Hups. Neljäs koira taloon.

Joskus siinä tammikuun puolessavälissä mainitsin sivulauseessa miehelleni, että nyt ois "se" minibulli syntynyt. Hän taisi luulla, että vitsailen.

Helmikuussa mainitsin asiasta uudestaan silleen ohimennen. Että nyt se yksilö olisi varmistunut. Näytin jopa kuvan. Mieheni hymähti, rapsutti Hifiä kaulasta ja jatkoi lukemista. Taisi edelleen luulla, että vitsailen.

Saimme vauvan tuossa joulukuun lopulla. Ajankohta uudelle pennulle ei siis todellakaan ole optimaalinen eteenkin kun olisi kaksi aikuista jolla pitäisi treenata täyspäiväisesti + hoitaa se lapsi. Ja vaatiihan Jumikin vähän huoltoa välillä. Joku saattaisi pitää minua hulluna. Ehkä sitä olenkin mutta onneksi en välitä - ikinä ei ole hyvä hetki jos oikein mietitään joten parempi toteuttaa niitä unelmia kun vielä voi.

Olen vuodesta 2012 enemmän tai vähemmän aktiivisesti etsinyt minibullia. Vuodesta 2015 olin päättänyt kasvattajan (tai kaksi niitä oli minkä välillä odottelin pentuja). En halunnut narttua sotkemaan poikien välejä joten alusta asti oli selvää, että uros tai ei mitään.

Kerroin kasvattajille aina rehellisesti meidän laumasta ja tavastani käsitellä / kouluttaa koiria sekä ajatusmaailmastani. Naton kasvattajallakin on amstaffeja eikä hän nähnyt laumassamme mitään ongelmaa. Sain kuitenkin osakseni tätä varoittelua siitä, että ei kannata mini-urosta uroslaumaan ottaa sillä minit on niin hulluja jne. Samalla kuulen myös miten minit ja stantut vie omistajia kuusnolla, eivät suostu kävelemään 100m pidemmälle tai ovat niin itsepäisiä ettei liiku ollenkaan jos sataa jne ja mietin et jaa, onkohan oikeasti koirat vaikeita vai omistajat liian leppoisia. Tosin mä luulen, että se varmaan selviää kohtapuolin.

Helmikuun loppupuolella varailin lentolippuja ja kysyin mieheltä, että mitä se meinaisi jos lähettäisin hänet hakemaan koiran, itse kun en pystyisi vauvan takia lentämään (olemaan pois niin pitkään). Sain vastaukseksi, että "jaa, sitä minibulliako pitää hakea... no kai se sopii". Ei ollut vaikea ylipuhuttava!

Nato on nyt asunut meillä viikon ja onhan se melkoinen terrieri. Jopa ehkä enemmän kuin nuo amstaffit. Sellainen jästipää jota jopa herkkä malinoissi vähän väistelee kun Nato aloittaa terrorisoimisen. Elämä näyttää miten tässä käy.