Silloin kun Jumi oli yksinelävä koira resurssit eivät olleet ongelma. Pyrin pentuaikana välttämään perusvirheet koiran kanssa, eli vaikkapa kun koiranomistaja vanhoilla menetelmillä toteuttaa ”johtajuuttaan”, eli antaa koiralle jotakin kivaa ja vie sen saman tien pois koiran ulottumattomista. Esimerkiksi ruokakupin ottamista kun koira syö (mitä - uskomatonta kyllä - jotkut edelleenkin neuvoo!). Sen sijaan, että otin kupin pois saatoin lisätä siihen ruokaa. Eli tarkoitus oli aina tehdä resurssista mahdollisimman vähäarvoinen jotta siitä ei ikinä tulisi ongelma.
Luita ja leluja meillä oli lattiat täynnä - niin monta, että kaikkia ei voi millään omia. Minun huomiota riittää niin kauan kun minä sanon, koira ei voi omia minua tai huomionosoituksia. Leluista luopumista harjoiteltiin toisella lelulla tai ruualla. Ikinä en vienyt lelua joka oli koiralla suussa (paitsi jos leikittiin yhdessä) vaan siinä vaiheessa kun koira leikkii oman lelunsa kanssa alan heiluttamaan seuraavaa ja koira luopuu vanhasta ja tulee minun kanssa leikkimään uudella lelulla. Tämä myös vahvistaa yhteisen tekemisen sidettä omistajan ja koiran välillä.
Hirveintä on katsoa ihmisiä joiden koiralukutaito on niin keskiajalta, että jos koira murisee ihmiselle ruuan tai lelun ollessa sen suussa/vieressä niin koira automaattisesti revitään, huudetaan ja kaadetaan maahan selälleen. Koska koira kuulema isottelee "ja sellaista ei tässä taloudessa siedetä". Ei. Koiralle on muodustunut resurssi ja murina johtuu siitä, että koira pelkää menettävänsä haluamansa resurssin, eikä todellakaan siitä, että se pyrkisi johtajaksi.
Mitä sitten tehdä tilanteessa?
Esimerkkinä työstämisestä voin kertoa meidän kotielämästä kun Brio tuli taloon. Raukkaparka on lauman alin, kahden vahvan luonteen alla. Briolla ruoka tai luut muodosti resurssin, eteenkin kun Jumilla on paha tapa omia luut mikäli niitä ei ole tarpeeksi monta. Eli yhden osittainen resurssiaggressio johti toisen pahaan resurssiaggressioon.
Ollaan kaikki olohuoneessa. Koirat on saanut samanlaiset luut (joita on jo tsiljoona lelukorissa ja lattioilla mutta nämä ovat uudet). Syövät niitä rauhassa ja Brio poistuu juomaan vettä. Jumi käy samantien hakemassa Brion luun itselleen (sen minkä jättää sen menettää). Tämä johti siihen, että Brio selvästi kerta kerralta kasvatti kierroksia luista. Sen sijaan, että olisin tehnyt ongelman "helpoksi" eli erottanut koirat luiden syömisen ajaksi päätin tehdä asialle jotain. Jos haluan koiria jotka tulee toimeen (toivon mukaan) loppuelämän niin ei kaikkia ongelmia aina voi lakaista maton alle erottamalla koiria - tai sitten niitä erotetaan loppuelämän.
Mikä siis avuksi? Tilanne oli siis eskaloitunut sen verran nopeasti, että luuta syödessä Brio murisi kaikelle joka liikkui muutaman metrin etäisyydellä. Minä sain liikkua vapaasti ja käydä myös koskettamassa koiraa. Tässä kohtaa oli onni, että Jumi on hiukan enemmän kuin peruskoulutettu. Jumin laitoin paikallamakuuseen kolmisen metriä Briosta (Jumilla ei herkkuja tai luuta). Brio söi luuta. Kun murisi Jumille, laitoin käden luun päälle ja estin sillä sen syömistä. En poistanut luuta vaan käsi päälle. Kun rauhoittui annoin toisen herkun luun viereen ja annoin jatkaa syömistä. Toistin joka murinan kohdalla. Kun tämä sujui Jumin kanssa kolmen metrin etäisyydellä jatkoimme kahden metrin etäisyydellä jne. Harjoittelu kesti reilun kuukauden mutta tuotti tulosta.
Tällä hetkellä voin antaa koirille luut ja molemmat voi syödä omansa vierekkäin ilman, että Brio saa siitä kipinää. Vielä se pentu ei kuitenkaan ole oppinut, että sitä luuta ei kannata jättää kun Jumistus käy sen hakemassa omaan jemmaan.
Luita ja leluja meillä oli lattiat täynnä - niin monta, että kaikkia ei voi millään omia. Minun huomiota riittää niin kauan kun minä sanon, koira ei voi omia minua tai huomionosoituksia. Leluista luopumista harjoiteltiin toisella lelulla tai ruualla. Ikinä en vienyt lelua joka oli koiralla suussa (paitsi jos leikittiin yhdessä) vaan siinä vaiheessa kun koira leikkii oman lelunsa kanssa alan heiluttamaan seuraavaa ja koira luopuu vanhasta ja tulee minun kanssa leikkimään uudella lelulla. Tämä myös vahvistaa yhteisen tekemisen sidettä omistajan ja koiran välillä.
Hirveintä on katsoa ihmisiä joiden koiralukutaito on niin keskiajalta, että jos koira murisee ihmiselle ruuan tai lelun ollessa sen suussa/vieressä niin koira automaattisesti revitään, huudetaan ja kaadetaan maahan selälleen. Koska koira kuulema isottelee "ja sellaista ei tässä taloudessa siedetä". Ei. Koiralle on muodustunut resurssi ja murina johtuu siitä, että koira pelkää menettävänsä haluamansa resurssin, eikä todellakaan siitä, että se pyrkisi johtajaksi.
Mitä sitten tehdä tilanteessa?
Esimerkkinä työstämisestä voin kertoa meidän kotielämästä kun Brio tuli taloon. Raukkaparka on lauman alin, kahden vahvan luonteen alla. Briolla ruoka tai luut muodosti resurssin, eteenkin kun Jumilla on paha tapa omia luut mikäli niitä ei ole tarpeeksi monta. Eli yhden osittainen resurssiaggressio johti toisen pahaan resurssiaggressioon.
Ollaan kaikki olohuoneessa. Koirat on saanut samanlaiset luut (joita on jo tsiljoona lelukorissa ja lattioilla mutta nämä ovat uudet). Syövät niitä rauhassa ja Brio poistuu juomaan vettä. Jumi käy samantien hakemassa Brion luun itselleen (sen minkä jättää sen menettää). Tämä johti siihen, että Brio selvästi kerta kerralta kasvatti kierroksia luista. Sen sijaan, että olisin tehnyt ongelman "helpoksi" eli erottanut koirat luiden syömisen ajaksi päätin tehdä asialle jotain. Jos haluan koiria jotka tulee toimeen (toivon mukaan) loppuelämän niin ei kaikkia ongelmia aina voi lakaista maton alle erottamalla koiria - tai sitten niitä erotetaan loppuelämän.
Mikä siis avuksi? Tilanne oli siis eskaloitunut sen verran nopeasti, että luuta syödessä Brio murisi kaikelle joka liikkui muutaman metrin etäisyydellä. Minä sain liikkua vapaasti ja käydä myös koskettamassa koiraa. Tässä kohtaa oli onni, että Jumi on hiukan enemmän kuin peruskoulutettu. Jumin laitoin paikallamakuuseen kolmisen metriä Briosta (Jumilla ei herkkuja tai luuta). Brio söi luuta. Kun murisi Jumille, laitoin käden luun päälle ja estin sillä sen syömistä. En poistanut luuta vaan käsi päälle. Kun rauhoittui annoin toisen herkun luun viereen ja annoin jatkaa syömistä. Toistin joka murinan kohdalla. Kun tämä sujui Jumin kanssa kolmen metrin etäisyydellä jatkoimme kahden metrin etäisyydellä jne. Harjoittelu kesti reilun kuukauden mutta tuotti tulosta.
Tällä hetkellä voin antaa koirille luut ja molemmat voi syödä omansa vierekkäin ilman, että Brio saa siitä kipinää. Vielä se pentu ei kuitenkaan ole oppinut, että sitä luuta ei kannata jättää kun Jumistus käy sen hakemassa omaan jemmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti