maanantai 29. huhtikuuta 2013

Viettiviikonloppu Tuusulassa

Aargh miten pitkään on mennyt ilman postauksia ja niiiiiin paljon tapahtunutta. Jaan nämä tapahtumat kuitenkin eri postauksiin jottei tulisi sellaista kilometrin pituista tarinaa kuvineen kaikkineen.

Jäin lomalle perjantaina ja suuntasin auton Tuusulaan. Siellä odotti italialainen maalimies Fabrizio Coppola (K9ConteDrago). Meillä alkoi kolmen päivän vietinnosto -seminaari. Leikkimään sinne menin ja selitin, että meidän suurin ongelma on koiran keskittymiskyky ja viretason ylläpito. Taisin mainita siitäkin, että minusta sillä on vähän heikko saalisvietti ja puru.


Fabrizio aloitti ekan kierroksen tunnustelemalla ja tutustumalla koiraan. Nahkariekaletta revittiin ja koira oli selvästi innoissaan mutta keskittymiskyky oli "heikohko". Fabun sanoin koiran vietissä ja purussa ei ole vikaa vaan tosiaan se, että fokus vähän häviää koiralta. Lisäksi olin kuin joku ihme pökkelö siellä narunpäässä enkä kannustanut koiraa ollenkaan.


Tokalla kierroksella koiran ympäri tehtiin ihmisrinki jossa saalis liikkui nopeasti ympyrää ja Fabun kohdalla saalis pakeni ulos tai sisään ringistä. Jumin fokus pysyi paljon paremmin jo mutta edelleenkään en ollut tarpeeksi kannustava.

Kun toka kierros oli ohi ja oltiin lopettelemassa käski Fabu tuoda Jumin kolmannelle kierrokselle. Oli kuulema minun aika ruveta puhumaan ja kannustamaan koiraa ja jos ei sanoja tuu niin piiskalla uhattiin... No minähän toin koiran kentälle ja pälpätin sille. Puhuin, hetsasin, kehuin ja jossain vaiheessa naksahti päässä joku katkasija eikä se puhuminen tai elehtiminen enää jännittänyt. Sainkin kehuja siitä, että avasin suuni ja itseasiassa loppuviikonloppu meni hyvin sen kenttä-pälpättämisen puolesta.


Lauantaina tehtiin samaa rinkiharjoitusta kuten perjantaina mutta tällä kertaa hihalla. Molemmilla kierroksilla tehtiin samaa ja mä muistin kehua. Saatiin jopa kunnon haukkua kunhan muistin pönkittää hieman koiraa. Koko ajan mitä enemmän tehtiin harjoituksia sitä vähemmän jouduin tukemaan koiraa ja kokoajan se toimi itsenäisemmin ja varmemmin.



Kierrosten välissä meillä oli luento koiran käyttäytymisestä ja millä vieteillä koira toimii ja mitä niistä hyödynnetään IPOssa. Viikonloppuna oli mukana erilaisia koirakoita ja kaikilla hieman erilaisia tavoitteita. Minulle (ja koiralle) tämä oli lähinnä hurvittelua mutta seassa oli myös "ihan oikeita koiria" :)

Minua viehätti tämä italialainen kovasti. Meillä oli hyvin yhteneväiset ajatukset koirista ja niiden kouluttamisesta ja hän osasi tuoda paljon uusia näkökulmia asioihin mitä ei ole koskaan itse tajunnut tai välttämättä edes miettinyt.  



Tässä vielä pieni videonäyte ekan kierroksen lopusta


Sunnuntaina koira alkoi näyttämään jo hiukan väsyneeltä ja ekalla kierroksella tehtiin tottista. Meni hyvin ja huonosti mutta ei sentään hyvin huonosti! Eipä siinä, ihan iloisin mielin meen BH kokeeseen viikon päästä ja paljon hyviä vinkkejä tuli koiran mielentilan hallintaan ja palkkauksista.


Ennen vikaa kierrosta alkoi koirakin olla jo sen verran nuutunut, että päätettiin tehdä jotain tosi kivaa ja ihan pelkkää leikkiä sen kanssa. No siihenhän se sit meni: oli koiralla tosi hauskaa ja maalimiehellä todennäköisesti myös. Kaikenkaikkiaan oli todella upea viikonloppu, mahtavia koiria ja mielettömän mukavia ihmisiä. Voiko paremmin aloittaa "talviloman"?






maanantai 22. huhtikuuta 2013

Näyttelypuudelin vapaapäivä

Meillä oli oikeasti tottistreenit tänään. Olisi pitänyt mennä mutta katsoin koiraa ja itseäni ja totesin, että me mennään vaan hömpöttelemään lenkille. En usko, että koira kertakaikkiaan olisi jaksanut tehdä yhtään mitään. Vapaanajuokseminenkin oli melko vaisua. Onneksi löytyi pyöräilykumi jonka kanssa sai purkaa ne vähäiset energiat mitä löytyi.

Uusi Latvian Muotovalio

Reissu alkoi perjantaina siinä aamuyhdeksän aikoihin kun tavattiin Anun ja Nikin kanssa Ruoholahdessa ja pakattiin kaikki kamat Anun autoon ja auto laivaan. Matkafiilistä teki kahden tunnin piinaavan pitkä laivareissu (miten ne on aina niin tylsiä?) ja melkein tunnin odottelu, että päästiin satamasta pois. Nopeasti koirat kuselle ja ite käytiin tankkaa vähän ruokaa ja juomaa sataman Rimistä. Sitten nokka kohti Pärnuuta (ja siitä Riika > Talsi).

Harmi vaan, että eksyttiin ensimetreillä... En tajua. Edelleenkään. Onnistuttiin siis ajamaan ~20km ylimääräisen lenkin jo Tallinnassa kunnes lopulta sain ohjattua meidät takaisin oikealle tielle (eikä seurattu sokeana tiekylttejä). Tallinnan päässä tie oli todella huonossa kunnossa mutta onneksi asfaltti tasottui mitä kauemmas keskustasta päästiin. Tie oli yllättävän hyvässä kunnossa (muutamia pätkiä lukuunottamatta) koko matkan perille asti. 
 
Riikassa jäätiin ruuhkaan joten oletettu 20 min läpiajo venyi reiluksi tunniksi. Päästin kuitenkin Talsiin asti ja meidän hotelliin joka sijaitsi keskellä peltoa. Hotelli Residence Kurzeme oli kyllä aivan ihana jos rauhaa ja maaseutua kaipaa. 
 
Lauantaina kehä alkoi siinä yhden pintaan ja tuomari oli ajoissa. Jumi oli yksin valioluokassa, sai SAn ja oli PU-kehässä ensimmäinen. VSP irtosi loppukehästä ja toki se kaivattu serti. Eli Jumista tuli Latvian Muotovalio. Matkakumppani Niki sai myöskin sertin ja valioitui, PN-kehässä neiti oli toinen.
 
Sunnuntaina Jumi oli jälleen yksin valioluokassa ja SAn lisäksi taas PU-kehässä ensimmäinen. Sunnuntaina irtosi myös ROP mutta valitettavasti emme voineet jäädä ryhmiin kun laiva lähti jo illalla Helsinkiä kohti.

Iloisin mielin lähdettiin kotiin päin ja tällä kertaa ruuhkaa ei ollut joten pysähdyksineen meillä ei mennyt kuin ~5.40h matkaan. Tallinnan päässä koirat vielä kuselle ja me käytiin ostamassa viimeiset tuliaiset. Sen jälkeen taas sitä ajantappamista laivalla ja siinä kahden kieppeillä sain kaatua omaan sänkyyn...

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Ruokailua ja ulosteita

Jokakeväinen koiranpaskakeskustelu on taas vilkkaana sosiaalisessa mediassa. Ajattelin lyhyesti ja ytimekkäästi tuoda mielipiteeni esille.
Jos koirasi paskoo sellaiseen paikkaan jossa voidaan olettaa ihmisen kävelevän, ole hyvä ja siivoa ne paskat tai potki ne sivuummalle. Muuten minulle on aivan sama keräätkö vai et.
Jokainen koiranomistaja osaa (tai ainakin pitäisi osata) kertoa melko tarkasti koiransa suolitoiminnasta. Ainakin näin keskustassa asuvana kun pitää se koira käyttää ulkona ja korjata vielä tuotokset niin aika prikulleen ainakin minä tiedän mitä koirani sieltä perästään suoltaa.

Ja sehän suoltaa juuri sitä mitä se on syönyt. Meillä on ollut nyt marras-/joulukuusta käytössä Royal Canin Energy 4800 jossa rasvaa 30%. Se on minun mielestä ollut oikein sopiva ruoka (todella rasvainen kylläkin) ja johtuen sen korkeasta energiapitoisuudesta niin olen syöttänyt sitä kupillisen päivässä (~2-3dl). Nyt kun talvitakit on riisuttu ja näen miten koira liikkuu ilman takkia olen kuitenkin huomannut, että talven aikana on kertynyt ns. lapaläskiä. Koira itsessään ei ole mitenkään tiukassa kunnossa mutta perus-sesseen verrattuna on varmasti keskivertoa kovempi kunto. Itseäni ärsyttää nahan löysyys ja päätin vaihtaa ruokaa kunhan tuo RC säkki loppuu. Vaihtoehtoja olisi sitten muutama... Jumihan ei nirsoile ja se on kaikkiruokainen joten siltä osin uuden ruuan valitseminen pitäisi olla suhteellisen helppoa.



Carnilove
Ensimmäisenä tämän ruuan kohdalla tulee mieleen hinta. 12kg säkki maksaa 80€. Se on aika suolainen hinta "perusruuasta". Rasvaa olisi tosin ihan kohtuudella jaettu (20%) ja lihapitoisuudet kohdillaan.

Canagan
Tästä minulla on tällä hetkellä kokeilussa pieni pussi. Tuntuu maistuvan ihan hyvältä mutta tässä(kin) tulee vastaan hinta. Canagin ruoka on myös sitä parempaa eläinkaupan safkaa mutta eihän se nyt autuaaksi tee. Hinta on kova; 12kg on 76-85€ riippuen mausta. Rasvaa 17%.

N&D Boar
Samaan kastiin kuin edelliset, ei vehnää (vaan perunaa). Lihaa ja nimenomaan sitä kuivattua sellaista. Rasvaa sen 18%. Tässäkin hinta yskittää; 12kg 86€.

Joku noista yllämainitusta tulee mitä todennäköisemmin meille kotiin asti, en vaan vielä tiedä mikä niistä. Ulkonäöllisesti tykkään eniten Canaganin säkistä mutta se on toki ehkä harhaanjohtavin seikka eikä sen perusteella pitäisi valita yhtään mitään ;)




tiistai 16. huhtikuuta 2013

Taakanvetoa osa 2


Olen unohtanut kirjoittaa viikonlopun taakanvetotreeneistä. Käytiin siis toistamiseen FWPA:n treeneissä sunnuntaina Vantaalla. Mukana oli taas monenlaista vetäjää ja tällä kertaa meitä oli peräti kolme amstaffia!

Olin juuri käynyt lenkillä Jumin kanssa joten lihakset oli suht lämpimiä vielä (lenkin jälkeen haudutettu BoT-loimen alla). Vedin kuitenkin alkuun pari kierrosta kevyttä ketjua ja sitten kierros painavampaa ketjua. Kärryllä aloitettiin ~100kg. Veti hyvin neljä suoraa.

Toisella kierroksella samat ketju-toistot (pari kierrosta kevyttä ja kierros painavampaa) ja kärryn eteen. Tokalla kierroksella painoa oli ~130kg joka selvästi tuntui koiralta "painavalta". Huomaa hyvin miten koiralle opetetut käytösmallit tulee esiin. Jumi yritti hetken saada kärryä liikkeelle (puolitosissaan) jonka jälkeen siirtyi heti turhautumahaukulle. Siinä sitten louskutti menemään, että "prkl tee jotain, tee jotain, mä en pääse, en edes yritä"...

Kyllä se sitten nätisti veti senkin painomäärä neljän suoran verran. Katsotaan jos ehditään tän viikon treeneihin vai ei. Viikonloppuna onkin lähtö Latviaan serttiä metsästämään.

Treenejä märällä ja liukkaalla

Mä olin ahkera, kävin treenaa. Klippi alla päivän treeneistä liukkaalla ja märällä + vajaalla pallolla kun pallosta katkes naru viime treeneissä. Fiilistelen nyt vähän et millä liikkeillä saisin parhaiten intoa ja tekemistä irti. Alla haukku + kierto.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Taakanvetoa

Vihdoin lumet on ruvennut sulamaan sen verran, että pääsimme kauden ekoihin taakanvetotreeneihin Vantaalle. Kyseessä ei ollut pelkästään kauden ensimmäiset taakanvetotreenit vaan myös koiran ensimmäiset ikinä taakanvetotreenit.

Jumilla on ollut tyhjä kärry kerran perässä (kun kokeiltiin valjaita talvipäivillä) ja viime talvena se veti kerran tyhjää Ikea-säkkiä liian isoilla valjailla. Mutta amstaffille tyypilliseen tapaan mikään ei hetkauta joten kärry perään vaan. Neljä suoraa vedettiin tyhjää kärryä. Tauon jälkeen lisättiin (nyt tulee sellainen sinnepäin lukumäärä ulkomuistista) 60kg ja se vedettiin neljään kertaan. Sitten taas tauko ja lopuksi sitten ~100kg pari kertaa. Hyvin tuo veti ja selvästi tykkäsi. Minäkin sain haettua koiralle optimaalista vetoasentoa joten saamme molemmat taputtaa itseämme selkään.

Kivaa oli nähdä treeneissä kaikenkarvaisia koiria, oli labbista, malia, staffia, amstaffia, dobermannia ja ambulleja. Kisoissa on kuulema näkynyt mm. harjiksia ja ranskabulleja. Ei se rotua katso se vetäminen. Suosittelen kaikille kokeilemaan ainakin kerran ennenkuin tuomitsee!


tiistai 9. huhtikuuta 2013

Pikapäivitys

Viime viikolla oli hiljaiseloa treenirintamalla (perustreenit ja doboilut hoidettu toki) ja lähinnä keskityttiin lenkkeilemään ja selviämään arjesta kun minulla oli järjettömän kiireinen viikko muuten.

Viikonloppuna oli treenipäivä Tuusulassa, ei järisyttäviä uutisia muuta kuin, että mun nostattavan pakotteen opettaminen remmin kanssa on tuottanut väljän seuraamisen (voi jehna, oikeesti!). Maanantaina treeneissä sen näki niin selvästi ja mua niin pännii ettei oo tosikaan. Tänpäivän treenit meni jo NIIIN penkin alle, että päätin jättää remmin pois taas hetkellisesti.

Nyt ennen BHta tehdään vaan kivaa jne. Sain sunnuntaina ensimmäistä kertaa korjattua paikallaolosta lähtemisen. Jätin koiran vähän kylmään paikkaa (hyi minä) ja häiriön alle ja odotin. Jossain siinä ~7 min hujakoilla koira nousi ja juoksin paikalle tömistäen ja huutaen (koira liinassa ja liinan päässä appari). En koskenut koiraan vaan käskin maahan uudestaan. Odotin vajaat 3 min ja kävin vapauttamassa. Pyrin varmaan toistamaan saman treenin juuri ennen koetta.

Onhan tässä tapahtunut ja vaikka mitä mutta siitä joskus toiste, nyt on aika mennä nukkumaan.
Sen verran pitää tosin mainita, että kaikki Lauran pennut löysivät omat kodit ja voi vitsi ne on kyllä kaikki ihan sydänkäpysiä <3

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Hammasremontti

Olen ihan unohtanut kertoa Jumin hammasremontista tuossa viime vuoden puolella...

Jumillahan lohkesi kulmuri tuossa loppuvuodesta ja mä olin ihan surkeena kun en tiennyt mitä sille olisi pitänyt tehdä. En tiedä miten pitkään kulmuri on ollut lohjenneena (en nyt tarkastele koirani suuta päivittäin) ja tästä kulmurista hätäntyneenä soitin kaikki kaverit läpi, että mitä nyt pitäisi tehdä tyylillä "apua, koirani kuolee käsiini". Eipä siinä auttanut itku eikä raivo ja eihän se hammas mitenkään vaivannut Jumia. Asiaan kuuluu toki se, että huomasin tämän viikonloppuna joten maanantaihin asti elin jännityksessä, että koska saan ajan korjauttamaan hammasta.

Aika irtosi helposti samalle viikolle ja vein Jumin Malmin Apexille. Hampaisiin erikoistunut Mari Koljonen otti Jumin hoiviinsa ja hänen taitavissa käsissään Jumi sai kauniin pinnoitteen hampaaseen. Pinnoite on pysynyt todella hyvin ja on kauniisti tehty. Hintakaan ei ollut ihan hirveä kun vakuutus maksoi osan (muistaakseni maksoin ~150-200e ja koko loppusumma oli sen vajaa 500e).

Saatiin hieman noottia tosin siitä, että koiran suusta huomaa, että se on nuorempana pureskellut mm. kaltereita koska molempien kulmureiden takapinnoite on kulunut. Jopa niinkin paljon, että mietin jos sitä toista puolta pystyisi ennaltaehkäisee ja käydä nyt jo korjauttamassa...
 
Ennen korjausta



Pinnoite on siellä ja pysyy!





maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäisloman viettoa

Kamalaa kun päivät menee nopeasti kun on lomaa... Viime viikolla lopetin työviikon juoksulenkkiin (pitkästä aikaa) ja kerrankin tuntui, että me molemmat (minä ja koira) nautittiin juoksemisesta. Minulla ei ollut Jumi juoksuvyössä kiinni vaan sai juosta "kädessä". Se tuntuukin toimivan meillä paremmin kun minulla ei pala hermo jos koira ei vedä ja koiralla on vapaus vähän pidemmällä remmillä valita parhaiten sopiva paikka. Todella kivasti pääsi juoksemaan tasaista vauhtia ilman, että Jumikaan hötkyili turhaan.


Perjantaina käytiin katsomassa pentuja (ja treenit jäi välistä). Ne on niin suloisia ja ihania ja ja ja... Jumikin pääsi vierailemaan pentujen luona vaikka taisi olla enemmän sitä mieltä, että ne on ällöttäviä otuksia. Pennut lähtevät maailmalle jo ensi viikolla (vastahan ne synty!) ja punainen paholainen on vielä vailla kotia. Lupasin sille hoitopaikan mikäli ei löydä omaa kotia... Toivon todella, että löytää kodin koska jos se tulee hoitoon on hyvin mahdollista, että se jää hoitoon :D
Pentujen kuvat Miina Pulkkinen.


Lauantaina oli vuorossa aivan ihana ja pitkä "irto"lenkki. Harmi vaan, että koira väsyi lenkin aikana sen verran paljon, että treeneissä koko homma meni lähinnä kivojen juttujen toistoon (kiertoja, luoksetuloja yms.). Tosin lenkillä tein vähän eteenlähetyksiä ja maahanmenoja joten ihan hukkaan sekään aika ei mennyt. Sain perjantaina possua mukaan kun kävin pentuja vatuloimassa ja jostain syystä onnistuin (ajattelemattomuutta) syöttää kaiken koiralle vuorokauden sisään. No senhän nyt tietää miten siinä käy. Rasvaripulia koko sunnuntai. Koira oli aivan seis koko päivän ja minäkään en tehnyt muuta kuin makoilin sohvalla (enkä taaskaan päässyt treeneihin)...

Tänään olisi treenit. Olen menossa ja koira näyttää toipuneen. Saa nähdä, meillä on todella hakusessa nuo jäävät tällä hetkellä enkä oikein tiedä miten niitä lähtisin edes korjaamaan. Tätä tää on, kun yhtä palikkaa korjataan joku muu menee rikki.