Long time no see.

Viime postauksesta on ehkä ikuisuus. 

Ja me ollaan tehty vähän kaikkea sen jälkeen - tulee ihan tuskanhiki kun vaan mietin mitä kaikkea pitäisi päivittää. 

No, jos tässä syksyn mittaan ja viimeistään sitten lokakuun loppupuolella kun on enemmän aikaa eikä työ syö kaiken vapaa-ajan. Meille pitäisi syntyä kaksijalkainen joulukuussa joten raskaus ja kesälomat ja elämä on vienyt aikaa tästä blogista. 

Mutta kiva olla takaisin ja lupaan palata piakkoin ekan jutun kanssa.

Dermoidi silmässä

Lupasin kirjoittaa enemmän Hifin silmästä ja siitä löytyvästä dermoidista.
Kaikki "alkoi" sillä kun pentuna katselin sen silmää - olisiko ollut jotain reilu 10 viikkoinen ja huomasin, että sen vasemman silmän reunalla näyttäisi olevan ryppyjä. Siis pieniltä rypyiltä ne vaikutti.

Ensimmäisellä rokotuksella unohdin asiasta kysyä (oli maitohammasoperaatiot juuri takana ja niitä hampaita vaan ihmeteltiin) ja toisella rokotuksella eläinlääkäri katsoi niitä, totesi, että hän ei tiedä näistä mutta muistaisi että olisi perinnöllistä. No hei kiitti.

Eletään vuoden alkua, tammikuuta, ja katselen silmää ja totean, että sitten joskus kesällä kun rahatilanne paranee niin vien sen silmäspesialistille. Ei ne rypyt näyttänyt haittaavaan koiraa, silmä ei vuotanut, se näkee molemmilla silmillä ja kaikki oli kuten normaalisti. Kelataan pari kuukautta eteenpäin ja ollaan Hifin kanssa ontumatutkimuksissa kun se hypätessä sängystä vingahti ja klenkkas useamman päivän. Luustossa kaikki hyvin mutta kun koira on rauhoitettu huomaan katsoa silmää tarkemmin. Sinne on kasvanut karvaa. Siis pitkiä karvoja silmään. Niin pitkiä, että osa sojoittaa ulos silmästä kun koiralla on silmä kiinni.

Tässä kohtaa tajusin, että kyseessä on dermoidi.
Kun sarveiskalvolle on muodostunut saarekkeena ylimääräistä kudosta, puhutaan dermoidista. Vaiva on synnynnäinen, eikä sen perinnöllisyyttä tiedetä.

Käytiin Apexissa viime viikolla ja meitä otti vastaan Sari Jalomäki. Leikkausaika sovittiin ensi viikolle. Silmässä on useampi karvatuppi joka pitää kirurgisesti poistaa mutta ovat onneksi helpossa kohtaa (sarveiskalvon reunassa). Leikkaukseen asti käytetään nyt tekokyyneliä jolla "voidellaan silmä" sillä karvat olivat ehtineet hangata silmän pintaa sen verran, että oli pientä pigmenttimuutosta sekä tulehdusta. Ilman leikkausta karvoista kuulema kasvaa ihan täysipitkiä turkkikarvoja, eli ne jossain vaiheessa alkaa repsottaa ulos silmästä ihan kunnolla.

Leikkaus on kertaluontoinen olettaen, että sieltä saadaan pois kaikki tupet. Koira saa tikit silmään (ja kaulurin) ja pari viikkoa leikkauksesta on kontrolli. Hintaa leikkauksella on sitten muille jakaa - hinta-arvio oli maksimissaan 750e.

Ensi viikolla sitten leikkuriin.

Rapatessa roiskuu

Brio kävi viime viikonloppuna (eli pässiäisenä) luonnetestissä ja heti seuraavana päivänä ensiavussa. Koirat telmusi ihan normaalisti pihalla, oli muutaman sekunnin pystypaini, vihelsin, juoksivat tykö ja jatkoivat leikkimistä. Brio tuli hetken päästä terassille ja jäi siihen nuolemaan jalkaa. Ensin en reagoinut asiaan koska, noh, koirat nuolee tassujaan mutta hetken päästä se "spider-sense" heräsi ja kävin katsomassa.

Rikkipoikki se nahka oli. Siitä oli revennyt tosi siististi 0,5cm x 3cm pala ihoa ja alta paistoi lihaskalvot ja luut. Ei muuta kun koira suihkuun, vettä - betadinea - vettä - haavasidos ja koira autoon. Muut koirat sisälle (tässä kohtaa unohdin kuitenkin laittaa pakkasen lapsilukon kiinni) ja nokka kohti Helsinkiä.

Matkalla soitin ensin Univetiin Tammistoon jossa vastaus oli, että tervetuloa mutta saat odottaa pari tuntia. Ei mun pupsi odota eli jatkoin soittamista ja Mevetistä lupasivat ottaa sisään heti. Ei muuta kuin nokka kohti Mevettiä.

Päästin kun päästiinkin sisälle heti ja eläinlääkäri tutki, totesi, että pitää tikata ja Brio rauhoitettiin. Siellä se sitten oli pöydällä vajaa 20 min ja sain kotiohjeet ja kaulurit ja ab-kuurin ja kipulääkkeitä. Sain myös laskun - 520e. Lähitapiola kiittää taas ;)

Kotiin tullessani Jumi oli avannut sen lapsilukottoman pakastimen ja syönyt leivät mitä siellä oli.

Seuraavana päivänä lähdin Hifin kanssa silmälääkärille jossa sillä todettiin dermoidi vasemmassa silmässä (kirjoittelen toiste tästä) ja kun tulin takaisin oli Jumi askarrellut auki pakastimen ihan itse tällä kertaa. Myös kilon ankka oli hävinnyt. Mä en välillä kestä tuota vanhinta koiraa.

Jumin taidonnäyte siitä miten rikotaan lapsilukko

Brion luonnetesti

Oulunkylä 27.3.2016
Tuomareina Tarja Matsuoi / Lea Haanpää
Ikää testihetkellä 2v 7kk.

Toimintakyky +1a Kohtuullinen
Terävyys +1a Pieni ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua
Taisteluhalu +3 Suuri
Hermorakenne +1a Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +3 Suhteellisen kova
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Huolimatta siitä, että meillä oli kaksi kuvaajaa kumpikaan ei saanut haalaria tai tynnyriä videolle.

Mitä narunpäässä ehdin reagoimaan niin koira käyttäytyi kuin suhteellisen kovalta voisi odottaa - ei mikään onnistunut pilaamaan päivää - väisti haalaria rävähtäessä, ei reagoinu tokalla kerralla. Kääntyi heti tynnyriä kohti ja halusi mennä katsomaan.

Who Bites the Best

Jos oikein tarkkaa katsoo, saattaa videolta huomata pienen sinisen. Kirkkonummella nähdään!

Jäniksenkaatoväline

Kävipä tuossa hetki sitten sillai hassusti, että jänis eksyi meidän pihaan. Meillä on kahden metrin aidat, maata mukaillen. Jänisparalla oli niin suuri kuolemantahto, että oli tullut portin alta jossa pieni rako.

Makoilin jo mukavasti kirja sylissä sängyssä kun kuulin hirveää älämölöä ulkoa. Ulkona oli Brio ja Hifi, Jumi sisällä mun kanssa. Huusin miehelle, että käy katsomassa mitä pojat siellä meuhkaa. Mies teki työtä käskettynä ja ennenkun ovi ehti sulkea perässä kuulin pihalta "voi vi**u". Pomppasin sängystä ja kävin huikkaa ovelta, että mitäköhän siellä tapahtuu. Siellä se mies seisoi verkkareissaan pihalla ja huitoo ja huutaa, että koirat jahtaa kissaa. Samalla kuulen koirien lähestyvän nurkan takaa ja näen, että ne ei suinkaan jahtaa kissaa vaan jänistä. Julmetun isoa rusakkoa.

