoli. Se ikävin puoli on se ripuli ja oksennus mitä näistä seuraa. Ette ikinä arvaa miten koira voi paisua hapanleivästä tai kuinka paljon oksennusta tulee kun koira on syönyt kilon risottoriisiä. Matot on oksennuksessa, päiväpeitto, koirien peti... Ainiin se peti. Muistatteko tämän postauksen missä päivittelin isoa petiä jonka ostin ja jota ei voi pestä missään? No se on nyt pussitettuna parvekkeella oksennuksen peittämänä koska minulla ei kertakaikkiaan ole tilaa pestä sitä missään. Helvetinperkele.


Mutta huoli pois, ei tämä tähän lopu. Röyhkeys kasvaa päivä päivältä. Touhusin eilen aamulla omiani ja olin kuulevinani miten kissanruokaa pistellään poskeen keittiössä kovalla vauhdilla. Kissathan syö hillitysti joten päätin käydä kurkkaamassa mitä siellä tapahtuu. No yllätys - siellähän se JumiJumpelo söi kissojen ruuat kovinkin tyytyväisenä... Mistä muuten tunnistaa Jumin? Kun tulin niin lähelle, että koira minut huomasi, laittoi kyseinen eläin korvat luimuun, silmät viiruiksi mutta perkeleen otus jatkoi syömistä.

Olen tottunut siihen, että tätä saattaa tapahtuu kun olen pois kotoa mutta, että koirat hyppii pöydillä kun olen parin metrin päässä. Tsiisuskraist. Lähden tästä kassakaappi-ostoksille ja ostan kaapin johon voin säilöä ruokatarpeet ilman, että niitä varastetaan joka päivä.

ps. kuvat eivät ole lavastettuja vaan koirat on otettu kiinni itseteossa. prkl.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Tarjoilija! Ruuassani on kuparia

Kuten olen varmasti joskus jossain maininnut niin koirani syö pääsääntöisesti Royal Canin Energy 4800 -kuivanappulaa. Sen saatavuudessa on kuitenkin ollut ongelmia viime aikoina kun tuote lanseerattiin uudestaan nimellä Sporting Life, Endurance 4800. Tämä on ainoa ruoka josta olen löytänyt 30% rasvan. Kaikki muut ruuat ovat lähinnä laihisruokaa tähän verrattuna.

Ideologiani on syöttää koirilleni vähän ja todella rasvaista ruokaa jolloin laatu korvaa määrän eikä tarvitse ruokkia useamman kilon aterioilla. Koirat syö liikkunnan mukaan 1-4dl ruokaa /päivässä.

Kun tosiaan tuota omaa RCn ruokaa ei saanut mistään niin kyselin M&Mn myyjältä mistä löytyisi ruoka joka olisi melkein tuossa samassa rasvaprosentissa ja silti ihan hyvää ruokaa. Olin itse selaillut noita merkkejä ja kaikki jäi siihen 21-25% rasvaan. Myyjä sitten suosittele Pure Natural Active -ruokaa. Ostin 12kg säkin ja menin kotiin.

Koirat söi tuota viikon ja ihan hyvältä vaikutti - paska ei muuttanut muotoaan eikä sitä tullut mitenkään järjettömän paljon. Kaikki hyvin siis. Kunnes seuraava viikko alkoi... Molempien koirien paska muuttui täysin oranssiksi. Ensin kuvittelin, että johtui jostain Frolicien syömisestä tai muusta vastaavasta koska ruoka ei ole (ainakaan minun silmääni) värjättyä. Mutta vaiva vaan jatkui.

Ihan mielenkiinnosta katselin sitten Pure Naturalin tuoteselostetta. En usko, että oranssi uloste tästä johtui mutta silmääni sattui kuparin määrä. Sitä on tuoteselosteen mukaan 81mg/kg!

Nopea kuuklaaminen kertoo, että koiran kuparintarve on 0,06 mg / elopainokilo. Tämä tarkoittaisi Jumin kokoiselle koiralle päivän tarve on 1,68mg. Sanotaan, että Jumi syö 300g kuivanappulaa päivässä Pure Naturalia = kuparia tulee elimistöön 27mg. Eli huimasti oli päiväntarpeen. Vastaavasti RCn Endurance -ruuassa kuparia on 15mg/kg jolloin Jumin elimistö saisi samalla ruokamäärällä 5mg kuparia. Viisi kertaa vähemmän kuin Pure Naturalin ruuasta.

Ruoassa oleva kuparin määrä ei vielä kerro, kuinka paljon kuparia koira saa ruoasta imeytettyä ja hyväksikäytettyä. Huonommin imeytyviä muotoja joutuu rehuvalmistaja lisäämään enemmän taatakseen "tasapainotetun" ruoan, kun taas hyvin imeytyviä tarvitsee lisätä vähemmän, mutta ne taas yleensä ovat kalliimpia käyttää. Rehunvalmistajalle se on lähinnä kustannuskysymys. Ruokapussin kyljessä komeileva luku ei siis vielä välttämättä kerro paljoa.

Silti syötän mielummin vähemmän kuparia kuin enemmän jos on pakko valita sillä tarpeettoman korkeat kuparipitoisuudet lisäävät maksavaurioiden (esim. Bedlingtonin terrierillä maksakirroosin) ja myös kroonisen aktiivisen hepatiitin (CAH) riskiä. On havaittu, että jos kuivamuonissa on 5 – 10 mg/kg kuparia, niin bedlingtonit saavat myrkytyksen (Tined ym. 1978). Kertokaa siis minulle mitä 81mg/kg tekee bedlingtonin terrierille?

Löysin interwebin saloista tällaisen toteamuksen:
- AAFCO:n suositus kuivamuonille on tällä hetkellä 7,3 mg/KAkg
- FEDIA Fin suositus koiranrehun kuparille on 0,72 mg/100 g kuiva-ainetta aikuisille koirille ja 1,1 mg/100 g kuiva-ainetta kasvaville pennuille. Lain määräämä maksimi on 2,8 mg/100 g ka. Eli vaihteluväli rehuissa voi olla 7,2-28 mg/kuiva-ainekilo. 

Joku voisi minulle vielä selventää, että jos laki sanoo, että maksimi on 28mg/ka kg niin miten ihmeessä PN -ruuassa sitä on yli 80?




Hampitohtorilla taas.

Jumi kävi hammaskontrollissa perjantaina Anidentissä.
Tuikattiin rauhoite koiran kankkuun, sain kahvilipukkeen ja tiedon, että kestää noin tunnin. Muutama rtg-kuva oli tarkoitus ottaa.

Palasin vähän jälkeen viiden katsomaan miltä tilanne näytti ja Jumi nukkui sikeästi herätepiikistä huolimatta. Kävimme läpi kuvat hoitavan eläinlääkärin Helenan kanssa. Paikattu hammas näytti semi-hyvältä. Hampaassa oli kulunut kiille paikka-aineen ympäriltä joka sitten tasoitettiin ja murtumapinnassa näkyi ihan pieni hiusmurtuma mutta sen kummempaa ei näkynyt röntgenkuvissa.

Poskihampaan paikka oli jälleen irronnut mutta hammas näytti hyvältä joten se ei vaatinut toimenpiteitä ainakaan toistaiseksi. Seuraava kontrolli on siis kesäkuussa 2015.

Loppusummaksi tuli piirun päälle 260e mikä on erittäin halpaa edelliseen asiakkaaseen verrattuna - sille sanottiin hinnaksi 2500e ja rapiat. Jos olen jotain oppinut tästä härdellistä niin on se, että koirien hampaista kannattaa pitää erityisen hyvää huolta sillä niiden hammaslääkärilaskut on aivan jäätävät.

Ainiin. Näyttelypossuillu ei ole tuottanut tulosta. Jumin paino on tippunut kesäkuun painosta -0,9kg ja lukema vaa'lla näytti perjantaina 28,3kg...

Jumi saikuttaa ja Brio haluaisi leikkiä

tiistai 30. syyskuuta 2014

Armotonta Menoa

Otsikon mukaisesti täysin armotonta... Eli Jumin jälkeläinen Villa Vappulan Armotonta Menoa (Rane) kävi suorittamassa MH-kuvauksen. Mitä videolla näkee niin ei voi kuin olla ylpeä Jumin ja Kurtun jälkeläisesta. Minä itse tykkään kovasti.

Alkuleikki


Viehe

Haalari osa 1

Haalari osa 2

Etäleikki

Räminä

Haamut

perjantai 26. syyskuuta 2014

Resurssiaggressiosta

Resurssioaggressio = resurssi (asia, lelu, ruoka, lepo, rauha) joka aiheuttaa tarpeen puolustaa sitä ympäristöltä.

Silloin kun Jumi oli yksinelävä koira resurssit eivät olleet ongelma. Pyrin pentuaikana välttämään perusvirheet koiran kanssa, eli vaikkapa kun koiranomistaja vanhoilla menetelmillä toteuttaa ”johtajuuttaan”, eli antaa koiralle jotakin kivaa ja vie sen saman tien pois koiran ulottumattomista. Esimerkiksi ruokakupin ottamista kun koira syö (mitä - uskomatonta kyllä - jotkut edelleenkin neuvoo!). Sen sijaan, että otin kupin pois saatoin lisätä siihen ruokaa. Eli tarkoitus oli aina tehdä resurssista mahdollisimman vähäarvoinen jotta siitä ei ikinä tulisi ongelma.


Luita ja leluja meillä oli lattiat täynnä - niin monta, että kaikkia ei voi millään omia. Minun huomiota riittää niin kauan kun minä sanon, koira ei voi omia minua tai huomionosoituksia. Leluista luopumista harjoiteltiin toisella lelulla tai ruualla. Ikinä en vienyt lelua joka oli koiralla suussa (paitsi jos leikittiin yhdessä) vaan siinä vaiheessa kun koira leikkii oman lelunsa kanssa alan heiluttamaan seuraavaa ja koira luopuu vanhasta ja tulee minun kanssa leikkimään uudella lelulla. Tämä myös vahvistaa yhteisen tekemisen sidettä omistajan ja koiran välillä.

Hirveintä on katsoa ihmisiä joiden koiralukutaito on niin keskiajalta, että jos koira murisee ihmiselle ruuan tai lelun ollessa sen suussa/vieressä niin koira automaattisesti revitään, huudetaan ja kaadetaan maahan selälleen. Koska koira kuulema isottelee "ja sellaista ei tässä taloudessa siedetä". Ei. Koiralle on muodustunut resurssi ja murina johtuu siitä, että koira pelkää menettävänsä haluamansa resurssin, eikä todellakaan siitä, että se pyrkisi johtajaksi.

Mitä sitten tehdä tilanteessa?
Esimerkkinä työstämisestä voin kertoa meidän kotielämästä kun Brio tuli taloon. Raukkaparka on lauman alin, kahden vahvan luonteen alla. Briolla ruoka tai luut muodosti resurssin, eteenkin kun Jumilla on paha tapa omia luut mikäli niitä ei ole tarpeeksi monta. Eli yhden osittainen resurssiaggressio johti toisen pahaan resurssiaggressioon.

Ollaan kaikki olohuoneessa. Koirat on saanut samanlaiset luut (joita on jo tsiljoona lelukorissa ja lattioilla mutta nämä ovat uudet). Syövät niitä rauhassa ja Brio poistuu juomaan vettä. Jumi käy samantien hakemassa Brion luun itselleen (sen minkä jättää sen menettää). Tämä johti siihen, että Brio selvästi kerta kerralta kasvatti kierroksia luista. Sen sijaan, että olisin tehnyt ongelman "helpoksi" eli erottanut koirat luiden syömisen ajaksi päätin tehdä asialle jotain. Jos haluan koiria jotka tulee toimeen (toivon mukaan) loppuelämän niin ei kaikkia ongelmia aina voi lakaista maton alle erottamalla koiria - tai sitten niitä erotetaan loppuelämän.


Mikä siis avuksi? Tilanne oli siis eskaloitunut sen verran nopeasti, että luuta syödessä Brio murisi kaikelle joka liikkui muutaman metrin etäisyydellä. Minä sain liikkua vapaasti ja käydä myös koskettamassa koiraa. Tässä kohtaa oli onni, että Jumi on hiukan enemmän kuin peruskoulutettu. Jumin laitoin paikallamakuuseen kolmisen metriä Briosta (Jumilla ei herkkuja tai luuta). Brio söi luuta. Kun murisi Jumille, laitoin käden luun päälle ja estin sillä sen syömistä. En poistanut luuta vaan käsi päälle. Kun rauhoittui annoin toisen herkun luun viereen ja annoin jatkaa syömistä. Toistin joka murinan kohdalla. Kun tämä sujui Jumin kanssa kolmen metrin etäisyydellä jatkoimme kahden metrin etäisyydellä jne. Harjoittelu kesti reilun kuukauden mutta tuotti tulosta.

Tällä hetkellä voin antaa koirille luut ja molemmat voi syödä omansa vierekkäin ilman, että Brio saa siitä kipinää. Vielä se pentu ei kuitenkaan ole oppinut, että sitä luuta ei kannata jättää kun Jumistus käy sen hakemassa omaan jemmaan.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Lähti taas vähän lapasesta

Hieman on taas tullut kerättyä koirille roinaa ja yhtään ei tarvitsisi lisää - mutta minkäs teet kun veri vetää kaupoille! Tässä kesän/alkusyksyn mittaan on kertynyt taas sitä roinaa ihan kiitettävästi (byyh).

Aiemmin kesällä tuli jo hankittua kettupannat aina niin loistavalta Suvituikun pantafirmasta. Kiitos Seijalle näistä taas <3 Lisäksi ostin pelastusliivit molemmille koirille - Rukan oranssit liivit. Olisi ehkä saanut olla puolikokoa pienemmät mutta kelpaavat hyvin ja ovat olleet kovassa käytössä.
Kuopiosta ostin (kaikenmaailman lelujen ja possunenien lisäksi) kaksi matkapetiä. Sen jälkeen maailmanvoittajasta lähti mukaan kaksi nahkahihnaa Hollolan nahkapajasta ja Dobo-pallo ja herkkuja (siis tajuatteko, että pidin näppini kurissa ja pääsin ehjänä ja vähän vähemmän köyhänä sieltä pois kuin olisin halunnut). Siellä tosin oli sellainen valkoinen, iso (teko)nahkapeti mikä jäi harmittamaan etten sitä ostanut.

Joten piti sitten korjata tilanne ja ostin Petenkoiratarvikkeesta sellaisen isomman petityynyn. Olin siihen vähän pettynyt joten kun Mustin ja Mirrin pedit tuli alennukseen mukaan lähti iso beige peti. Siihen mahtuisi melkein jo kolmas koira... Sen pedin huono puoli on, että minulla ei ole hajuakaan miten se pitäisi pestä. Pesukoneeseen se ei mahdu joten kai se on pestävä kesällä sitten painepesurilla.
Vielä olisi etsinnässä jotkut pirteät syyspannat ja pitäisi käydä Biltemasta ostamassa varastoon vähän palloja ja narua niin saisi uudet tottispalkat tuunattu koirille. Havittelen myös omaa ruokintatasoa ja ja ja... Shoppailuinto ei ota laantuakseen!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Pakko hehkuttaa isin poekaa

Pakko hehkuttaa. Jumin urospentu edellisestä pentueesta (Villa Vappulan Bogart Co.) oli Tampereen ryhmiksessä tänään. Tyyppi korkkasi junnukehät 10kk iässä upealla menestyksellä

JUN ERI1, SA, PU1, SERT, ROP!! Amstaffeja oli näytillä 38kpl joten tämä oli vahva suoritus Ressulta. Onnea Lauralle, Tiinalle, Sirulle ja Kiialle kauniista pennusta!

"Excellent size, Elegant dog. Excellent outline. Very good chest. Very good angulations. Powerful head. Good eyes. Correct movements."



perjantai 19. syyskuuta 2014

Ohitukset, (tyhmät) omistajat ja kouluttamattomat koirat.

Ohituksista.
Ja niistä typeristä pikkukoirista (ja joskus isoista) ja niiden vielä typerimmistä omistajista.
Voi herran kiesus taas.

Kello on yhdeksän pintaan ja pujotan koirille pannat kaulaan (mahtavat syyspannat) ja lähden aamukusettamaan niitä. Laskeudutaan rapun portaat, tervehditään naapuria joka istuu ulko-oven ulkopuolella polttelemassa piippua. Linnut laulaa ja ilma on aivan ihana. Sellainen kirpeä syysilma.


Koirat haistelevat, merkkailevat ja käyvät tarpeillaan. Olen laiska ihminen ja edellisenä iltana jouduin jättämään autoni pidemmälle kuin normaalisti joten siksi kävelemme koirien kanssa hakemaan autoa. Noin 50 metriä ennen autoa eteemme pöllähtää russelin kokoinen sekarotuinen (?) koira omistajansa kera. Koko tämän 50 metrin ajan omistaja tuijottaa edessään seisovaa koiraa ja koira meitä. Milloin maaten ja milloin seisten.

Omat koirat on kerittynä lyhyelle hihnalle. Mietin siinä kävellessäni miten epäreilua koiranpito on. Minulta oletetaan hyvätapaisia koiria koska ne ovat isoja ja ne näyttävät vaarallisilta. Minulta vaaditaan hyvinkäyttäytyviä koiria ohituksissa. Tämä russelinkaltainen sekaturre haastaa minun urokset koko täyden 50 metrin matkalta, karvat pystyssä ja ylähuuli nykien ilman, että sen omistaja puuttuu tilanteeseen. Tajuatteko hyvät ihmiset mitä se vaatii sekä koulutuksellisesti, että koiran psyykkeeltä jotta se pysyisi hiljaa ja kulkee nätisti ohi. Minulla on 60kg koiraa käsissä - en nyt mikään tikku ole mutta mitään järkyttävää fyysistä ylivoimaa minulla ei ole koiriini nähden.

Kun ollaan russelitrasselin kohdalla kuulen miten mies hokee koiralleen, että "ei, ei, katso, ei, katso, ei". Suoraan kohdalla prusseli hyökkää hihnamitan verran karjuen ja ärjyen meitä päin ja yrittää vielä kiinni kun ollaan ohitettu koira ja omistaja. Tässä kohtaa omistaja käskee koiransa maahan. Laskin yli kaksikymmentä maahan -käskyä ja kun käännyin hetken päästä koira seisoi edelleen.

En yhtään ihmettele, että koirat ei tottele jos omistajien a) koiranlukutaito b) koulutustaito c) maalaisjärki on noin hukassa. Ei voi kauhalla vaatia jos lusikalla on annettu.

Teki mieli mennä kysymään jos omistaja olisi kaivannut apua ohitukseen mutta koska omistajasta ei selvästikään ollut kouluttamaan koiransa niin olisi uusintakerta ollut yhtä tyhjän kanssa.

Tosin kyllä ne isommatkin koirat osaa. Viime viikonloppuna käytiin koirien kanssa Vihdin puolella kävelemässä ja vastaan tuli ensin husky + naisomistaja ja muutaman kilometrin päästä sakemanni + naisomistaja. Molemmat omistajat selvästi fyysisesti häviöllä koiraansa nähden. Molemmat naiset teki myös saman virheen ohituksessa = yrittivät ohittaa liian pitkällä hihnalla jolloin koira pääsi omistajansa eteen ja siitä sitten mukavasti naamalle haukkumaan. Aika pelottavaa.

Brio näki elämänsä ensimmäisen liikkuvan lehmän

Ihan perusohjeita jokaiselle koiransa kanssa liikkuvalle:
1. Siirrä se koira
Siirrä koira sen mukaan millä puolella vastaan tuleva liikkuu. Ajatuksena aina se, että kadulla omistajat kohtaa, ei koira. Jos vastaantulija on urpo niin sinä ehkä kohtaat hänen koiransa mutta älä ikinä anna koirien kohdata.

2. Kääri se koirasi siihen sinun viereen
Ihan siihen viereen. Ihan kiinni. Niin, että jos se koira vetää eteenpäin sen liikkumismahdollisuus on maksimissaan pari senttiä ja niin, ettei se ikinä (toistan: IKINÄ) saa vedettyä itseään sinun jalkojesi eteen tai vinosti painamaan toista koiraa päin. Pieni koira on nopeasti jaloissa ja omistaja halaa asfalttia kun taas isomman koiran omistaja on kumossa ihan fysiikan lakien takia.

3. Älä katso koiraa
Ohituksissa katso eteenpäin ja ole varma. Rinta rottingille, katse eteenpäin. Ei sinun tarvitse kaikille hymyillä. Napakka ote koiran hihnasta (joka on lyhyt) ja menoksi.

4. Älä ruoki koiraa
Jos olet päättänyt namittaa koiraasi ohituksen ajan niin tee se edes kuten kuuluu. Eli houkuttele koira namin kanssa _ennen_ kun se on ehtinyt lukita katseensa siihen vastaantulevaan koiraan. Pidä se nakki jossain näkyvillä mutta ÄLÄ SYÖTÄ koiraa ohituksen ajan. Koiran tulisi ymmärtää, että harjoitus tarkoittaa, että kun ohitan tuon häiriön ja katson omistajaa saan nakkia. Eikä niin kuten liian usein näkee tämä toteutuvan: Koira tuijoittaa ohittavia ja murisee samalla kun omistaja epätoivoisesti työntää nakkia naamaan ja repii mukanaan. Harjoittelu aloitetaan aina helposti niin, että ympäristössä jossain on koiria ja edetään hiljalleen koiriin jotka kävelee ohi. Pyydä apua jos et osaa.

5. Älä ikinä päästä hihnasta...
...ennenkuin ohitus on oikeasti ohi ja välimatkaa on monta metriä. Olen tarpeeksi monta kertaa saanut ärrimurrin omien koirien perseeseen kun fleksit viuhahtaa siinä samaisella sekunnilla kun koirien nenät on ohittanut toisensa.

6a. Älä anna tuijoittaa
Tuijoittaminen on yhtä kuin haastaminen. Vie hurtta sinne puskaan ja pyydä kontakti. Harjoittele namin kanssa kontaktin ottamista ennen varsinaisia ohitustilanteita. Pyydän, että liikutat sitä sinun kolmen kilon koiraa. Tuntuu aika veemäiseltä kun siirrän kuusikymmentä kiloa koiraa ojaan siksi, että sinun kolmen kilon koira saa rauhassa maata keskellä tietä haastamassa minun koiria ja minun piskit ovat sitten vaarallisia jos erehtyvätkin kävelemään poikittaisen askeleen.

6b. Kun olet ohittanut sen rääkyvän, kiroilevan ja sylkevän kolmekilon rasselinpusselin
- Jos se koira oli vedetty turvaan sinne pientareen puolelle niin muista kiittää omistajaa siitä, että vievät pois kävelytieltä selvästi aggressiiviset ja epästabiilit koirat.
- Jos koira sai jäädä huutamaan keskelle tietä pyydä omistajaa ystävällisesti seuraavan kerran siirtämään pois selvästi aggressiiviset ja epästabiilit koirat.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Reeniä horo, reeniä.

