Koirani rakastaa nukkua aamuisin. Jos viikonloppuisin nukumme myöhään niin tiedän, että vaikka herään "myöhään" niin Jumi varmasti kuorsaa vierelläni ja todennäköisesti jatkaa sitä kuorsaamista vielä tovin sen jälkeen kun olen herännyt.
Arkiaamuisin herätyskello soi siinä puoli kuuden aikoihin ja jos se minulle on tuskaa niin se on todellista tuskaa koiralleni. Tosin Jumi ei jää sänkyyn nukkumaan jos herätyskello herättää kuten voisi kuvitella laiskan koiran tekevän. Ei, tämä herra raahaa itsensä (nimenomaan raahaamiselta se näyttää!) ulko-oven eteen johon hän lysähtää kasaan ja jatkaa siinä kuorsaamista. En tiedä miksi se näin tekee koska itsehän jäisin kyllä mielelläni peittojen alle nukkumaan mutta kai koirani on jotenkin vinksahtaneesti sitä mieltä, että ehtii nukkua pidempään kun ei tarvitse siitä oven edestä enää kuin nousta niin on jo ulkona ovesta ja aamulenkillä.
Ja se onkin tämän rodun paras puoli. Koira on täydessä unessa ulko-oven edessä kunnes panta otetaan käteen ja käsky käy, että "nyt ulos". Koira ponkaisee pystyyn, valmiina lähtemään ja antamaan sinulle 110%.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti