Ei mee kuin elokuvissa

No ei mennyt ihan kuten elokuvissa. Perjantaina aamusta starttasi auton nokka kohti Liettuaa ja jo yhden aikoihin oltiin matkalla Tallinnan läpi. Pysähdyttiin Latvian valkoisella hiekkarannalla (josta ylläoleva kuva). Liettuaan saavuttiin joskus 18 aikoihin ja täytyy sanoa, että Latvian jälkeen Liettua tuntuu todella edistykselliseltä ja mukavalta maalta. Löydettiin suoraan hotelliin joka oli aika ihana ja hyvin hoidettu. Hotellin nimi oli Karvio Dvaras.

Lauantaina kehä alkoi 10.30 ja tuomarina oli Magdalena Kozlowska, Puolasta. Hän oli selvästi tykästynyt hyvin vankkarakenteisiin koiriin joten Jumi oli hänelle aivan liian kevyt. Valioluokassa oli 3 urosta ja näistä siis luokkasijoitus oli ERI3. Lauantaina myös satoi koko päivän joten loppupäivä tulikin vietettyä huoneessa. Illalla oli hetken vähän parempi keli ja käytiin uittamassa koiria hotellin järvessä.

Sunnuntaina kehä oli vasta 13.20 ja olimme hieman huolissamme kun tuomari oli myöhässä aikataulusta, että ehdittäiskö laivaan. Laiva lähti Tallinnasta 22.30 ja meillä olisi ~7h ajomatka. Sunnuntaina tuomarina toimi Tamara Sarmont ValkoVenäjältä. Eipä tarvitse tällekään tuomarille enää viedä koiraa. Tamara oli sitä mieltä, että koko valioluokka oli ihan väärin. Jumista se tykkäsi (paitsi, että oli heikko pää). Muissa oli sitten jotain muita virheitä. Koko valioluokka jäi ilman SAta, kaikille annettiin ERI ja lähetettiin pois kehästä. Luokkasijoja ei siis jaettu.

Emme jääneet odottamaan arvostelua vaan lähdimme suoraan ajamaan 14.15 Tallinnaa kohti. Navi sanoi ajaksi 7h 10min, ja juuri sen verran siinä taisi mennäkin. 25min yli yhdeksän oltiin Tallinnassa ja tama aika sisälsi pari pysähdystä á 15min.

Kotona olin puoli kahden jälkeen yöllä mutta onneksi ei ihan tyhjin käsin. Ostin ihan liikaa karkkia laivalta :)

Vaikeuksien kautta voittoon?

Todella huonojen aksatreenien jälkeen kaveri sai ylipuhuttua Nu-Pu:n koiraklubin mölliagiin perjantaina. Ajattelin, että samapa tuo pakkohan sitä on joskus harjoitella ja Nu-Pu:lla on käytössä aidattu agikenttä.

Ajelin siis Saukkolaan ja ilmoitin koiran maksimölli -luokkaan kahdelle kierrokselle. Pyysin tyhjentämään kentän meidän suorituksen ajaksi muista koirista ja ohjeistin kenttähenkilökuntaa olemaan mahdollisimman neutraali tai pelottava koiraa kohtaan.

No ei auttanut. Jumi otti hatkat ja juoksenteli pitkin kenttää onnellisena. Kävi välinevarastossa, kävi ojassa, kävi moikkaamassa ihmisiä, kävi haistelemassa esteitä, jne. Työn ja tuskan kanssa sekä useilla palautuksilla pääsin radan jotenkin läpi. Odoteltiin muutama koirakko ja sit olikin jo uusintakierroksen aika.

Laitoin koiran istumaan ja siitä lähdettiin. Yksi virheohjaus, muuten täysin uskomaton rata. Hyvin ohjattu ja hyvin toimiva koira. Ei minkäänlaisia haluja lähteä muualle seikkailemaan. Oikeasti meinasi itku tulla, että mikä siinä on kun aina pitää mennä vaikeimman kautta? Miksi se koira ei voi toimia ekalla kerralla. Mitä mina teen väärin kun koiraa ei vaan kiinnosta yhtään ja sit heti nanosekunnissa se onkin mailman paras aksakoira? Lopputulos tokalta kierrokselta oli kuitenkin 0 virhepistettä ja aika -25s. Voitettiin luokka ja saatiin hienot palkinnot mutta itseä hiertää tuo kurittomuus kentällä.

Eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Aksatreenit straight from hell

Oltiin ekoissa HSKHn treeneissä maanantaina ja meni juuri niin penkin alle kun voi olettaa. Koira ei ole treenannut sitten joulun, treenitahti muissa lajeissa on ollut melkoinen ja kevät aika kiireinen.

Mitä koira sitten teki? Kaikkea muuta kuin agiliitoa. Kuten esimerkiksi karkaamista kentältä, muiden koirien moikkailua, yleistä häröilyä. Minua hävetti niin paljon. Aargh. Tekisi mieli tehdä tosi hyvät hansikkaat tosta koirasta.

Jälkipäivä kera Korrin

Pekka Korri tuli vetämään meille jälkipäivää Tuusulan metsikköön.
Käytiin aamusta läpi suht tuhti annos teoriaa sekä jokaisen koirakon tasoa ja tavoitteita. Kerroin "meidän" (eli minun) ongelmasta painostaa koiraa ja miten se tekee minun mielestä epätarkkaa jälkeä.

Metsät oli täynnä harhajälkiä ja todella haastavia. Jumille poljettiin 500m jälki johon välinameja ~30m välein. Se lähti alussa todella hyvin, irtosi jäljelle ja ajoi tarmolla. Sitten tuli sama kuin viime kerralla, eli namin päällä kusiaisia ja niitä alkoi kuopimaan. Siitä meni keskittyminen mutta itse pyrin olemaan mahdollisimman "pieni". En auttanut enkä lähettänyt takaisin jäljelle vaan pyörittiin siinä hetki. Näin loppupalkan (patukan) ja lähdin viemään koira oletetun jäljen poikki. Jumi nappasi hajun ja jäljesti loppuun palkalle.

Nyt täytyy vaan rakentaa niitä keppejä todella siisteiksi ja ihaniksi ja mahtaviksi ja sitten viedä ne tiheästi sinne jäljelle jotta se oppii pysymään tehtävässään. Nameista se ei selvästi palkkaudu joten nyt viimeistään lopetan niiden viljelemisen.

Lopuksi tehtiin esineruutua niin, että yksi esine vietiin näkähavainnoilla ja samalla reissulla avustaja viskasi toisen niin, että koira ei nähnyt sitä. Ei olla taas vähään aikaan tehty etsintöjä joten koira kävi kusaisemassa ja jolkottelemassa siinä hetken. Menin lähemmäs ja käskin uudestaan ja voi sitä riemua kun sieltä löytyi pallo! Koira takaisin lähtölinjalle ja lähetys vasempaan takanurkkaan. Sinne se perskule irtosi nopeasti ja hyvin, nosti hanskan ja toi sen loppuun asti. Oli niin nätti pisto, että eikun autoon :)

Aivan mieletön päivä ja ihan tajuttoman paljon uusia juttuja ja ideoita. Pitkästä aikaa tekee mieli mennä uudestaan sinne jälkimetsään...

Ainiin, ja tulipa ensimmäinen kyy nähtyä. Olkaahan varovaisia niiden koirien kanssa tuolla metsässä!

SPKLn erikoisnäyttely

Torstaina oli Palveluskoiraliiton Erikoisnäyttely Helsingin Vinttikoiraradalla. Pelkäsin jo etukäteen, että miten tuo koirani jaksaa koska tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista ja joka lähtöön koko viikko. Tuomarina oli Marja Talvitie joka viime vuoden Haminan näyttelyissä laittoi Jumin VSP. Linja ei katkennut tänäkään vuonna...

Valioluokassa oli viisi urosta josta Jumi nappasi luokkavoiton. Hieman ehkä hitaalla se juokseminen mutta ihan ok. PU-kehässä oli jotenkin koiralla, että esittäjällä veto veks joten olin melko yllättynyt, että tuomari sijoitti Jumin ykköseksi.

Narttujen ollessa kehässä Jumi ehti vähän levätä mutta oli se aika finaalissa roppikehässä. Hyvin se jaksoi kuitenkni loppuun asti.

Jumin arvostelua lukiessa ei kuitenkaan uskoisi sen olevan mikään VSP arvio... Ehkä tuomaria vähän hämmensi siinä sivussa käyty keskustelu tai sitten sillä ei ollu juuri mitään hyvää sanottavaa :)

VAL ERI1, SA, PU1, VSP (tuomari Marja Talvitie)
"Kaunis ylälinja, hieman ylhäällä kannettu häntä, pysty olkavarsi ja löysähköt kyynärpäät, voisi liikkua pitemällä askeleella"

Tottis-ilta jossain Riihimäellä

Lähdimme amstaffiporukalla Hannu Liljegrenin luokse tottistelemaan keskiviikkona. Otin ongelmaksi meidän suurimman ongelman eli vire ja virekestävyys.

 Jumilla on ollut todella raskaat pari viikkoa takana ja se alkaa näkymään myös kentällä. Intoa ei juurikaan ole ja palkan saatua "pallokierrokset" ovat yhä suurempia ja suurempia kun ne normaalisti on pari metriä ja se jo intopiukeena juoksee minua kohti. Sain kuitenkin hyviä neuvoja Hannulta liittyen nostattamiseen ja palkkaamiseen koska totuus on myös se, että en voi aina pedata tolle koiralle kaiken niin, että se on saanut tarpeeksi unta ja on levännyt, innokas ja tarmokas.

Nyt kuitenkin otan ihan surutta parin viikon (ainakin) tottisbreikin ja lyhyen loman jälkeen ruvetaan sitten kokeilemaan Hannun oppeja käytännössä.

BH-koe

Nyt se on ohi. BH-koe. Ei se kaunista ollut eikä edes järin hyvä mutta läpi meni. Eli BH-tunnus saatu. Koepaikkana Lahti ja tuomarina Leila Tikkanen.

En halunnut lähteä ekassa parissa joten se oli ainoa mitä mietin kun arvottiin numeroita ja vedin sieltä kirjekuoreesta numeron. Kaksi. Perkele! Minuutti aikaa valmistautua, haukutin kerran, kierrätin kerran ja menin kentälle.

Paikallaolo oli nappisuoritus, ei pälyilly, oli rauhassa mutta valpas.
Seuraaminen pas*aa, väljä ja huono. Käännökset huonot. Henkilöryhmä harvinaisen huono. Istumaanjättö hyvä, maahanjättö hyvä. Luoksetulossa en tiennyt itkeä vai nauraa. Koira jonka luoksetuloa on hinkattu viimeiset kuukaudet ja jonka se osaa ja kauniisti tekee niin mitä käy... Jumi käskystä lähti luokse ja KIERSI sivulle?! Koiralle jolle ei ikinä ole opetettu kiertävää liikettä eikä sellaista harjoiteltu niin pyyhälsi kauniisti minusta ohi ja istahtaa nanosekunnin jälkeen nätisti sivulle. Siis mitäh?!

Läpi se oli arvosanalla Erittäin Hyvä. Olen ihan tyytyväinen ja videolta katottuna se ei ollut yhtä paha kuin miltä se tuntui (mutta silti niin paha etten laita videoita näkyviin mihinkään).

Kaupunkiosuus meni läpi heittämällä ja lopuksi sain kilpailukirjani sekä avaimenperän todisteeksi tunnustuksesta. Juhlistin koetta ostamalla itselleni subin ja koiralle maksalaatikkoa.

Keskiviikkona jatketaan treenejä... ;)

Tampereen KV ja hengailua

Keskiviikosta sunnuntaihin lähinnä hengailtiin kotona koiran kanssa. Käytiin me korkkaamassa uintikausi ja rannalla juoksemassa mutta siihen se sitten melkein jäi. Nuorin kissani odotti pentuja ja niiden syntymistä siinä sitten vahdattiin. Sunnuntaina oli Tampereen KV ja laskettu aika oli kissalle 1.5. Eli hyvinhän siinä ehtii.

No perhanan kissa otti ja jätti synnytyksen ihan viime tinkaan eli synnytti la-su välisenä yönä. Siinä sitten sunnuntai-aamusta lähdettiin näyttelyihin silmät ristissä (sekä minulla, että koiralla). Ja jotta ei olisi liian helppoa niin olin unohtanut perjantaina takapaksin auki ja akku oli tyhjentynyt autosta. Siispä soittoa äidille heti aamusta ja ratikalla hakemaan autoa. Siitä sitten painavalla kaasujalalla Tampereelle.

Amstaffien tuomari oli lyhytsanainen puolalainen joka palkitsi jokaikisen uroksen ERIllä. Me saatiin sileä ERI eikä luokkaisijoitusta (valioluokassa 7 urosta). Rehellisesti täytyy myöntää, että v*****aa maksaa tällaisista näyttelyistä jossa tuomari jakelee koirasta huolimatta ERIä ja esim. PU-kehä oli kuin tilkkutäkki, oli modernimpaa, bullimpaa, isoa ja pientä. Mä ainakin missasin tuomarin linjan näissä.

Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin ja päästiin jopa kotiin ehjinä. Kissa ja pennut voi hyvin ja koira voi hyvin ja minä voin hyvin vaikkakin ollaan varmasti kaikki vähän väsyneitä.

Vapputreenejä

Jälkikausi on nyt korkattu. Huonosti meni eli ihan samasta kohdasta aloitettiin kun mihin syksyllä lopetettiin... Tein pitkän, suoran jäljen koiralle käyttäen sekä nameja, että keppejä. Huono idea. Namit ja jälki oli herkullisempia kuin kepit mutta nenänkäyttö oli ihan ok. Kaikki kepit jäi nostamatta. Sitten tuli murkkujen peittämä nami. Sitä piti kaapia ja kaapia kunnes kelpasi syödä ja sen jälkeen piehtaroimaan sammalpedille. Mullahan petti pinna ja sit siinä oltiin taas keskellä metsää, koira paineistunut ja minulla pinna kireellä.

Koira takaisin autoon ja uutta jälkeä polkemaan. Olisi pitänyt tehdä eka jälki kuten olin suunnitellut (ja miten poljin tokan) mutta minkäs teet kun en "uskaltanut". Ajatuksena siis se, että rakennan jäljen "uudestaan" niin, että jälki on aina kepille ja kepistä älytön palkka. Pois namit jäljeltä ja ainoastaan kepit on "thö juttu".

Tokan jäljen poljin niin, että se oli aika lyhyt ja kolmella kepillä. Annoin jäähtyä vajaa puoli tuntia ja sitten ajamaan. Palkkasin jokaisesta kepistä pallolla ja namilla taaksepäin ja lähetin kepin jälkeen uudestaan. Tuntui toimivan ja täytyy ottaa uusiksi ensi viikolla. 11.5 olen menossa Pekka Korrin jälkipäivälle ja pääsen siellä sitten ihmettelemään tuon koiran nenänkäyttöä.

Iltapäivällä käytiin käväisemässä taakanvetotreeneissä. Jumi veti vain pari kertaa, tuntui olevan väsynyt joten en viitsinyt kiusata sen enempää. Vapun kunniaksi oli tarjolla munkkeja (omnom) ja tietenkin hyvää seuraa (kuten aina!). Koiria oli mukavasti ja ilma suosi.