Briolla ensimmäiset hampaat alkoi tippumaan siinä 4,5kk iässä. Ensin pienet etuhampaat, sitten väli- ja takahampaat. Kulmureita oli mukavasti tuplana muutaman viikon.
Reilun viikon verran heiluttelin kulmureita mitä kerkesin, revitin leluja, yllytin koiria repimään keskenään lelua ja olin menettää järkeni - tähänkö se ura sitten katkeaa - huonoon purentaan? Sitä haluaa tehdä kaikkensa, että purenta olisi hyvä ja pohdin jo eläinlääkärin pihtejä.
Mikään neljästä kulmureista ei heilunut edes sitä vähääkään. Yläkulmureissa oli selvät tuplat, alakulmureissa vähemmän selkeät. Uudet alakulmurit kasvoi vanhojen sisäpuolella. Olin todella huolissani ja veivasin koiran suuta suurinpiirtein kaiken sen ajan mitä yhdessä vietettiin. Lopulta sitten lähti eka alakulmuri. Huokaisin helpotuksesta kunnes tuli seuraava murheenkryyni - mitä jos se alakulmuri joka on siellä keskellä suuta ei nyt lähdekään tulemaan oikealle paikalle...
Alla olevassa kuvassa on alakulmuri juuri lähtenyt, yläkulmurit tiiviisti kiinni. Vasen kuva on otettu vähän edestä ja oikea enemmän sivulta. Oikealla olevassa kuvassa näkyy se rauta-alakulmuri siellä suun keskellä. Kuva havainnoillistaa hyvin miten syvällä se alakulmuri siellä oli.
Kaiken kaikkiaan pari viikkoa koin kauhunhetkiä ja odottelin hampaiden tippumista. Ylläolevassa kuvassa rauta-yläkulmuri ehti kasvaa vielä useamman millin ennenkuin maitohammas tipahti. Allaolevassa kuvassa on viimeinen kulmuri ja sitä myötä viimeinen vaihtunut hammas.
Ehkä me omistajat ollaan liian herkästi lähdössä poistattaa kulmureita. Ne tipahtaa aikanaan ja niitä täytyy välillä avittaa repimällä leluja tai antamalla jotain sitkeitä ruokia. Totuushan on, että luonnossa koira kuolisi aika nopeasti jos siltä vaihtuisi kulmurit ilman, että sieltä on hyvällä vauhdilla tulossa uudet. Hampaaton koira kun ei tapa kovin monta asiaa.
Ja Briolla on tätänykyään priima purenta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti