Kun eniten vituttaa kaikki

Ärsyttävät eläimet.
En ole tainnut jakaa kanssanne miten järkyttävän huonokäytöksisiä koiria minulla on. Aivan suaatanan hankalia persläpiä jos niitä jättää yksin enemmän kuin kolmeksi minuutiksi ja aina se ei edes vaadi sitä yksinoloa.

Tässä viime aikoina on elämäni kokenut pientä muutosta sen suhteen, että meitä on taloudessa nykyään kaksi. Ainakin tilapäisesti. Mikä myös tarkoittaa, että tavaraa on aiempaa enemmän. Mikä myös tarkoittaa, että koirat on reuhkannut aiempaa enemmän.

Se alkoi viattomasti leipien viemisellä pöytätason takanurkasta. Se jatkui laatikoiden avaamisella. Siitä se eskaloitui laatikoiden purkamiseen (kun ne köytettiin kiinni kun niitä avattiin) sekä tiskipöydällä kävelemiseen ja yläkaappien avaamiseen.

Tavaroita on rikottu huolella. On entistä savipataa, lukuisia roskiksia, jauhoja, pastaa, riisiä, leipää ja hedelmiä. Ja siis älä luule, ettenkö ole tehnyt kaikkeni näiden estämiseksi. On teipattu laatikoita, siiretty syötävä purkkeihin ja siitä lasipurkkeihin. On siirretty, nostettu ja tikapuilla viety katonrajaan asti.

Paras taisi olla kun mies tuli kotiin ja laittoi viestiä minulle, että jauhoja on jokapuolella ja hellan päällä on jauhoisia tassunmerkkejä <3 Koirat.

Ei se varastaminen tai sotkeminen edes ole se ikävin puoli. Se ikävin puoli on se ripuli ja oksennus mitä näistä seuraa. Ette ikinä arvaa miten koira voi paisua hapanleivästä tai kuinka paljon oksennusta tulee kun koira on syönyt kilon risottoriisiä. Matot on oksennuksessa, päiväpeitto, koirien peti... Ainiin se peti. Muistatteko tämän postauksen missä päivittelin isoa petiä jonka ostin ja jota ei voi pestä missään? No se on nyt pussitettuna parvekkeella oksennuksen peittämänä koska minulla ei kertakaikkiaan ole tilaa pestä sitä missään. Helvetinperkele.

Mutta huoli pois, ei tämä tähän lopu. Röyhkeys kasvaa päivä päivältä. Touhusin eilen aamulla omiani ja olin kuulevinani miten kissanruokaa pistellään poskeen keittiössä kovalla vauhdilla. Kissathan syö hillitysti joten päätin käydä kurkkaamassa mitä siellä tapahtuu. No yllätys - siellähän se JumiJumpelo söi kissojen ruuat kovinkin tyytyväisenä... Mistä muuten tunnistaa Jumin? Kun tulin niin lähelle, että koira minut huomasi, laittoi kyseinen eläin korvat luimuun, silmät viiruiksi mutta perkeleen otus jatkoi syömistä.

Olen tottunut siihen, että tätä saattaa tapahtuu kun olen pois kotoa mutta, että koirat hyppii pöydillä kun olen parin metrin päässä. Tsiisuskraist. Lähden tästä kassakaappi-ostoksille ja ostan kaapin johon voin säilöä ruokatarpeet ilman, että niitä varastetaan joka päivä.

ps. kuvat eivät ole lavastettuja vaan koirat on otettu kiinni itseteossa. prkl.

Tarjoilija! Ruuassani on kuparia

Kuten olen varmasti joskus jossain maininnut niin koirani syö pääsääntöisesti Royal Canin Energy 4800 -kuivanappulaa. Sen saatavuudessa on kuitenkin ollut ongelmia viime aikoina kun tuote lanseerattiin uudestaan nimellä Sporting Life, Endurance 4800. Tämä on ainoa ruoka josta olen löytänyt 30% rasvan. Kaikki muut ruuat ovat lähinnä laihisruokaa tähän verrattuna.

Ideologiani on syöttää koirilleni vähän ja todella rasvaista ruokaa jolloin laatu korvaa määrän eikä tarvitse ruokkia useamman kilon aterioilla. Koirat syö liikkunnan mukaan 1-4dl ruokaa /päivässä.

Kun tosiaan tuota omaa RCn ruokaa ei saanut mistään niin kyselin M&Mn myyjältä mistä löytyisi ruoka joka olisi melkein tuossa samassa rasvaprosentissa ja silti ihan hyvää ruokaa. Olin itse selaillut noita merkkejä ja kaikki jäi siihen 21-25% rasvaan. Myyjä sitten suosittele Pure Natural Active -ruokaa. Ostin 12kg säkin ja menin kotiin.

Koirat söi tuota viikon ja ihan hyvältä vaikutti - paska ei muuttanut muotoaan eikä sitä tullut mitenkään järjettömän paljon. Kaikki hyvin siis. Kunnes seuraava viikko alkoi... Molempien koirien paska muuttui täysin oranssiksi. Ensin kuvittelin, että johtui jostain Frolicien syömisestä tai muusta vastaavasta koska ruoka ei ole (ainakaan minun silmääni) värjättyä. Mutta vaiva vaan jatkui.

Ihan mielenkiinnosta katselin sitten Pure Naturalin tuoteselostetta. En usko, että oranssi uloste tästä johtui mutta silmääni sattui kuparin määrä. Sitä on tuoteselosteen mukaan 81mg/kg!

Nopea kuuklaaminen kertoo, että koiran kuparintarve on 0,06 mg / elopainokilo. Tämä tarkoittaisi Jumin kokoiselle koiralle päivän tarve on 1,68mg. Sanotaan, että Jumi syö 300g kuivanappulaa päivässä Pure Naturalia = kuparia tulee elimistöön 27mg. Eli huimasti oli päiväntarpeen. Vastaavasti RCn Endurance -ruuassa kuparia on 15mg/kg jolloin Jumin elimistö saisi samalla ruokamäärällä 5mg kuparia. Viisi kertaa vähemmän kuin Pure Naturalin ruuasta.

Ruoassa oleva kuparin määrä ei vielä kerro, kuinka paljon kuparia koira saa ruoasta imeytettyä ja hyväksikäytettyä. Huonommin imeytyviä muotoja joutuu rehuvalmistaja lisäämään enemmän taatakseen "tasapainotetun" ruoan, kun taas hyvin imeytyviä tarvitsee lisätä vähemmän, mutta ne taas yleensä ovat kalliimpia käyttää. Rehunvalmistajalle se on lähinnä kustannuskysymys. Ruokapussin kyljessä komeileva luku ei siis vielä välttämättä kerro paljoa.

Silti syötän mielummin vähemmän kuparia kuin enemmän jos on pakko valita sillä tarpeettoman korkeat kuparipitoisuudet lisäävät maksavaurioiden (esim. Bedlingtonin terrierillä maksakirroosin) ja myös kroonisen aktiivisen hepatiitin (CAH) riskiä. On havaittu, että jos kuivamuonissa on 5 – 10 mg/kg kuparia, niin bedlingtonit saavat myrkytyksen (Tined ym. 1978). Kertokaa siis minulle mitä 81mg/kg tekee bedlingtonin terrierille?

Löysin interwebin saloista tällaisen toteamuksen:
- AAFCO:n suositus kuivamuonille on tällä hetkellä 7,3 mg/KAkg
- FEDIA Fin suositus koiranrehun kuparille on 0,72 mg/100 g kuiva-ainetta aikuisille koirille ja 1,1 mg/100 g kuiva-ainetta kasvaville pennuille. Lain määräämä maksimi on 2,8 mg/100 g ka. Eli vaihteluväli rehuissa voi olla 7,2-28 mg/kuiva-ainekilo. 

Joku voisi minulle vielä selventää, että jos laki sanoo, että maksimi on 28mg/ka kg niin miten ihmeessä PN -ruuassa sitä on yli 80?

Hampitohtorilla taas.

Jumi kävi hammaskontrollissa perjantaina Anidentissä.
Tuikattiin rauhoite koiran kankkuun, sain kahvilipukkeen ja tiedon, että kestää noin tunnin. Muutama rtg-kuva oli tarkoitus ottaa.

Palasin vähän jälkeen viiden katsomaan miltä tilanne näytti ja Jumi nukkui sikeästi herätepiikistä huolimatta. Kävimme läpi kuvat hoitavan eläinlääkärin Helenan kanssa. Paikattu hammas näytti semi-hyvältä. Hampaassa oli kulunut kiille paikka-aineen ympäriltä joka sitten tasoitettiin ja murtumapinnassa näkyi ihan pieni hiusmurtuma mutta sen kummempaa ei näkynyt röntgenkuvissa.

Poskihampaan paikka oli jälleen irronnut mutta hammas näytti hyvältä joten se ei vaatinut toimenpiteitä ainakaan toistaiseksi. Seuraava kontrolli on siis kesäkuussa 2015.

Loppusummaksi tuli piirun päälle 260e mikä on erittäin halpaa edelliseen asiakkaaseen verrattuna - sille sanottiin hinnaksi 2500e ja rapiat. Jos olen jotain oppinut tästä härdellistä niin on se, että koirien hampaista kannattaa pitää erityisen hyvää huolta sillä niiden hammaslääkärilaskut on aivan jäätävät.

Ainiin. Näyttelypossuillu ei ole tuottanut tulosta. Jumin paino on tippunut kesäkuun painosta -0,9kg ja lukema vaa'lla näytti perjantaina 28,3kg...

Jumi saikuttaa ja Brio haluaisi leikkiä

Armotonta Menoa

Otsikon mukaisesti täysin armotonta... Eli Jumin jälkeläinen Villa Vappulan Armotonta Menoa (Rane) kävi suorittamassa MH-kuvauksen. Mitä videolla näkee niin ei voi kuin olla ylpeä Jumin ja Kurtun jälkeläisesta. Minä itse tykkään kovasti.

Alkuleikki


Viehe

Haalari osa 1

Haalari osa 2

Etäleikki

Räminä

Haamut

Resurssiaggressiosta

Resurssioaggressio = resurssi (asia, lelu, ruoka, lepo, rauha) joka aiheuttaa tarpeen puolustaa sitä ympäristöltä.

Silloin kun Jumi oli yksinelävä koira resurssit eivät olleet ongelma. Pyrin pentuaikana välttämään perusvirheet koiran kanssa, eli vaikkapa kun koiranomistaja vanhoilla menetelmillä toteuttaa ”johtajuuttaan”, eli antaa koiralle jotakin kivaa ja vie sen saman tien pois koiran ulottumattomista. Esimerkiksi ruokakupin ottamista kun koira syö (mitä - uskomatonta kyllä - jotkut edelleenkin neuvoo!). Sen sijaan, että otin kupin pois saatoin lisätä siihen ruokaa. Eli tarkoitus oli aina tehdä resurssista mahdollisimman vähäarvoinen jotta siitä ei ikinä tulisi ongelma.

Luita ja leluja meillä oli lattiat täynnä - niin monta, että kaikkia ei voi millään omia. Minun huomiota riittää niin kauan kun minä sanon, koira ei voi omia minua tai huomionosoituksia. Leluista luopumista harjoiteltiin toisella lelulla tai ruualla. Ikinä en vienyt lelua joka oli koiralla suussa (paitsi jos leikittiin yhdessä) vaan siinä vaiheessa kun koira leikkii oman lelunsa kanssa alan heiluttamaan seuraavaa ja koira luopuu vanhasta ja tulee minun kanssa leikkimään uudella lelulla. Tämä myös vahvistaa yhteisen tekemisen sidettä omistajan ja koiran välillä.

Hirveintä on katsoa ihmisiä joiden koiralukutaito on niin keskiajalta, että jos koira murisee ihmiselle ruuan tai lelun ollessa sen suussa/vieressä niin koira automaattisesti revitään, huudetaan ja kaadetaan maahan selälleen. Koska koira kuulema isottelee "ja sellaista ei tässä taloudessa siedetä". Ei. Koiralle on muodustunut resurssi ja murina johtuu siitä, että koira pelkää menettävänsä haluamansa resurssin, eikä todellakaan siitä, että se pyrkisi johtajaksi.

Mitä sitten tehdä tilanteessa?
Esimerkkinä työstämisestä voin kertoa meidän kotielämästä kun Brio tuli taloon. Raukkaparka on lauman alin, kahden vahvan luonteen alla. Briolla ruoka tai luut muodosti resurssin, eteenkin kun Jumilla on paha tapa omia luut mikäli niitä ei ole tarpeeksi monta. Eli yhden osittainen resurssiaggressio johti toisen pahaan resurssiaggressioon.

Ollaan kaikki olohuoneessa. Koirat on saanut samanlaiset luut (joita on jo tsiljoona lelukorissa ja lattioilla mutta nämä ovat uudet). Syövät niitä rauhassa ja Brio poistuu juomaan vettä. Jumi käy samantien hakemassa Brion luun itselleen (sen minkä jättää sen menettää). Tämä johti siihen, että Brio selvästi kerta kerralta kasvatti kierroksia luista. Sen sijaan, että olisin tehnyt ongelman "helpoksi" eli erottanut koirat luiden syömisen ajaksi päätin tehdä asialle jotain. Jos haluan koiria jotka tulee toimeen (toivon mukaan) loppuelämän niin ei kaikkia ongelmia aina voi lakaista maton alle erottamalla koiria - tai sitten niitä erotetaan loppuelämän.

Mikä siis avuksi? Tilanne oli siis eskaloitunut sen verran nopeasti, että luuta syödessä Brio murisi kaikelle joka liikkui muutaman metrin etäisyydellä. Minä sain liikkua vapaasti ja käydä myös koskettamassa koiraa. Tässä kohtaa oli onni, että Jumi on hiukan enemmän kuin peruskoulutettu. Jumin laitoin paikallamakuuseen kolmisen metriä Briosta (Jumilla ei herkkuja tai luuta). Brio söi luuta. Kun murisi Jumille, laitoin käden luun päälle ja estin sillä sen syömistä. En poistanut luuta vaan käsi päälle. Kun rauhoittui annoin toisen herkun luun viereen ja annoin jatkaa syömistä. Toistin joka murinan kohdalla. Kun tämä sujui Jumin kanssa kolmen metrin etäisyydellä jatkoimme kahden metrin etäisyydellä jne. Harjoittelu kesti reilun kuukauden mutta tuotti tulosta.

Tällä hetkellä voin antaa koirille luut ja molemmat voi syödä omansa vierekkäin ilman, että Brio saa siitä kipinää. Vielä se pentu ei kuitenkaan ole oppinut, että sitä luuta ei kannata jättää kun Jumistus käy sen hakemassa omaan jemmaan.

Lähti taas vähän lapasesta

Hieman on taas tullut kerättyä koirille roinaa ja yhtään ei tarvitsisi lisää - mutta minkäs teet kun veri vetää kaupoille! Tässä kesän/alkusyksyn mittaan on kertynyt taas sitä roinaa ihan kiitettävästi (byyh).

Aiemmin kesällä tuli jo hankittua kettupannat aina niin loistavalta Suvituikun pantafirmasta. Kiitos Seijalle näistä taas <3 Lisäksi ostin pelastusliivit molemmille koirille - Rukan oranssit liivit. Olisi ehkä saanut olla puolikokoa pienemmät mutta kelpaavat hyvin ja ovat olleet kovassa käytössä.

Kuopiosta ostin (kaikenmaailman lelujen ja possunenien lisäksi) kaksi matkapetiä. Sen jälkeen maailmanvoittajasta lähti mukaan kaksi nahkahihnaa Hollolan nahkapajasta ja Dobo-pallo ja herkkuja (siis tajuatteko, että pidin näppini kurissa ja pääsin ehjänä ja vähän vähemmän köyhänä sieltä pois kuin olisin halunnut). Siellä tosin oli sellainen valkoinen, iso (teko)nahkapeti mikä jäi harmittamaan etten sitä ostanut.

Joten piti sitten korjata tilanne ja ostin Petenkoiratarvikkeesta sellaisen isomman petityynyn. Olin siihen vähän pettynyt joten kun Mustin ja Mirrin pedit tuli alennukseen mukaan lähti iso beige peti. Siihen mahtuisi melkein jo kolmas koira... Sen pedin huono puoli on, että minulla ei ole hajuakaan miten se pitäisi pestä. Pesukoneeseen se ei mahdu joten kai se on pestävä kesällä sitten painepesurilla.

Vielä olisi etsinnässä jotkut pirteät syyspannat ja pitäisi käydä Biltemasta ostamassa varastoon vähän palloja ja narua niin saisi uudet tottispalkat tuunattu koirille. Havittelen myös omaa ruokintatasoa ja ja ja... Shoppailuinto ei ota laantuakseen!

Pakko hehkuttaa isin poekaa

Pakko hehkuttaa. Jumin urospentu edellisestä pentueesta (Villa Vappulan Bogart Co.) oli Tampereen ryhmiksessä tänään. Tyyppi korkkasi junnukehät 10kk iässä upealla menestyksellä

JUN ERI1, SA, PU1, SERT, ROP!! Amstaffeja oli näytillä 38kpl joten tämä oli vahva suoritus Ressulta. Onnea Lauralle, Tiinalle, Sirulle ja Kiialle kauniista pennusta!

"Excellent size, Elegant dog. Excellent outline. Very good chest. Very good angulations. Powerful head. Good eyes. Correct movements."