Nyt alkais jo riittämään.
Maaliskuu ei todellakaan ole Jumin kuukausi... Tähän mennessä saldona on eturauhastulehdus, patti, katkennut hammas ja nyt viimeisenä itsenäinen lääkitys. Jumi ja Brio oli ensimmäistä kertaa keskenään kotona muutamaan viikkoon (Jumi ollut minulla mukana töissä hammasleikkauksen takia). Kun tulin kotiin huomasin lattialla tyhjän purkin Rimadylia ja kaksi iloista koiraa. Soittelin siinä sitten muina miehinä eläinlääkärille, että pitääkö tuolle nyt sitten tehdä jotain ja sain kauhukseni kuulla, että syöty määrä hipoo sellaisia lukemia, että saattaa olla oikeasti vaarallista.
Siinä sitten apteekin kautta (Antepsin ja lääkehiiltä) MeVettiin hakemaan Cytoteciä ja lisäohjeita. Keskiviikko-torstai välinen yö meni vahvasti lääkityksen merkeissä. Pakkojuottaa ei onneksi tarvitse kun riittää, että sekoittaa pienen määrän märkäruokaa pariin litraan vettä niin kaikki menee alas. Torstaina käytin molemmat koirat sitten MeVetissä verikokeissa. Brion kokeet oli puhtaat (kuka yllättyi?) ja Jumilla toinen munuaisarvoista koholla (kreatiini). Ei muuta kuin kotiin lääkitsemään ja juottamaan ja ohjeena oli, että perjantaina heti aamusta nesteytykseen.
Tein työtä käskettynä - juotin ja lääkitsin. Juotin illan aika ehkä joku viisi litraa vettä ja vaikka yö oli lyhyt (n. 6 tuntia kusetusten välissä) niin siivosin aamulla sellaiset viisikymmentä litraa kusta lattialta. Ainakin on ollut sisäelimillä tekemistä yön aikana. Aamusta heti takaisin MeVettiin ja sinne se sitten jäi nesteytykseen, kirkkain silmin katsoi perääni kun lähdin. Byhyy, mä en varmaan ikinä totu siihen, että jätän tuon koiran (ylimääräisen raajani) mihinkään. Illalla saan käydä hakemassa kotiin ja päivän aikana katsotaan uusiksi arvot. Huomenna on vielä yksi veriarvokontrolli ja varmaan sitten viikon päästä vielä kolmas. Huoh.
Voisin varmaan oikeasti pyytää palkanlaskijaa vaihtamaan eläinlääkärin tilinumero omani tilalle.
Jumin paino eilen 28,5kg
Brion paino eilen 28,3kg
perjantai 27. maaliskuuta 2015
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Vähintään ainakin melkein silmiäsiristäen 50% lihaa
Olen nyt jonkinaikaa etsinyt uutta nappulaa koirille. Ihan vaan siksi, että vaihtelu virkistää ja vanha säkki on kohta loppu. Jumi saa pitkästä aikaa syödä taas nappulaa (sairasloma hampaan suhteen loppui eilen - jee!) joten ei muuta kuin nappulaostoksille. Paitsi, että en löydä mitään joka täyttäisi vaatimuksiani.
Mitkä ne minun vaatimukset sitten on?
1. Ensimmäisenä tuoteselosteesta löytyy eläinproteiini.
Tämä sulkee pois suurimman osan halvoista ruuista (myös huima osa RCn ruuista menee samalla).
2. Se ensimmäisenä mainittu eläinproteiini on ilmoitettu kuivana eikä tuoreena.
Tuore eläinproteiini saattaa kuulostaa ihmisen korvaan "paremmalta" mutta todellisuudessa tuoreena otetut luvut ovat täyttä silmälumetta. Otetaan esimerkiksi Barking Headsin Kalkkuna jossa mainostetaan, että ruuassa on 50% kalkkunaa. "Tuore luuton kalkkuna 34 %, kuivattu kalkkuna 14 %". Joko en osaa laskea tai joku ei osaa kirjoittaa - jos prosentit ynnää niin kalkkunaa on 48% (kalkkunarasvaa on 3%, eli ehkä se on laskettu tuohon kokonaismäärään mukaan). Lihatiedotuksen mukaan raa'assa lihassa on noin 75 % vettä. Tämä siis tarkoittaa, että BHn ruuassa on loppupeleissä tuoretta kalkkunaa paiston jälkeen 8,5% eli yhteensä kalkkunaa ei suinkaan ole 50% vaan 22,5% (+3% kalkkunarasvaa).
Suurin osa ruuista mitä tänäpäivänä on tarjolla viilaa kuluttajaa linssiin tuolla tuoreen lihan prosenttimäärällä. Olisin hyvin skeptinen kaikkia merkkejä kohtaan jossa ei ole mainintaa onko liha tuoretta vai kuivattua. Tuolloin on hyvä olettaa, että kyseessä on tuore liha eli mahtavat isot prosenttimäärät ovat todellisuudessa vain neljännes ilmoitetusta.
Mastery esimerkiksi mainitsee erikseen, että:
Kuivattu liha*
*Sisältää vähintään 60 % lihaa, kalaa ja kananmunaa, eli vähintään 28 % kuivauksen jälkeen
(ilmeisesti Masterylla on paremmat kuivurit kuin muilla, sillä niillä on hukkaprosentti vain puolet ilmoitetusta määrästä)
Ruokamerkkiä selaillessa kannattaa tähän tosissaan kiinnittää huomiota, eteenkin jos haluaa syöttää pelkkää nappulaa. Kiinnittäisin myös huomiota siihen, että proteiinin perässä on mainittu prosenttimäärä miten paljon sitä on siinä ruuassa.
Vielä ei ole kävellyt vastaan sellaista ruokaa jossa kaikki olisi kohdallaan - tuntuu lähinnä vaan epätoivoiselta suolta yrittää löytää korkeaenergistä ruokaa jossa on mahdollisimman paljon lihaa. Jos olisi varaa syöttäisin koirille lihaa ja ziwipeakia. Mutta kun ei ole.
Applawsia ajattelin kokeilla, Zooplussalla näyttäisi olevan sitä varastossa muutakin kuin penturuokana. Applawsin tuoteselosteen pääproteiini on ainakin mukavaa luettavaa: kana 66% (kuivattu), kananjauheliha 8%.
Mitkä ne minun vaatimukset sitten on?
1. Ensimmäisenä tuoteselosteesta löytyy eläinproteiini.
Tämä sulkee pois suurimman osan halvoista ruuista (myös huima osa RCn ruuista menee samalla).
2. Se ensimmäisenä mainittu eläinproteiini on ilmoitettu kuivana eikä tuoreena.
Tuore eläinproteiini saattaa kuulostaa ihmisen korvaan "paremmalta" mutta todellisuudessa tuoreena otetut luvut ovat täyttä silmälumetta. Otetaan esimerkiksi Barking Headsin Kalkkuna jossa mainostetaan, että ruuassa on 50% kalkkunaa. "Tuore luuton kalkkuna 34 %, kuivattu kalkkuna 14 %". Joko en osaa laskea tai joku ei osaa kirjoittaa - jos prosentit ynnää niin kalkkunaa on 48% (kalkkunarasvaa on 3%, eli ehkä se on laskettu tuohon kokonaismäärään mukaan). Lihatiedotuksen mukaan raa'assa lihassa on noin 75 % vettä. Tämä siis tarkoittaa, että BHn ruuassa on loppupeleissä tuoretta kalkkunaa paiston jälkeen 8,5% eli yhteensä kalkkunaa ei suinkaan ole 50% vaan 22,5% (+3% kalkkunarasvaa).
Suurin osa ruuista mitä tänäpäivänä on tarjolla viilaa kuluttajaa linssiin tuolla tuoreen lihan prosenttimäärällä. Olisin hyvin skeptinen kaikkia merkkejä kohtaan jossa ei ole mainintaa onko liha tuoretta vai kuivattua. Tuolloin on hyvä olettaa, että kyseessä on tuore liha eli mahtavat isot prosenttimäärät ovat todellisuudessa vain neljännes ilmoitetusta.
Mastery esimerkiksi mainitsee erikseen, että:
Kuivattu liha*
*Sisältää vähintään 60 % lihaa, kalaa ja kananmunaa, eli vähintään 28 % kuivauksen jälkeen
(ilmeisesti Masterylla on paremmat kuivurit kuin muilla, sillä niillä on hukkaprosentti vain puolet ilmoitetusta määrästä)
Ruokamerkkiä selaillessa kannattaa tähän tosissaan kiinnittää huomiota, eteenkin jos haluaa syöttää pelkkää nappulaa. Kiinnittäisin myös huomiota siihen, että proteiinin perässä on mainittu prosenttimäärä miten paljon sitä on siinä ruuassa.
Vielä ei ole kävellyt vastaan sellaista ruokaa jossa kaikki olisi kohdallaan - tuntuu lähinnä vaan epätoivoiselta suolta yrittää löytää korkeaenergistä ruokaa jossa on mahdollisimman paljon lihaa. Jos olisi varaa syöttäisin koirille lihaa ja ziwipeakia. Mutta kun ei ole.
Applawsia ajattelin kokeilla, Zooplussalla näyttäisi olevan sitä varastossa muutakin kuin penturuokana. Applawsin tuoteselosteen pääproteiini on ainakin mukavaa luettavaa: kana 66% (kuivattu), kananjauheliha 8%.
maanantai 16. maaliskuuta 2015
Ei kusihätä paskomalla lähre
Sattuipa silmään tuollainen sananlasku.
Tottahan se puhuu. Ei se ongelma poistu kuin oikealla tavalla poistamalla.
Elävä esimerkki tästä tuli taannoin vastaan. Ihmisillä on ilmeisemmin edelleen se käsitys, että koiria pitäisi "alistaa" ja johtajalla olla "alaisia". Selätetään, huudetaan, raivotaan ja tekemällä tehdään ongelmia sille koiralle. Kuvitellaan, että kovalla kädellä ja riistämällä tulee tuloksia.
Ystäväni tokaisi minulle viime viikolla, että hän ei ole koskaan tehnyt mitään erikoistemppuja koiralle tai kokenut tarvetta opettaa koiraa olla elämässä. Kyseessä on hyvin koulutettu harrastuskoira. No, ehkä juuri se, että ei ole ottanut asiasta (ainakaan etukäteen) ongelmaa on osittain ollut syy miksi koiralla ei edes ole resurssiongelmia.
Miten sitten tehdään resurssiongelma? (tähän ei pitäisi tähdätä, toim.huom)
Helposti.
- Kun koira syö vie siltä kuppi.
- Kun koira puree luuta vie siltä luu.
- Kun koira leikkii vie siltä lelu.
Voitteko kuvitella, että tätä vielä opetetaan koska "johtajuus" ja "osoita koiralle missä kaappi seisoo".
Mietitään vähän mitä koirasi oppii tästä:
- Ihminen tulee ja vie ruuan.
- Ihminen tulee ja vie ruuan.
- Ihminen tulee ja vie hauskuuden.
Mitä koirasi siis oppii? Ihminen on paha. Ihminen vie häneltä asioita. Mikä on koiran seuraava toiminta? Koira kertoo ihmiselle, että ei kannata tulla viemään hänen ruokaa murisemalla. Mennään vähän aikaa eteenpäin jossa omistaja jatkaa tätä turmion tietä (ja koira edelleen osoittaa, että ei kannata tulla mutta omistaja ottaa sen alemman tahon vittuiluna) niin pahimmassa tapauksessa koira käy päälle jos kokee uhkaa kun esim. syö.
Lopputulos: Onneksi olkoon, sait tehtyä itsellesi resurssiaggressiivisen koiran. Viemällä koiralta asioita kerroit sille, että niitä kannattaa suojella koska muuten joku tulee ja vie ne. Voi vielä kruunata koko touhun antamalla koirallesi selkää ja pyörittämällä sitä pitkin lattioita koska se vastaa tilanteeseen toimintamallilla jonka sinä olet saanut aikaiseksi. Tämähän on hyvä johtajuus. Vai miten se menikään?
Olisiko kuitenkin fiksumpaa todeta, että ei ainakaan kannata tehdä tällaista ongelmaa koiralle. Jos nyt välttämättä haluaa olla sörkkimässä sitä ruokakippoa kun koira syö (tai pentu osoittaa omimisen halua jo nuorena ilman, että omistaja on sitä edesauttanut) voi olla kaikkien eduksi työstää asiaa.
Aloita sillä, että kun menet ruokakupin lähelle niin lisäät siihen vaan ruokaa. Eli et ota edes kuppia pois koiralta vaan lisäät siihen joko ruokaa tai herkkuja. Jos koira syö luuta niin kiinnitä sen huomio kädessäsi olevaan vielä parempaan luuhun ja kun koira jättää vanhan luun voit poimia sen talteen. Tee samoin lelun kanssa. Älä vie koiralta pois mitään vaan vaihda. Kun koira luottaa siihen, että sinulta saa parempaa tai enemmän voit nostaa kipon pois ja taas lisäät siihen jotain. Voit nostaa luun koiran suusta ja taas annat sille jotain parempaa.
Mietitään mitä koirasi oppii tästä:
- Ihminen tulee ja minä saan lisää ruokaa.
- Ihminen tulee ja minä saan lisää herkkuja.
- Ihminen tulee ja minä saan enemmän hauskaa.
Lopputulos: Koirasi päästää sinut mielellään vierellesi. Tätä voi hyödyntää jälkeenpäin koulutuksessa ja kasvattaa koiran ja omistajan välistä suhdetta huomattavasti enemmän kuin se riistäminen ja selättäminen.
Itse en ole mikään suuri johtajuusteorian fani mutta moni on edelleen sitä mieltä, että johtajuusteoria on ainoa oikea. Näille siis suuntaan kysymykseni:
Kumpaa johtajaa sinä arvostat enemmän; sitä johtaja joka aamulla tulee ja vie sinun kahvikuppisi kädestä ennenkuin ehdit siitä juoda vai sitä johtajaa joka aamulla tulee ja vaihtaa kahvikuppisi vielä parempaan vastajauhettuun kahviin ja antaa sinun juoda sitä? Kummalle sinä tekisit mieluummin töitä?
Tottahan se puhuu. Ei se ongelma poistu kuin oikealla tavalla poistamalla.
Elävä esimerkki tästä tuli taannoin vastaan. Ihmisillä on ilmeisemmin edelleen se käsitys, että koiria pitäisi "alistaa" ja johtajalla olla "alaisia". Selätetään, huudetaan, raivotaan ja tekemällä tehdään ongelmia sille koiralle. Kuvitellaan, että kovalla kädellä ja riistämällä tulee tuloksia.
Ystäväni tokaisi minulle viime viikolla, että hän ei ole koskaan tehnyt mitään erikoistemppuja koiralle tai kokenut tarvetta opettaa koiraa olla elämässä. Kyseessä on hyvin koulutettu harrastuskoira. No, ehkä juuri se, että ei ole ottanut asiasta (ainakaan etukäteen) ongelmaa on osittain ollut syy miksi koiralla ei edes ole resurssiongelmia.
Miten sitten tehdään resurssiongelma? (tähän ei pitäisi tähdätä, toim.huom)
Helposti.
- Kun koira syö vie siltä kuppi.
- Kun koira puree luuta vie siltä luu.
- Kun koira leikkii vie siltä lelu.
Voitteko kuvitella, että tätä vielä opetetaan koska "johtajuus" ja "osoita koiralle missä kaappi seisoo".
Mietitään vähän mitä koirasi oppii tästä:
- Ihminen tulee ja vie ruuan.
- Ihminen tulee ja vie ruuan.
- Ihminen tulee ja vie hauskuuden.
Mitä koirasi siis oppii? Ihminen on paha. Ihminen vie häneltä asioita. Mikä on koiran seuraava toiminta? Koira kertoo ihmiselle, että ei kannata tulla viemään hänen ruokaa murisemalla. Mennään vähän aikaa eteenpäin jossa omistaja jatkaa tätä turmion tietä (ja koira edelleen osoittaa, että ei kannata tulla mutta omistaja ottaa sen alemman tahon vittuiluna) niin pahimmassa tapauksessa koira käy päälle jos kokee uhkaa kun esim. syö.
Lopputulos: Onneksi olkoon, sait tehtyä itsellesi resurssiaggressiivisen koiran. Viemällä koiralta asioita kerroit sille, että niitä kannattaa suojella koska muuten joku tulee ja vie ne. Voi vielä kruunata koko touhun antamalla koirallesi selkää ja pyörittämällä sitä pitkin lattioita koska se vastaa tilanteeseen toimintamallilla jonka sinä olet saanut aikaiseksi. Tämähän on hyvä johtajuus. Vai miten se menikään?
Olisiko kuitenkin fiksumpaa todeta, että ei ainakaan kannata tehdä tällaista ongelmaa koiralle. Jos nyt välttämättä haluaa olla sörkkimässä sitä ruokakippoa kun koira syö (tai pentu osoittaa omimisen halua jo nuorena ilman, että omistaja on sitä edesauttanut) voi olla kaikkien eduksi työstää asiaa.
Aloita sillä, että kun menet ruokakupin lähelle niin lisäät siihen vaan ruokaa. Eli et ota edes kuppia pois koiralta vaan lisäät siihen joko ruokaa tai herkkuja. Jos koira syö luuta niin kiinnitä sen huomio kädessäsi olevaan vielä parempaan luuhun ja kun koira jättää vanhan luun voit poimia sen talteen. Tee samoin lelun kanssa. Älä vie koiralta pois mitään vaan vaihda. Kun koira luottaa siihen, että sinulta saa parempaa tai enemmän voit nostaa kipon pois ja taas lisäät siihen jotain. Voit nostaa luun koiran suusta ja taas annat sille jotain parempaa.
Mietitään mitä koirasi oppii tästä:
- Ihminen tulee ja minä saan lisää ruokaa.
- Ihminen tulee ja minä saan lisää herkkuja.
- Ihminen tulee ja minä saan enemmän hauskaa.
Lopputulos: Koirasi päästää sinut mielellään vierellesi. Tätä voi hyödyntää jälkeenpäin koulutuksessa ja kasvattaa koiran ja omistajan välistä suhdetta huomattavasti enemmän kuin se riistäminen ja selättäminen.
Itse en ole mikään suuri johtajuusteorian fani mutta moni on edelleen sitä mieltä, että johtajuusteoria on ainoa oikea. Näille siis suuntaan kysymykseni:
Kumpaa johtajaa sinä arvostat enemmän; sitä johtaja joka aamulla tulee ja vie sinun kahvikuppisi kädestä ennenkuin ehdit siitä juoda vai sitä johtajaa joka aamulla tulee ja vaihtaa kahvikuppisi vielä parempaan vastajauhettuun kahviin ja antaa sinun juoda sitä? Kummalle sinä tekisit mieluummin töitä?
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Voihan hammas sentään
Oli mukava torstaiaamu. Söin aamupalaa ja tein lähtöä rauhassa.
Hain koirille niiden perinteiset siankärsät ja ojensin ne. Jumi käänsi pään pois.
Minun ahne pikkupaska käänsi pään pois? Jotain oli vialla. Laitoin herkut pöydälle ja raotin huulia - automaattisesti siitä kohtaa mistä kulmuri on leikattu. Tiedättekö sen tunteen kun tajuat, että kaikki ei ole ok mutta kestää hetki ennenkuin pystyt prosessoimaan, että mikä on vinksallaan. No, siltä juuri minustakin tuntui. Katselin sitä suuta enkä ymmärtänyt kunnes koira avasi suun ja suurin etuhampaista avautui puolesta välistä. Jumilla oli hammas murtunut. Taas.
Itku meinasi siinä tulla. Olen avannut kuolleita eläimiä, pelastanut eläimiä joilla sykkii veret pihalle ja ollut mukana monessa liemessä. Silti oman koiran, sen elämänkoiran, tuska ja kipu sattuu sellaiseen paikkaan sydämessä ettei sitä pysty selittämään. Jouduin lähtemään siltä istumalta kuitenkin töihin joten koirat jäi keskenään kotiin.
Soitin hädissäni Anidenttiin. Sieltä todettiin, että aikaa olisi vasta parin viikon kuluttua. Sydämeni valui jonnekin vatsalaukun pohjalle. Kahden viikon kuluttua?! Olimme kuitenkin illalla menossa Mevettiin eturauhastulehduksen takia (on muuten ensimmäinen lajiaan reilu 4,5 vuoteen) joten ajattelin, että saan ainakin kipulääkkeet koiralle.
Perjantaina eläinlääkärissä tohtori nosti Jumin huulta ja totesi, että "ai hitto, on kyllä pahan näköinen" ja jo paskana ollut omistaja vajosi entisestään synkemmäksi. Saatiin tardakin-piikki persauksiin, kipulääkettä hammasta varten ja mentiin odottamaan laskua. Siinä kun odoteltiin puhelin soi. Kerrankin kannatti vastata tuntemattomaan numeroon... Helena (Jumia hoitava ell Anidentistä) soitti ja kysyi, että pääsisinkö maanantaina päivällä kun heille oli tullut peruutusaika. Otin kiljuen vastaan ajan.
Oli pitkä viikonloppu. Koiralla oli kipeää ja omistajalla sattui sieluun kun koiralla oli kipeää. Pitkästä aikaa toivoi, että maanantai tulisi mahdollisimman pian.
Ja tulihan se lopulta. Koirankin vointi oli sunnuntain aikana parantunut sillä se puolikas hammas joka oli aiheuttanut suurinta kipua niin oli kadonnut johonkin matkan varrella. Anidentissä Jumin suuta arviotiin jonka jälkeen rauhoitettiin ja sitten minä jätin pojan sinne leikkausta varten.
Kaksi tuntia myöhemmin menimme hakemaan Jumin ja tyyppiä oltiin vasta siirtämässä heräämöön. Leikkaus oli ollut vaativa sillä hammas oli murtunut ienrajan alle ja pirstaloitunut ikenen sisään. Hoitajan näytti leikkauskohtaa ja suussa oli varmaan parikymmentä (ellei enemmän) tikkiä. Sitten tuli se mitä en ollut ajatellut edes... Jälkihoito.
Koira ei saa syödä mitään kovaa, leikkiä rajusti, vetää, pureskella eli käyttää hampaita mihinkään seuraavaan 14vrk ettei tikit repeä. Okei mut hei, me puhutaan Jumista. Koira joka elää kun saa tehdä noita kaikkia. Lisäksi pitää varoa, ettei alakulmuri ala painamaan tikkejä auki ja niitä pitää huuhdella useampi kerta päivässä. Eli tylsääkin tylsempi kaksi viikkoa edessä - Jumi joutuu kanssani töihin ja saa muutenkin olla seurassani 24/7 kun taas Brio on yksin kotona. Lisäksi kotona on siivottu pois kaikki lelut ja puruluut, tyynyt tms.
Samalla katottiin juurihoidetun hampaan tilanne ja se näytti hyvältä (jes, sentään jotain hyvää). Parin viikon päästä kontrolli joten sormet ristiin, että tikit (ja hermo) säilyy siihen asti. Ja koko roska alta tonnin. Tää oli halpa keikka :P
Tässä aiemmat hammashoidot
Hain koirille niiden perinteiset siankärsät ja ojensin ne. Jumi käänsi pään pois.
Minun ahne pikkupaska käänsi pään pois? Jotain oli vialla. Laitoin herkut pöydälle ja raotin huulia - automaattisesti siitä kohtaa mistä kulmuri on leikattu. Tiedättekö sen tunteen kun tajuat, että kaikki ei ole ok mutta kestää hetki ennenkuin pystyt prosessoimaan, että mikä on vinksallaan. No, siltä juuri minustakin tuntui. Katselin sitä suuta enkä ymmärtänyt kunnes koira avasi suun ja suurin etuhampaista avautui puolesta välistä. Jumilla oli hammas murtunut. Taas.
Itku meinasi siinä tulla. Olen avannut kuolleita eläimiä, pelastanut eläimiä joilla sykkii veret pihalle ja ollut mukana monessa liemessä. Silti oman koiran, sen elämänkoiran, tuska ja kipu sattuu sellaiseen paikkaan sydämessä ettei sitä pysty selittämään. Jouduin lähtemään siltä istumalta kuitenkin töihin joten koirat jäi keskenään kotiin.
Soitin hädissäni Anidenttiin. Sieltä todettiin, että aikaa olisi vasta parin viikon kuluttua. Sydämeni valui jonnekin vatsalaukun pohjalle. Kahden viikon kuluttua?! Olimme kuitenkin illalla menossa Mevettiin eturauhastulehduksen takia (on muuten ensimmäinen lajiaan reilu 4,5 vuoteen) joten ajattelin, että saan ainakin kipulääkkeet koiralle.
Perjantaina eläinlääkärissä tohtori nosti Jumin huulta ja totesi, että "ai hitto, on kyllä pahan näköinen" ja jo paskana ollut omistaja vajosi entisestään synkemmäksi. Saatiin tardakin-piikki persauksiin, kipulääkettä hammasta varten ja mentiin odottamaan laskua. Siinä kun odoteltiin puhelin soi. Kerrankin kannatti vastata tuntemattomaan numeroon... Helena (Jumia hoitava ell Anidentistä) soitti ja kysyi, että pääsisinkö maanantaina päivällä kun heille oli tullut peruutusaika. Otin kiljuen vastaan ajan.
Oli pitkä viikonloppu. Koiralla oli kipeää ja omistajalla sattui sieluun kun koiralla oli kipeää. Pitkästä aikaa toivoi, että maanantai tulisi mahdollisimman pian.
Ja tulihan se lopulta. Koirankin vointi oli sunnuntain aikana parantunut sillä se puolikas hammas joka oli aiheuttanut suurinta kipua niin oli kadonnut johonkin matkan varrella. Anidentissä Jumin suuta arviotiin jonka jälkeen rauhoitettiin ja sitten minä jätin pojan sinne leikkausta varten.
Kaksi tuntia myöhemmin menimme hakemaan Jumin ja tyyppiä oltiin vasta siirtämässä heräämöön. Leikkaus oli ollut vaativa sillä hammas oli murtunut ienrajan alle ja pirstaloitunut ikenen sisään. Hoitajan näytti leikkauskohtaa ja suussa oli varmaan parikymmentä (ellei enemmän) tikkiä. Sitten tuli se mitä en ollut ajatellut edes... Jälkihoito.
Koira ei saa syödä mitään kovaa, leikkiä rajusti, vetää, pureskella eli käyttää hampaita mihinkään seuraavaan 14vrk ettei tikit repeä. Okei mut hei, me puhutaan Jumista. Koira joka elää kun saa tehdä noita kaikkia. Lisäksi pitää varoa, ettei alakulmuri ala painamaan tikkejä auki ja niitä pitää huuhdella useampi kerta päivässä. Eli tylsääkin tylsempi kaksi viikkoa edessä - Jumi joutuu kanssani töihin ja saa muutenkin olla seurassani 24/7 kun taas Brio on yksin kotona. Lisäksi kotona on siivottu pois kaikki lelut ja puruluut, tyynyt tms.
Samalla katottiin juurihoidetun hampaan tilanne ja se näytti hyvältä (jes, sentään jotain hyvää). Parin viikon päästä kontrolli joten sormet ristiin, että tikit (ja hermo) säilyy siihen asti. Ja koko roska alta tonnin. Tää oli halpa keikka :P
En pystynyt ottamaan kuvaa hampaasta kun itseäni hirvitti se niin paljon niin käytän parin vuoden takaista kuvaa (jossa kulmuri vielä ehjä mutta pinta lohjennut) ja piirrän vaan sen hampaan joka oli murskana.
Tässä aiemmat hammashoidot
torstai 5. maaliskuuta 2015
Anna sen vaan purra
Kaupungissa (ja miksei maaseudullakin) tulee usein omistajia vastaan jotka mielellään sysää koirankouluttamisen jonkun muun niskoille. Siis oman koiransa kouluttamisen.
Olen jo aiemmin puurnannut täällä huonosti ohittavista koirista joten otetaan irtokoirat tällä kertaa suurennuslasin alle. Noh, ensinnäkin taajamaa-alueella koirien irtipito on kiellettyä jos se koira ei ole heti kytkettävissä. Heti kytkettävissä ei tarkoita viiden minuutin jälkeen ekasta "tänne" käskystä. Se ei myöskään tarkoita, että koirasi pääsee karkaamaan jonkun toisen koiran tai ihmisen luo. Ainakaan jos se on aggressiivinen tapaus (tai et tiedä, tai et osaa lukea koiraasi tai jotain muuta).
Pahin kaikista on tuo "anna sen vaan purra".
Tuon lauseen kuulee usein jos toinen koira karkaa minun koirien luokse. Tai sitten se lievennetty versio jossa todetaan, että "vois se sitä vähän pyörittää, että ottaisi opikseen". Hetkinen, mikäs logiikka se tuo on... Tämä toinen henkilö on siis niin patalaiska ettei jaksa kouluttaa omaa koiraansa siihen, että ei karkaisi toisten koirien luokse joten siksi ko. henkilö pyytää, että minun koirani tekisi jotain tarpeeksi pahaa, että karkaileva koira ottaisi opikseen. Vastuun siirtoa anyone?
Eli tämä vastaantulija haluaa, että minun hyvinkäyttäytyvät koirat jotka eivät rähise tai pure tai muutenkaan ole aggressiivisia oppisivat, että irtokoiria pitää purra tai hyökyttää koska irtokoirien omistajia ei jaksa kiinnostaa kouluttaa omia aggressiivisia koiriaan. Eli kun se sesse tulee hampaat irvessä kohti niin sen sijaan, että niitä juostaisi kiinni / otetaan kiinni / käskytetään / tai muutenkaan kouluteta niin tämä omistaja haluaa, että minun koirani ehdollistetaan puremaan. Tsiisuskraist. Oikeasti?
Olen jo aiemmin puurnannut täällä huonosti ohittavista koirista joten otetaan irtokoirat tällä kertaa suurennuslasin alle. Noh, ensinnäkin taajamaa-alueella koirien irtipito on kiellettyä jos se koira ei ole heti kytkettävissä. Heti kytkettävissä ei tarkoita viiden minuutin jälkeen ekasta "tänne" käskystä. Se ei myöskään tarkoita, että koirasi pääsee karkaamaan jonkun toisen koiran tai ihmisen luo. Ainakaan jos se on aggressiivinen tapaus (tai et tiedä, tai et osaa lukea koiraasi tai jotain muuta).
Pahin kaikista on tuo "anna sen vaan purra".
Tuon lauseen kuulee usein jos toinen koira karkaa minun koirien luokse. Tai sitten se lievennetty versio jossa todetaan, että "vois se sitä vähän pyörittää, että ottaisi opikseen". Hetkinen, mikäs logiikka se tuo on... Tämä toinen henkilö on siis niin patalaiska ettei jaksa kouluttaa omaa koiraansa siihen, että ei karkaisi toisten koirien luokse joten siksi ko. henkilö pyytää, että minun koirani tekisi jotain tarpeeksi pahaa, että karkaileva koira ottaisi opikseen. Vastuun siirtoa anyone?
Eli tämä vastaantulija haluaa, että minun hyvinkäyttäytyvät koirat jotka eivät rähise tai pure tai muutenkaan ole aggressiivisia oppisivat, että irtokoiria pitää purra tai hyökyttää koska irtokoirien omistajia ei jaksa kiinnostaa kouluttaa omia aggressiivisia koiriaan. Eli kun se sesse tulee hampaat irvessä kohti niin sen sijaan, että niitä juostaisi kiinni / otetaan kiinni / käskytetään / tai muutenkaan kouluteta niin tämä omistaja haluaa, että minun koirani ehdollistetaan puremaan. Tsiisuskraist. Oikeasti?
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Tom of Finland
Maailman parhaimmat pannat. Oikeasti.
Kaverin "jämäpalasta" lähetin Seijalle toteutettavaksi.
Suvituikun "kotikutoiset" pannat on ihan kingi <3 Kiitos Seija.
Kaverin "jämäpalasta" lähetin Seijalle toteutettavaksi.
Suvituikun "kotikutoiset" pannat on ihan kingi <3 Kiitos Seija.
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Tulipa kerran...
//puurnaus alkaa
Tulipa kerran vastaan ihminen joka ajatteli, että hän tekee amstaffista työkoiran. Tällä ihmisellä ei tosin ollut minkäänlaista pohjaa koirien kouluttamisessa (jos ei satunnaista nakinheilautusta lasketa) saatika mitään oikeaa kokemusta viettien rakentamisesta tai viettikontrollista. Silti hän oli päättänyt harrastaa suojelua ja kasvattaa rodunomaisia työkoiria. Rodussa jonka "työ" on viimeksi ollut rinkikoirana oleminen. Rodun historiassa ei juurikaan ole henkilövartiointia nähty. Rotu jossa ollaan ylpeitä niiden ihmisrakkaudesta. Tämä ihminen meinasi nyt tehdä suojelukoiria. Jaa miksi? Koska ipo oli lähin harrastus mitä löytyy rodunomaisuuteen. Anteeksi mitä?
*tähän väliin facepalm*
Ei sillä, että ipoa ei saisi harrastaa amstaffilla - onhan minullakin ehkä omat mietteet lajista. Koen kuitenkin olevani astetta kehittyneempi ja haluavani kilpailla eikä vaan harrastaa. Minua kiehtoo jälki ja tottelevaisuus. Ne on yhtä kiinnostavia (jos ei jopa kiinnostavampia) kuin C-osa. Lisäksi en tunne vetoa lajiin sen takia, että se olisi rodunomainen vaan siksi, että se ei sitä ole. Miten paljon voimme koiriamme kouluttaa ja sitä rataa. Ei ole minun asia kertoa kuka saa tehdä ja mitä mutta en kyllä yhtään ihmettele kun väki maailmalla nimittelee amstaffiväkeä vitipäisiksi tällaisten sammakkojen takia.
Mainitsinko, että tämä henkilö kenestä kerroin alussa haluaa kasvattaa poliisille koiria? Jo pelkkä tuo toteamus kertoo minulle miten helv*etin huonolla pohjalla koko ihminen on edes liikenteessä. Poliisi joka valitsee malin jopa sakemannin yli. Sinne sekaan amstaffeja? Nauran ja itken samalla. Kyseessä on rodun kasvattaja. Rodun kasvattaja jonka kokemus ja osaaminen on tuolla tasolla - apua.
No, perse edellä puuhun ja sitärataa. Voin olla väärässä - voi olla, että kyseinen henkilö tekee tuloksen koirallaan mutta todennäköisempää on, että huomaa suojeluharrastuksen olevan lähinnä elämäntapa ja, että siihen kuuluu myös osiot a ja b. Hups.
puurnaus loppuu//
Tulipa kerran vastaan ihminen joka ajatteli, että hän tekee amstaffista työkoiran. Tällä ihmisellä ei tosin ollut minkäänlaista pohjaa koirien kouluttamisessa (jos ei satunnaista nakinheilautusta lasketa) saatika mitään oikeaa kokemusta viettien rakentamisesta tai viettikontrollista. Silti hän oli päättänyt harrastaa suojelua ja kasvattaa rodunomaisia työkoiria. Rodussa jonka "työ" on viimeksi ollut rinkikoirana oleminen. Rodun historiassa ei juurikaan ole henkilövartiointia nähty. Rotu jossa ollaan ylpeitä niiden ihmisrakkaudesta. Tämä ihminen meinasi nyt tehdä suojelukoiria. Jaa miksi? Koska ipo oli lähin harrastus mitä löytyy rodunomaisuuteen. Anteeksi mitä?
*tähän väliin facepalm*
Ei sillä, että ipoa ei saisi harrastaa amstaffilla - onhan minullakin ehkä omat mietteet lajista. Koen kuitenkin olevani astetta kehittyneempi ja haluavani kilpailla eikä vaan harrastaa. Minua kiehtoo jälki ja tottelevaisuus. Ne on yhtä kiinnostavia (jos ei jopa kiinnostavampia) kuin C-osa. Lisäksi en tunne vetoa lajiin sen takia, että se olisi rodunomainen vaan siksi, että se ei sitä ole. Miten paljon voimme koiriamme kouluttaa ja sitä rataa. Ei ole minun asia kertoa kuka saa tehdä ja mitä mutta en kyllä yhtään ihmettele kun väki maailmalla nimittelee amstaffiväkeä vitipäisiksi tällaisten sammakkojen takia.
Mainitsinko, että tämä henkilö kenestä kerroin alussa haluaa kasvattaa poliisille koiria? Jo pelkkä tuo toteamus kertoo minulle miten helv*etin huonolla pohjalla koko ihminen on edes liikenteessä. Poliisi joka valitsee malin jopa sakemannin yli. Sinne sekaan amstaffeja? Nauran ja itken samalla. Kyseessä on rodun kasvattaja. Rodun kasvattaja jonka kokemus ja osaaminen on tuolla tasolla - apua.
No, perse edellä puuhun ja sitärataa. Voin olla väärässä - voi olla, että kyseinen henkilö tekee tuloksen koirallaan mutta todennäköisempää on, että huomaa suojeluharrastuksen olevan lähinnä elämäntapa ja, että siihen kuuluu myös osiot a ja b. Hups.
puurnaus loppuu//
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)