Kesätauolta palattu ja armoton treenikausi taas korkattu.
Eilen seisoin kolme tuntia kaatosateessa ja mietin miksi helvetissä en valinnut harrastukseksi jotain pitsinnypläystä minkä voisi tehdä vaikka nojatuolista käsin.

Jumi on aikuistunut ja pikkuhiljaa on löytynyt niksejä sen tekemiseen. Nyt olen muutaman kerran tehnyt pelkkiä takapalkkoja ruualla - hyvästä mielentilasta palkalle ja semijees suorituksesta laumapalkka. Se alkaa olemaan aika hyvä. Koira joka vihaa sadetta ja märkää oli eilen aivan makaroonina kun hetsasin ja kiusasin, sieltä alkoi jo tulemaan melko vaativaa haukkua. Tekniikka nyt tietty hajoaa aina vähän mutta ei se haittaa - jos viretaso saadaan nostettua pari pykälää ja pysymään niin sen jälkeen voisi miettiä tekniikan korjaamista sillä tasolla.


Brion kanssa otin ihan reippaan tauon. Seuraaminen junnasi paikallaan eikä mikään oikein tapahtunut koiran kanssa. Se sai aikuistua ihan rauhassa kesän ja kotona olen aloittanut takapalkan rakentamisen sille. Nyt pari kertaa olen tuonut takapalkan kentälle. Ei se toki yhtä hyvä ole kuin kotona mutta kovin lähellä. Kuten treenikaveri totesi; nyt voisi jo sanoa, että se seuraa... :P

Metsän puolella olen ollut tylsä enkä ole ajanut Jumin kanssa yhtäkään metsäjälkeä tänä vuonna. Brion kanssa varovaisesti tehty peltoa. Jumi on alkanut toimimaan agilityssä todella hyvin ja molempien kanssa doboillaan. Brio on kehittynyt puruissa hyvin ja toiveissa on, että se talven/kevään aikana kehittyisi niin, että voisin sille miettiä jotain tavotteita viimeistään ensi kaudelle.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Pentutehtailija on paha, kasvattaja aina hyvä?

SEY on pyrkinyt vähentämään pentutehtailijoiden pisneksiä valistuksella ja kampanjoinnilla. Esimerkiksi kertomalla Timin tarinaa. Suuri yleisö saattaa jo ymmärtää, että rekisteritöimätön koira on aina paperiton ja paikasta jossa paska/kusi haisee ja pentuja on tsiljoona niin ei ehkä kannata sitä pentua hakea.


Kennelliiton sitoumuskasvattaja ei kuitenkaan ole mikään tae siitä, että koirat tai pennut ovat hyvässä hoidossa tai, että kasvatustyötä pyöritetään ns. puhtailla jauhoilla.

Kasvattajaksi ei pääsee kuka tahansa.
Väärin. Mikäli sinulla on pari sataa ylimääräistä, jaksat ilmoittautua liiton kasvattajakurssille ja löydät itsellesi rotuyhdistyksen joka puoltaa sinun kasvattamista (jotkut yhdistykset vaatii puoltamiseen puhtaan rekisterin eläintenpidossa tms mutta suurin osa ei taida vaatia yhtään mitään). Eli hirveän hankalaa kasvattajaksi ryhtyminen ei ole.

Kasvattajalla on aina rodun paras mielessä.
Väärin. Ehkä omasta mielestään mutta harvemmin tämä on totta. Ikävä kyllä.
Nuori, innokas ja uusi kasvattaja ei välttämättä omaa niin paljon tietoa ja taitoa mitä vanhemmille kasvattajille on kertynyt linjoista / suvuista / yksilöistä. Totuus ei löydy jalostusnetistä vaan niissä kahdenkeskisissä keskusteluissa jossa myönnetään vaikkapa jalostusmatadorin olevan täysin allerginen tai jalostusnartun tappaneen kolme pentua. Näissä kohtaa uusi kasvattaja ei välttämättä tiedä tarpeeksi jotta voisi tehdä pentuepäätöksensä oikeilla tiedoilla.

Vastaavasti vanha ja kokenut kasvattaja on jo tehnyt kaiken. Hänellä on (todennäköisesti) oma ostajakunta, omat fanijoukot ja piirinsä. Vanhempi kasvattaja voi tehdä riskejä mitä nuoremmat ei voi koska vanhemman valta / se kokemus / jne. Totuushan on, että ei se vanhemman kasvattajan riskit ole yhtään vähäisempiä kuin nuoremman mutta se vaan pystyy perustelemaan pentueensa ikävuosilla ja kokemuksella.

Esimerkki todellisesta elämästä. Tekeillä on kokeneen kasvattajan pentue jossa uroksella on todettu lievä distichiasis silmissä. Nartulla on todettu lievä distichiasis sekä lasiaisen rappeutuma. Mikäli tämä pentue olisi aloittelevan kasvattajan pentue niin rotuharrastajat olisivat takajaloillaan huutelemassa miksi kukaan yhdistää silmäsairauksia jotka kertaantuu. Koska kyseessä on kokenut, monta vuotta kasvattanut ihminen kukaan ei kyseenalaista (ainakaan julkisesti) vaan todetaan, että "pakkohan sen on tietää mitä se tekee". Kukaan meistä ei kuitenkaan ole selvännäkijä. Mitä enemmän kasvattaa sitä enemmän uskaltaa ottaa riskejä ja sitä suurempi todennäköisyys on, että kaikki pennut ei ole terveitä.


Kasvattaja käyttää aina terveitä ja rodunomaisia koiria.
Väärin. Kasvattaja on ihminen kuten sinäkin. Hän tekee tahallisia ja tahattomia virheitä. Ikinä emme tiedä mitä vikoja pentueessa on ennenkuin pennut on maailmalla. Toki kasvattaja voi valistaa itseään katsomalla uroksen tai nartun aiempia pentueita tai vanhempien sisaruksia ja sen perusteella tehdä joitain johtopäätöksiä terveyden suhteen.

Meitä on kuitenkin moneen junaan. Jonkun mielestä allergia ei ole periytyvä sairaus (nillittinilliti, ei se olekaan vaan taipumus periytyy), toinen on sitä mieltä, että rakenteelliset viat ei periydy ja kolmas on sitä mieltä, että koiran luonne voi olla kuinka huono tahansa koska ei se kuitenkaan periydy. Uroksen omistajan vastuulla on kertoa rehellisesti koiran huonoista puolista sitä jalostukseen kysyvälle. Mutta miten käy jos omistaja pimittää tietoa? Tai ei ole sitä mieltä, että toistuvat epilepsiakohtaukset ovat vakavia koska ovat niin lieviä?

Kasvattajalla on oikeus tehdä minkälaisia sopimuksia tahansa.
Osittain tämä on totta. Suomessa on sopimusvapaus mikä käytännössä tarkoittaa, että kaksi täysi-ikäistä ihmistä voivat solmia minkä tahansa sopimuksen keskenään. Mikäli kasvattaja on allekirjoittanut kasvattajasitoumussopimuksen häntä kuitenkin sitoo Kennelliittoon päin seuraavat kohdat:

8. Myydessäni koiran teen siitä kirjallisen sopimuksen Kennelliiton vahvistamaa lomaketta käyttäen tai muuten kirjallisena samansisältöisenä. Kauppahintaan sisältyy rekisteritodistus ja kirjalliset 
hoito-ohjeet. Jos Kennelliitto poistaa myymäni koiran rekisteristä, palautan kauppahinnan.

10. Luovuttaessani koiran sijoitukseen niin, että jalostusoikeus säilyy minulla, teen tästä kirjallisen sopimuksen Kennelliiton ”Sopimus koiran sijoituksesta” -lomaketta käyttäen tai muuten kirjallisena samansisältöisenä.

