Ei muuta kun soittoa Helsingin koirauimalaan ja samalle päivälle sain ajan. Briohan ei ole koskaan käynyt uimassa ja Jumi nyt tunnetusti menee ihan pipariksi kun tajuaa pääsevänsä uimaan. Päätin jo ennen uintireissua, että en ota Briolle uimaopettajaa (Helsingin altaat on niin pienet ettei Jumi mahtuisi uimaan ilman ruumiita) ja, että jos Brio ei halua uida niin sitten se ei ui.
Pääsin paikalle ja sain jopa riisuttua ja suihkutettua yhden huutavan / ulvovan koiran ja yhden kysymysmerkin. Altaan ääressä puin molemmille pelastusliivit ja Jumihan dyykkasi suoraan veteen. Brio juoksenteli altaan ympärillä ja hirveästi oli halua mennä lelun perään muttei uskallusta. No nyt tullaan siihen kohtaan mitä ei kannata kotona kokeilla...
Menin altaan puoleenväliin ja kutsuin Brion luokse. Nappasin liiveistä kiinni ja nostin altaaseen, nenä "laituria" kohti. Siinähän se polski pystyasennossa hetken kunnes ui sen muutaman metrin rampille. Ja sama uudestaan. Ei se kovin näyttänyt nauttivan tapahtumasta. Kolmannen kerran kohdalla mietin, että olikohan tää nyt ihan oikeasti hyvä idea... Kolmannella kerralla heitin sille lelun samalla ja kippaskappas, ei se pentu uinutkaan rampille vaan lelun perään jonka jälkeen jäi lilluttelee veteen sen lelun kanssa.
Nykyään tuo Briokin on ihan vesipeto - ei sitä saa ylös altaasta enää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti