perjantai 14. helmikuuta 2014

Operetti eikun operantti.

Päästäni kasvaa ilmeisesti kukkia.
Kyllä. Kuulit oikein.
Kukkia.

Olen sekakäyttäjä. Tykkään käyttää koiran kouluttamisessa sekä "vanhaa koulua", että "uutta koulua". Minusta koiraa voi (ja pitää) kurittaa jos se hölmöilee mutta kurittamista voi harrastaa vasta siinä vaiheessa kun koira oikeasti osaa ja tietää mitä sen pitää tehdä.

Jumin kanssa on tehty paljon väärin. Jumin ollessa pentu en kiinnittänyt huomiota vireeseen, en tekemisen iloon enkä siihen, että koira olisi ymmärtänyt mitä se tekee. Sen sijaan imutin huolellisesti nakilla koska niin kaikki muutkin. Palkkasin ja ohjasin käsiavuilla. Tein elämästäni mahdollisimman hankalan jälkeenpäin ajateltuna koska kaikki nämä asiat on pitänyt myös opettaa koiralta pois.

Brion kanssa ajattelin tehdä toisin. Sen kanssa on pennusta lähtien vaadittu enemmän työtä palkan eteen, eli joutunut oikeasti pohtimaan miten palkkaa saisi. Olen tehnyt sille paikan vahvistamista sillä, että se istuu mun vierellä ja kontaktissa ja saa siitä palkkaa. Olen myös antanut liikkeelle käskyn jo.

No, tästä piti sitten opettaa koira kääntymään mukana. Helppoa? No ei ole. Koirahan oli ehdollistunut istumaan mun vierellä ja katsomaan. Kun siirryin alta pois katse säilyi, eli koira oli oikeasti vaan oppinut tapittamaan minua. Ratkaisu:
Kuppi ruokaa pöydälle ja liikuin pienesti koko ajan. Koira kun hakeutui sivulle naksahdus ja palkka. Alkoi hakemaan sivulle vauhdikkaammin ja koko ajan palkka siitä, käskyä en käytä ollenkaan.

Alla video siitä miten käy kun ekaa kertaa ruokakuppia pitääkin ihminen. Neljäs treeni kun tehdään tätä sivulletuloa / pyörimistä ja liikkeellä ei ole vielä käskyä. Kutsun ja autan koiraa alkuun koska se haluaisi tietenkin ruualle. Ruokaa kun pitää toinen ihminen niin se tarjoaa liikkeitä sille kuten videossa näkyy. Parin toiston jälkeen irtoaa kuitenkin pidemmälle minun kanssa ja eilisissä treeneissä toimi moitteettomasti heti alusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti