Kennelliiton sitoumuskasvattaja ei kuitenkaan ole mikään tae siitä, että koirat tai pennut ovat hyvässä hoidossa tai, että kasvatustyötä pyöritetään ns. puhtailla jauhoilla.
Kasvattajaksi ei pääsee kuka tahansa.
Väärin. Mikäli sinulla on pari sataa ylimääräistä, jaksat ilmoittautua liiton kasvattajakurssille ja löydät itsellesi rotuyhdistyksen joka puoltaa sinun kasvattamista (jotkut yhdistykset vaatii puoltamiseen puhtaan rekisterin eläintenpidossa tms mutta suurin osa ei taida vaatia yhtään mitään). Eli hirveän hankalaa kasvattajaksi ryhtyminen ei ole.
Kasvattajalla on aina rodun paras mielessä.
Väärin. Ehkä omasta mielestään mutta harvemmin tämä on totta. Ikävä kyllä.
Nuori, innokas ja uusi kasvattaja ei välttämättä omaa niin paljon tietoa ja taitoa mitä vanhemmille kasvattajille on kertynyt linjoista / suvuista / yksilöistä. Totuus ei löydy jalostusnetistä vaan niissä kahdenkeskisissä keskusteluissa jossa myönnetään vaikkapa jalostusmatadorin olevan täysin allerginen tai jalostusnartun tappaneen kolme pentua. Näissä kohtaa uusi kasvattaja ei välttämättä tiedä tarpeeksi jotta voisi tehdä pentuepäätöksensä oikeilla tiedoilla.
Vastaavasti vanha ja kokenut kasvattaja on jo tehnyt kaiken. Hänellä on (todennäköisesti) oma ostajakunta, omat fanijoukot ja piirinsä. Vanhempi kasvattaja voi tehdä riskejä mitä nuoremmat ei voi koska vanhemman valta / se kokemus / jne. Totuushan on, että ei se vanhemman kasvattajan riskit ole yhtään vähäisempiä kuin nuoremman mutta se vaan pystyy perustelemaan pentueensa ikävuosilla ja kokemuksella.
Esimerkki todellisesta elämästä. Tekeillä on kokeneen kasvattajan pentue jossa uroksella on todettu lievä distichiasis silmissä. Nartulla on todettu lievä distichiasis sekä lasiaisen rappeutuma. Mikäli tämä pentue olisi aloittelevan kasvattajan pentue niin rotuharrastajat olisivat takajaloillaan huutelemassa miksi kukaan yhdistää silmäsairauksia jotka kertaantuu. Koska kyseessä on kokenut, monta vuotta kasvattanut ihminen kukaan ei kyseenalaista (ainakaan julkisesti) vaan todetaan, että "pakkohan sen on tietää mitä se tekee". Kukaan meistä ei kuitenkaan ole selvännäkijä. Mitä enemmän kasvattaa sitä enemmän uskaltaa ottaa riskejä ja sitä suurempi todennäköisyys on, että kaikki pennut ei ole terveitä.
Kasvattaja käyttää aina terveitä ja rodunomaisia koiria.
Väärin. Kasvattaja on ihminen kuten sinäkin. Hän tekee tahallisia ja tahattomia virheitä. Ikinä emme tiedä mitä vikoja pentueessa on ennenkuin pennut on maailmalla. Toki kasvattaja voi valistaa itseään katsomalla uroksen tai nartun aiempia pentueita tai vanhempien sisaruksia ja sen perusteella tehdä joitain johtopäätöksiä terveyden suhteen.
Meitä on kuitenkin moneen junaan. Jonkun mielestä allergia ei ole periytyvä sairaus (nillittinilliti, ei se olekaan vaan taipumus periytyy), toinen on sitä mieltä, että rakenteelliset viat ei periydy ja kolmas on sitä mieltä, että koiran luonne voi olla kuinka huono tahansa koska ei se kuitenkaan periydy. Uroksen omistajan vastuulla on kertoa rehellisesti koiran huonoista puolista sitä jalostukseen kysyvälle. Mutta miten käy jos omistaja pimittää tietoa? Tai ei ole sitä mieltä, että toistuvat epilepsiakohtaukset ovat vakavia koska ovat niin lieviä?
Kasvattajalla on oikeus tehdä minkälaisia sopimuksia tahansa.
Osittain tämä on totta. Suomessa on sopimusvapaus mikä käytännössä tarkoittaa, että kaksi täysi-ikäistä ihmistä voivat solmia minkä tahansa sopimuksen keskenään. Mikäli kasvattaja on allekirjoittanut kasvattajasitoumussopimuksen häntä kuitenkin sitoo Kennelliittoon päin seuraavat kohdat:
8. Myydessäni koiran teen siitä kirjallisen sopimuksen Kennelliiton vahvistamaa lomaketta käyttäen tai muuten kirjallisena samansisältöisenä. Kauppahintaan sisältyy rekisteritodistus ja kirjalliset
hoito-ohjeet. Jos Kennelliitto poistaa myymäni koiran rekisteristä, palautan kauppahinnan.
10. Luovuttaessani koiran sijoitukseen niin, että jalostusoikeus säilyy minulla, teen tästä kirjallisen sopimuksen Kennelliiton ”Sopimus koiran sijoituksesta” -lomaketta käyttäen tai muuten kirjallisena samansisältöisenä.
Näin ollen ja lauseiden välistä on tulkittavissa, että sopimus minkä kasvattajat tekee ostajan tai sijoituskodin kanssa tulee olla samansisältöinen kuin liiton omat sopimukset. Tämä vaan tuntuu olevan kovinkin hämärä käsite monille kasvattajille. Räikeimmät ylilyönnit mitä olen kuullut taitaa olla näitä "myyn koiran sulle täyteen hintaan, teet sille kaikki terveystutkimukset mutta mä sit omistan sen jalostuksellisesti ja otan kaikki pentuerahat jos se joskus sellaisia saa". Tai sitten sijoituskoirien täysin kohtuuttomat sopimukset (liian paljon pentueita, liian pitkiä aikoja tai vaikkapa sperman kerääminen). Suosittelen lukemaan liiton omat sopimukset ennenkuin allekirjoittaa kasvattajan tekemän sopimuksen, nimim. itse kämminnyt sopimuksensa pahasti. Pennulla on tapana sokeuttaa uutta omistajaa kovinkin suuresti joten kannattaa todella olla varovainen mitä sitä pentutuoksun huuruissa allekirjoittaa.
Olen tilivelvollinen kasvattajalle.
Väärin. Et ole. Toki oletusarvoisesti kasvattaja haluaa olla tukenasi pennun kanssa ja tahtoo auttaa mikäli tulee kysyttävää mutta sinä olet ostanut kauppatavaran ja se kauppatavara on sinun hyvässä ja pahassa.
Monessa asiassa kannattaa kuunnella pätevää kasvattajaa mutta yksi tärkeimmistä asioista mitä suosittelen opettelemaan on kyseenalaistaminen. Ei ole väärin ajatella omilla aivoilla. Jos vanhemmat on raskaita tankkeja niin todennäköisyys, että pentueeseen syntyy ihan kevyttä terrieri on häviävän pieni. Jos vanhemmilla on allergia tai kutisee niin on mahdollista, että pennullakin on allergiaa.
Joskus mietin ihmisiä jotka ovat ns. "kasvattajauskollisia". Eli ihan sama minkä pentueen kasvattaja tekee koska se on ainoa oikea keneltä voisi harkita pentua. Toki jos ei halua kantaa rahaa yhdellekään toiselle kasvattajalle niin sitten ei ole vaihtoehtoja. Minulle on aina ollut kasvattajaa tärkeämpi se yhdistelmä. On monta kasvattajaa keneltä en ottaisi (ihan vaan siksi, että en halua tukea heidän toimintaa) mutta on myös moni kasvattaja joiden kanssa en koe, että meillä olisi mitään yhteistä mutta oikean yhdistelmän kohdalla voisin hyvinkin ajatella ottavani pentueen siltä kasvattajalta.
Summa summarum.
Mieti ennenkuin ostat, että keneltä ostat. Mitä allekirjoitat ja paljonko maksat. Mitä sillä rahalla saa ja mitä sillä rahalla tuet. Ihania koiria on maailma täys.
Note. Kuvien koirat ei liity tapauksiin millään tavalla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti