perjantai 13. syyskuuta 2013

Luota koiraan

Pitkästä aikaa taas metsässä. Kävin kaverin kanssa minulle täysin tuntemattomassa metsässä tallomassa koiralle jäljen. Oli satanut koko päivän joten metsä oli suht liukas ja (yllätys) märkä. Ilma oli kuitenkin raikas.

Talloin reilu 220m jäljen jolle laitoin viisi purkkia. Sen jälkeen yritin kaartaa takaisin sinne mistä tulin tallomatta omaa jälkeä jonka lopputuloksena päädyin tekemään kilometrin lenkin ja olin eksyksissä hetken (kiitos "selviytymisestä" kuuluu SportsTrackerille). Siinä seikkaillessa jälkikin ehti jäätyä kivasti ja kun pääsin autolle käytiin ensin ajamassa kaverin jälki jolloin Jumin jälki sai jäähtyä vielä lisää. Loppujen lopuksi pääsin ajamaan n. 1½h vanhaa jälkeä.

Tulin koiran kanssa janalle ja ekalla lähetysyrityksellä ei oikein irronnut tai irtosi kyllä mutta ihan väärään suuntaan... Uusi yritys ja lähti ku juna, janaa oli n. kolme metriä. Siinä heti jäljen alkupäässä alkoi kuulumaan vähän matkan päästä hirveää koiran huutoa ja sitä vaan jatkui ja jatkui. Koira jäi pää kallellaan kuuntelemaan eikä oikein pystynyt keskittymään ja mä keräsin painetta. Vihaan metsäjälkeä. Vihaan metsää. Vihaan sitä, että en edes muistanut miten olin kävellyt tai missä eka purkki oli.

Melskaavat koirat hiljeni ja satuin näkemään vähän matkan päässä ekan purkin. Koira jaksoi keskittyä ja lähetin uudella käskyllä ja sinnehän se meni makoilemaan purkin eteen. Avasin purkin, annoin ruuat ja kun Jumi oli saanut syötyä lähetin jatkuu-käskyllä. Koira meni pois jäljeltä johonkin pusikkoon ja tässä vaiheessa itselläni keitti jo niin pahasti, että ajattelin, että ennenkuin räjähdän annan koiran mennä itsenäisesti. Päästin liinasta irti ja annoin mennä. Sinne se sitten läksi.

Väitän ettei koira ollut jäljellä kun en muistanut kävelleeni edes lähelläkään siellä missä se pyöri mutta yhtäkkiä se makoili edessäni muutaman metrin päässä. Juoksin paikalla ja siinähän purkki nro 2 oli. Lähetin uudestaan ja se lähti juoksujalkaa etenemään metsässä risteillen ja poikittaen, ehkä vähän takajäljellä, ehkä ei. En tiedä koska en merkkaa jälkeä niin arvatkaa vaan muistanko missä olen kävellyt. Purkki nro 3 löytyi. Uusi lähetys ja tässä vaiheessa koirakin oli ihan innoissaan kun en roikkunut liinan päässä painostamassa. Purkki nro 4 nousi. Lähetin ja tiesin, että vika purkki oli aika pitkällä ja sinne piti mennä järkyttävän risukasan läpi.

Koira hävisi ja me tallottiin perässä mitä ehdittiin. Oli jo hämärää ja en nähnyt koiraa. Kutsuin luokse ja lähetin uudestaan. Vei meidät hakkuualueelle jossa olin itse pyörinyt jo jäljen päätyttyä (siis kun eksyin) ja kutsuin pois. Totesin kaverille, että se vika purkki jäi nyt sit metsään. Käännyttiin aikomuksena palata takaisin autoille kun kaveri tokas, että "täällähän se purkki on". Siellä se tosiaan oli ja kansi avattuna ja ruuat syötynä. Eli oli käynyt purkilla, ilmaissut sen ja kun ei omistajaa kuulu niin oli sitten omatoimisesti avannut purkin.

Näin jälkeenpäin olen todella tyytyväinen tuohon jälkeen vaikka mua harmittaa tuo kurittomuus metsässä. En ole ihan varma, että onko tämä tyyli se jolla meidän kannattaisi jatkaa ja jos on, niin ilmaisut pitää opettaa pysyviksi. Aikaisemminhan se oli tuova koira jonka sittemmin tein pellolla makaavaksi. Mun puolesta voi metsässä tehdä vaikka seka-ilmaisua, se ei minua haittaa mutta tuo ihan vapaana meneminen jännittää siksi, että pelkään keppien jäävän.

Seuraavaksi teen sille samantyylisen jäljen kepeillä, josko se innostuu niistä yhtä paljon ja sitten voisi yrittää vielä ennen kauden loppua saada yksi kisapitkä jälki jonkun muun tekemänä. Siihen olisi hyvä lopettaa kausi (olettaen toki, että menee hyvin...).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti