Oolanti.

Oltiin koiran kanssa äitini järjestämällä reissulla Kökarissa (Ahvenanmaata). Äidin miehellä on siellä mökki ja järjestivät siellä yhteiset 60-vuotisjuhlat. Aivan uskomattoman kaunis saari ja luonto on todella henkeäsalpaava paikoin.

Aina kun ollaan oltu reissussa niin olen selvittänyt paikallista eläinlääkäriä (tai ainakin vähintään jonkinasteisen hätänumeron). Tuolla saaressa ei ollut sairaalaa, ei päivystystä, ei hoitohenkilökuntaa, ei eläinlääkäriä, ei juuri mitään. Lähin manner on Ahvenanmaan manner (Mariehamina) ja sinnekin oli sen pari tuntia laivamatkaa. Joten lähtiessä oli melko orpo olo, että mitä jos käy jotain? Lapista tai muista syrjäseuduista pääsee pois ajamalla lujaa mutta saaresta lähdetään vain silloin kun lautat menee. Asiaa ei mitenkään auttanut se, että Kökar (ja Ahvenanmaa ylipäänsä) on punkkien paratiisi ja käärmeitäkin on ihan riittävästi.

Jumilla ei ole tänäkään vuonna ollut mitään punkkimyrkkyjä niskassa ja päätin lähteä riskillä myös Ahvenanmaalle. Ei siis punkkimyrkkyjä eikä mitään valkosipulia (joka muuten on myös pienissä määrissä vaarallista koiralle, käyttäkää ihmiset googlea). Oltiin torstaista sunnuntaihin josta varsinkin sunnuntai oli pelkkää matkustamista... Miten tuntuikaan, että sinne lähteminen sujui paljon nopeammin?

Perjantaina ja lauantaina käytiin luontoretkillä ja muuten hengailtiin meidän mökillä. Koira kävi uimassa ja juoksenteli vapaana. Meillä oli tuo tassuprobleema mikä vaivasi minua varmasti enemmän kuin koiraa mutta huoli oli suuri koko viikonlopun kun sitä ei päässyt oikein millään hoitamaan (ei juoksevaa vettä, koko ajan vähän kosteaa, jne).

Lopullinen punkkisaldo oli reissun jälkeen: neljä jotka oli poistettu turkista ennen kiinnittymistä, yksi omasta kaulastani ennen kiinnittymistä ja koirasta YKSI kiinnittynyt punkki. Kertonee sen, että jos on oikeasti tarkkana niin eipä noita myrkkyjä tarvitse liottaa sinne turkkiin. Yhtäkään käärmettä en nähnyt (onneksi!). Onnistunut reissu siis kaikenkaikkiaan!