Ohitukset ja remmikäyttäytyminen

Minua kiukuttaa nuo katujen terrorit, pikkufifit, joilta ei vaadita mitään käytöstapoja. Tästä aiheesta on varmasti väännetty yhtä sun toista blogipostausta ja todennäköisesti minulla ei ole mitään uutta näkökulmaa asiaan mutta haluan avautua koska aamulenkillä verenpaineeni taas kohoili äärettömyyksiin.

Lähdetään ensin tarkastelemaan mitä oma koira tekee lenkillä. Se haistelee ja saa kävellä pitkällä(kin) hihnalla. Kun näen koiran lähestyvän meitä pyydän koirani odottamaan (sille on opetettu käsky "odota" jolla se jää seisomaan paikalleen). Kävelen koirani viereen ja otan sen lyhyelle hihnalle ja jatketaan vastaantulijan ohi. Koirani saattaa tuijottaa vastaantulevaa koiraa mutta se kävelee aina niin, että ohitustilanteessa minä kohtaan ihmisen ja koiralla on vähintään minut toisen koiran välissä. Annan sen kävellä "vapaasti lyhyellä hihnalla" ohittaen ilman turhia hössötyksiä ja me kävellään hiljaa ja reippaasti. Tämä toistuu aina sataprosenttisesti koska en anna koirani hötkyillä ohituksissa.

Olen sitä mieltä, että on jokaisen omalla vastuulla katsoa ja varmistaa, että oma koira käyttäytyy. Ikäviä tilanteita sattuu juuri silloin kun kumpikaan omistajista ei hallitse omaa koiraansa ja pahimmassa tapauksessa saamme lukea näistä tapauksista lööpeissä.

No mikä sitten kiukutti aamulla? Jouduin kävelemään kahden räkyttävän pienen koiran välistä ja tilaa oli se metri. Tädit olivat parkkeeranneet itsensä kävelykadun molemmin puolin ja juttelivat iloisesti. Molemmilla oli pitkissä hihnoissa pieniä räksyttäviä koiria. Olisin toki voinut pyytää ystävällisesti naisia väistämään mutta eihän se niiden ongelma ole jos mun koira ei osaa käyttäytyä. Paitsi siinä vaiheessa jos koirani söisi yhden niiden koirista. Ei, ei ne sais räksyttää eikä niitä pitäisi päästää syöttämään itseään mutta henkilökohtaisesti olen luovuttanu taistelun pikkufifien omistajia vastaan. Katsoin koiria ja molemmat siinä louskutti menemään, luoja tietää mikä sanoma niillä oli. Todennäköisesti epävarmuuta / pelkoa. Otin oman koirani lyhyelle hihnalle ja kävelin läpi valmiina a) potkimaan pois päälle käyviä pikkukoiria b) pitämään omistajille saarnan. Kumpaakaan ei tarvittu, pikkukoirat väisti eivätkä uskaltaneet päälle (kuten omistajansakin ovat enemmän ääntä kuin tekoa). Omistajat eivät edes huomanneet, että kävelin läpi kun niillä oli juttu kesken.

Ei ole reilua vaatia, että isojen koirien tulisi olla sataprosenttisesti koulutettuja ja "hanskassa" kun pienet koirat saa mesota miten haluaa. Niiden omistajille kun tuntuu olevan ylivoimaista edes siirtää se kuuden kilon koira metriä taaksepäin vaan annetaan niiden makoilla siinä keskellä tietä vaanimassa ohittavaa koiraa. Mutta näin se vaan menee, pienet koirat saa anteeksi jopa sellaisia asioita mistä isoja koiria lopetetaan. Ja toisaalta kun on meidänkin lenkkipolulle tullut noita irtokoiria vastaan niin kyllä henkilökohtaisesti mielummin häädän pois russelin kuin tanskandogin.

Tämän takia olen päätynyt siihen, että kun oma koira käyttäytyy tilanteessa kuin tilanteessa ei minun tarvitse huudella tilaa itselleni tai hävyyttömyyksi muille. Karkeasti sanottuna "se ei ole mun ongelma jos sun koira ei käyttäydy".