Jee, 3 vee!

Jeee, Jumi täytti 3-vuotta! Sen kunniaksi (tai noh, oli suunnitelmissa silti) käytiin tekemässä pientä tottista ja viikon vikan jäljen.

Jälki oli 400m, kulmia kaksi, yksi ojanylitys (ekaa kertaa katkennutta jälkeä) ja viisi purkkia.

Hölmösti onnistuin kuitenkin maastoon nähden polkea jäljen "väärinpäin" eli aloitin sellaisesta kohtaa peltoa jossa jälki oli todella helppoa (keli oli kostea ja korkea heinikko). Jumi saikin ajaa sen ekat 200m täydellä 10m liinalla! Oh the joy. Mutta hitto se on pitkä matka koiraan... Olisin kuitenkin mielummin ajanut ensin vaikeamman osuuden ja lopuksi helpon.

Juuri ennen kulmaa maasto vähän vaikeutui ja oli kaksi todella tuoretta harhaa (niin tuoretta, että takana kävelevä appari taisi kysyä molempien kohdalla, että tuostako sä kävelit kun jälki oli niin selvä). Koira kävi jäljeltä pois (pysyi liinan mitalla) ja lähti sitten nätisti tekee kulmaa. Ylitti ojan helposti, ei edes jäänyt pohtimaan mihin jälki katkesi.

Loppusuora 200m oli sitten aika vaikeaa maastoa. Palanutta, kuivaa ja lyhyttä. Koira alkoi väsymään (kävi pissalla! wtf?!) mutta kiltisti ajoi loppuun asti. Kaikki purkit merkkas maahanmenolla, kahdelle avustettuna ja huomioitavaa oli, että kaikille purkeille tuli ollessaan jäljellä (ei niitä samoja fiaskoja mitä oli eilen).
Tähän on hyvä lopettaa viikko, ens tiistaina uusi neljän päivän jälkisykli.

Ei mee ku Strömsöössä

No niin, eri pelto. Tai lähinnä niitty jossa sekapohjaa.
Jälki 250m, 3 purkkia ja osittain vahvistettuja kohtia namilla. Ei varsinaisia kulmia.

Alku meni lupaavasti mutta sitten jotenkin hajosi paletti. Maa oli aika kuiva ja tosiaan kasvustoa oli hyvin vaihtelevasti joten ihan loppupää meni todelliseksi haihatteluksi. Päästin liinaa ja totesin, että jälki opettakoon kun en mä kuitenkaan ole siellä kisoissa opastamassa tuota torveloa. Siellä se sitten meni ympyrää kunnes löytyi hajun päästä kiinni ja suoraan vikaan purkkiin (et oltiin ihan jopa jäljelläkin). Eli voisko sitten sanoa, et alku meni hyvin ja loppu meni paremmin kuin oletettu mutta keskiosa oli hetkellistä tuskaa :)

Aivan törkeän hienoa!

Nyt meni jälki niin putkeen kun voi mennä. Ilma oli suotuisa, kosteaa, täysin tyyntä ja sumu josta oikein näki miten se haju painautui sinne peltoon... 250m, 3 purkkia, 2 kulmaa, joka askeleella namivahvistettu lähtö + puolessavälissä muutama askel namitettu. Täysin tuore harhajälki ja 24h vanha mun oma harhajälki (tämä täysin vahingossa).

Koira ajoi kuin junan vessa koko jäljen. Sain antaa liinaa niin paljon kuin pystyin, merkkasi melkein automaattisesti maahan menolla (vähän joutui vielä avittamaan). Ainoa epäilys tuli siinä mun vanhan jäljen kohdalla jossa siis edellispäivänä olin kävellyt pellon yli ja takaisin. Siinä piti vähän varmistaa mutta muuten ei ollut ongelmaa ja molemmat kulmat sujui hyvin. Ihan sika hyvä mieli tästä!

Ihme tassuvaiva

Jumin tassu on ollut kipiä jo melkein kuukauden. Kaikki alkoi itseasiassa elokuun alussa kun oltiin mökillä ja koira uiskenteli koko päivän. Illalla kun päästiin kotiin huomasin iltakusetuksella, että koira ontuu.

Nopeasti katsottuna löytyi viiltohaavat toisesta takatassusta mutta tuntui haavana kovin merkityksettömältä ja ihmettelin, että jos se tosiaan niin "pientä" ontuu. Viikko varjelin jalkaa ja ehdin jo epäillä pahinta (lihasrevähdystä) kun lähdettiin Joensuuhun ja koira oli ihan puhdas liikkeistään. Joensuussa lauantai-illalla se oli taas epäpuhdas mutta sunnuntaina puhdas. Joensuu-reissun jälkeen minä sitten jäin lomalle ja tiistaina kun se etujalka kosahti siellä jäljellä niin vein keskiviikkona eläinlääkäriin. Sehän totesi etutassussa olevan haava (no sen tiesin jo), ei vierasesineitä ja sai kotiin shamppoota (Malasebia) ja jotain voidetta.

Lähdettiin torstaina sinne Ahvenanmaalle ja siellähän se tassu vasta kipeä olikin... Olin onneksi käynyt hakemassa Bacibactia apteekista ennen lähtöä joten sitä siveltiin aika haipakkaa koko reissun ajan. Tossujakin joutui käyttää mutta niistä ei ollut juurikaan hyötyä kun eivät pitäneet märkää. Tassu oli melkein jatkuvasti kostea joka johti siihen, että anturasta lähti kuoriutumaan paloja (haavasta lähti "purkantumaa"). Mä olin niin helisemässä tuon tassun kanssa sillon sunnuntaina kun päästiin pois sieltä saaresta ettei tosikaan.

Onneksi se haava kuivui nopeasti ja koko reissun jälkeinen viikko tehtiin lyhyttä lenkkiä ja tossun kanssa ainoastaan. Rasvaa ja pesua ja rasvaa. Sillä se parani melko hyväksi ja viikonlopun meni ihan ok näyttelyissä (pehmeä pohja).

Tällä hetkellä tassussa ei siis ole enää haavaa (ollut pitkään aikaan) mutta tuo anturavamma vaivaa edelleen kovalla pohjalla tai jos tassu on ehtinyt kostua kunnolla ja siitä epätasaiselle pohjalle. Tästä syystä koira on edelleen "saikulla" kaikesta metsätoiminnasta ja agilitystä mikä toki on minun mielestä ihan prceestä. Koko loma meni kotona maatessa kun koira ei voi tehdä mitään...

Ei mennyt ihan jäljestämiseksi tääkään...

Taas jälleen kerran 260m ja 5 purkkia, kiemurtelevaa jälkeä + 2 kulmaa. Ei nameja jäljellä (en edes muista koska olisi viimeksi ollut namia jäljellä). Ekat 130m ihan täyttä kuraa. Koira menee ympäriinsä, ei mitään tajua edes mitä on tekemässä, ollaan jäljestä 5m sivussa ja mulla nousee savua korvista.

Hetki rauhoittumista, ja jälleen puolessavälissä koira muuttuu hyvin ja tasaiseksi, saan ajettua nätisti tokan kulman ja siitä lähtevän pienestä kiemurtelevan loppusuoran. En ymmärrä. En vaan ymmärrä.

Videoo tulossa mahdollisesti. Ladataan ensin koneelle ja katotaan voiko siitä jotain käyttää... :)

Voi itku mitä teki tauko

Poljin 250m ja 5 purkkia. Ihan haihattelua koko jälki, kepit nousi mutta jälkityöskentely oli todella heikkoa, pyöri ja meni kuin säkkärä. Ei voi olla tyytyväinen. Tauko ei todellakaan ole tehnyt hyvää. Puolet jäljestä oli sekoilua ja toiset puolet ajoi kuin juna. Sain ajettua jopa 5m löysällä liinalla ja sitten koiralla yhtäkkiä naama ylös ihan kun ei tietäis mitä oli tekemässä. Kulmat (2kpl) ajoi ihan törkeän hyvin ja niitä en ollut vahvistanut millään tavalla.

Fyssarilla

Mä varasin heinäkuussa Jumille ajan fyssarille ja sain (harmikseni) vasta ajan elokuun loppupuolelle. Tässä nyt on ollut sitten kaikenlaista ja aika rientää yms niin yhtäkkiä olikin elokuun loppu ja meidän vuoro.

Ilman ennakko-odotuksia mentiin käymään Tamara Merenvallan luona (katso sivut) ja hän siinä katseli Jumin liikkumista hetken jonka jälkeen mentiin sisälle juttelemaan. Kerroin ettei mielestäni koiralla ole mitään erityisiä jumeja (hih) tai muutakaan eriskummallista mutta, että selästä on mielestäni ollut kireämpi.

Tunnin verran koiraa venyteltiin ja vanuteltiin ja pieni kiristynyt alue löytyikin lanteen kohdalla. Onneksi tuo koiruus venyttää itseään (ja nimenomaan sitä kohtaa) aika hyvin itsekin kun makoilee siinä sammakkoasennossaan kotona. Esitteli se tuota asentoaan fyssarille myös joka naureskeli, että hyvin venyy selkä siinä asennossa.

Oikein hyvä mieli jäi ja varasinkin uuden ajan syyskuulle vaikka ei ollut mitään "löydöksiä". Nyt tuon tassun takia koira on kuitenkin jäänyt vähemmälle liikunnalle ja pelkään, että tästä kun lähdetään lisäämään liikuntaa niin koirakin saattaa kipeytyä.

Oolanti.

Oltiin koiran kanssa äitini järjestämällä reissulla Kökarissa (Ahvenanmaata). Äidin miehellä on siellä mökki ja järjestivät siellä yhteiset 60-vuotisjuhlat. Aivan uskomattoman kaunis saari ja luonto on todella henkeäsalpaava paikoin.

Aina kun ollaan oltu reissussa niin olen selvittänyt paikallista eläinlääkäriä (tai ainakin vähintään jonkinasteisen hätänumeron). Tuolla saaressa ei ollut sairaalaa, ei päivystystä, ei hoitohenkilökuntaa, ei eläinlääkäriä, ei juuri mitään. Lähin manner on Ahvenanmaan manner (Mariehamina) ja sinnekin oli sen pari tuntia laivamatkaa. Joten lähtiessä oli melko orpo olo, että mitä jos käy jotain? Lapista tai muista syrjäseuduista pääsee pois ajamalla lujaa mutta saaresta lähdetään vain silloin kun lautat menee. Asiaa ei mitenkään auttanut se, että Kökar (ja Ahvenanmaa ylipäänsä) on punkkien paratiisi ja käärmeitäkin on ihan riittävästi.

Jumilla ei ole tänäkään vuonna ollut mitään punkkimyrkkyjä niskassa ja päätin lähteä riskillä myös Ahvenanmaalle. Ei siis punkkimyrkkyjä eikä mitään valkosipulia (joka muuten on myös pienissä määrissä vaarallista koiralle, käyttäkää ihmiset googlea). Oltiin torstaista sunnuntaihin josta varsinkin sunnuntai oli pelkkää matkustamista... Miten tuntuikaan, että sinne lähteminen sujui paljon nopeammin?

Perjantaina ja lauantaina käytiin luontoretkillä ja muuten hengailtiin meidän mökillä. Koira kävi uimassa ja juoksenteli vapaana. Meillä oli tuo tassuprobleema mikä vaivasi minua varmasti enemmän kuin koiraa mutta huoli oli suuri koko viikonlopun kun sitä ei päässyt oikein millään hoitamaan (ei juoksevaa vettä, koko ajan vähän kosteaa, jne).

Lopullinen punkkisaldo oli reissun jälkeen: neljä jotka oli poistettu turkista ennen kiinnittymistä, yksi omasta kaulastani ennen kiinnittymistä ja koirasta YKSI kiinnittynyt punkki. Kertonee sen, että jos on oikeasti tarkkana niin eipä noita myrkkyjä tarvitse liottaa sinne turkkiin. Yhtäkään käärmettä en nähnyt (onneksi!). Onnistunut reissu siis kaikenkaikkiaan!

Uudet takakannet

Hieman surkea kuva (iPhonen syytä, onneksi pääsen siitäkin luurista nyt eroon) mutta ehkä tuosta erottaa maailman kauneimmat (olematta yhtään puolueellinen...) puhelinkuoret. Smartphotosta tilasin.

Paska jälki

350m ja 5 purkkia. Ekan purkin jälkeen koira nosti tassun pystyyn eikä suostunut laittamaan siihen painoa. Veikkaan, että siihen sen tassuhaavaan ilmeisesti upposi joku heinänkorsi. Se jälki jäi siihen.

Huikea viikonloppu!

Joskus nuo näyttelymatkat on sellaisia, että lähtiessä kotoa miettii miksi ihmeessä taas on päätynyt tähän ja kotiin päästäessä ajattelee, että olipa ihanaa kun lähdin... Lauantaina aamuyöstä (klo 4.00) Anu kurvasi pihaan ja pakattiin koira ja kamat autoon ja nokka kohti Joensuuta. Matkaa oli sellainen ~450km. Saatiin ajaa rauhassa (liikennettä oli hyvin vähän) ja oltiinkin perillä jo vähän ennen yhdeksää.

Kehät alkoi klo 10 ja amstaffeja oli paikalla 20 kumpanakin päivänä. Ensimmäisenä päivänä tuomarina oli serbialainen herra joka valitsi Jumin rotunsa parhaaksi! Ryhmissä käytiin pyörähtämässä ilman sen suurempaa menestystä. Mutta tämä oli Jumin ihka ensimmäinen ROP-sija Suomesta!

Hotellia (Sokos Hotel Vaakuna) täytyy erikseen kehua, hyvää palvelua, koirat sai oman herkkukassin ja huone oli siisti ja iso.

VAL ERI1, SA, PU1, CACIB, ROP (tuomari Nebosja Savicic, Serbia)
"Very good type, good temperament. Correct in front & in back. Good body muscle & angulation & movement"

Toisena päivänä kehä alkoi vasta klo vähän ennen yhtä ja sää oli vähän epävakaa. Olisi tehnyt mieli jäädä hotellille makoilemaan mutta onneksi lähdettiin kehiin kuitenkin... Jumi oli jälleen ROP! Tällä kertaa ei jääty ryhmiin vaan Jumi sai käydä valitsemassa itselleen palkinnon "ostoskadulta" jonka jälkeen suuntasimme nokan kohti Helsinkiä ja olimme kotona siinä kahdeksan pintaan. Loistava reissu kaikenkaikkiaan - onneksi tuli tehtyä! :)

VAL ERI1, SA, PU1, CACIB, ROP (tuomari Tino Pehar, Croatia)

"3 years, very nice in type. Amazing beautiful head with lovely eye shape & lovely expression. Lovely earset & carriage. Strong and long neck. Excellent topline & tailset. Should move better in front."

Omena ei kauas puusta putoa

Tuomarinkartanossa oli lauantaina 3.8 kaikkien rotujen pentunäyttely johon osallistui Nuka (Villa Vappulan Aatsipoppaa) ja Armi (Villa Vappulan Ainomieli). Tuomarina toimi Marja Kurittu.

Päivä oli aivan poskettoman lämmin (ihanaa) mutta vaikka itse siitä nautin niin koirat oli vähemmän innoissaan. Jumilla oli lääh-lääh-kuuma koko ajan (jonka lisäksi koiraparka kärsi akuutista luupaskasta läpi päivän) mutta pennut jaksoi onneksi hieman paremmin. Äärettömän hyvillä arvosteluilla Nuka otti ROPin ja Armi VSPn ja Nuka oli vielä ryhmäkehässä neljäs! Jumi on kovin ylpeä jälkikasvustaan!

Villa Vappulan Aatsipoppaa "Nuka" PEK1 KP ROP RYP4
Erinomaisessa kehitysvaiheessa oleva terve rakenteinen urospentu. Oikeanmallinen pää, miellyttävä ilme. Tummat silmät ja pigmentti. Hyvä purenta ja sieraimet, hyvin kulmautunut edestä ja riittävästi takaa. Ikään sopiva lihaskunto. Liikkuu ja esiintyy hyvin. Miellyttävä luonne.

Villa Vappulan Ainomieli "Armi" PEK1 KP VSP
Erinomainen tyyppi ja koko, hyvät rungon mittasuhteet. Kaunis pää ja miellyttävä ilme, hyvä purenta ja ikään nähden erittäin hyvässä kehitysvaiheessa oleva runko ja lihaskunto. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu ja esiintyy reippaasti, miellyttävä luonne.

Laiskamato!

On taas ollut koko viikko ihan hiljaiseloa koirarintamalla kun olen keskittynyt hetkellisesti taas enemmän kissoihin. Tai lähinnä niiden vahtimiseen kun yksi pennuista steriloitiin tiistaina. Oli muuten hieman haastavaa toteuttaa eläinlääkärin käskyä, että "pidä se rauhassa äläkä anna sen kiivetä kauheasti". Pentuparka näki leikkauksen jälkeen pikku-ukkoja ja kiipeili pitkin seiniä vuorokauden... Koiralle tämä siis on tarkoittanut peruslenkkeilyä ja himmailua kotona... Mutta kaikkihan sen tietää mihin sellainen neljän seinän sisällä oleskelu johtaa > shoppailuun!

Vanha puhelin hajosi tuossa loppukeväästä ja kesän olen viettänyt työstä lainatulla iPhonella. Nyt on kuitenkin mitta täys tuota huonoa luuria ja ostin itselleni uudemman version vanhasta puhelimesta, eli Samsunging G4. Jotta tää postaus ei menisi täysin tekniikkahömpöttämiseen niin ostin tuunauskuoret samantien. Jaa, millä kuvalla kysyt? No Jumin pärställä tietty :) Laitan siitä kuvan heti kun sen saan (pitäisi olla minulla ensi viikolla). Tilasin kuoret Smartphotosta josta saa myös iPhoneen kuoria.

Viikonloppuna olisi sitten tiedossa pentunäyttelyä... Jumin pennut Nuka ja Armi menee ensimmäistä kertaa missikisoihin ja mä lähden kehänlaidalle tsemppaa. Ja enää viikko niin Jumi pääsee pitkästä aikaan kehään Joensuussa (siis me ei olla käyty näyttelyissä kolmeen kuukauteen!).