Näin ollen ja lauseiden välistä on tulkittavissa, että sopimus minkä kasvattajat tekee ostajan tai sijoituskodin kanssa tulee olla samansisältöinen kuin liiton omat sopimukset. Tämä vaan tuntuu olevan kovinkin hämärä käsite monille kasvattajille. Räikeimmät ylilyönnit mitä olen kuullut taitaa olla näitä "myyn koiran sulle täyteen hintaan, teet sille kaikki terveystutkimukset mutta mä sit omistan sen jalostuksellisesti ja otan kaikki pentuerahat jos se joskus sellaisia saa". Tai sitten sijoituskoirien täysin kohtuuttomat sopimukset (liian paljon pentueita, liian pitkiä aikoja tai vaikkapa sperman kerääminen). Suosittelen lukemaan liiton omat sopimukset ennenkuin allekirjoittaa kasvattajan tekemän sopimuksen, nimim. itse kämminnyt sopimuksensa pahasti. Pennulla on tapana sokeuttaa uutta omistajaa kovinkin suuresti joten kannattaa todella olla varovainen mitä sitä pentutuoksun huuruissa allekirjoittaa.

Olen tilivelvollinen kasvattajalle.
Väärin. Et ole. Toki oletusarvoisesti kasvattaja haluaa olla tukenasi pennun kanssa ja tahtoo auttaa mikäli tulee kysyttävää mutta sinä olet ostanut kauppatavaran ja se kauppatavara on sinun hyvässä ja pahassa.


Monessa asiassa kannattaa kuunnella pätevää kasvattajaa mutta yksi tärkeimmistä asioista mitä suosittelen opettelemaan on kyseenalaistaminen. Ei ole väärin ajatella omilla aivoilla. Jos vanhemmat on raskaita tankkeja niin todennäköisyys, että pentueeseen syntyy ihan kevyttä terrieri on häviävän pieni. Jos vanhemmilla on allergia tai kutisee niin on mahdollista, että pennullakin on allergiaa.

Joskus mietin ihmisiä jotka ovat ns. "kasvattajauskollisia". Eli ihan sama minkä pentueen kasvattaja tekee koska se on ainoa oikea keneltä voisi harkita pentua. Toki jos ei halua kantaa rahaa yhdellekään toiselle kasvattajalle niin sitten ei ole vaihtoehtoja. Minulle on aina ollut kasvattajaa tärkeämpi se yhdistelmä. On monta kasvattajaa keneltä en ottaisi (ihan vaan siksi, että en halua tukea heidän toimintaa) mutta on myös moni kasvattaja joiden kanssa en koe, että meillä olisi mitään yhteistä mutta oikean yhdistelmän kohdalla voisin hyvinkin ajatella ottavani pentueen siltä kasvattajalta.

Summa summarum.
Mieti ennenkuin ostat, että keneltä ostat. Mitä allekirjoitat ja paljonko maksat. Mitä sillä rahalla saa ja mitä sillä rahalla tuet. Ihania koiria on maailma täys.

Note. Kuvien koirat ei liity tapauksiin millään tavalla ;)

lauantai 30. elokuuta 2014

Jatkuvasti bileillään

Elokuu on meillä yhtä juhlaa <3
Rakas Jumi täytti tänään NELJÄ vuotta. Mihin se aika rientää?
Päivä vietettiin Strongwilledin pentuepäivillä jossa Jumi esitti DOBOilua. Osallistuimme myös makkaransyöntikisaan (voitettiin) ja temppukisaan (taidettiin voittaa myös se). Ihana päivä mukavien ihmisten seurassa. Ilta meni sitten kotisohvalla piereskellen kun oli niin paljon herkkuja.


maanantai 25. elokuuta 2014

Kerrostaloelämä ja betoniviidakko.

Läpi tämän blogin on kertomusta koiran kanssa elämisestä. Koiranelämää ja sensellaista. Olen saattanut sivulauseessa kertoa, että asumme kerrostalossa Helsingissä ja ajattelin nyt pyhittää yhden postauksen kertoakseni mitä se oikeasti tarkoittaa.


Kerrostalossa koiran pitäminen ei ole kivaa. Ensin on pentuaika. Koira pissii ja paskoo sisälle. Sinä kannat hesareita lehtiroskiksesta kotiin ja paskaisina takaisin. Kun pentu näyttää siltä, että se haluaa ulos niin sinä puet päälle, haet avaimet, haet kengät ja pannan ja remmin ja tällä välin pentu on paskonut ja pissannut sisälle jo kymmenen kertaa. Jumin kanssa tein tästä ihan hirveän stressin itselleni - Brion kanssa osasin jo relata (ja olin siivonnut tärkeimmät matot ja ryyjyt lattioilta pois). Pinnat siisteiksi ja jos tulee huteja niin sitten tulee. Mitä sillä loppujen lopuksi on väliä. Kerrostalossa voi toki päästää pennun parvekkeelle tekemään asiat mutta veikkaan, että alakerran naapuri älähtää aika nopeasti. Tai viereinen parveke. Ja kaiken lisäksi niin se ei kuitenkaan ole sama asia kuin omakotitalon piha.

Sitten pitäisi jättää pentu kotiin yksin. Se haukkuu. Tai ulvoo. Tai tuhoo. Tai tekee vähän kaikkea. Tuhoaminen on ikävää asuit sitten missä tahansa mutta haukkuminen tai ulvominen on paha asia jos naapurit on sellaisia perusjanttereita. Kerrot, että sinulle tulee koira. Kyselet ystävällisesti, että "eihän se hauku päivisin, eihän?". Pyydät, että naapurit kertovat sinulle hetimiten jos asunnosta kuuluu haukuntaa. Liimailet lappuja pitkin rappukäytäviä jossa pyydät kertomaan mikäli koira häiritsee. Kaikki hyvin - rauha maassa. Kukaan ei valita. Kunnes ensimmäinen soitto tulee isännöitsijältä (been there, done that). Isännöitsijä itkee siitä miten kaikki rapussa asuvat itkee sille kuinka koira ulvoo päivisin. Isännöitsijää ei kiinnosta vaikka koira olisi ollut hiljaa - eihän hyvät naapurit sellaista keksisi. Ei muuta kuin kauppaan ostamaan mikrofonia, että saat nauhoitettua KAIKEN. Aika- ja päiväkoodit ja niillä mennään yhtiökokoukseen. Jos piski ulvoo tai metelöi on siihen kuitenkin pakko puuttua. Suosittelen, että siihen koiran käytökseen puuttuu koska naapuriin kajoaminen saattaa sitten nostaa ihan erilaisen myräkän.

Koiran stimuloiminen ja virikkeiden tarjoaminen on yhtä juhlaa kun asuu kerrostalossa. Koira on vietävä vähintään kolme kertaa pihalle (pentu toki useammin). Satoi tai paistoi. Ja mielellään niin, että kaksi lenkkiä on vähintään sen puolituntia ja se kolmas sitten pidempi tai vastaavasti jotain harrastusta.

Se lenkittäminen. Voi hyvä jumala. Aloitat aamusi hiipimällä hiljaa rappukäytävää pitkin alas (koska naapurit). Menet ulos (semisäädyllisyys vaatii hieman aikaa aamulla) ja lenkität koirat SAMAAN AIKAAN kun kaikki muutkin naapurit lenkittää omia pikkurääkyjä. Väistelet aamu-unisena joka suunnasta hyökkääviä pikkutorpeedoja ja vedät koirat perässä niin kauan, että käyvät paskalla (koska tiedät, että muuten se tuotos löytyy iltapäivällä matolta).

Iltapäivällä kun tulet väsyneenä töistä vedät lenkkivaatteet niskaan ja lähdet ulkoilemaan koirien kanssa. SAMAAN AIKAAN kun kaikki muutkin töissä käyvät ihmiset. Taas väistellään niitä pikkurääkyjä (ja lapsia ja autoja ja pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä ja ja ja). Kuvittelet kuulevasi pikkulintujen viserrystä mutta se onkin pienoiskone taivaalla. Samalla kun katsot ylöspäin edessäsi lähtee citykani tien yli ja koirasi on sitä mieltä, että sinun on aika syödä asfalttia ja pyrkii kanin perään. Koiraa joka ei voi paskoa kuin puskaan joutuu roudaamaan pitkin maita ja mantuja ennenkuin kaupungista löytyy se kolmas puska johon voi tarpeensa tehdä.

Illalla (yöllä) on jo rauhallisempaa. Koirat voi käyttää aika vapautuneesti samalla kun laahustaa Reinoissa perässä (muotipoliisit nukkuu jo). Citykanit tosin ovat aika touhukkaita tähän aikaan joten niitä sietää varoa tai päätyy jälleen asfalttia haukkaamaan. Baarien sulkemisaikaan kannattaa välttää ulkona liikkumista. Saat vaan niskaan hirveän määrän kännisiä ihmisiä jotka "haluaa silittää tappajakoiraa".

Kun joku sanoo "keskusta" ja "koira" samassa lauseessa tämä kuvaa sitä mitä näen ja tunnen :P

Miksi kukaan ei ole vielä keksinyt kerrostalon asunnon jossa tultaisiin kodinhoitohuoneen kautta sisälle. Aina ne perkeleen suihkut on jossain asunnon perällä. Eli kun tulet sen rapaisen ja kuraisen koiran kanssa kotiin joudut ensin pohtimaan miten teleporttaat sen koiran sinne suihkuun ilman, että joudut siivoamaan koko asunnon kolmatta kertaa sinä päivänä.

Ja sitä harrastamista sitten keskustasta käsin. "Lähdetäänkö jäljelle?" Joo, ootas kun ajan ensin tunnin kehä kolmoselle koska ruuhkat ja siitä vielä eteenpäin tunnin sinne pellolle / metsäplänttiin.

Mutta onhan keskustassakin metsää.
Toki, se vaan on läpikustu, kävelty ja käytetty niin, että vaatisi lähinnä vihikoiran jotta sieltä jäljen erottaisi. Ja ne pienet tilkut jotka ei ole loppuuntallottu niin niistä tappelee sitten loput keskustan harrastajista. Ensimmäinen ajaa heti töitten jälkeen varaamaan metsätilkun ja myhäilee sitten tyytyväisenä kun auto toisensa jälkeen pettyneenä kääntyy poispäin.

Totuuden nimissä niin onhan kerrostalossa hyviäkin puolia. En vaan keksi yhtäkään joka liittyisi koiriin.

Suuresti jäljellä

Ihan olen unohtanut kirjata Brion 13. jälki.
Pelto, todella todella kostea ja muhkuinen alusta. Siis vesilätäkkö-tyyppinen alusta. Jäljellä oli kolme kulmaa (oli pakko koska alusta) ja neljä esinettä. Esineet oli filmipurkkeja jossa ruokaa. Useampi tyhjä välissä

Brio haki jäljen hyvin, oli innokas (liiankin hetkittäin). Löysi purkin, meinasi ilmaista, meni epävarmaksi ja jäi seisomaan. Kehotin käskyllä. Seuraavat kolme esinettä löytyi ja ilmaistiin ihan ilman apuja. Kulmatyöskentely oli huono joten siihen paneuduttava.

perjantai 22. elokuuta 2014

Dobo all the way

Taisin mainita jossain vaiheessa alkukesästä, että meidät (minut ja Jumi) oli pyydetty mukaan yhteen esitykseen Maailmanvoittajaan. Nyt kun kaikki on ohi niin voin asian paljastaa - tittidii - oltiin Jumin kanssa esiintymässä joka päivä DOBO -esityksessä. Lisäksi Jumin näki Koirakoulu Kompassin ständillä sekä uudessa DOBO-kirjan painoksessa.

Tässä hieman tunnelmia tuosta kotona kuorsaavasta juNppatähdestä <3


Ständillä oli paljon hienoja kuvia Jumista (ja toki muistakin koirista)

Kirjassa on useampi kuva jostain tosi hienosta amstaffista (...) joka itseasiassa komeilee myös kirjan kannessa.

Koiria oli yhteensä esityksessä reilu 10kpl

Jaksaa, jaksaa.

Yli-ali -liike on hiukan haastava kun amstaffi tykkää laskeutua minun vatsalle.

Näyttelyviikko from Hell

Ei ehkä ihan helvetistä mutta paljon ei puuttunut. Kuopiosta palauduin sunnuntaina illalla ja maanantai sekä tiistai meni treeneissä tulevaa Maailmanvoittajaa varten. Sitten olikin yhtäkkiä keskiviikko ja TerriEri.

Näin paljon hymyilytti vielä ennen kehiä...

TerriErissä oli paljon hienoja koiria. Tuomari Gerard Cox joka on tuomaroinut Jumia viime vuonna Tartossa. Sai silloin EH4... Nyt oli tuomarilla ilmeisesti hiukan parempi mieli ja Brio sai ERI 2/4 ja Jumi ERI4/5. Ei siis kovinkaan suurta hurraamista (enkä sitä tosissaan sen EHn jälkeen odottanutkaan).

Kun kehät oli ohi minulta tultiin kysymään, että jääkö Jumi kutsukilpailuun joka järjestetään TerriErin yhteydessä. Kyseessä on siis kutsukilpailu TopTerrier johon kutsutaan edellisen vuoden paras rotunsa edustaja, vastakkainen sukupuoli sekä veteraani. Jumi oli kaikista suomessa asuvista koirista paras uros viime vuonna mutta kutsua ei ollut tullut. Kilpailussa oli toki yksi uros ilmoitettuna mutta se ei ollut minun koirani. Hiukan jäi paha maku suuhun tästä, eteenkin kun olin asiasta tiedustellut jo aiemmin eikä kukaan ollut sanonut mitään.

En kuitenkaan pitkään ehtinyt asiaa murehtia kun torstaina oli jo amstaffien oma erikoisnäyttely. Tuomarina toimi Tammy Price (amstaffikasvattaja itsekin). Brio oli sille selvästi liian kehittymätön ja sininen. Ei tykännyt väristä eikä varsinkaan silmien väristä. Saimme kauniin Håån. Jumi kelpasi hieman paremmin, se sai luokkasijan ollen ERI 3/9 SAlla. PU-kehässä ei irronnut sijaa. Jumin Eristä kelpaa olla tyytyväinen koska suurin osa koirista lähti EH tai H -arviolla.

Erkkarissa pennut arvioi Kaisa Metteri-Gold. Isoissa pojissa Jumin pojat ottivat sijat 2, 3 ja 4! Ihan huikea suoritus ja todella kivannäköisiä pentuja siellä on kasvamassa <3

Minun Håån koira <3

Jumi luokkasijalla.

Perjantaina oli näyttelyvapaa (mutta ensimmäinen esitys! siitä myöhemmin lisää) ja lauantaina se sitten pärähti. Maailmanvoittaja.

WDS'14.
Olipahan shöw. 197kpl ilmoitettua amstaffia. Mikä jäi mieleen? Huono kisakäytöstä, paljon järkyttävän rumia koiria ja paljon hienosti esitettyjä koiria. Koiria jotka minusta ei näytä amstaffeilta joita palkittiin ja vastaavasti sellaisia jotka istuu minun ihannekuvaan jotka jäi palkitsematta. Ja oli seassa pari jotka istui minun ihannekuvaan ja saivat vähän kunniaa ja mainetta.

Amstaffeja trimmattiin meidän takana. Talkittiin ihan huolella. Piirettiin sen jälkeen väriliiduilla koira läpi jota väri saatiin syvemmäksi. Brion takana ollut koiran händleri heitti Brion perseen alle nameja ja ajoi surutta perään. Huoh.

Molemmat pojat sai kauniin EHåån. Ei voi olla tyytyväinen mutta toisaalta voin olla tyytyväinen siihen, että minulla ei ainakaan tuollaisia shöwpossuja ole - ihan rehtejä koiria jotka pystyy liikkumaan vapautuneesti ilman, että niitä pitää kantaa. Ja Brion kanssa sai juosta <3 On ne molemmat niin ihania.




    


KOupio, oi KOupio

Sawo Show järjestettiin Kuopion raviradalla 1-3.8. Lähdettiin maailman parhaassa seurassa matkaan, eli minä, Jumi, Brio sekä valkkarileiri Paula, Kepponen ja Koistinen. Matka meni sujuvasti pois järjettömän kuumasta Helsingistä hiukan tuulisempaan mutta yhtä kuumaan Kuopioon.

Piti ostaa asiankuuluvat piNkit feikkiKroksit. 

Kenkien kanssa menee HelloKitty -lasit äärettömän hyvin.

Olin varannut Paulan kehoituksesta neljän hengen mökin Rauhalahden matkailualueelta. Mökki on juuri niin iso, että me kaksi ja neljä koiraa mahduimme mukavasti. Yhtään enempää ei olisi ihmisiä (tai koiria) mahtunut ilman, että olisi ollut ahdasta. Mökki oli sopivasti vessojen vieressä ja rantaan oli juuri sopivanmittainen pissamatka.

Mökin terassista tuli todella sopiva ulkoilualue muutamalla kompostiverkolla.

Perjantaina kehän tuomaroi Tino Pehar. Tino on tuomaroinnut Jumin kahdesti aiemmin ja kummallakin kerralla valinnut Jumin ROPiksi. Tälläkään kertaa ei tuomarin linja pettänyt ja Jumi oli ROP, CACIB. Brio junnuluokassa ERI 2/5, SA, VA-SERT. Ryhmä oli melkoinen läpihuuto mutta hauskaa oli onneksi. Illalla käytiin uimassa koirien kanssa ja syötiin liikaa...

Meidän koti viikonlopun ajan näyttelypaikalla.

Ei huonompi startti viikonlopulle.

Minun pikkuRoppini <3

Lauantaina kehän tuomaroi Johan Juslin. Tuomari on saanut huonon maineen amstaffipiirissä mutta kaikkea piti kokeilla ja niin olin ilmoittanut molemmat pojat kehään. Kun kerran mennään niin mennään täysiä. Johan piti molemmista pojista mutta Brion liike vei voiton. Brio oli JUN ROP, ROP, SERT ja Jumi PU2, CACIB. Ryhmät oli lauantainakin täysin läpihuuto mutta isossa ryhmässä sain tosiaan juosta Brion kanssa ja oli ilo juosta koiran kanssa jolla on todellakin iso ja laaja askel.

Bliiiio isojen poikien Roppi <3

Odotellaan ryhmien alkua...

Sunnuntaina kehän tuomaroi Pedro Sanches Delerue. Tuomari oli ottanut ryhmät perjantaina ja arvelin jo sen perusteella ettei Jumi ollut ihan sen mieleen. Lopputulos oli kuitenkin ihan tyydyttävä Jumi oli PU2, CACIB ja Brio JUN 2/3.

Hirveästi uitiin ja naurettiin ja loikoiltiin koirien kanssa. Koiratkin sai uudet matkapedit ja kaikkea muuta krääsää. Oikein sopiva alku lomalle siis :)

Bliiiio täytti vuoden

Mihin aika rientää? Pikkusintti täytti jo vuoden 8. elokuuta eikä ole niin pieni enää.
Juhlat vietettiin perheen kesken ja koirat sai molemmat yhden maksalaatikkokakun.


Kesä vei mennessään

Näin käy joka hemmetin kesä!
Ei ehdi blogia päivittää kun on niin julmetun kiire lomailla :)
Nyt tulee sitten järjetön määrä postauksia ja yritän päivittää kaiken mitä ollaan kesälomalla puuhattu (jos enää muistan mitään kun aurinko pehmitti pääni).


torstai 10. heinäkuuta 2014

Jälkimainingit jälleen

Brion 12. jälki oli todella lyhyellä ja kuivahkolla nurtsilla. Tuuli painoi takaoikealta. Aurinko paahtoi koko ajan. Jälki kuivui n tunnin.

Tein suoraa ja jätin namittamatta askeleita välistä. Turhan vaikeaa aluksia ja turhan säännöllisesti jätin nameja pois. Purkki oli yritetty piilottaa mutta koira näki sen jo kahden metrin päästä ja ilmaisi keskellä jälkeä. Ohjaajan virhe ja mentiin sitten yhdessä jäljestäen loput kaksi metriä. Siitä purkista eteenpäin oli hyvää ja melko tasaista ajoa, hieman tahtoi nenä karata vasemmalle puolelle (tuuli painoi jäljen sinne). Toka kupin kohdalla olin varautunut ja mentiin loppumetrit yhdessä (en päästänyt ilmaisemaan liian aikaisin).

Kuvassa odotellaan jäljen kuivumista auringonoton merkeissä

Brion 13. jälki oli kuivuneella nurmella, hieman pidemmällä tällä kertaa. Tuuli selän takaa ja aurinko paahtoi koko ajan. Jälki kuivui n tunnin.

Jälki oli suora, joku 50m. Jätin namia pois ja hyvin epäsäännöllisesti. Laitoin puuesineet jäljelle ja jostain järjettömästä syystä käsi kävi ja peitin ne (siis hyvä luoja jos tuosta koirasta tulee vielä jotain niin se ei ainakaan johdu hyvästä ohjaajasta). No, ajo oli erittäin hyvä - tiivis nenä, epäsäännöllisyys palkkauksessa nosti virettä. Kiitos mun peittämät esineet Brio ajoi kahden esineen yli ja kolmannen huomasin itse > pysäytin. Jouduttiin kaverin kanssa hakemalla hakemaan esineet sieltä jäljeltä. Ei hyvä (mutta koiran jäljestys oli kyllä mui bueno!).

torstai 3. heinäkuuta 2014

Jälkijunassa

Brion 10. jälki oli pitkällä ja kostealla nurmella, hyvin epätasainen alusta. Tunnin vanha.
40m suora jonka jälkeen yksi kulma oikealle. Ruokaa joka askeleella, yksi purkki suoralla, yksi kulman jälkeen.

Ajoi huonosti ja korkealla nenällä johtuen omasta paskasta kävelystä (taas %&#"!!). Ilmaisi purkit hienosti. Meinasi ajaa kulman yli kun en ollut tarkkana mutta taitavana pikkukoirana tajusi kahden askeleen jälkeen, että ei ole enää jäljellä ja peruutti takaisinpäin ja otti uuden hajun.

Ei muuta kuin kotiin harjoittelemaan kävelemistä.


Brion 11. jälki oli eilen. Pitkähkö apila/nurmi ja kostea sateen jäljiltä. Jälki oli n. 70m pitkä suora, purkki - esine - purkki. Esine oli mukana ekan kerran. Jälki oli tallottu hyvin.

Koira ajoi varmasti elämänsä parhaimman jäljen. Tiivis nenä, painoi liinalle, motivaatio nousi mitä pidemmälle jälkeä mentiin. Ilmaisi purkin hyvin ja itsenäisesti. Huomioi esineen johon multa käsky "maahan" ja palkkasin ruualla. Vikan purkin ilmaisi hyvin ja itsenäisesti.

Alustasta riippuen voi harkita jättää muutaman askeleen tyhjää.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Arjen sankari

Mä oon niiiiiin loman tarpeessa - sekä työstä, että koiramenoista.

Laskeskelin tässä, että viime viikolla kerkesin olla kotona nukkuma-ajat ja däts it.
Maanantaisin on agilityä ja siitä suoraan juoksuttamaan koiria metsään.
Tiistaisin myöhään töissä + treenipäivä.
Keskiviikkoisin treenipäivä.
Torstaisin myöhään töissä > koirat lenkille tai vapaaksi juoksemaan (yleensä myös jälkipäivä)
Perjantaisin ihan vapaata (jälkeä siis...)
Lauantaisin lenkki + treenipäivä / jälkeä
Sunnuntaisin lenkki + treenipäivä

Tähän LISÄKSI pitäisi nyt revetä liitoksista ja osallistua WDSssä varten ohjelmanumeron harjoitteluun (siitä lisää myöhemmin...). En kyllä tiedä mihin sen mahdutan.


En vaan mitenkään enää ymmärrä miten ihmisillä pitäisi riittää aika tähän kaikkeen - käytän 9h päivästäni pelkkään töissäoloon tai sinne menemiseen ja poistumiseen. Tähän ympärille yritän sitten maksimoida ajankäytön niin, että koirat saavat tasapuolisesti liikuntaa sekä aivotyöskentelyä.

Yleensä joudun luovuttamaan viikolla ja käymään sellaista 5-7km lenkkiä tai vaihtoehtoisesti käyn metsässä juoksuttamassa koiria tunnin verran. Ei vaan arkena löydy aikaa tekemään kaikkea. Viikonloppuisin tsemppaan sitten sen 10km verran. Ja siis toki meidän arkirutiinit elää - joku päivä ei jaksa mennä treenaa tai sitten (kuten nyt viikolla) on muuta iltaohjelmaa joka väistämättä ajaa treenien päälle.

Mitä olisi elämä ilman koiria? No ainakin löytyisi aikaa katsastaa ne viimeisimmät tv-sarjat tai edes viettää osan illoista kotisohvalla. Mutta en valita - onneksi löytyy toisia samanhenkisiä ja treenithän on oikeasti lähinnä sosiaalinen tapahtuma jossa vähän veivataan koiria samalla...

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Treenisanastoa suomi-ruotsi

Kaveri muutti Suomesta Ruotsiin (yhyy!) ja hän on innokas koiraharrastaja, lajina ipo. Tästä intoutuneena päätin tehdä läksiäislahjaksi hänelle sanakirja jossa olisi treenisanastoa (ja nimenomaan koirasanastoa). Sanakirjasta tuli oikein nätti ja julkaisen osan sanoista tässä (koska huomasin, että tällainen sanasto uupuu kokonaan interwebistä - tai ainakaan minä en tällaista löytänyt). En tosin ota vastuuta siitä, että kaikki sanat olisivat oikein... :P


A
A-este - A-hinder
agressio - aggression
arvostelu - bedömning

E
eläinlääkärintodistus - veterinärintyg
erinomainen - utmärkt
esittää - uppvisa (visa upp)
eteenmeno - framåtsändande
eturinta - bringa, bröst

H
hiha - skyddsärm
hylkäävä - diskvalifierad
hyppy - hopp
hyppynouto - apport över hinder
hyökkäys - attack /-era

I
ihmisryhmä - persongrupp
irti - loss
istu - sitt
istumaan jääminen (jäävä liike) - sättande under gång

J
jälki - spår
jälkiesine - föremål

K
kanavoida - inrikta
karva - hår
karvanlähtö - hårfällning
kasvattaja - uppfödare
kaula - hals
kaulanahka - halsskin
kiinni! - attack!
kinner - has
kinnernivel - hasled
koiraurheilu - hundsport
koko - storlek
korkeus - höjd
korva - öra
kuljettaa - transport /-era
kulmaukset - vinkling
kuono - nos
kuormittaa, kuormitus - belastar, belastning
kuve - flank
kylkiluut - revben
kynnet - klor
käsky - kommando
käyttökoira - brukshund

L
lanne - länd
lantio - bäcken
lapa - skuldra
leikkava purenta, saksipurenta - saxbett
leuka - käke
liike - rörelse
lonkka - höft
loppuasento - slutgrundpositionen
luoksetulo - inkallning

M
maahan - plats
maalimies - figurant
mittasuhteet - proportioner

N
niska - nacke
nivus - ljumske
nouto - apport

O
olkapää - skulderled
olkavarsi - överarm
otekäyttäytyminen - bettbeteende

P
paineensietokyky - belastbarhet
pamppu, piiska - softstock, piska
pako - flyktförsök
perusasento - grundposition
piilo - skärm
piilonkierto - rondera
puolustusvietti - försvarsdrift
purenta - bett
puruote - kvalitet på bettet
päkiä - trampdyna
päälaki - hjässa

R
reisi - lår rinta - bröst
rintakehä - bröstkorg
runko - kropp

S
saalisvietti - bytesdrift
seis - stop
selkäkuljetus - ryggtransport
seuraaminen - fot
siirtää - flyttar
siitosnarttu - avelstik
siitosuros - avelshund
sivukuljetus - sidotransport
sivulletulo - sida
säkä - manke

T
taistelutahto - kampvilja
takaraaja - bakben
tasamaanouto -  apportering på plant underlag
tasapurenta - tångbett
täysote - fullt bett

V
vartioida - bevaka
vartiointihaukku - ståndskall
vahva - stark
vietinvaihto - drfitväxling
viettialue - driftområde
viettivire - driftsanlag

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Neliveto kertaa viisi

Neliveto on ihmeellinen asia.

Käytiin kaverin kanssa viime viikolla juoksuttamassa koiria hiekkamontuilla ja jokaikinen kerta hämmästelen noiden koirien a) kestävyyttä b) ketteryyttä c) eteenpäin vievää draivia.

Tyypit juoksenteli ylösalas ja ristiin monttuja yhden pallon perässä. Sää oli mitä parhain - puolipilvistä ja kylmää (vaikkei se ole hyvä kesäsää niin se on paras liikuntasää). Ei tarvinnut pelätä lämpöhalvausta. Vedet toki otettiin mukaan koska tiedän kokemuksesta, että kova ralli + hiekka + hiekkapöly tekee koirasta janoisen.

Monttuilu on (minun mielestä) yksi parhaimmista keinoista kehittää koiran lihaksistoa niin, että koira saa itsenäisesti liikkua (vrt. pyöräilyyn jos koira on kytkettynä). Tärkeää muistaa olisi kuitenkin se, että montuilla juoksemisessa piilee myös vaaroja.

Ensinnäkin lämmittely on hyvin tärkeää - sen voi tehdä esim. ensin kävelemällä koirien kanssa ympäri aluetta rauhallisesti jonka jälkeen koirille voi heittää palloa tasamaalla hetken. Vasta kun koiran lihaksisto on lämmennyt kannattaa ruveta lähettää koiraa hiekkaseiniä ylös. Alastulossa kannattaa antaa koiran itse hoitaa vauhdin - alastulo on raskasta puuhaa etuosalle joten hyvin nuorta koiraa ei kannata kovin säännöllisesti juoksuttaa jyrkkiä hiekkaisi upottavia alamäkiä.

Toisekseen, harvalla meistä on hiekkamonttuja takapihalla joten yleensä koirat omistajineen on joko luvalla tai luvattomasti jonkun muun hiekkamontussa. Emme siis välttämättä tiedä mitä hiekka sisältää - miten karkeaa tai lohkareista se on. Pieni sepeli saattaa olla todella terävää ja kaikkien koirien tassut eivät sitä kestä. Viime viikon monttuilussa me huomasimme, että ennen meitä oli käyty kaljapullojen yms kera joten lasinsiruja löytyi seasta. Varsinkin kun vauhtia yleensä riittää kannattaa kiinnittää pohjaan todella huomiota.

Kun pitää silmät auki, lämmittelee ja jäähdyttelee koiran, varmistaa pohjan, siivoaa omat roskat (ja koiran jätökset!) voi hyvillä mielin monttuilla terveen aikuisen kanssa. Luvattomasti ei kannata mennä eteenkin jos on kieltokylttejä mutta luvalla sitten toki. Jos pitää koirat hallinnassa ja paikat siistinä se lupa irtoaa yleensä jatkossakin.