1+1 = 2

Jos yksi koira on ihana eikö kaksi ole silloin aivan yli-ihanaa? Näin sitä voisi kuvitella... En ole pentuihminen ja oikeasti voisin vaihtaa sen koko ensimmäisen (tai peräti puolentoista) vuoden vaikkapa omaan rauhaan. Kun pentu tulee kotiin niin se rikkoo taas kaiken - rutiinit, tavarat ja hermot.

Ensinnäkin. Ihan kamala huomata miten vanha Jumi onkaan... Ikää ei ole kuin 3,5v mutta silti sen käyttäytyminen on siirtynyt siitä pentumaisesta rasavillistä sellaiseen kylmänviileään aikuismaisuuteen sen myötä kun pentu tuli taloon. Rauhoittuminen on jo tuttua huttua, aamuisin tekee mieli nukkua pitkään, ei haittaa vaikka koko päivän viettäisi sisällä ja mukavuudenhalu vie joskus mennessä. Kyllähän se pennun kanssa riehuu mutta ero korostuu esim. tavatessa jonkun uuden ihmisen. Mitä enemmän Brio innostuu sitä passiivisempi ja jalat maassa Jumi on. Aikuiset koirat vaan on <3

Nukkuminen. Pentu jaksaa nukkua noin yhdeksään asti jonka jälkeen se käy hakemassa lelun ja tulee sänkyyn pomppimaan. Väsytät sen päivän mittaan 10km lenkillä, aivojumpalla ja vapaanajuoksentelemisellä ja illalla pentu haluaisi vielä leikkiä ja puuhastella kun "vanhus" jo kuorsaa. Kun mikään ei riitä pennulle. Se nukkuu mielellään öisin ja riehuu päivät. Jos olen tehnyt etäpäivää kotoa käsin pentu nukkuu noin kahteentoista jonka jälkeen se alkaa kiertämään kehää olohuoneen ympäri kuin vangittu jellona. Ei ole helppoa olla nuorimies jonka housuissa on muurahaisia.

Työpäivät. Ennenkuin Brio tuli taloon Jumi vietti seesteisiä päiviä nukkuen - mihinkään ei oltu kajottu ja tuhoamiset oli pelkkä paha muisto vain. Nykyään jännitän taas sydän kurkussa, että mitä suljettujen ovien takana odottaa. Eilen minua odotti litra mustapippuria sängyssä ja teepusseja eteisessä (muistetaan, että kaikki tavara on pingotettujen kaapinovien takana jottei koirat pääse niihin käsiksi). Muutama viikko sitten (blogista löytyy kuva) 3kg jauhoja pitkin eteistä ja kettiötä. Kun illalla viihdyttää pentua sinne klo 23-24 saakka (= ei anna sen mennä nukkumaan) ja lähtee töihin niin, että työpäivä on 7-15 ja kiiruhtaa siitä kotiin niin todennäköisesti koirat ei ole ehtinyt tehdä suurempaa tuhoa... Harmi vaan, että se "oma aika" on vähän kortilla.

Resurssit. Meillä on luita ja leluja pitkin lattioita. Isompi ei jaksa kovin ottaa hernettä jos joku tallustaa tai käy luun lähellä kun sitä syö. Pienemmän rutina alkaa käymään heti jos joku talouden elukoista lähestyy kahta metriä lähemmäs. Tämän kanssa ollaan tehty hommia koska meillä kotona vallitsee rauha ja rakkaus ;) eikä kellään ole tarvetta rutista yhtään. Sitten kun luut on syöty ja jätetty niin vanhemman mielestä ne ovat hänen. Vartioi niitä ihan jopa asunnon toisesta päädystä jonka jälkeen luut lähtee huilimaan pariksi päiväksi jonka jälkeen ne voi lisätä lelukoriin ilman ongelmaa.

Litrahuuli ja sen kaverit. Kuva Mona Nuuttinen.

Äänet. Kumpikin koira on hyvin hiljainen eli ei ole mitään rappuhaukkumista tms. Mutta ne kuulee kaiken mitä omassa kodissaan tapahtuu. Hyvä esimerkki oli nyt pääsiäisenä kun söin joku ilta sipsejä.  Koirat oli siis koko päivän riehumassa ja illalla uni maistui molemmille. Jumi tapansa mukaan nukkuu sohvalla mun vieressä, ja Brio sängyssä pitkin pituutta. Heikkona hetkenä päätin lahjoa Jumia yhdellä sipsillä. Hiljaa käsi kävi pussissa ja annoin sille sipsin. Se rouskutteli kerran (!) ja nielaisi. Samassa saatanan sekunnissa kuuluu makuuhuoneesta kynsien rapinaa ja seuraavassa hetkessä herra Palikka istuu mun edessä sen näköisenä, että "jaa, täälläkö niitä makupaloja tarjottiin". Siis wtf? Ja silti ne "tänne perkele nyt heti" menee kuin kuurolle korville.

Ihan helvetin rasittavia nuo kaksi on mutta silti niin rakkaita. Urpåt.