keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kun eniten vituttaa kaikki


Ärsyttävät eläimet.
En ole tainnut jakaa kanssanne miten järkyttävän huonokäytöksisiä koiria minulla on. Aivan suaatanan hankalia persläpiä jos niitä jättää yksin enemmän kuin kolmeksi minuutiksi ja aina se ei edes vaadi sitä yksinoloa.

Tässä viime aikoina on elämäni kokenut pientä muutosta sen suhteen, että meitä on taloudessa nykyään kaksi. Ainakin tilapäisesti. Mikä myös tarkoittaa, että tavaraa on aiempaa enemmän. Mikä myös tarkoittaa, että koirat on reuhkannut aiempaa enemmän.

Se alkoi viattomasti leipien viemisellä pöytätason takanurkasta. Se jatkui laatikoiden avaamisella. Siitä se eskaloitui laatikoiden purkamiseen (kun ne köytettiin kiinni kun niitä avattiin) sekä tiskipöydällä kävelemiseen ja yläkaappien avaamiseen.

Tavaroita on rikottu huolella. On entistä savipataa, lukuisia roskiksia, jauhoja, pastaa, riisiä, leipää ja hedelmiä. Ja siis älä luule, ettenkö ole tehnyt kaikkeni näiden estämiseksi. On teipattu laatikoita, siiretty syötävä purkkeihin ja siitä lasipurkkeihin. On siirretty, nostettu ja tikapuilla viety katonrajaan asti.

Paras taisi olla kun mies tuli kotiin ja laittoi viestiä minulle, että jauhoja on jokapuolella ja hellan päällä on jauhoisia tassunmerkkejä <3 Koirat.

Ei se varastaminen tai sotkeminen edes ole se ikävin puoli. Se ikävin puoli on se ripuli ja oksennus mitä näistä seuraa. Ette ikinä arvaa miten koira voi paisua hapanleivästä tai kuinka paljon oksennusta tulee kun koira on syönyt kilon risottoriisiä. Matot on oksennuksessa, päiväpeitto, koirien peti... Ainiin se peti. Muistatteko tämän postauksen missä päivittelin isoa petiä jonka ostin ja jota ei voi pestä missään? No se on nyt pussitettuna parvekkeella oksennuksen peittämänä koska minulla ei kertakaikkiaan ole tilaa pestä sitä missään. Helvetinperkele.


Mutta huoli pois, ei tämä tähän lopu. Röyhkeys kasvaa päivä päivältä. Touhusin eilen aamulla omiani ja olin kuulevinani miten kissanruokaa pistellään poskeen keittiössä kovalla vauhdilla. Kissathan syö hillitysti joten päätin käydä kurkkaamassa mitä siellä tapahtuu. No yllätys - siellähän se JumiJumpelo söi kissojen ruuat kovinkin tyytyväisenä... Mistä muuten tunnistaa Jumin? Kun tulin niin lähelle, että koira minut huomasi, laittoi kyseinen eläin korvat luimuun, silmät viiruiksi mutta perkeleen otus jatkoi syömistä.

Olen tottunut siihen, että tätä saattaa tapahtuu kun olen pois kotoa mutta, että koirat hyppii pöydillä kun olen parin metrin päässä. Tsiisuskraist. Lähden tästä kassakaappi-ostoksille ja ostan kaapin johon voin säilöä ruokatarpeet ilman, että niitä varastetaan joka päivä.

ps. kuvat eivät ole lavastettuja vaan koirat on otettu kiinni itseteossa. prkl.

3 kommenttia:

  1. Voi eeeiii... :D

    Meillä oli ennen samaa kahden dobberin kanssa. Jokaisessa laatikossa oli lapsilukko-tsydeemi, niin myös ovissa. Roskis vietiin aina kun koirat jäi yksin. Kissanhiekkalooda oli kylppärissä - kylppärin ovessa TURVAKETJU jotta ovea ei sais kun raolleen (eli kissa pääsee sinne, ei koirat, muuten laatikko oli raahattu olkkarin matolle ja kipattu hiekat laatikosta. Miksi? Älä kysy, en tiedä.). Kaikki ovenkahvat käännettynä (eipä auttanut, mutta kuitenkin) ja jääkaapin oven vedin irroitettu. Kengät, vyöt, laukut, hihnat, takit ym poissa näkyvistä. Eli jossain kaapissa. Eli jep. Tuttua, aaah niin tuttua.

    Kyllä meillä nykyäänkin kävellään pöydillä ja syödään kissanruuat ja askarrellaan, mutta ei (vielä) pääse tuohon entisten tasoon... Nykyään siis pitbull.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Välillä sitä miettii miten kaunis koti voisi olla ilman koiria!
      Tai vastaavasti jonkun pikkufifin kanssa jonka maailma ulottuu maksimissaan 40cm korkeuteen lattiasta...

      Poista
  2. Voi ei tiedän ton tunteen kun asuntoa pistetään koirien toimesta uuteen uskoon ja ruokatarpeet menee parempiin suihin! =) Kyllä se siitä. Joskus sitä toivoo et omatkin koirat ois sen 30cm lyhyempiä säkäkorkeudeltaan :D

    VastaaPoista