Käymme yhdessä ain

Useasti minulle nostellaan kulmia ja esitetään kysyviä ilmeitä kun kerron, että kaikki kolme poikaa viettää aikaa keskenään kun olen poissa. En eristä koiria niiden ollessa yksin (enkä kyllä eristä kun olen kotonakaan). Meillä kaikki elää yhtä välillä iloista, välillä surullista ja välillä vihaista perhettä.

En elä pelko persiis, että koirat ottaa yhteen. Kun otin toisen amstaffin ja vieläpä uroksen niin tiedostin riskit. Tiedostin ja tietoisesti pidin koiria yhdessä ihan pennusta lähtien. Yritän olla kuin koira, elän hetkessä. Se on välillä vaikeaa - miettii, että mitä jos kun ja koska. Mitkä ovat merkit, miten eristän, kuka elää missä ja kenen kanssa. Kaikki kolme ovat kuitenkin sellaisia perskärpäsiä jotka haluaa halia ja maata kainalossa.

Meillä meno saattaa jonkun mielestä olla hurjaa eteenkin silloin jos koirat päättää vähän leikkiä. Leikki yleensä yltyy ja sitten tulee sanomista suuntaan jos toiseen. Se sanominen on kuitenkin hyvin hyvin vähäistä - jos koirat olisi ihmisiä keskustelu olisi varmaan tätä luokkaa:
- Tänne se lelu
- Eikun se on mun
- Eikun anna tänne nyt se #$@&%*
- No älä sä rupee hyppii mun nenille nilkki
- Nyt #$@&%* täältä pesee
*hetken painia lattialla*
- Äääh, ota sä se lelu
- Eikun ota sä
- Leikitään yhdessä?
- Okei

En väitä tai sano, että tämä toimii kenenkään muun kotona mutta minulla sattuu asumaan yksilöitä jotka toistaiseksi kompensoivat toisiaan - yksi joka ei provosoidu ja jonka pinna kestää, toinen joka provosoituu helposti mutta ei provosoi ja kolmas joka kiihtyy mutta seuraa vierestä. Se on kovin kiitollinen lauma ainakin omasta mielestäni.

Kun oli toinen amstaffi tulossa taloon niin mietin pitkään miten vien kahden koiran suhdetta eteenpäin. Asuin silloin yksin eikä minulla ole kolmea kättä ja viittä silmää. En välttämättä pystyisi erottamaan koiria itsekseni jos ne päättäisi tapella kunnolla. Mietin asiaa siltä kantilta, että jos ne koirat osaisi lukea toisiaan kuin avointa kirjaa niin voisin luottaa siihen, että osaavat selvittää asioita myös keskenään.

Minun on tosi vaikeaa selittää tätä teoriaani mutta yrittäkää pysyä perässä.
Jos olen kova natsipaska kotona ja kiellän tai erotan koirat vähimmästäkin perseilystä (toisiaan kohtaan toim. huom) tai jos vähänkään rähähtävät niin mitä tapahtuu kun koirat ovat keskenään ja jotain vastaavaa tapahtuu ja minä en ole keskeyttämässä touhua? No, todennäköisesti jatkavat koska en usko, että natsipaskaisuuteni ylettyy koiriin kun en ole kotona. Ollaan siis tilanteessa jossa koirat tappelevat ja kumpikaan ei ole oppinut siihen miten toinen käyttäytyy riitatilanteessa koska minä olen aina pysäyttänyt kaikki aikeet.

Mitä päätin tehdä oli, että annan koirien selvittää eläinlääkärilaskuun asti omat riitansa. Ne hetken kähnää ja sen jälkeen lopettavat. Se ei syö minun "auktoriteettiä" mitenkään (en ole muutenkaan johtajuusteorian suurimpia kannattajia) koska voitte olla varmoja, että ne parit kerrat kun olen ääntä korottanut niin koirat kaikkoaa näkyvistä. Eli toivon, että olen antanut koirilleni eväät ratkoa omat riitansa ilman, että kumpikaan menee moodiin "tapa tai tule tapetuksi". Samalla olen päässyt itse oppimaan miten koirat käyttäytyy tuossa tilanteessa ja miten ne selvittää ne tilanteet.

Ei ole sanottua, että tämä kestää loppuelämän. Jumi on 5½v. Brio 2½v ja Hifi ½v. Voi olla, että joudun ne erottamaan joskus mutta siihen asti yritän elää kuin koira - päivä kerrallaan.