Koirat juoksi rusakon perään toiselle puolelle tonttia ja mies perässä kirveen kanssa. Koirat eivät suinkaan tappaneet pientä mutta haavat niskassa oli sen verran ikävät, että rusakko koki armeliaan kuoleman kirveen kautta. Siinä sitten mies pyöri pihalla ympyrää se jänis kädessä, että missähän nyt sen suolistaa ja koirat pyöri mukana - eteenkin Jumi thö jäniskoira.

Lopuksi saatiin säädettyä koirat sisällä (jossa Jumi alkoi huutamaan ja hyppimään ovea vasten) ja odotin koirien kanssa sisällä, että jänis olisi valmis ja koirat uskaltaisi päästää ulos takaisin. Jumilla oli niin kova tahto ulos, että häipy yhtäkkiä terassinovelta taka-ovelle ja kuului "rämpsrämps" ja ovi oli sepposenselällään ja Jumi pihalla syömässä sisäelimiä.

Se kyllä kävi ilmi Jumin innokkuudesta jänistä kohtaan, että jänistä se todennäköisesti nostaa jos niikseen on ja toivon mukaan päästäisiin ens syksynä kunnon jänismetsälle tuon kanssa.

Minulla olisi muutama kuva ja video tästä koko hommasta mutta jotenkin minusta tuntuu ettei nyljetty jänis ole kovin kaunista katseltavaa. Sitäkin parempi se oli padassa ja syötiin aivan todella hyvää jänispaistia perunoiden kera. Omnom.

Sairastupa turhauttaa

Mä en tainnut tietää mihin pääni pistin kun malinöösin ostin.

Hifi on syönyt johtoja viime viikkoina ihan kiitettävään tahtiin. Minun maailmaani ei mahdu häkittäminen (laitonta ainakin meillä koska ei ole mahdollisuuksia niin isoon häkkiin) tai mitään kuonokoppia tms vaan olen sitä mieltä, että paras tapa opettaa koira olla tekemättä jotain on poistaa se kiusaus jolloin se tapa hissukseen kuolee pois. Eli tätänykyään meillä otetaan kaikki johdot irti seinästä kun aamulla jonnekin lähdetään. Ei se loppujen lopuksi niin hankalaa ole - varsinkaan sen jälkeen kun olet maksanut itsesi kipeäksi Macin latureista ja johdoista. Ostin samalla satasella leluja koiralle "että sillä olisi jotain tekemistä ja muuta pureskeltavaa kun ei olla kotona".

Meillä on sairastupa tällä hetkellä. Jumi on ontunut viime viikon keskiviikosta lähtien enemmän tai vähemmän vasenta etusta. Vaiva on paikallistettu "sääreen" ja tuntuu olevan lihasperäinen. Ei siinä mitään, hoidetaan kylmällä, linimentillä, levolla ja lääkkeillä.

Viime perjantaina Hifi sitten päätti teloa itsensä. Hyppäsi makuuhuoneen sängystä olohuoneeseen ja laskeutui lattialle ilmeisen huonosti koska ulahti ja nosteli oikeaa etutassua sen jälkeen. Sitä hoidettiin koko viikonlopun myös levolla, kylmällä ja lääkkeillä.

Eli 2/3 koirasta oli saikulla mikä tarkoittaa, että tekeminen on todella vähäistä. Ei voi repiä leluja, ei riehua, juosta eikä käydä lenkillä. Pissalla käydään yksitellen tai hihnassa.

En ajatellut asiaa yhtään sen pidemmälle kun maanantaina lähdin töihin vaan jätin koirat normaaliin tapaan kotiin. Kun maanantaina palasin töistä oli mies vastassa eteisessä. Kertoi, että Hifi lähetetään teuraaksi (sillä on vähän huonompi huumori näiden koirien tekosissa kuin minulla). En edes uskaltanut kysyä mitä se oli tehnyt vaan seurasin miestä makuuhuoneeseen.

Siellä oli pikkupaholaisen askartelupaskartelu. Hifi oli nätisti poistanut päiväpeiton ja peitot sekä tyynyt. Sen jälkeen koira oli rikkonut lakanan sekä petauspatjan suojuksen ja silponut petarista ison reiän keskelle. Onneksi petari ei ollut sitä kalliimpaa Tempuria vaan halvempi knock-off. Onneksi.

Vedettiin palaset takaisin sieltä mistä olivat tulleet ja jesaria päälle. Kyllä se muutaman yön vielä kestää ja minä en ainakaan osta uutta patjaa ennen kuin tuollaiset tuhoamis-päähänpistot on pitkällä menneisyydessä (jotain sentääs oppinut viime vuosina koirien kanssa). 

Siinä kun sitten kyyneleitä vuodatettiin petarin puolesta huomasin, että Brio vuotaa jalasta. Verta. Sille on tullut jostain kunnon pitkä (ja pinnallinen) viiltohaava tassuun.

Nyt on sitten 3/3 koiraa ontuvana. Mielenkiinnolla odotan mitä tuhoja siellä kotona odottaa tänään.

Palkka

Aloitetaan tämä postaus myöntämällä, että olen itse tehnyt kaikki mahdolliset virheet koirien motivoimisessa ja tulen varmasti tekemään jossain muodossa ne myöhemminkin. Olen möhlinyt, syyttänyt koiria, itseäni, suuttunut koiralle ja itselleni. Olen kuitenkin omaksunut paljon uusia juttuja, ideoita ja ajatuksia vuosien varrella ja ajattelin kirjoittaa hieman niistä tänään.

Aiheena siis meillä tänään
Palkka
(tavallisesti vakinaisesta, säännöllisestä) työstä suoritettava (jatkuva) korvaus
Yhtä lailla kun ihmiselle maksetaan palkka tehdystä työstä niin koirallekin on maksettava palkka. Yksikään koira ei toimi niin, että se haluaa tehdä temppuja sinulle koska se vaan haluaa. Et voi mennä treenikentälle ja vaatia, että koira tekee sinulle siitä puhtaasta ilosta vaan koiralla on aina ns. viettipäämäärä joista tottistreeneissä hyödynnetään lähinnä saalis- ja laumaviettiä.

Koirat toimii ja palkkaantuu eri tavalla. Jo roduissa on eroavaisuuksia (esim. terrieri vs paimen) mutta myös rotujen sisällä on yksilöitä jotka eivät "seuraa rodun normia". On lelupalkkaa, ruokapalkkaa tai palkkaamista laumalla (itselläsi). On takapalkkaa, etupalkkaa, taskusta otettava palkka, magneettipalloja, pallokoneita, kehumista, ruokapalkkaa. Silti kaikki ovat palkkaamista - koira tekee sinun eteen jotain jotta saisi palkan. Jotta pääsee viettipäämäärään.

Kaikki koiran maailmassa on vaihtokauppaa. Sinulla on ruokaa ja vaihtokauppana koirasi voi tuottaa sinulle vastapalveluksen (esim. istu, odota). Tai sinulla on lelu. Tai olet lähdössä lenkille. Tai koira odottaa lupaa sänkyyn nousemista. Kaikki meidän arkiaskareet ovat vaihtokauppoja palkkaa vastaan.

Joskus koira tarvitsee palkankorotusta - esimerkiksi silloin kun tuottamasi palkka koiralle ei ole tarpeeksi korkea toivottua vastapalvelusta kohtaan. Otetaan esimerkkinä koira joka haukkuu ohittaessa toista koiraa. Kotona olet tehnyt vaihtokauppaa ruokapalkalla ja saanut vastineeksi kontaktia ja seuraamista koiraltasi. Nyt olette ohittamassa toista koiraa ja pyydät vastapalvelusta koiraltasi tarjoamalla sille samaa palkkaa kun tarjosit kotona. Jos koirasi arvostaa ja motivoituu tästä palkasta niin ohitatte toisen koiran hiljaa ja kontaktissa seuraten. Jos koirasi kuitenkin on sitä mieltä, että motivoituu ja palkkaantuu enemmän siitä kun saa raivota sille toiselle kaverille niin sinun pitää joko korottaa omaa palkkaa tai laskea vaatimustasoa (eli aloittaa ohittamalla vähemmän provosoiva koira).

Kahden patukan leikkiä. Toinen on selvästikin toista arvokkaampi eli esim. esineen kierrossa haetaan ensin pienempi välipalkka ja kun palaa kierrosta palkataan isolla palkalla.

Koiran motivoiminen voi olla todella vaikeaa ja oikean palkan löytäminen vielä vaikeampaa. Minulla on kotona kolme niin erilaista koiraa, että jokaisen kohdalla on varmasti vuodatettu kyynel tai kaksi kun olen miettinyt miten ne motivoisin treenikentällä. Yhtä lailla koiran tarpeet kehittyy vuosien varrella ja sille tulee enemmän jotain ja vähemmän jotain muuta. Jos nakki ei toimi niin kokeile lelua. Jos koira ei huomioi laumaa ollenkaan niin älä anna nakkia vaan palkkaa pelkästään laumalla. Jos koira on motivoitunut tekemään (eli sisäistänyt, että tekemisestä saa palkan) niin voit säädellä palkkaa sen mukaan. Jos koira ei ole motivoitunut tekemään joudut etsimään sitä hyvintoimivaa palkkaa ja miettimään mikä toimii parhaiten.

Seuraamisen opettamista ruokapalkalla

Itselläni on kolme niin erilaista koiraa ja niin eri tahtiin kehittynyttä koiraa - amstaffit on selkeästi hitaampia kehittymään ja sitä kautta niille sen motivaattorin löytäminen saattaa kestää pitkään.

Jumin kanssa toimii tätänykyään parhaiten ruoka. Koira joka ei pentuna tai nuorena sällinä pitänyt ruokapalkkaa oikein minään kasvatti siitä itselleen oikein resurssien resurssin sen jälkeen kun tuli lisää koiria talouteen. Eli ruokapalkka yhdistettynä takapalkkaan. Koulutusvirheiden ja laiskuuden takia en pidä ruokaa itselläni vaan se palkkaketju on "tee minulle - saat tuolta palkkaa". Jos pidän ruokaa taskussa / kädessä koira tekee sille (eli on nenä kiinni palkassa).

Brio sitten. Koira joka on täynnä energiaa. Palkkana oli pitkään ruoka joka sen jälkeen vaihdettiin leluun jotta saataisiin energisyyttä irti koirasta. Parhaiten tuo pöllö kuitenkin palkkautuu laumasta, eli siitä miten kehun sitä. Ja hetkittäin se ei palkkaudu mistään, eli jos pääsee huonoon "tilaan" jossa sen on vaikea työskennellä ja jossa sen ajatukset harhautuu narttuihin, hajuihin, ihmisiin tms niin mikään palkka ei ole tarpeeksi suuri jotta sen saa nostettu sieltä pois. Ei auta kuin laittaa takaisin autoon ja toivoa, että seuraavalla kierroksella on parempi. Tämä onkin työnalla tällä hetkellä.

Hifi onkin mielenkiintoinen koira. Tällä hetkellä palkkana toimii pääsääntöisesti ruoka, leluilla vasta leikitään. Oppii nopeasti ja oppi nopeasti myös palkkaketjun (tee minulle - saat palkkaa). Silti tuntuu että ei oikein innostu laumasta ja sen päämäärä on se ruoka - ainakin toistaiseksi.

Leikkiminen koiran kanssa on tärkeää eikä pelkästään palkan rakentamisessa vaan myös siksi, että tehdään ja leikitään yhdessä.

lisäys: Pitipä vielä lisätä, että jokaista palkkaustapaa pitää rakentaa. Ei voi olettaa, että koira innostuu ja haluaa kävellä maailman ääriin vain siksi, että satut heilumaan nakin kanssa. Pitää opettaa koira innostumaan palkasta ja palkkaustavasta. Sekös tekee koiran palkkaamisesta niin pirun haastavan ja mielenkiintoisen.

Käymme yhdessä ain

Useasti minulle nostellaan kulmia ja esitetään kysyviä ilmeitä kun kerron, että kaikki kolme poikaa viettää aikaa keskenään kun olen poissa. En eristä koiria niiden ollessa yksin (enkä kyllä eristä kun olen kotonakaan). Meillä kaikki elää yhtä välillä iloista, välillä surullista ja välillä vihaista perhettä.

En elä pelko persiis, että koirat ottaa yhteen. Kun otin toisen amstaffin ja vieläpä uroksen niin tiedostin riskit. Tiedostin ja tietoisesti pidin koiria yhdessä ihan pennusta lähtien. Yritän olla kuin koira, elän hetkessä. Se on välillä vaikeaa - miettii, että mitä jos kun ja koska. Mitkä ovat merkit, miten eristän, kuka elää missä ja kenen kanssa. Kaikki kolme ovat kuitenkin sellaisia perskärpäsiä jotka haluaa halia ja maata kainalossa.

Meillä meno saattaa jonkun mielestä olla hurjaa eteenkin silloin jos koirat päättää vähän leikkiä. Leikki yleensä yltyy ja sitten tulee sanomista suuntaan jos toiseen. Se sanominen on kuitenkin hyvin hyvin vähäistä - jos koirat olisi ihmisiä keskustelu olisi varmaan tätä luokkaa:
- Tänne se lelu
- Eikun se on mun
- Eikun anna tänne nyt se #$@&%*
- No älä sä rupee hyppii mun nenille nilkki
- Nyt #$@&%* täältä pesee
*hetken painia lattialla*
- Äääh, ota sä se lelu
- Eikun ota sä
- Leikitään yhdessä?
- Okei

En väitä tai sano, että tämä toimii kenenkään muun kotona mutta minulla sattuu asumaan yksilöitä jotka toistaiseksi kompensoivat toisiaan - yksi joka ei provosoidu ja jonka pinna kestää, toinen joka provosoituu helposti mutta ei provosoi ja kolmas joka kiihtyy mutta seuraa vierestä. Se on kovin kiitollinen lauma ainakin omasta mielestäni.

Kun oli toinen amstaffi tulossa taloon niin mietin pitkään miten vien kahden koiran suhdetta eteenpäin. Asuin silloin yksin eikä minulla ole kolmea kättä ja viittä silmää. En välttämättä pystyisi erottamaan koiria itsekseni jos ne päättäisi tapella kunnolla. Mietin asiaa siltä kantilta, että jos ne koirat osaisi lukea toisiaan kuin avointa kirjaa niin voisin luottaa siihen, että osaavat selvittää asioita myös keskenään.

Minun on tosi vaikeaa selittää tätä teoriaani mutta yrittäkää pysyä perässä.
Jos olen kova natsipaska kotona ja kiellän tai erotan koirat vähimmästäkin perseilystä (toisiaan kohtaan toim. huom) tai jos vähänkään rähähtävät niin mitä tapahtuu kun koirat ovat keskenään ja jotain vastaavaa tapahtuu ja minä en ole keskeyttämässä touhua? No, todennäköisesti jatkavat koska en usko, että natsipaskaisuuteni ylettyy koiriin kun en ole kotona. Ollaan siis tilanteessa jossa koirat tappelevat ja kumpikaan ei ole oppinut siihen miten toinen käyttäytyy riitatilanteessa koska minä olen aina pysäyttänyt kaikki aikeet.

Mitä päätin tehdä oli, että annan koirien selvittää eläinlääkärilaskuun asti omat riitansa. Ne hetken kähnää ja sen jälkeen lopettavat. Se ei syö minun "auktoriteettiä" mitenkään (en ole muutenkaan johtajuusteorian suurimpia kannattajia) koska voitte olla varmoja, että ne parit kerrat kun olen ääntä korottanut niin koirat kaikkoaa näkyvistä. Eli toivon, että olen antanut koirilleni eväät ratkoa omat riitansa ilman, että kumpikaan menee moodiin "tapa tai tule tapetuksi". Samalla olen päässyt itse oppimaan miten koirat käyttäytyy tuossa tilanteessa ja miten ne selvittää ne tilanteet.

Ei ole sanottua, että tämä kestää loppuelämän. Jumi on 5½v. Brio 2½v ja Hifi ½v. Voi olla, että joudun ne erottamaan joskus mutta siihen asti yritän elää kuin koira - päivä kerrallaan.

"Taisin ajaa koirasi päältä"

Hifi järjesti sitten vähän omaa pientä kivaa viime viikolla. Olin juuri tullut kotiin ja siivoilin koirien yksinoloa pois (eli kenkiä, paperisilppua, pentupissoja) lattialta kun mies tuli kotiin ja koirat oli pihalla.

Ei varmaan mennyt montaa minuuttia sen jälkeen kun mies oli kävellyt ovesta sisään kun sanoin ääneen, että ihan kun kuulisin haukkua väärältä puolelta taloa. Nousin seisomaan ja samaisessa hetkessä soi ovikello. Oven takana seisoo hieman hätääntynyt nainen joka kertoo, että ajoi koiramme päältä. Tässä kohtaa mulla löi ihan tyhjää. Ilmeisesti kysyin, että minkänäköinen koska minulle kerrottiin, "että sellainen pieni ja punainen". Juoksin ilman takkia ja sukasillani ulos pakkaseen (tietty oli juuri ne -25 asteen pakkaset tällöin). Huusin Hifiä ja se juoksi suoraan mun syliin parkissa olleiden autojen takaa.

Ei tuu verta. Ei arista. Ei ole poikki eikä roiku oudosti. Laskettaessa maahan nostelee vähän oikeaa takajalkaa. Nainen oikaisee puheensa ja sanoo, että auto ainakin tönäisi koiraa. Olin edelleen ihan puulla päähän lyöty ja kiitin ja pyysin anteeksi vuoronperään. Olin melko sekava todennäköisesti... Mies kaappasi koiran syliin ja kannettiin sisällä ja suoraan häkkiin. Nopein eläinlääkäriaika oli kahden tunnin päähän. Pari tuntia kävelin kuin neuloilla. En uskaltanut päästää Hifiä pois häkistä JOS olisi käynyt hassusti ja siellä jotain poikki olisi.

Ennen lähtöä Hifi pääsi pissalle ja sitä siinä kännykän valossa syynättiin, että näkyykö verta vai ei. Ei näkynyt. Eikä kylläkään tässä kohtaa ontunut tai keventänyt jalkaa mutta sen kummempia tutkimuksia en tehnyt vaan koira autoon ja eläintohtoriin.

Kävin ekaa kertaa Virkkalan Tuhatjalassa. Eläinlääkäri oli vähäsanainen ja ei erityisen kiinnostunut tapauksesta. Taisi se vilkaista niitä rtg-kuvia... Ontumatutkimuksessa ja palpoidessa kaikki oli normaalia. Otettiin varuiksi lonkkakuva sekä sivukuva ja kaikki luut ehjänä, ei aristanut, ei ontunut, ei turvottanut. Samalla sitten lonkat, lanne ja kintereet kuvattu puhtaaksi joten selvittiin säikähdyksellä.

Mutta mä en ehkä tokene ikinä.

Lapsilukot ei tahvoja pitele

Niille jotka ei sitä tiedä niin meillä on lapsilukot kaikissa keittiön kaapeissa. Ei siksi, että meillä olisi lapsia vaan siksi, että meillä on Jumi.

Meillä on myös lapsilukko jääkaapissa, pakastimessa ja koirien kuivamuonakaapissa. Siinä koirien kaapissa lukko sijaitsee siinä reilun metrin korkeudella. Tässä ollaan eletty puolisen vuotta kyseisen kaappi+lukko yhdistelmän kanssa eikä ole ollut mitään ongelmaa.

Kunnes yhtenä kauniina päivänä kun tulin kotiin vastassa oli ylensyöneitä koiria. Puolikas säkki ruokaa oli uponnut koirien kitusiin. Kaappi oli jotenkin mystisesti auki ja epäilys oli heti miehessäni - olihan hän ollut viimeinen joka kaapilla oli käynyt. Huonosti laitettu kiinni mutisin ja siivosin raivona jälkiä. Viikko kesti ähkyä ja kun oli koirat taas palautunut oikeisiin mittoihin (Jumi esim. lihosi 5kg tämän episodin takia) niin tullessani kotiin oli taas kaappi auki. Tässä kohtaa tiesin, että kaappi oli varmasti ollut kiinni sillä olin varmistanut lukon pitävyyden ennenkuin lähdin töihin.

Uudesta ruokasäkistä oli syöty melkein puolet ja lisäksi koirat oli päässyt possukorva-varastoon ja syöneet noin 20-30kpl possunkorvia. Ja taas oli koirat muodottomia ja röhkivät menemään.

Tässä kohtaa mieheni tokaisi, että hän siirtää ja kiristää lapsilukkoa, että jos se koira oikeasti vaan osaa avata lukkoja. Kiistin koska mikä koira osaa avata lukkoja? No, mies kiristi lukkoa ja meni taas muutamia päiviä. Yhtenä päivänä tulin kotiin ja menin kaapille (tyytyväisenä, että oli pysynyt kiinni useamman päivän) kun huomasin, että kaapin vetimen ympäristö sekä lapsilukon avauskohta oli täynnä kynnenjälkiä. Se pieni Jumi-paskiainen tosiaankin oli yrittänyt jälleen kerran avata lapsilukkoa. Ja ihan vetämällä + painamalla hakasta. Käsittämätöntä... Onneksi lukko on sen verran kireä nyt, että se ei varmasti aukea koiran tassusta. Ainoa huono puoli tässä on se, että myös minun on järjettömän vaikeaa avata sitä...

Tässä vielä Jumi-paran taidonnäyte siitä miten häntä ei ikinä ruokita.

Ilkeä hammaskeiju

En tiedä kenen muroihin oon kussut mutta selvästi sillä tyypillä on hyviä yhteyksiä hammaskeijuun. Tapaninpäivänä satuin kurkkaa Hifin suuhun kun sillä on reippaalla vauhdilla nyt vaihtunut hampaita. Mikä siellä pilkotti? No, katkennut alakulmuri tietenkin.

Maitohammas oli taas ottanut osumaa ja niin sitten maanantaina lähti soittoa Anidenttiin. Nina otti meidät vastaan pari päivää myöhemmin keskiviikkona ja hammas lähti kirurgisesti poistamalla.

Minulta moni on kysynyt, että miksi moinen vaiva - lähteehän ne maitohampaat sitten aikanaan. Olisin minäkin tyytyväinen jos ei tarvitsis poistaa (ja maksaa itsensä kipeäksi sitä tehdessä) mutta kun maitohammas katkeaa, sen juurikanava jää avoimeksi ja on alttiina tulehdukselle.

Tulehdus katkenneessa maitohampaassa voi vaurioittaa pysyvän hampaan kiillettä. Katkenneen hampaan juuri on myös edelleen pysyvän hampaan kasvun tiellä, jolloin pysyvä hammas saattaa kasvaa väärään asentoon ilman että sitä heti huomataan. Eli jos pennun maitohammas katkeaa, se tulisi poistaa mahdollisimman nopeasti. Ja mieluiten kirurgisesti nukutuksessa.

Tässä vielä Hifin taidonnäyte: