keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Muta tekee kuulema hyvää?

Olen edistynyt. Käytiin metsäjäljellä joka ei mennyt ihan kaikkien sääntöjen mukaan mutta olen silti ihan hirmu tyytyväinen! Tätä fiilistä nyt nopeasti purkkiin ja hyllylle, että sitä voi annostella sieltä silloin kun sitä oikeasti tarvitsee.

Meidän jälki-iltahan alkoi hyvin mielenkiintoisesti sillä, että jäin mun ruohonleikkurilla kiinni mutaan. Seuraavin tuloksin:

Auto saatiin kuitenkin mudasta pois ja päästiin kävelemään jälki.
Speksit jäljelle oli reilu 500m, vieraan tekemä ja viisi purkkia.
Kaikki ei toki mene kuin Strömsöössä, ei edes meidän jälki. Lähdettiin innokkaana ja pidin liinasta kiinni ekalle purkille joka nousi helposti. Kakkoselle mentiin tosi hyvin. Sit herpaantui nenä (tiedä sitten oliko syynä liikkeessä olevat sienestäjät vai maasto vai mielentila) ja mentiin lujaa ympäri. Veikkaan, että koira ehti neloselle syömään mutta se purkki jäi. Viitosen Jumi nosti. Eli koira nosti 1, 2 ja 5. 3 ja 4 jäi metsään.

Tarkoitus olisi nyt ajaa pelkästään vieraiden tekemiä jälkiä koska selvästi oli vähän haastetta ja huomaan, että vaikka olen päästänyt liinasta irti (katkaissun napanuoran!) niin huomaan miten paljon minulla on halua ohjata koiraa eteenkin kun en tiedä missä se jälki menee. Toisinsanoen ohjaan koiraa kun tiedän edes suurinpiirtein missä jälki menee. Mutta kaikesta huolimatta olen tosi tyytyväinen.

Ei enää itsetallottuja jälkiä tai sitten joudun tallomaan ne niin, että kävelen katse maassa etten todellakaan tiedä missä olen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti