"Taisin ajaa koirasi päältä"

Hifi järjesti sitten vähän omaa pientä kivaa viime viikolla. Olin juuri tullut kotiin ja siivoilin koirien yksinoloa pois (eli kenkiä, paperisilppua, pentupissoja) lattialta kun mies tuli kotiin ja koirat oli pihalla.

Ei varmaan mennyt montaa minuuttia sen jälkeen kun mies oli kävellyt ovesta sisään kun sanoin ääneen, että ihan kun kuulisin haukkua väärältä puolelta taloa. Nousin seisomaan ja samaisessa hetkessä soi ovikello. Oven takana seisoo hieman hätääntynyt nainen joka kertoo, että ajoi koiramme päältä. Tässä kohtaa mulla löi ihan tyhjää. Ilmeisesti kysyin, että minkänäköinen koska minulle kerrottiin, "että sellainen pieni ja punainen". Juoksin ilman takkia ja sukasillani ulos pakkaseen (tietty oli juuri ne -25 asteen pakkaset tällöin). Huusin Hifiä ja se juoksi suoraan mun syliin parkissa olleiden autojen takaa.

Ei tuu verta. Ei arista. Ei ole poikki eikä roiku oudosti. Laskettaessa maahan nostelee vähän oikeaa takajalkaa. Nainen oikaisee puheensa ja sanoo, että auto ainakin tönäisi koiraa. Olin edelleen ihan puulla päähän lyöty ja kiitin ja pyysin anteeksi vuoronperään. Olin melko sekava todennäköisesti... Mies kaappasi koiran syliin ja kannettiin sisällä ja suoraan häkkiin. Nopein eläinlääkäriaika oli kahden tunnin päähän. Pari tuntia kävelin kuin neuloilla. En uskaltanut päästää Hifiä pois häkistä JOS olisi käynyt hassusti ja siellä jotain poikki olisi.

Ennen lähtöä Hifi pääsi pissalle ja sitä siinä kännykän valossa syynättiin, että näkyykö verta vai ei. Ei näkynyt. Eikä kylläkään tässä kohtaa ontunut tai keventänyt jalkaa mutta sen kummempia tutkimuksia en tehnyt vaan koira autoon ja eläintohtoriin.

Kävin ekaa kertaa Virkkalan Tuhatjalassa. Eläinlääkäri oli vähäsanainen ja ei erityisen kiinnostunut tapauksesta. Taisi se vilkaista niitä rtg-kuvia... Ontumatutkimuksessa ja palpoidessa kaikki oli normaalia. Otettiin varuiksi lonkkakuva sekä sivukuva ja kaikki luut ehjänä, ei aristanut, ei ontunut, ei turvottanut. Samalla sitten lonkat, lanne ja kintereet kuvattu puhtaaksi joten selvittiin säikähdyksellä.

Mutta mä en ehkä tokene ikinä.