Todella huonojen aksatreenien jälkeen kaveri sai ylipuhuttua Nu-Pu:n koiraklubin mölliagiin perjantaina. Ajattelin, että samapa tuo pakkohan sitä on joskus harjoitella ja Nu-Pu:lla on käytössä aidattu agikenttä.
Ajelin siis Saukkolaan ja ilmoitin koiran maksimölli -luokkaan kahdelle kierrokselle. Pyysin tyhjentämään kentän meidän suorituksen ajaksi muista koirista ja ohjeistin kenttähenkilökuntaa olemaan mahdollisimman neutraali tai pelottava koiraa kohtaan.
No ei auttanut. Jumi otti hatkat ja juoksenteli pitkin kenttää onnellisena. Kävi välinevarastossa, kävi ojassa, kävi moikkaamassa ihmisiä, kävi haistelemassa esteitä, jne. Työn ja tuskan kanssa sekä useilla palautuksilla pääsin radan jotenkin läpi. Odoteltiin muutama koirakko ja sit olikin jo uusintakierroksen aika.
Laitoin koiran istumaan ja siitä lähdettiin. Yksi virheohjaus, muuten täysin uskomaton rata. Hyvin ohjattu ja hyvin toimiva koira. Ei minkäänlaisia haluja lähteä muualle seikkailemaan. Oikeasti meinasi itku tulla, että mikä siinä on kun aina pitää mennä vaikeimman kautta? Miksi se koira ei voi toimia ekalla kerralla. Mitä mina teen väärin kun koiraa ei vaan kiinnosta yhtään ja sit heti nanosekunnissa se onkin mailman paras aksakoira? Lopputulos tokalta kierrokselta oli kuitenkin 0 virhepistettä ja aika -25s. Voitettiin luokka ja saatiin hienot palkinnot mutta itseä hiertää tuo kurittomuus kentällä.
Eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti