Se Poikkeus.

Aina mä dissaan kaikkia pieniä koiria ja niiden omistajia.
Jep. Totuus on, että minun maailmassani (eli se mitä koen ja näen päivittäin tuolla kaupungilla liikkuessani koirien kanssa) tukee ajatustani siitä, että keskikokoiset ja pienemmät koirat eivät ole hallinnassa, ne ovat usein pelkoaggressiivisiä, hyökkääviä, vaanivia ja omistajilla ei ole koiranlukutaitoa yhtään.

Mutta. Aina löytyy se mutta.
Poikkeus vahvistaa säännön. Ajattelin kertoa meidän nurkilla asuvasta Rouvasta.
Tapasin Rouvan kun Jumi oli aika vanha jo, varmaan siinä kahden vuoden iässä. Tiemme kohtasivat Violanpuistossa jossa olin aamukusettamassa Jumia. Rouva tuli vastaan ja hänen ollessaan suht lähellä minua huomasin, että hänen seurueensa tuli perässä. Toyvillakoira ja chihu. Irti.

Pari zenlehmä-ajatusta myöhemmin kiristin hihnaa ja ajattelin, että nyt se keltaisen lehdistön lööppi tulee. Jumi tiukalla hihnalla ohi ja aivan tienposkessa jotta etäisyys Rouvaan ja hänen koiriin olisi mahdollisimman suuri. Odotetusti chihu alkoi haukkumaan siinä parin metrin etäisyydellä ja siinä kohtaa olin varma, että homma ei pääty hyvin. Molemmat Rouvan koirathan oli edelleen irti.

Mitä tekee Rouva? Rouva joka oli ollut koko ajan täysin neutraali ja kävellyt eteenpäin aivan kuten Jumia tai minua tai maailmaa ei olisi jatkoi sitä samaa. Chihun rääkiessä Rouva napsautti sormiaan kerran jolloin koira hiljeni ja palasi omistajansa luo ja ohitti meidät katsomatta ja sanomatta mitään.

Tämä kohtaamisen jälkeen olin niin äimenkäkenä, että olen joka kerta sen jälkeen kun ollaan tavattu ihastellut Rouvan tapaa käsitellä koiriaan ja pannut merkille miten Rouva pitää koiransa todella tiukassa hihnassa - se hihna vaan on näkymätön. Koirat saavat liihoitella miten haluavat mutta vastaantulevan koiran kohdalla tulee ensimmäinen sormien napsahdus. Koirat ryntäävät Rouvan luokse ja jäävät pyörimään siihen ympärille. Jos chihu avaa sanallisen arkkunsa (toyvillis ei hauku) tulee toinen napsahdus josta koira hiljenee ja palaa ruotuun. Kertaakaan en ole kuullut naisen puhuvan saatika kiroilevan / huutavan tai juoksevan minun koiria karkuun.

Eipä siihen voi muuta sanoa kuin, että on ihmisiä joilla on koiria ja on koiraihmisiä.
Rouva on jälkimmäinen.