Voi kumpa myyntiin tulisi juuri nyt SE talo jota olen odottanut viimeiset pari vuotta. SE talo jossa on iso piha joka rajaa metsään. Ei naapureita. Vanha rintamamiestalo joka kuitenkin vielä hyvässä kunnossa. Pari omenapuuta ja pieni puutarha. Koira(t) olisi niin onnessaan.
Tällä hetkellä pohdinnassa on pitkälti toisen koiran ottaminen. Itsestäänselvyys on, että seuraavakin koira tulee olemaan uros mikäli se on amstaffi. Kaikki suurimmat käytännönongelmat on ratkottu (auto, raha, portit, yms) paitsi kahta suurinta kysymystä.
1. Missä se mun talo?
2. Onko nyt oikea hetki toiselle koiralle?
Viikonlopun aikana jotenkin silmät aukeni sille, että minulla on vihdoin kotona aikuinen koira. Koira joka vaatii mutta antaa. Treenit kulkee ja yhdessä on kivaa. Hermojakin oon saanut säästellä viimeisen puolen vuoden aikana kun tyyppi on vaan niin säyseä. Arjessahan Jumi on maailman helpoin koira; sille koti on siellä missä minä olen.
Tässä viikonlopun reissusta vähän kuvia, maalla kun oltiin niin koirakin sai painella vapaana. Ja sitähän se teki vaikka ulkona oli pahimmillaan -32 astetta. Pikkuisen varpaita paleli sillon mutta muuten tuo koira ei paljon takkia vaadi kun se puuhastelee niin paljon, että pysyy varmasti lämpimänä. Ja jos ei ihan pysy lämpimänä tuolla maalla niin tuollainen maastonakki varmasti pitää varpaat lämpimänä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti