Kivikova kives (edelleen)

Otsikkohan sen jo kertoo. Natolla on edelleen kova kives eikä silleen hyvällä tavalla (hard balls) vaan sillä huonolla ja kipeällä tavalla.

Käytiin viikolla eläinlääkärissä hakemassa piiiitkä antibiootti-kuuri. Kivekseen kun kuulema menee vähän huonosti suun kautta otetut lääkkeet niin sai sitten varuiksi kolmen viikon kuurin + kipulääkkeet. Se olikin tarpeen sillä kaveri on repinyt hampaita irti urakalla - eikä sitäkään sillä hyvällä tavalla. Yläkulmuri ja pieni ylähammas on lähtenyt ja irtilähteneiden hampaiden perusteella eivät ole olleet valmiina lähtöön. Meillä on siispä myös ensi viikolla hammaslääkäri. Ihanan halpaa.

Kasa terriereitä

Hifi kävi viime vuonna SmartDogin pentupilootissa jossa viimeisteltiin testi. Nyt tuli uusi kutsu, haluavat varmistaa viime vuoden tuloksia ja katsoa onko ne edelleen paikkaansa pitäviä. Laitan siitä pidemmän postauksen sitten kun ollaan käyty ensi viikolla.

Muuten kaikki hyvin eläinlandiassa - valkoista vappua vietetään niinkuin vissiin kaikkialla muuallakin.

Mikä tämä on?! Eilen just laitoin uudet nurtsinsiemenet maahan kun oli aurinkoa ja lämmintä!

Kova kives ja vähän karkailua

Tiedättekö sen tunteen kun koira vingahtaa ja sitä vaan tietää, että jokin on pielessä? Nato oli hyppäämässä sohvalle ja mies auttoi nostamalla takapuolesta. Mitä tekee koira? Vingahtaa oikein kunnolla. Pikaisen tutkimisen tulos oli, että koiralla on toinen kives aivan kivikova. Itse tietty säikähdin, että nyt on koiralla kiertynyt kives. Google ei ollut ystäväni tässä asiassa sillä en löytänyt mitään kiveskiertymisestä ja koirista. Ei muuta kun koira autoon ja Mevetin päivystykseen.

Nato raasulla oli kipeä kives

Mevetissä meidät otettiin vakavasti kun huomasivat miten kova kives on ja miten kipeä koira oli. Kives ultrattiin ja helpotuksena siinä kiersi veri normaalisti eli kyseessä ei ollut kiertynyt kives. Diagnoosi oli lyöttymä tai muu trauma jonka seurauksena sekä kives, että lisäkives oli todella turvonneita. Nato sai tulehduskipulääkettä (kiveksen tulehdusarvot oli ok mutta crp oli ylärajoilla) ja pääsi kotiin. On se kives edelleen melko kova joten pentu pysyy tarkkailussa.

Nämä karkailut sitten... Hifiltä on evätty kokonaan ulkona liikkuminen paitsi valvonnan alla. Iltaisin tai pimeällä koira on ainoastaan valopannan kanssa pihalla ja valvonnan alla. Mehän paikattiin se verkko niin, että siinä on neljä kerrosta verkkoa päällekkäin ja alaosa on vedetty kivillä ja betonilla kiinni kallioon.

Uskoisi tuon pitävän yhden malinoissin

Ja kyllähän meidän askartelu piti koiran sisäpuolella - siitä kohtaa. Se pirulauta löysi toisen kohdan. Ja kolmannen. Kaveri käy systemaattisesti kokeilemassa kaikki väliköt, että mistä pääsee. Ja yhdestä kohdasta pääsi kun silmä vältti. Hifi oli jälleen karussa ja tällä kertaa 1,5h. Mies kävi sitä huutamassa ja minä lähdin autolla ajelemaan. Siinä autolla ajaessa muistin; silloin kun muutettiin nykyiseen taloon pistin miehen opettamaan koirille koirapillin kun sen luoksetulokäsky ei aina toiminut ansvatteihin. Soitin siltä istumalta miehelle, että mene pihalle ja puhalla siihen pilliin. Viisi minuuttia myöhemmin sain soiton, että Hifi oli kotona. Huh helpotus ja eikun auto kotiin ja viikonloppuja jatkamaan.

Pari tuntia myöhemmin soi ovikello. Oven takana oli muutaman kilometrin päässä asuva vanhempi nainen. Olemme puhuneet joskus ja tiedän hänellä olevan koiria. Mies tosin meni ovea avaamaan joten kuulopuheiden varassa tätä kirjoitan. Ilmeisesti Hifi on käynyt kahdesti hänen pihalla uhittelemassa hänen uroskoiralle. Tämä on sinänsä mielenkiintoista logiikkaa Hifiltä sillä jotta koira pääsee naisen pihaan on sen ohitettava pari-kolme koirallista taloa ennen sitä. Mies ei tajunnut kysyä, että onko naisen nartulla kenties kiima koska en keksi muuta järjellistä syytä, että Hifi lähtisi niin kauas vain uhittelemaan koiralle (kun niitä tosiaan löytyisi lähempänäkin).

Tämä oli herran viimeinen oljenkorsi. Minua haittaa se, että koira karkaa ja minua haittaa se, että se käy häiritsemässä metsässä asuvia elikoita mutta olen ollut sinänsä turvallisin mielin sillä, että se pahimmillaan tekee pahaa itselleen. Se, että tyyppi käy vieraiden pihoissa uhittelemassa ei vaan käy päinsä ja näin meillä on tätänykyään tyhjä piha ja hyvin tyytymätön Hifi. Mutta minkäs teet - pitää miettiä uusi jekkuja ja katsoa josko saadaan koira pysymään pihassa.

Hauskaa pääsiäistä!

Vakuutuksista

Minulla on ollut tapana vakuuttaa kaikki eläimeni sillä köyhällä ei ole varaa olla ilman vakuutusta. Etenkään nykypäivänä kun pieneläinklinikat veloittaa ihan järkyttäviä summia kaikesta.

Minulla on lähes kaikki vakuutukseni LähiTapiolassa. Nyt kuitenkin ko. firma pikkuhiljaa hinnoittelee itsensä ulos pelistä ihan jo pelaamalla omavastuu-osuuksilla ja hankaloittamalla vakuutuksen ottajan elämää. Niinpä sitten päätin kilpailuttaa Naton vakuutuksen.

Kohteena on siis kääpiöbullterrieri, Tanskasta tuoto, alle 4kk. Hakusessa eläinlääkärikuluvakuutus sekä vastuuvakuutus ja niin, että kotivakuutusta ei tarvitse olla ko. yhtiössä.

LähiTapiola
Vakuutuskatto 1700e /vakuutuskausi.
Omavastuu 60e + jäljelle jäävästä osuudesta 25% ja maksetaan joka käynnistä.
Hinta: 415e /vuosi.

Agria
Vauutuskatto 3000e /vakuutuskausi.
Omavastuu 160e (kerran 125 päivän aikana) + 20% käynnin hinnasta.
Hinta: 271e /vuosi (vain ekana vuotena, lopuksi hinta nousee 418e /vuosi).

If
Vakuutuskatto 2000e /vakuutuskausi.
Omavastuu 35% käynnin hinnasta, ei muita kuluja.
Hinta: 315e /vuosi.

Päädyin lopuksi If:in tarjoukseen. Se on satasen muita halvempi ja mikäli eläinlääkärilasku jää alle sen 600e niin se korvaa myös paremmin kun esim. LähiTapiola. Agriaa mietin pitkään mutta vihaan piilokuluja ja vakuutuksen lopullisen hinnan sain selville vasta siinä vaiheessa kun soitin heille (sähköposti tai internet-tutkailu ei avannut lopullista hintaa). Ehdot näissä on kutakuinkin samat paitsi, että en ottaisi If:ltä vakuutusta mikäli minulla olisi jalostusnarttu sillä vakuutus ei korvaa  keisarinleikkauksia (nuo kaksi muuta korvaa sen kyllä). Kaikenkaikkiaan vakuutusta ottaessa tulisi olla tarkkana siitä mihin käyttöön koira tulee ja minkälaisia riskejä terveydellisesti sillä saattaa olla. Pitää muistaa myös se, että valitun vakuutusyhtiön kanssa saattaa olla naimisissa koiran loppuelämän sillä jos koira sairastuu vaikka allergiaan tms niin tuskin pystyy enää yhtiötä vaihtamaan ainakaan niin, että seuraava yhtiö korvaisi allergiahoidoista mitään.

Iktu pitkästä ilosta

Tuossa aiemmin rakas halimalinoissa oli käynyt omatoimisesti jänismetsällä ja sen jälkeen aita vedettiin kallioon kiinni kivillä ja betonilla.

Halimalinoissi ei ole tyhmä eläin.
Olin viime torstaina kokouksessa ja laitoin kotiin viestiä kysyäkseni miten menee. Vastaus tuli bumerangina "lapsi huutaa ja Hifi karkasi taas". Onneksi tällä kertaa koira oli tullut heti huudattaessa kotiin eikä jäänyt haahuilemaan. Kotiin päästyäni kysyin miten tai mistä koira oli tällä kertaa mennyt. Minulle näytettiin kohta... Halimali oli tajunnut, että verkko on kiinni alhaalta eikä siitä enää pääse joten se askarteli itselleen oman pienen kolon siihen yläpuolelle. Naks naks sanoo aita kun siihen reiän tekee.

Ryhmä rämä lenkillä

Seuraava askel on verkottaa panssariaidalla se karkukohta. Hyvin tuo koira on ehdollistunut vain siihen yhteen kohtaan joten toiveessa tietty on, että kun se tukitaan kunnolla häviää tuollaiset karkaamiset. Toistaiseksi Hifi ulkoilee vain valvotusti.

Muuten elämä kulkee aika mukavasti eteenpäin. Pentu on yllättävän helppo, ei ole pissa-alusia sisällä vaan viedään ulos tasaisin väliajoin. Öisin Nato on jo ihan kuiva, päivisin jos vaan muistaa viedä ulos tarpeeksi usein niin ei tee sisälle. Tässä kolmen viikon aikana on alle kymmenen pissaa tai kakkaa tullut sisälle mikä minusta on ihan hyvin. Omakotitalo ja piha toki helpottaa asiaa ihan hirveästi.

Pihasta puheenollen. Pitäisi keksiä jotain tuolle meidän pihalle. Nythän toinen puoli tontista on tuollaista risukkoa ja se olkoon sellainen mutta tämä "tasainen" nurmiosuus - sille olisi kiva tehdä jotain. Puskaa, kivetystä jne. Alla olevassa kuvassa näkyy, että kun terassilta laskeutuu niin siinä on (kiitos koirien) melkoinen savialue. Mietin, että jos siihen laittaisi liuskekiviä tms jotta pysyisi hiukan paremmassa kunnossa. Nurtsikaan ei kasva siinä kohtaa enää kunnolla. Ääh, kaikki puutarhavinkit otetaan vastaan, meillä on hiton iso ja hieno piha ja täys tumpelo omistaja joka ei todellakaan osaa mitään puutarhajuttuja.

Piha on melko surkeassa kunnossa tällä hetkellä

Riistavietti on pahin vietti

Mulla menee niin pahasti hermo tuon meidän malinoissin kanssa. Paimenkoira? Pyh. Hifi taisi seistä riistakoirajonossa kun paimentaipumukset jaettiin. Vietti kuin vietti varmaan ajatteli.

Amstaffeista molemmat tapaukset omaa jonkinasteisen riistavietin, Jumi jopa ajanut jänistä ja nostanut lintuja. Brio taas tyytyy katselemaan pidemmältä ja välillä intoutuu jälkiä haistelemaan (paitsi jos auto näkyy horisontissa silloin sitä ei pitele mikään). Näkölähdöstä molemmat syttyy parhaiten.

Tuo PAIMENkoira sitten... Luulen, että kipinä riistalle syttyi reilu vuosi sitten kun kaverit toimi yhdessä jäniksenkaatovälineenä. Samana keväänä muutama viikko myöhemmin oltiin poikien kanssa metsässä. Samalla kun tallusteltiin alkoi yhtäkkiä satamaan lunta. Kävelimme eteenpäin ja mies huomasi makuupaikan - ympärillä oli lunta, itse makuupaikalla ei eli hirvi (tai todella iso peura) oli lähtenyt siitä juuri ennenkuin me saavuimme paikalle. Kerkesin huikata miehelle, että ota Hifi kiinni kun se oli jo matkalla. Suoraan meidän edessä oli jyrkkä kallioseinä ja siinä ei tarvitse kauan miettiä kumpi voittaa kun kisataan neliveto vs. kaksiveto. Hifi lähti.

Tyyppi oli poissa ehkä 10 minuuttia ja siinä ajassa ehdin jo haudata sen koiran pariin otteeseen. Iloisesti se sieltä kuitenkin tuli takaisin - jäätiin odottamaan paikalle josta hävisi ja haukutin Jumia useampaan otteeseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Meidän piha on reilun puolenhehtaarin kokoinen ja kokonaan aidattu. 2m aidoilla. Mutta katsokaas kun malinoissi menee ali. Kesällä 2016 mies kävi kahteen kertaan hakemassa sen supikoiran kimpusta pois - poika oli omatoimisesti karannut pihasta ja lähtenyt hakemaan viihdykettä. Takametsässä menee niin paljon elämää ettei malinoispoikanen ymmärrä tällaisia aitoja.

Piha ei ole pienuudella pilattu mutta se ei riitä malinoissinpoikaselle

Nyt kun lumet sulaa aita on taas liikkunut hieman ja pieniä aukkoja ilmestyy maan ja aidan väliin (toim. huom ne on siis maksimissaan 10cm korkeita aukkoja). Lauantaina malinoissi kävi ulkona muun lauman ja miehen kanssa. Mies käänti selän viedäkseen pennun sisälle niin sillä välin malinoissi totesi, että arrivederci ja lähti. Mies lähti samantien perään mutta koiraa ei näkynyt.

Kun tunti kului ja naapurit ei ollut nähnyt sitä, eikä me löydetty Hifiä kävelemällä tai autolla ajaen niin olin jo haudannut koiran ehkä miljoona kertaa mielessäni. Itkin epätoivoa kun mies yhtäkkiä käveli sisään koira kädessä ja huuti, että "löytyi". Oli koira ollut jänismetsällä, mies oli sattumoisin ollut pihatiellä kun näki ensin metsäjäniksen painelevan täyttä häkää tien yli ja hetken päästä ajossa ollut Hifi. Onneksi ja luojan kiitos ei ollut näköyhteyttä ja mies sai huudettua Hifin pois ajosta.

Hifi siis kävi nostamassa makuulla olleen jäniksen ja on sitä ajanut jonkin aikaa ja jatkuvasti vaikka ei ole ollut näköyhteydessä koko ajan. Se on aika paljon koiralta joka on PAIMEN, ei ajokoira... Tosin se ajaa hiljaa kun ei ole näköyhteyttä eli se selittää miksi me ei kuultu sitä kun käytiin huhuilemassa.

Nyt on aita vedetty karkurikohdalta kivillä ja betonilla kiinni. Jää nähtäväksi, että pitääkö se riistaviettisen paimenen aitojen sisäpuolella vai ei. Veikkaan, että ainakin aitaa koetellaan - oli se käynyt jo vähän tassulla ja hampailla yrittämässä, että josko pääsis. Prkleen elukka kun aiheuttaa minulle sydämentykytyksiä.

Siivoaminen on astetta kivempaa

En vihaa siivoamista enää.

Ostin viime viikolla Kärcherin uuden lattiapesurin Verkkokauppa.comista (on siellä muutaman kympin halvempi kuin Kärcherin omien sivujen kautta). Pesuri lupaa, että "FC 5 Premium lattiapesuri tekee lattian pesusta helppoa ja nopeaa". Helppoa se oli mutta nopeudesta voidaan olla eri mieltä.

Meillä asuu saman katon alla tällä hetkellä 4 koiraa, 3 ihmistä ja 6 kissaa. Meidän käyttöaste lattioille on aika suuri puhumattakaan nyt kura-aikana kun olohuoneesta päästetään koiria suoraan takapihalle ja välillä unohtuu, että siellä on mutaista ja sitten ne päästetään myös sisään olohuoneen kautta. Samoin neljä uroskoiraa tuottaa aika mojovasti pippelitöhnää (ehkä niin paljon, että sillä voisi päällystää jo tien). Suoraan sanottuna meillä on törkyistä ellei moppi ole heilunut vähintään kerran viikon aikana.

Siinä se seistä nököttää

 Nyt pääsi sitten käymään niin, että lapsi/koirat/kissat vei niin ison ajan ajasta ja joka viikonpäivälle oli jotain menoa, että kun lauantaina tuo Kärcherin masina otettiin pakkauksesta niin lattiat oli muhinut pari viikkoa. Siis niin törkyistä, että teki mieli vaan kävellä ulos talosta, laittaa ovi kiinni eikä enää koskaan palata.

Ensin mattojen imurointi ja sitten muualta pikaisesti. Matot rullalle ja pois jaloista.
Sit aloitettiin. Nopeaa se ei ollut - siivottiin keittiö, olohuone + kolme makuuhuonetta ja aikaa meni melkein pari tuntia (siis tuon Kärcherin laitteen kanssa). Mutta uskon, että kun jatkamme normaalia siivoustahtia niin siivoaminen nopeutuu kun lattiat ei ole enää niin likaisia. Kärcher mainostaa, että 60 neliötä hoituisi kahdella vesitankilla, meillä meni viisi mutta pippelitöhnien kohdalla piti jäädä surrailemaan pidemmäksi aikaa.

  

Maistuisko kuravesi? Likaa lattioilta ainakin lähti.

Okei, sit hyvät puolet; 

1. se vetää itse (ei tarvitse työntää)
2. se pesee aina puhtaalla vedellä, ei enää lian siirtämistä
3. se kuivaa perässä = ei enää koirien likatassuja juuri mopatulla mutta märällä lattialla
4. lattiat oikeasti tuntuu puhtailta ja tuntuu, että pysyvät pidempään puhtaina (siivouksesta kaksi päivää ja edelleen näyttävät vastapestyiltä)

Huonoja puolia ei ole paljon mutta mainittakoon, että olisi kiva jos puhdistaisi laattalattian saumoja ja, että laite taipuisi hieman paremmin (sängyn alta ei saa siivottua mitenkään) mutta toisaalta, eipä noita syviä ja matalia kohtia ole kuin se sänky.

4,5/5 ⭐️ ihan parasta mitä siivoukselle on tapahtunut vähään aikaan.

Ruokailua jälleen kerran

Olen löytänyt kilpailijan RCn 4800-ruualle. Kuten monet blogini lukijat varmasti tietää on etsinnässä ollut jo pidempään ruoka joka voisi proteiinin ja energian puolesta kilpailla Royal Caninin Endurance 4800 -ruuan kanssa. Melkein poikkeuksetta kaikki "high energy" -ruuat mainostetaan aktiivisille koirille mutta lähempi tarkastelu jättää ne protskut ja energiat alle 30, joskus jopa alle 25.

Nyt olen kuitenkin löytänyt kovan kilpailijan ja koirat onkin syönyt tätä lanseerauksesta lähtien. Kyseessä on Nutrima Sport Intense.

Kuva lainattu Mustin ja Mirrin verkkosivuilta

Tuoteseloste on minusta kohtuullinen ja erityisplussaa pussi saa siitä, että kaikki proteiini on eritelty prosenttimäärien kera. Muistetaan jälleen, että jos se ei ole kuivattua lihaa niin se on pääosin vettä.

Kana, kalkkuna ja taimen 76 % (sisältää 16 % kuivattua kanaa, 16 % kalkkunanrasvaa, 15 % kuivattua kalkkunaa, 11 % tuoretta kanaa, 9 % tuoretta taimenta, 7 % tuoretta kalkkunaa, 2 % kanalientä), täysjyväriisi, ohra, juurikaskuitu, vitamiinit, mineraalit, pellavansiemen, kookosöljy, frukto-oligosakkaridit 1 000 mg/kg, glukosamiini 710 mg/kg, metyylisulfonyylimetaani 710 mg/kg, mannaanioligosakkaridit 650 mg/kg, kondroitiini 500 mg/kg, takiaisenjuuri, nokkonen, jukkauute 

Ravintotiedot oli minusta myös kohdillaan kun puhutaan pelkästä nappulasta:
Raakavalkuainen 32 %, Raakaöljyt ja -rasvat 30 %, Raakakuitu 2 %, Hehkutusjäännös 9,5 %, Kosteus 8 %, Hiilihydraatit (NFE) 18 %, Omega 6 5,4 %, Omega 3 1,1 %, Kalsium 2,0 %, Fosfori 1,2 %, Metaboloituva energia 430 kcal/100 g

Pojat on tätä syönyt hyvillä mielin. Nato syö Nutriman Growthia mikä ei minua hotsita samalla tavalla mutta on sekin ihan laadukas ruoka - enkä todensanoen löytänyt fiksumpaa junioriruokaa. Kallishan merkki on, eteenkin kun pusseja menee n. 3-4kpl /kk mutta kerta on löytynyt sopiva ruoka niin siitä ei pois vaihdeta.

Suurin syy vaihtoon oli se, että minua aina kismitti RCn ruuassa se, että ne ei ilmoita lihamääriä ja lihajauho on aina vähän, no, ei se ole sama kuin liha.

Dermoidi silmässä, osa 2

Dermoidi silmässä, osa 1

Hifin silmäleikkaus tehtiin huhtikuun puolessa välissä viime vuonna (2016). Leikkauksen suoritti Sari Jalomäki Apexissa (nyk. Evidensia). Hifi oli tällöin 8kk vanha mutta ymmärtääkseni leikkauksen voi tehdä koska vaan (kunhan koira kestää anestesian) sillä ne karvatupet ei lisäänny siellä silmässä, eli ei tarvitse odottaa, että "kasvaa" tms.

Leikkaus meni hyvin, kävin hakemassa koiran iltapäivästä kotiin. Käytiin lyhyesti läpi leikkaus Sarin kanssa - sarveiskalvoa oli jouduttu hiukan poistamaan sillä karvatuppeja oli ollut sinne asti vaikka alunperin oli katsottu että se loppuu ennen kalvon alkamista. Saatiin tippoja useampaa laatua ja kaulurin koska kaikki raapiminen oli ehdoton ei.

Tötteröpää, tötteröpää, naisia naurattaa

Hifi eleli kaulurin kanssa viikon kunnes oli jälkitarkistus. Tarkastuksessa Sari totesi, että silmän parantuminen oli mennyt hyvin, tikit olivat sulaneet ja karvatupet oli poissa. Jatkohoitoa ei vaadittu paitsi, että suosituksena oli käyttää kosteuttavia silmätippoja (jota me sitten laitettiin itseasiassa koko kesä).

Konsultaatio maksoi 100e, leikkaus 750e ja jälkitarkistus 100e. Tuosta jälkitarkastuksen hinnasta saatoin laittaa vähän palautetta - minusta olisi kohtuullista, että tarkastuksen hinta sisällytetään itse leikkaushintaan. Tuntui jokseenkin hölmöltä käydä lääkärillä alle 5min näyttämässä miten hänen työnsä on parantunut ja maksaa siitä 100e.

Nyt vuosi myöhemmin silmä on välillä vähän punaisempi kuin toinen silmä mutta kun kaikki karvatupet saatiin pois ei silmässä kasva mitään sinne kuulumatonta ja koiran näkökyky on ennallaan.

Silmä nyt, vuosi leikkauksesta

Jumi matkailee

Olen jossain ohimennen maininnut, että meille tuli vauva joulukuussa. Laskettu aikani oli siis 7.12 mutta Ruotsissa oli houkuttelevasti näyttelyt (Swedish Winner) samoihin aikoihin. Eipä tarvinnut pitkään ihmetellä kun Brion omistaja Siru kysyi, että ottaisko hän pojat mukaansa näyttelyihin. 

Jumi oli mun hämmästykseksi näyttelyissä VAL ERI1, SA ja Paras Uros 2. Kaveri sai CACIBin eli nyt puuttuu enää se yksi cacib jostain ulkomailta (Suomestahan Jumilla taitaa olla kahdeksan cacibia). Toiseksi sijoittuminen ei sinänsä harmita kun tuli tuo cacib mutta olisihan se ollut kiva lisätä titteli koiran nimen eteen (+ se sertti jolla olisi valioitunut Ruotsiin).

Ruotsin Voittajassa 

 Oltiin jo toisen kaverin kanssa sovittu kesällä, että lähdetään tammikuussa Liettuaan. Kippaskappas ja lapsi päätti tulla vasta joulukuun loppupuolella, kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen. Kuukausi myöhemmin olisi ollut lähtö mutta päätin, että koira saa reissata ilman minua. Anu onneksi sai matkakaverin ja niin Jumi pääsi tavoittelemaan cacibia Liettuasta. Ikävä kyllä paha karma Liettuassa jatkuu sillä koira tuli kotiin tyhjin käsin. Tänä vuonna sitten uusiksi! (kohtahan tuo koira onkin vetskuiässä, että sietäis tulla se cacibi ennen sitä)

Jumi Liettuassa

Onneksi molemmilla kerroilla oli koiralla silti hyvät esittäjät (kiitos Siru ja Tuija) ja koira varmasti esiintyi niin hyvin kun pystyi. Minulla alkoi kunto juoksemiseen loppua jo Kuopiossa kun käytiin kolmen päivän turneella joten itseasiassa ihan tyytyväisenä jäin kotiin sohvalle kun koira kiersi maailmaa - eteenkin kun tiedän, että siitä pidettiin erittäin hyvää huolta. 

Helppoa kuin heinänteko ja vähän tappelukoiria

"4 koiraa ja lapsi. Mitä te oikein ajattelette?"

Ei ole eka kerta kun kuulen tuon kommentin. Tai sensuuntaista "kevyttä" vihjailua. Miksi neljäs koira. Miksi kolmas koira. Miksi koiria ylipäänsä. Menemättä sen syvemmin siihen miksi meillä ylipäänsä on koiria niin neljä koiraa menee aikalailla siinä missä kolmekin. On vaan yksi suu ja yksi vakuutus lisää. Nato on kaikenlisäksi niin pieni niin eihän sitä edes huomaa! Lenkillä mennään toistaiseksi kuin aiemminkin. Brio ja Hifi vetovyössä kiinni, Jumi flexissä ja Nato vapaana. Jos menen yksin lenkille lapsen kanssa otan vaan kaksi koiraa mukaan.

Kuten kuvassa näkyy, ihan hyvin ne menee :) Nato ei tietenkään jaksa samoja matkoja kuin isot pojat joten sille on järjestetty erikoiskuljetus siinä vaiheessa kun jalat ei enää jaksa. Nato saa matkustaa vaunujen alaosassa. Tyyppi haki sinne ihan itse, ei tarvinnut paljon kysyä, että kelpaako kyyti.

Ja sitten siihen tappelukoira-osioon. Törmäsin hyvin hämmentävään asiaan menneellä viikolla. Minulle kaksi hyvin läheistä ihmistä (jotka eivät kuitenkaan keskustele keskenään) molemmat hämmästeli minulle Naton ostamista ja päivitteli, että "eikö nuo ole niitä tappelukoiria". Hei kamoon, mulla on ollut amstaffeja kohta 7 vuotta mutta se on ollut ilmeisesti ok - nää munapäät ei ole? Nämä kaksi ihmistä ei tiedä / tunne koirarotuja ollenkaan joten ilmeisesti kyömyinen munapää on sellainen piirre jonka helposti muistaa ja osaa liittää siihen "tappeluun". Vastasin (kuten aina) niin diplomaattisesti kuten vaan pystyin; ei, tappelukoira on sellainen joka tappelee, tää on ihan seurakoira.

Valjaita ostamassa

Oletko koskaan yrittänyt löytää sopivia vetovaljaita amstaffille suoraan hyllystä? Niitä ei vaan ole. Jos koirasi ei ole standardinkokoinen (koiralla ei ole iso rintakehä, iso pää, suhteessa rintakehään lyhyt selkä) niin on melko mahdottomuus löytää sopivia valjaita koirille. Trust me, olen yrittänyt. On kokeiltu kaikkea maasta taivaaseen. Joko ovat liian löysät edestä, liian tiukat edestä, liian pitkät, liian lyhyet tai ei vaan mahdu pää.

Kyllästyin koko hommaan totaalisesti ja meinasin jo luovuttaa ja sanoa miehelle ettei löydy, että ei ole juoksulenkki mahdollinen, sori. Kaveri vinkkasi suomalaisesta firmasta joka tekee mittojen mukaan valjaat ja (onko edes mahdollista) halvalla! GMN.fi sivuilla lukee miten mitataan koirat ja mittasimme mieheni kanssa kolmeen kertaan kaikki koirat (jotta mitat olisi varmasti oikein) ja laitoin tilauksen menemään. Pari tarkentavaa kysymystä myöhemmin sain vahvistuksen tilauksesta ja tästä pari viikkoa sain valjaat kotiin. Olisi ollut mahdollista palauttaa ne (mikäli eivät olisi sopineet) mutta kaikki kolme valjasta sopii kuin nakutettu. Ihan parasta.

Pieni juoksunäyte

Fatboy

Ei, kyse ei ole läskistä pojasta vaan siitä ihka oikeasta säkkituoli-Fatboysta. Ostin koirien Fatboy Doggieloungen reilu vuosi sitten Vepsäläiseltä. Ostin sen sillä rapisevalla, vähän kovalla kankaalla. Se kestää paremmin ajattelin. Väärin... tai no, oikein ajateltu mutta se kesti koska koirat eivät voineet sietää sitä liukasta kangasta (ja lisäksi täytettä oli niin paljon, että liukuivat pediltä pois samantien).

Eli tässäpä vinkki jos Doggielounge miellyttää silmää - osta Doggielounge Stonewashed. Kangas on puuvillaa ja todella mukava, myös koirien mielestä. Päällisen saa myös tilattua erillisenä Vepsäläiseltä, eli jos sinulla on käyttämätön kiiltävä Fatboyn peti niin kokeile ostaa siihen pelkkä päällinen.

Kun ostaa uuden pedin niin se on sen verran pinkeä alkuun, että siinä on vähän epämiellyttävää nukkua. Meillä on jo täyte painunut kasaan mutta jos olisin ostamassa uutta petiä niin ottaisin täytettä pois noin neljäsosan alkuun ainakin.

Seuraavaksi kikaarin on osunut Roomox joka on Fatboyn halpisversio. En ole vielä päässyt testaamaan tuotetta kun haluamaani väriä ei ole valikoimassa mutta heti kun sitä saa niin tilaan varmasti. Samalla ostan vähän halvempaa lisätäytettä tuohon meidän nykyiseen Fatboy-petiin.

Hups. Neljäs koira taloon.

Joskus siinä tammikuun puolessavälissä mainitsin sivulauseessa miehelleni, että nyt ois "se" minibulli syntynyt. Hän taisi luulla, että vitsailen.

Helmikuussa mainitsin asiasta uudestaan silleen ohimennen. Että nyt se yksilö olisi varmistunut. Näytin jopa kuvan. Mieheni hymähti, rapsutti Hifiä kaulasta ja jatkoi lukemista. Taisi edelleen luulla, että vitsailen.

Saimme vauvan tuossa joulukuun lopulla. Ajankohta uudelle pennulle ei siis todellakaan ole optimaalinen eteenkin kun olisi kaksi aikuista jolla pitäisi treenata täyspäiväisesti + hoitaa se lapsi. Ja vaatiihan Jumikin vähän huoltoa välillä. Joku saattaisi pitää minua hulluna. Ehkä sitä olenkin mutta onneksi en välitä - ikinä ei ole hyvä hetki jos oikein mietitään joten parempi toteuttaa niitä unelmia kun vielä voi.

Olen vuodesta 2012 enemmän tai vähemmän aktiivisesti etsinyt minibullia. Vuodesta 2015 olin päättänyt kasvattajan (tai kaksi niitä oli minkä välillä odottelin pentuja). En halunnut narttua sotkemaan poikien välejä joten alusta asti oli selvää, että uros tai ei mitään.

Kerroin kasvattajille aina rehellisesti meidän laumasta ja tavastani käsitellä / kouluttaa koiria sekä ajatusmaailmastani. Naton kasvattajallakin on amstaffeja eikä hän nähnyt laumassamme mitään ongelmaa. Sain kuitenkin osakseni tätä varoittelua siitä, että ei kannata mini-urosta uroslaumaan ottaa sillä minit on niin hulluja jne. Samalla kuulen myös miten minit ja stantut vie omistajia kuusnolla, eivät suostu kävelemään 100m pidemmälle tai ovat niin itsepäisiä ettei liiku ollenkaan jos sataa jne ja mietin et jaa, onkohan oikeasti koirat vaikeita vai omistajat liian leppoisia. Tosin mä luulen, että se varmaan selviää kohtapuolin.

Helmikuun loppupuolella varailin lentolippuja ja kysyin mieheltä, että mitä se meinaisi jos lähettäisin hänet hakemaan koiran, itse kun en pystyisi vauvan takia lentämään (olemaan pois niin pitkään). Sain vastaukseksi, että "jaa, sitä minibulliako pitää hakea... no kai se sopii". Ei ollut vaikea ylipuhuttava!

Nato on nyt asunut meillä viikon ja onhan se melkoinen terrieri. Jopa ehkä enemmän kuin nuo amstaffit. Sellainen jästipää jota jopa herkkä malinoissi vähän väistelee kun Nato aloittaa terrorisoimisen. Elämä näyttää miten tässä käy.